Lähestytäänkö kaikkia naisia, ovatko kaikki kokeneet esim. ahdistelua?

17-25-vuotiaana lähinnä, sen jälkeen on saanut olla aika rauhassa. Kävin joskus nuorempana yksin baareissa ja aina löytyi nopeasti seuraa, vaikken itse yleensä aloitetta tehnytkään. En tosin pidä sitä ahdisteluna, että joku tulee juttelemaan, tai kehuu ulkonäköä.

Teiniajoista noin viiskymppiseksi asti, useimmin työpaikoilla, tj, esimies, työntekijä, kadulla ohikulkija, kaikkia on ollut. Aina selvinnyt iskemällä kyynärpäillä tai huutamalla niin, että kuului käytävälle asti.

Minua on kourittu takapuolesta ja jalkovälistä baarissa parikymppisenä. Ja lähdetty seuraamaan yöbussista kotiin. Yritetty ostaa seksiä. Pyydetty treffeille kesätyöpaikassa ja kommentoitu kroppaani ja rintoja samassa työpaikassa keski-ikäisen miesasiakkaan toimesta.

Mudmiggigöhännämmödedeidaanaidia?

Tämän otoksen perusteella, ovatko kaikki naiset kokeneet ahdistelua?

KYLLÄ

Oli ahdistavaa, kun taloyhtiössä tehtiin putkiremonttia. Raksamiehiä oli kaikkialla. He viheltelemällä viestittivät toisilleen, että nyt asukas kävelee portaita alas ja sitten tulivat huoneistoista katselemaan perään. Eihän katse tapa, mutta ahdistavaa se oli, kun omassa kotona ei saanut rauhassa viedä roskia. Ei kukaan mitään tehnyt, vihellyksistä ja katseita lukuunottamatta.  Jopa raksanaiset osallistui tähän, että kun taloyhtiön kaunis nainen lähti asunnosta ulos, tiedotti miehille missä nainen on, jotta pääsivät katselemaan. Tätä oli vaikea tajuta, että nainen tekee naiselle näin.

Vierailija kirjoitti:

OK, kiitos kommenteista!

Heräähän tässä nyt aivan väistämättä sitten raadollinen ajatus, että kyse on ulkonäöstä.

No olet sinä aika tynnyrissä elänyt, jos vasta nelikymppisenä heräät tähän todellisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

OK, kiitos kommenteista!

Heräähän tässä nyt aivan väistämättä sitten raadollinen ajatus, että kyse on ulkonäöstä. Vai mistä muusta tällainen voi johtua, että jollekin treffikutsuja satelee koko ajan mutta minulle ei koskaan? Tai että vielä viisikymppisenäkään joku ei voi mennä yksin terassille lasilliselle, koska heti on liikaakin miesseuraa tarjolla ja sitten taas minä saan istua vaikka kolme tuntia aivan rauhassa.

En ole ikinä pitänyt itseäni erityisen rumana, jos nyt minään mallinakaan, mutta jokinhan olemuksessani on sellaista, mikä ei vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta herätä. 

AP 

Hei AP. Minulla hiukan samanlaiset kokemukset kuin sinulla. Tosin voin ihan reilusti sanoa, että kyllä varmasti vastakkaisen (ja samankin) sukupuolen kiinnostus on herännyt monestikin. Luullakseni tuo ahdistelemattomuus johtuu siitä, että olen pitkä ja halutessani kivikasvoinen, pukeutumiseni on laadukas, joten rauhassa olen saanut olla. 

Vierailija kirjoitti:

Oli ahdistavaa, kun taloyhtiössä tehtiin putkiremonttia. Raksamiehiä oli kaikkialla. He viheltelemällä viestittivät toisilleen, että nyt asukas kävelee portaita alas ja sitten tulivat huoneistoista katselemaan perään. Eihän katse tapa, mutta ahdistavaa se oli, kun omassa kotona ei saanut rauhassa viedä roskia. Ei kukaan mitään tehnyt, vihellyksistä ja katseita lukuunottamatta.  Jopa raksanaiset osallistui tähän, että kun taloyhtiön kaunis nainen lähti asunnosta ulos, tiedotti miehille missä nainen on, jotta pääsivät katselemaan. Tätä oli vaikea tajuta, että nainen tekee naiselle näin.

Jos nainenkin teki noin niin oletko pitänyt vaihtoehtona sitä, että varmistivat, että pääset turvallisesti liikkumaan työmaalla?

