Voisitteko te miehet kertoa mitä te siitä parisuhteesta oikein sitten haluatte?
Monet nuoret naiset ei enää halua parisuhdetta. Miehille se on tärkeämpää.
Mutta mitä ne asiat konkreettista ovat mitä parisuhteesta halutaan?
"Suomessa vuosien 1992 ja 2015 välillä niiden miesten määrä on kaksinkertaistunut, joiden on vaikea löytää itselleen kumppania.
Tutkimusten mukaan miehet haluaisivat kumppanin naisia useammin ja puolisotta jääminen on miehille naisia haitallisempaa; sinkkumiehet ovat sinkkunaisia onnettomampia"
Kommentit (1345)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä paljon miesvihaa tihkuvia kommentteja.
Tässä oma käsitykseni mitä miehet parisuhteelta etsivät:
Pääasiassa miehet etsivät kumppanuutta. Se on miehille paljon tärkeämpää kuin naisille. Jonkin tutkimuksen mukaan miehillä on keskimäärin vain 0,7 hyvää ystävää, kun naisilla sama luku on yli kolmen. Tämä siis tarkoittaa, että on paljon miehiä, joilla ei ole yhtään hyvää ystävää ja siita vastapainona miehiä, joilla on useita. Vaimo on siis myös monen miehen paras kaveri.
En usko, että seksi on pitkien parisuhteiden muodostamisessa tärkein motivaattori, mutta kyllä sen puuttuminen voi kuitenkin ruveta rassaamaan.
Mitä se kumppanuus sitten miehelle tarkoittaa? Naiset haluavat useimmin parisuhteelta suuria tunteita eivätkä kaihda riitoja, kunhan
Sellainen yleistys sieltä sitten. Olet itse tainnut katsoa tositv: tä ja naisten tuntemus sieltä peräisin.
Niin, tässä on se epäsuhta että naiset jakavat mieluummin haluamansa miehen muiden naisten kanssa kuin ottavat ihan oman miehen, joka ei ole niin näyttävä. Siksi kaikilla naisilla on miesseuraa mutta kaikilla miehillä ei ole naisseuraa.
Eiköhän se ole ihan luonnollista että nisäkäslajin jäsenet haluavat pariutua ja perheytyä, mutta kulttuurisesti ollaan oudossa kuolemankulttivaiheessa. Vasemmistolainen ideologia vallitsee, eli ihminen pitäisi hävittää maan päältä ja lapset ovat vain ikävä rasite ja vahingot abortoidaan pois. Kai se on aika aikaa kutakin, koska jossain vaiheessahan tuo taas kääntyy kun kaikki itsetuhoiset poistuvat geenipoolista.
Päivystäjä"mies" nyt tarkkana, koetahan haukkua naisia lisää! :D Lontoossa!
Olen nainen, 48v, eronnut pari vuotta sitten sopuisasti ex-puolisostani. En ole avannut deittisovellusta eron jälkeen, enkä ole edes miettinyt vastakkaisen sukupuolen edustajia eron jälkeen. Kiinnostaako ketään miksi?
Koen että avioliittoni noin 20v ajalta oli hyvinkin onnellista aikaa. Sitten etäännyimme puolisoni kanssa toisistamme, sydämeni särkyi aivan pirataleiksi ja totesimme että jatkamme matkaa eri suuntiin. Tuntuu että annoin aivan kaikkeni tuolle suhteelle ja perheellemme. Kun se meni sitten lopulta pieleen erotessamme, ei vaan kiinnostanut enää investoida aikaa ja tunne-elämää millään tavalla yhtään kehenkään. En tunne sille mitään tarvetta.
Miksi? Voin harrastaa tyydyttävää seksielämää aivan itsekseni. Läheisyyttä, siis sitä sohvalla kainalossa hengailua saan koiriltani. Keskusteluja, henkistä sparraamista saan ystäviltäni ja aikuiselta tyttäreltäni. Heidän kanssaan käyn kulttuuririennoissa ja leffassa. Työkin tuntuu kiinnostavalta taas pitkän ajan jälkeen. Raha riittää aivan hienosti vaikka asuu kalliisti vuokrallakin kun ei tarvitse osallistua mökin, auton ja veneen kustannuksiin joita en koskaan edes halunnut.
Tosiaan, mihin siis tarvitsisin miestä? Miksi haluaisin miehen?
Vierailija kirjoitti:
Seksin ja riidan nauttimista Hyvinkään "kaupunkilaisista"!
Ai että teitä on mukava muiluttaa!
On kyl nyt niin sekavaa settiä ja ketjuun kuulumatonta, et muilutus ei oikein istu tähän. Sellainen pieni riidankylväjä siellä, ei kuitenkaan vaan nyt lähde toi juttu.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, 48v, eronnut pari vuotta sitten sopuisasti ex-puolisostani. En ole avannut deittisovellusta eron jälkeen, enkä ole edes miettinyt vastakkaisen sukupuolen edustajia eron jälkeen. Kiinnostaako ketään miksi?
