Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko sinusta että olet joutunut selviämään paljon vaikeimmista asioista kuin muut ihmiset?
24.06.2024 |
Itselläni on kaikki ongelmat, vanhempien ero, oma ero, kun taas monien samanikäisten vanhemmat on edelleen yhdessä ja perhe-elämä kukoistaa.
Kommentit (295)
Anteeksi nyt, mutta jos nuo on sun kokemat vaikeat asiat niin ei nyt ainakaan multa oikein heru sympatiaa.
On munkin vanhemmat eronneet, mutta pidin sitä hyvänä asiana ja olisivat saaneet erota aiemmin. Paljon pahempana pidän omia ja lapsen sairastamisia. Asioita joihin en ole voinut mitenkään vaikuttaa. Aina kun luulee, että asiat on paremmin niin tulee potku päähän ja jotakin uutta sontaa. On myös paljon muitakin vaikeita asioita kuin nuo sairaudet.
En enää jaksaisi kun on niin monta kertaa elämän aikana potkittu päähän. Mä vihaan sitä sanontaa, että kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. No vt*tu jos ei enää jaksa!?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Olen eronnut, ollut työttömänä, menettänyt ex-mieheni perheenjäsenenä ja ystävänä sekä menettänyt pari ystävää exän uuden puolison hajoitettua porukan, lapsuudenperhe oli ihmissuhteiden puolesta sairas, olen katkaissut välini yhteen sisarukseen, sairastin syövän jne. Mielestäni ihan normaalia elämää. Pitää koittaa keskittyä siihen mikä on hyvin, koska paljon on.
Ei tämä kyllä ole kilpailu. Ennen ajattelin itsekin että kaverien elämä on niin helppoa. Mutta toiset hajoaa vähemmästä kun taas toiset kestää enemmän. Ei kannata olla katkera tai kateellinen. Kannattaa mieluummin vaan keskittyä omaan selviytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni olen kokenut liikaa pahaa elämässäni: väkivaltainen alkoholisti-isä, kiusaamista, veljen kuolema, oma vakava loukkaantuminen, lapsettomuus, miehen vammautuminen. Minulla on aika alhainen sietokyky näille "hamsterini kuoli, tarvitsen viikon sairaslomaa" -tyypeille.
Miksi? Et voi tietää mitä heillä on taustalla. Itse olin erittäin surullinen siskoni koiran kuolemasta ja se tuntui olevan kestämätön asia kaiken muun rinnalla. Siskoni oli kuollut jo jättänyt jälkeensä kauhean sotkun, miehensä ja lapsensa. Isä oli masentunut ja itsetuhoinen, Itse olin työtön ja en päässyt edes opiskelemaan. Kaiken sen keskellä ihanan, viattoman koiran kuolema tuntui loputtoman tuskaiselta.
Olen varmaankin "selviytynyt" (aina jää arpia, henkisiä ja fyysisiä) vaikeammista asioista kuin useimmat suomalaiset, mutta olen myös varma, että maailmassa on valtava määrä ihmisä, jotka selvityvät tai eivät selviydy vielä paljon, paljon vaikeammista asioista ja tilanteista. Maailma on kamala paikkamonille. Kaikki on siis subjektiivista.
Mutta joo, kohdalleni on osunut asoita, joista yleensä luetaan vain lehdistä - muille tapahtuneina.
En oikein tiedä, onko selviytyminen oikea sana kuvaamaan, kun olen vain kuva itsestäni, sisältä kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen ihminen, vaikka....1. Menetin isän 10-vuotiaana sydämiin. 2. Tästä 3 kk jälkeen sisarpuoli kuoli perinnölliseen sairauteen. 3. Sairastuin 12-vuotiaana ykköstyypin diabetekseen.... sitten rauhallinen jakso elämässä, normaalia elämää. Opiskelua, naimisiin. Toinen sisarpuoli kuoli samaan perinnölliseen sairauteen ollessaan 39 v, äiti kuoli 70-vuotiaana. En kerro muille taustastani yleensä mitään, koska se kuulostaa epätodelliselta ja liian kamalalta. Olen hyvin itsenäinen, on ollut pakko. Sain lapsen mieheni kanssa ja hän on nyt aikuinen. Kokemuksistani johtuen en oikein pysty tuntemaan yhteyttä muiden ihmisten kanssa. Tykkään pinnallisista ja kohteliaista ihmissuhteista, mutta muuten pidän ihmiset käsivarren mitan päässä. En myöskään osallistu enää kenenkään hautajaisiin. Ajattelin että kiintiöni on täynnä.
Millä tavalla epätodelliselta? Tuohan on elämää.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta jos nuo on sun kokemat vaikeat asiat niin ei nyt ainakaan multa oikein heru sympatiaa.
On munkin vanhemmat eronneet, mutta pidin sitä hyvänä asiana ja olisivat saaneet erota aiemmin. Paljon pahempana pidän omia ja lapsen sairastamisia. Asioita joihin en ole voinut mitenkään vaikuttaa. Aina kun luulee, että asiat on paremmin niin tulee potku päähän ja jotakin uutta sontaa. On myös paljon muitakin vaikeita asioita kuin nuo sairaudet.