Ei kaikkia lähestytä. Minulla on ystävä, jota ei ikinä lähestytä. Hän on hoikka, pitkähkö ja nätti. Perusilmeeltään hän on melko vakava.

Minua taas on ahdisteltu ja lähestytty 11-vuotiaasta lähtien. Nyt 38-vuotiaana ahdistelu on vähentynyt, ei loppunut, mutta vähentynyt. Johtuuko siitä että ikää on tullut, painan yli 100kg, leikkasin hiukset, käyn vähemmän missään, vai se että ahdistelun vääryydestä puhutaan enemmän, en tiedä, mutta olen tyytyväinen muutokseen. Asiallisia lähestymisiä on suunnilleen saman verran kuin ennenkin. Pukeudun yleensä farkkuihin ja huppariin. Olen lyhyt, pyöreä (nuorena hoikka), ja kuulemma helposti lähestyttävän näköinen.

Luulisin, että lähestymisiä saavat ne, jotka vaikuttavat joko helpoilta tai muuten helposti lähestyttäviltä. Tuskin kauneus vaikuttaa niinkään vaan se, että mies ajattelee, että tuohon voisi olla mahiksia ja siksi uskaltaa lähestyä. Jos joku vaikka hymyilee herästi vastaantulijoille ja katsoo silmiin, niin varmaan lähestytään herkemmin.

Ahdistelu taas on vallanköyttöä ja våkivaltaa ja luultavasti sellaisia ahdistellaan enemmän, jotka näyttävät helpoilta uhreilta. Eli joista mies ajattelee, ettei nainen kykene pyöuolustautumaan. Eli nuoret ja teinit ja muuten vain pienikokoiset. Pitkää ja itsevarmaa ei luultavasti niin ahdistella.

Itsepuolustuskurssilla sanottiin, että kadulla ryöstetäänkin ne, joiden rosvo arvelee olevan helpoimpia uhreja, kuten vanhukset. Ja että siksi kannattaa kävellä itsevarman näköisenä, niin että näyttää siltä, että on menossa jonnekin ja asenne on sellainen, että minulle ei ryttyillä. Ja potentiaalista ahdistelijaa ei pidä alkaa katsella silmiin, mutta kerran voi suunnilleen sinne päin vilkaista nopeasti "leipääntyneen naispoliisin mulkaisulla" eli ns. itsevarmasti ja kyynisen halveksuvasti. Näin kurssilla siis opetettiin.

Ei minua ole lähestytty treffimielessä, mutta on kähmitty, ahdisteltu ihan nöyryyttämistarkoituksessa. Onneksi olen saanut ikää sen verran paljon että tuota ei ole enää ilmennyt, mutta nuorempana ei pelastanut edes ruma ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OK, kiitos kommenteista!

Heräähän tässä nyt aivan väistämättä sitten raadollinen ajatus, että kyse on ulkonäöstä. Vai mistä muusta tällainen voi johtua, että jollekin treffikutsuja satelee koko ajan mutta minulle ei koskaan? Tai että vielä viisikymppisenäkään joku ei voi mennä yksin terassille lasilliselle, koska heti on liikaakin miesseuraa tarjolla ja sitten taas minä saan istua vaikka kolme tuntia aivan rauhassa.

En ole ikinä pitänyt itseäni erityisen rumana, jos nyt minään mallinakaan, mutta jokinhan olemuksessani on sellaista, mikä ei vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta herätä. 

AP 

Hei AP. Minulla hiukan samanlaiset kokemukset kuin sinulla. Tosin voin ihan reilusti sanoa, että kyllä varmasti vastakkaisen (ja samankin) sukupuolen kiinnostus on herännyt monestikin. Luullakseni tuo ahdistelemattomuus johtuu siitä, että olen pitk