Koen että avioliittoni noin 20v ajalta oli hyvinkin onnellista aikaa. Sitten etäännyimme puolisoni kanssa toisistamme, sydämeni särkyi aivan pirataleiksi ja totesimme että jatkamme matkaa eri suuntiin. Tuntuu että annoin aivan kaikkeni tuolle suhteelle ja perheellemme. Kun se meni sitten lopulta pieleen erotessamme, ei vaan kiinnostanut enää investoida aikaa ja tunne-elämää millään tavalla yhtään kehenkään. En tunne sille mitään tarvetta.
Miksi? Voin harrastaa tyydyttävää seksielämää aivan itsekseni. Läheisyyttä, siis sitä sohvalla kainalossa hengailua saan koiriltani. Keskusteluja, henkistä sparraamista saan ystäviltäni ja aikuiselta tyttäreltäni. Heidän kanssaan käyn kulttuuririennoissa ja leffassa. Työkin
Lue aloitus. Kysymys ei koske sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksin ja riidan nauttimista Hyvinkään "kaupunkilaisista"!
Ai että teitä on mukava muiluttaa!
On kyl nyt niin sekavaa settiä ja ketjuun kuulumatonta, et muilutus ei oikein istu tähän. Sellainen pieni riidankylväjä siellä, ei kuitenkaan vaan nyt lähde toi juttu.
Harmillisesti taitaa sulle lähteä :D Sua on viety koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret miehet ei ota enää naista taakaksi. Ovat vapaaehtoisesti sinkkuja.
Taisit yleistää nyt aika vahvasti. Oman poikani 20v ystäväpiireissä isolla osalla on tyttö- ja poikaystävät, ja ihan vapaaehtoisesti seurustelevat.
Totta kai me ihmiset ollaan toisillemme välillä myös taakkoja, mutta kun rakastaa niin senkin kestää. Sellainen harhakuvitelma, et elämä olisi pelkkää helppoa hedonistista nautiskelua alusta loppuun kyllä kumoutuu kunhan vuosia tulee lisää.
Omat nuoret nyt 25-35v. 16 paria, yksi sinkku mies. Hänkin toivoo hyvää naista vierelleen. Ehkä tämä otanta on poikke
Aika harva haluaa olla suhteessa ilman seksiä. Aseksuaalit sit toki, mut en tiedä heidän määrää prosentuaalisesti.
Ei liity feminismiin tämä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tässä on se epäsuhta että naiset jakavat mieluummin haluamansa miehen muiden naisten kanssa kuin ottavat ihan oman miehen, joka ei ole niin näyttävä. Siksi kaikilla naisilla on miesseuraa mutta kaikilla miehillä ei ole naisseuraa.
Eiköhän se ole ihan luonnollista että nisäkäslajin jäsenet haluavat pariutua ja perheytyä, mutta kulttuurisesti ollaan oudossa kuolemankulttivaiheessa. Vasemmistolainen ideologia vallitsee, eli ihminen pitäisi hävittää maan päältä ja lapset ovat vain ikävä rasite ja vahingot abortoidaan pois. Kai se on aika aikaa kutakin, koska jossain vaiheessahan tuo taas kääntyy kun kaikki itsetuhoiset poistuvat geenipoolista.
Mistä naiset voivat tietää kuinka monta naista joku mies pyörittää? Ei mistään. Yleensä käy niin, että kun naiselle selviää ettei hän ole ainoa, mies saa kenkää. Ainut roisto tuossa on mies eikä yksikään hyväuskoinen nainen.
On mahtavaa kuittailla näille "lontoolaisille", "kaupunkilaisille" ja "naisia haukkumattomille "miehille"", jotka asuvat palstalla 24/7 :D
Jatkakaa!
Onkohan näillä palstahulluilla aina tarkoitus vain pilata ketjut?
En ole mies, mutta olen omalta mieheltäni kysynyt, mitä se oikein parisuhteelta odottaa. Joskus tuntuu, että se odottaa sellaista, mitä minä en osaa täyttää. Hän on vastannut, että kaveruutta, yhteisen kodin jakamista, että on ruoka pöydässä kun tulee töistä kotiin, yhteisiä suunnitelmia.
Siinähän se sitten onkin, miksi joskus on tullut haasteita. Esimerkiksi yhteiset suunnitelmat on sellainen häilyvä juttu. Kun minulle voi jokin asia olla tärkeämpi kuin hänelle tai toisin päin. Loma on hyvä esimerkki. Mitä minä teen mieluiten kesälomalla, niin käyn museoissa, kesäkonserteissa, ehkä veneilemässä, grillaamassa meren rannalla. Mies enemmän odottaa matkoja kauemmas tai jotain erikoista. Pitää tehdä kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, 48v, eronnut pari vuotta sitten sopuisasti ex-puolisostani. En ole avannut deittisovellusta eron jälkeen, enkä ole edes miettinyt vastakkaisen sukupuolen edustajia eron jälkeen. Kiinnostaako ketään miksi?