En enää jaksaisi kun on niin monta kertaa elämän aikana potkittu päähän. Mä vihaan sitä sanontaa, että kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. No vt*tu jos ei enää jaksa!?!?
Kyseessä ei olekaan sinun vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvisin siitä kaikken vaikeimmastakin, eli oman lapsen kuolemasta.
perkele, selviäisinpä minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni olen kokenut liikaa pahaa elämässäni: väkivaltainen alkoholisti-isä, kiusaamista, veljen kuolema, oma vakava loukkaantuminen, lapsettomuus, miehen vammautuminen. Minulla on aika alhainen sietokyky näille "hamsterini kuoli, tarvitsen viikon sairaslomaa" -tyypeille.
Mulla on ollut samankaltaista, mutta silti lemmikin tapaturmainen kuolema ottaa tosi koville. Tulee semmoinen miks taas mulle käy näin, syyllisyys vaikkei ollut oma syy ja ahdistus. Taidan olla liian herkkä. Saikkua en ole ottanut mutta itkenyt kyllä kovasti eläimen(kin) takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohiksena että en oikein ymmärrä miksi ero on niin monille jotain aivan kauhistuttavaa. Mielestäni on ihan normaalia että jotkut ihmissuhteet kestävät aikansa ja sitten on parempi olla erillään jos ei suju. En ikinä ajattele että "kauhea tragedia kun erosivat".
Lapsen näkökulmasta vanhempien ero on aivan eri asia, kuin aikuisen näkövinkkelistä.
Juu. Mutta tuntuu että tuolla löytyy pahempiakin tapauksia, kun uutisia lukee ja nettiä. Joten pitää olla kiitollinen siitä mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla oli ero, eli sinulla on ollut parisuhdekkin? Minulla ei ole ollut yhtään mitään yhdenkään naisen kanssa, ei edes ensi suudelmaa. Vanhemmat kuolleet ja olen täysin yksin tässä maailmassa m42
Mikä sinullakaan on vaikeaa?
Tavallaan joo. Olen mt-ongelmainen ja se on estänyt unelmani omasta perheestä. Toisaalta ei sitä voi kaikkea saada mitä haluaisi. Täytyy keskittyä siihen hyvään mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla oli ero, eli sinulla on ollut parisuhdekkin? Minulla ei ole ollut yhtään mitään yhdenkään naisen kanssa, ei edes ensi suudelmaa. Vanhemmat kuolleet ja olen täysin yksin tässä maailmassa m42
Mikä sinullakaan on vaikeaa?
Mikä sinulla on?
No jaa. Kaipa jokaisella on vastoinkäymisestä. Minun on se, että olen kusipäiden ympäröimä, jotka tahtovat eristää yksinolemiseen taiheidädän joukkoonsa joiden kanssa En missään nimessä tahdo olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla oli ero, eli sinulla on ollut parisuhdekkin? Minulla ei ole ollut yhtään mitään yhdenkään naisen kanssa, ei edes ensi suudelmaa. Vanhemmat kuolleet ja olen täysin yksin tässä maailmassa m42
Mikä sinullakaan on vaikeaa?
Mikä sinulla on?
Aloitus on samaa sarjaa jos valittaa jalattomalle että omaa jalkaa vähän särkee.
Vai kaikki ongelmat? Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä kun kaikki eroaa nykyään jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla oli ero, eli sinulla on ollut parisuhdekkin? Minulla ei ole ollut yhtään mitään yhdenkään naisen kanssa, ei edes ensi suudelmaa. Vanhemmat kuolleet ja olen täysin yksin tässä maailmassa m42
Mikä sinullakaan on vaikeaa?
Mikä sinulla on?
Aloitus on samaa sarjaa jos valittaa jalattomalle että omaa jalkaa vähän särkee.
Eihän siinä sanottu että siinä olisi ollut kaikki vaikeudet.
Aloittajalla ei ole oikeita ongelmia
Olen onnellinen ihminen, vaikka....1. Menetin isän 10-vuotiaana sydämiin. 2. Tästä 3 kk jälkeen sisarpuoli kuoli perinnölliseen sairauteen. 3. Sairastuin 12-vuotiaana ykköstyypin diabetekseen.... sitten rauhallinen jakso elämässä, normaalia elämää. Opiskelua, naimisiin. Toinen sisarpuoli kuoli samaan perinnölliseen sairauteen ollessaan 39 v, äiti kuoli 70-vuotiaana. En kerro muille taustastani yleensä mitään, koska se kuulostaa epätodelliselta ja liian kamalalta. Olen hyvin itsenäinen, on ollut pakko. Sain lapsen mieheni kanssa ja hän on nyt aikuinen. Kokemuksistani johtuen en oikein pysty tuntemaan yhteyttä muiden ihmisten kanssa. Tykkään pinnallisista ja kohteliaista ihmissuhteista, mutta muuten pidän ihmiset käsivarren mitan päässä. En myöskään osallistu enää kenenkään hautajaisiin. Ajattelin että kiintiöni on täynnä.