Mä olen tässä vähän samoilla linjoilla. En voi sanoa, etteivätkö miehet koskaan minua lähestyisi, mutta hyvin hyvin harvoin ja jutulle tulevat ovat poikkeuksetta aikuisen ikään ehtineitä ns. tietyn statuksen miehiä. Mä luulen, että mun olemuksessa on jotakin... itsetietoista? Olen siis ihan sosiaalinen ja hymyilevä ihminen, mutta mua on joskus kuvattu älykkääksi ja laskelmoivaksi (näin sanoi yksi mies, ei ollut kehu, enkä itseäni minään sosiopaattina pidä), olen yliopistokoulutettu ja johtavassa asemassa. Pukeudun laadukkaasti ja omasta mielestäni tyylikkäästi, minihameet ei ole mun juttu. Joskus vuosia sitten kaveripiirissäni oli mies, vähän sellainen muka-macho, jolla hutikassa oli tapana kännissä ja läpällä kutsua naisia "nartuiksi" tai "huoriksi". Mä joskus jossain bileissä kuuntelin sitä 20 sekuntia ja sanoin sitten, että mua sä et kutsu nartuksi etkä huorittele ikinä. Mies totesi kilttinä, että ei, sua ei kyllä kukaan sano nartuksi. Mä jäin oikein miettimään tuota tilannetta jälkeenpäin. Mussa vaan on jotakin pelottavaa ja kunnioitusta herättävää (?), eikä miehet sen takia lähesty eivätkä todellakaan ahdistele.  

Jonkun verran voi vaikuttaa oma luonnekin. Jos on heikko itsetunto, silloin ehkä kokee lähestymisyritykset helpommin ahdistavina. Itselläni on yksi kaveri, joka oikeasti kärsii kaikesta huomiosta, myös aika viattomasta pikkupuheesta, koska pitää itseään jotenkin uhrina. Olen ollut monta kertaa hänen kanssaan esim. viihteellä ja kun meitä on joku mies lähestynyt, itse olen jutellut jonkun aikaa mukavia kokematta minkäänlaista ahdistusta tilanteesta, mutta jälkeenpäin kaverini on ollut ihan täpinöissään, että hui kauhea kun tuo mies tuli tuosta vaan pyytämättä juttelemaan. Vähän vaikea joskus tätä rouvaa ymmärtää. On kuitenkin naimisissa ja lapsiakin on, niin ettei miesten kanssa keskustelun luulisi niin hirveän outo tilanne olevan.

Joskus nuorena kuulin kun eräs nuori nainen selitti kaverilleen miten joku tuntematon mies oli tullut tarjoamaan tälle ulkomaan lomaa noin vaan. Tämä nainen näytti ihan mallilta. Mä taas oon ruma, ja oon kuullut miehiltä lähinnä olevani ruma. 

Vierailija kirjoitti:

Jonkun verran voi vaikuttaa oma luonnekin. Jos on heikko itsetunto, silloin ehkä kokee lähestymisyritykset helpommin ahdistavina. Itselläni on yksi kaveri, joka oikeasti kärsii kaikesta huomiosta, myös aika viattomasta pikkupuheesta, koska pitää itseään jotenkin uhrina. Olen ollut monta kertaa hänen kanssaan esim. viihteellä ja kun meitä on joku mies lähestynyt, itse olen jutellut jonkun aikaa mukavia kokematta minkäänlaista ahdistusta tilanteesta, mutta jälkeenpäin kaverini on ollut ihan täpinöissään, että hui kauhea kun tuo mies tuli tuosta vaan pyytämättä juttelemaan. Vähän vaikea joskus tätä rouvaa ymmärtää. On kuitenkin naimisissa ja lapsiakin on, niin ettei miesten kanssa keskustelun luulisi niin hirveän outo tilanne olevan.

Jep, tämä. Mua itseäni ei haittaa yhtään jutella hetken aikaa jonkun miehen tai miesten kanssa, vaikka nyt olisi ensimmäisestä lauseesta lähtien selvää ettei ikinä tästä yhtään mitään tule, mutta en koe noita tilanteita millään lailla ahdistavina. Siis tietenkin kaikki kourimiset ja törkeät puheet yms asia ihan erikseen. Mutta mullakin on yksi ystävä, jolle välillä ihan vain miesten olemassa olo (!) tuntuu olevan jotenkin liikaa ja ahdistavaa. Huono itsetunto on hänelläkin, kauhean kateellinen kaikille muille kaikesta ja vähättelee koko ajan itseään.