Koen että avioliittoni noin 20v ajalta oli hyvinkin onnellista aikaa. Sitten etäännyimme puolisoni kanssa toisistamme, sydämeni särkyi aivan pirataleiksi ja totesimme että jatkamme matkaa eri suuntiin. Tuntuu että annoin aivan kaikkeni tuolle suhteelle ja perheellemme. Kun se meni sitten lopulta pieleen erotessamme, ei vaan kiinnostanut enää investoida aikaa ja tunne-elämää millään tavalla yhtään kehenkään. En tunne sille mitään tarvetta.
Miksi? Voin harrastaa tyydyttävää seksielämää aivan itsekseni. Läheisyyttä, siis sitä sohvalla kainalossa hengailua saan koiriltani. Keskusteluja, henkistä sparraamista saan ystäviltäni ja aikuiselta tyttäreltäni. Heidän kanssaan käyn kulttuuririennoissa ja leffassa. Työkin
Itsenäisenä naisena mmärrän pointin, sama fiilis eron jälkeen täällä. Mutta...mikään noista mainitsemistasi ei korvaa läheistä ja aitoa romanttista ihmissuhdetta. Elämä voi olla ihan jees ilman parisuhdetta ja sen pitääkin olla. Mutta toinen asia ei korvaa toista, jokaisella osalla elämässä on oma paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
En ole mies, mutta olen omalta mieheltäni kysynyt, mitä se oikein parisuhteelta odottaa. Joskus tuntuu, että se odottaa sellaista, mitä minä en osaa täyttää. Hän on vastannut, että kaveruutta, yhteisen kodin jakamista, että on ruoka pöydässä kun tulee töistä kotiin, yhteisiä suunnitelmia.
Siinähän se sitten onkin, miksi joskus on tullut haasteita. Esimerkiksi yhteiset suunnitelmat on sellainen häilyvä juttu. Kun minulle voi jokin asia olla tärkeämpi kuin hänelle tai toisin päin. Loma on hyvä esimerkki. Mitä minä teen mieluiten kesälomalla, niin käyn museoissa, kesäkonserteissa, ehkä veneilemässä, grillaamassa meren rannalla. Mies enemmän odottaa matkoja kauemmas tai jotain erikoista. Pitää tehdä kompromisseja.
Ruoka pöydässä kun tulee töistä? Eikö miehesi osaa itse laittaa ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mies, mutta olen omalta mieheltäni kysynyt, mitä se oikein parisuhteelta odottaa. Joskus tuntuu, että se odottaa sellaista, mitä minä en osaa täyttää. Hän on vastannut, että kaveruutta, yhteisen kodin jakamista, että on ruoka pöydässä kun tulee töistä kotiin, yhteisiä suunnitelmia.
Siinähän se sitten onkin, miksi joskus on tullut haasteita. Esimerkiksi yhteiset suunnitelmat on sellainen häilyvä juttu. Kun minulle voi jokin asia olla tärkeämpi kuin hänelle tai toisin päin. Loma on hyvä esimerkki. Mitä minä teen mieluiten kesälomalla, niin käyn museoissa, kesäkonserteissa, ehkä veneilemässä, grillaamassa meren rannalla. Mies enemmän odottaa matkoja kauemmas tai jotain erikoista. Pitää tehdä kompromisseja.
Ruoka pöydässä kun tulee töistä? Eikö miehesi osaa itse laittaa ruokaa?
Ei osaa, tai sanotaanko näin, ettei ole ikinä kiinnostunut opettelemaan. Hänellä on aina ollut tuo lähtökohta, että rouva laittaa ruuan pöytään valmiiksi. Toisaalta varmasti on perheitä, joissa jako menee toisin päin. Meillä se on aina mennyt noin, koska minä osaan laittaa hyvää ruokaa. Eri asia on, jaksanko joka päivä panostaa. Kyllä meilläkin välillä syödään esim. uusia perunoita ja valmista savulohta, jos en jaksa panostaa. Vähän kun siihen silppuaa tilliä päälle, ihan valmis ateria.
Vierailija kirjoitti:
Naisen lämpöä, lempeyttä, kauneutta, kotoisuutta ja yhteistyötä hyvän elämän eteen.
Ja mitä nainen saa mieheltä vastineeksi? Pääsylipun ennenaikaiseen hautaan. Taas vaihteeksi tänään saa mm. Iltasanomista seurata oikeudenkäyntiä, kun mies pisti eukkonsa kylmäksi..... Case Tampere, Meesakatu.
Päivystäjä"mies" loppuko jo lounas siellä Lontoossa! Tuu haukkuu naisia lisää! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen lämpöä, lempeyttä, kauneutta, kotoisuutta ja yhteistyötä hyvän elämän eteen.
Ja mitä nainen saa mieheltä vastineeksi? Pääsylipun ennenaikaiseen hautaan. Taas vaihteeksi tänään saa mm. Iltasanomista seurata oikeudenkäyntiä, kun mies pisti eukkonsa kylmäksi..... Case Tampere, Meesakatu.
Ei kannata seurustella Tamperelaisten kanssa ne tappaa sut varmasti. Niin naiset kuin miehetkin.
Minä ainakin toivon suhteelta monia asioita mutta ilman seksiä ei suhdetta olisi ja siksi se on kynnyskysymys minulle. Voihan naiset haluta seksitöntä suhdetta mutta se on sitten jonkun muun kanssa.