Ei ole minuakaan koskaan ahdisteltu tai lähestytty missään mielessä, parisuhdekumppanit on löytyneet aina luonnollisen ystävystymisen kautta. Olen 30v, mielestäni hyväkroppainen ja kaunis nainen. Tyyliltäni ja olemukseltani olen kuitenkin enemmän viileäntyylikäs ja muutenkin ehkä annan itsestäni aika itsevarman ja itsenäisen vaikutelman, niin luulen tämän vaikuttavan. Nykyinen miesystävänikin oli seurustelun alkuvaiheessa hieman huolissaan, että onko tarpeeksi "cool" minulle :D Luulen että tässä asiassa vaikuttaa juurikin enemmän vaikutelma minkä itsestään antaa, kuin puhdas ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Mua lähestyttiin nuorena, johonkin 30 ikään asti, todella usein ihan arjessa. Kassajonossa, bussipysäkillä, yliopistolla (no, opiskelin kyllä erittäin miesvaltaista alaa), töissä, kuntosalilla. Olen ääri-introvertti ja se ahdisti minua, vaikka miehet yleensä käyttäytyivätkin ihan hyvin. En vaan olisi jaksanut small-talkata niiden flirttailijoiden kanssa. Omaksuin tavan muuttua tylyksi patsaaksi, jonka kanssa juttu ei vaan lähde kulkemaan, että häipyisivät äkkiä :D Enkä mielestäni ollut edes mikään super-hyvännäköinen, hoikka ja isotissinen kyllä, mutta naamasta korkeintaan keskitasoa. Mä jotenkin ajattelin, että kaikkia nuoria naisia lähestytään noin.

Nyt kun ikää on 50, ei toki tuolla tavalla huomioida. Mutta eipä sitä kyllä terassille tai baariin voi vieläkään poiketa, ettei aina joku mies tulisi juttelemaan jos yksin siellä istuu. Siksi en juuri noissa paikoissa käykään, kun olen vielä pahempi erakko-introvertti kuin nuoren

Olen samanlainen nainen. En tykkää huomiosta, en ole ikinä tykännyt. Tästä syystä en mene sinne terdelle yksin lasilliselle. Olen miettinyt tätä paljonkin ja tullut siihen tulokseen että ehkä jokin naiseksi sosiaalistuminen jäi vähän kesken. En ole koskaan myöskään hengannut naisporukassa.

Joskus tulee hetkiä kun toivoisin olevani rennompi, iloisempi, sosiaalisempi, jopa flirtimpi, mutta sitten olisin ihan toinen tyyppi jo. 

Vierailija kirjoitti:

Oli ahdistavaa, kun taloyhtiössä tehtiin putkiremonttia. Raksamiehiä oli kaikkialla. He viheltelemällä viestittivät toisilleen, että nyt asukas kävelee portaita alas ja sitten tulivat huoneistoista katselemaan perään. Eihän katse tapa, mutta ahdistavaa se oli, kun omassa kotona ei saanut rauhassa viedä roskia. Ei kukaan mitään tehnyt, vihellyksistä ja katseita lukuunottamatta.  Jopa raksanaiset osallistui tähän, että kun taloyhtiön kaunis nainen lähti asunnosta ulos, tiedotti miehille missä nainen on, jotta pääsivät katselemaan. Tätä oli vaikea tajuta, että nainen tekee naiselle näin.

Ja sitten heräsit ruususenunestasi. Ilman sitä satuprinssiä.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun verran voi vaikuttaa oma luonnekin. Jos on heikko itsetunto, silloin ehkä kokee lähestymisyritykset helpommin ahdistavina. Itselläni on yksi kaveri, joka oikeasti kärsii kaikesta huomiosta, myös aika viattomasta pikkupuheesta, koska pitää itseään jotenkin uhrina. Olen ollut monta kertaa hänen kanssaan esim. viihteellä ja kun meitä on joku mies lähestynyt, itse olen jutellut jonkun aikaa mukavia kokematta minkäänlaista ahdistusta tilanteesta, mutta jälkeenpäin kaverini on ollut ihan täpinöissään, että hui kauhea kun tuo mies tuli tuosta vaan pyytämättä juttelemaan. Vähän vaikea joskus tätä rouvaa ymmärtää. On kuitenkin naimisissa ja lapsiakin on, niin ettei miesten kanssa keskustelun luulisi niin hirveän outo tilanne olevan.

Voihan se olla huonoa itsetuntoakin, mutta mulle tuli tuosta enemmän mieleen se, että hänellä on huonoja kokemuksia tyypeistä, jotka alkuun ovat vaikuttaneet asiallisilta ja ovat sitten olleetkin ihan jotain muuta.

Omista kokemuksista eniten on ihmetyttänyt tyypit, jotka ovat yhtäkkiä tulleet takaa kouraisseet perseestä, ja sitten lähteneet karkuun. Ja näitä on ollut useampi tapaus, yksikin lähti kadulla oikeasti juoksemaan.