Mun ikivanha äiti on raskas marttyyri, aina ollut ja jatkuu vaan
Ei ikinä halunnut tehdä töitä, vaikka menneinä vuosikymmeninä oli töitä kouluttamattomillekin. Oli duunari isän elätettävä ja haukkui kun tämä ei vienyt hienoihin paikkoihin syömään ym. Martyyriksi heityäytyi aina, kun isän eläke ei riittänyt elättämään molempia, kiukutteli kun pitää töitä etsiä. Ehti elämässään ehkä 5- 7vuotta tehdä töitä. Kaikki oli aina isän syytä, ei saanut tarpeeksi vaatteita jne
Kun isä kuoli vuosikymmeniä sitten, heittäytyi mun ainoan lapsen harteille, mun piti viihdyttää, viedä teatteriin , risteilylle ja autoajeluille. Selvittää hänen jatkuvia naapuri riitoja . En nuorena aikuosena heti ymmärtänyt ettei tuo ole ihan normaalia. Haukkui mua jo alaikäisenä huoraksi, perseeni oli liian iso, vaikka on itse aina ollut tosi lihava.
Paljon muutakin loisi elämänsä. Nyt on hoitokodissa, ei dementiaa. Aina jaksaa syyllistää kun en jatkuvasti käy. Kun käyn, mun pitäisi ulkoiluttaa häntä, viedä torille, keksiä tekemistä. Voin kertoa ettei paljon huvita käydä.
Kommentit (25)
Kävin ennen juhannusta katsomassa ja aivan varmaa että seuraavaksi saan taas kuulla kun en juhannuksena käynyt vaikka samanlaisia on kaikki päivät siellä. En tahtoisi jaksaa.
Nuorempana mulla olis ollu mahdollisuus muutta ulkomaille ja rakentaa elämä sinne. Se syyllistämisen määrä ja uhriutuminen oli järkyttävää ja tuokin mahdollisuus jäi käyttämättä kun en ollut tarpeeksi jämäkkä.
Mun lapsen elämään puuttui jatkuvasti ja teki täysin omavaltaisia tekoja hänenkin suhteensa. Edelleen yrittää puuttua hänenkin elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Minun edesmennyt äiti oli aikalailla samanlainen. Ja olen hänen ainut lapsi. Luulin kun että olenko käynyt tuon kirjoittamassa. En voi muuta sanoa kuin että kaikesta selviät vaikka nyt ei ehkä silti tunnu.
En voi sanoa että onneksi löytyy kohtalotovereita, sillä tällainen on kamalaa jokaiselle. Mutta kiitos lohduttavista sanoistasi!
Oletteko miettineet mitä teidän omat lapset ajattelevat teistä ja sitä tulevatko katsomaan kun olette vanhoja? Jos ei ole lapsia, oletteko ajatelleet miten yksinäistä vanhuutenne on?
Samoin. Äiti on yli 80. Vielä onneksi järki pelaa. Mutta vaikuttaa välillä että dementia oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun edesmennyt äiti oli aikalailla samanlainen. Ja olen hänen ainut lapsi. Luulin kun että olenko käynyt tuon kirjoittamassa. En voi muuta sanoa kuin että kaikesta selviät vaikka nyt ei ehkä silti tunnu.
En voi sanoa että onneksi löytyy kohtalotovereita, sillä tällainen on kamalaa jokaiselle. Mutta kiitos lohduttavista sanoistasi!
Sen voisin sanoa että muista,sinua ei olisi ellei äitiäsi olisi. Minua auttoi tuo lause jaksamaan. Ja ole terveellä tavalla itsekäs. Toivon jaksamista ja kestämistä, kirjoitti tuo äskeinen kommentoija.
Niin, en tiedä kuinka kiitollinen mun pitäisi olla elämästäni hänelle. Ei ainakaan ole ikinä kiitoksrn sanaa mistään sanonut. Ja harmittaa tuo saman manipuloinnin yritykset minun lapseni suhteen. Onneksi hän osaa näin aikuisena olla jämäkämpi kuin minä.
Ikävää, kun sinulla on itsekäs äiti. Mutta varmaan hänellä on hyviäkin luonteenpiirteitä, kun itsestäsi on tullut tasapainoinen. On varmaan hoitanut sinut hyvin lapsena kun on pystynyt olemaan kotiäitinä, eikä ole iltaisin ollut väsynyt työn raskaan raadannasta.
Niinkuin itsekin tiedät niin vanha äitisi ei enää muuksi muutu. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, et kai muuta voi.
En mä kävis tommosta edes katsomassa saati avais ketjua asiasta. Hei ap nyt on kaunis Suomen kesö, ota kalja tai limsa ja nauti olemassaolostasi!
Katso äitiäsi ja tajua, millainen sinusta itsestäsi tulee vanhana. Niinpä.
Kuulostat itsekin aika ikävälle nyt vonkuessasi "mene töihin" tyyppisiä lauseita iäkkäälle äidillesi täällä. Syyllistät. Siihen aikaan oli normaalia että mies saattoi elättää. Ehkä hän tosiaan kärsi rahan puutteesta, eikä pystynyt käymään töissä, oli rajoitteita. Itse oot vienyt noihin paikkoihin eli risteily ja teatteri, ei muut niitä vaadi. Kiitä itseäsi että autoit toisia. Ikävää että haukkui sinua noin rumasti, jokin on silloin vialla jos omaa lasta haukkuu, muilla ei ole myös ollut helppo äiti - vaikka töissä käynyt. Ehkä muut sukulaiset voivat käydä katsomassa ja viemässä tarvittavat asiat, avustamassa. On myös sosiaalityöntekijöitä jotka auttavat vanhuksia, myös omahoitaja pitäisi löytyä. Osalla jopa auto käynteihin muualla yhdessä, jos bensat maksaa kunta tai omainen tms.
Määritä itsellesi omat rahasi ja pidä niistä kiinni. Älä suostu syyllistymään, kuitenkin itse tiedät mitä teet, miten käyt äitiäsi katsomassa jne.
Helppo sanoa, tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Kävin ennen juhannusta katsomassa ja aivan varmaa että seuraavaksi saan taas kuulla kun en juhannuksena käynyt vaikka samanlaisia on kaikki päivät siellä. En tahtoisi jaksaa.
Nuorempana mulla olis ollu mahdollisuus muutta ulkomaille ja rakentaa elämä sinne. Se syyllistämisen määrä ja uhriutuminen oli järkyttävää ja tuokin mahdollisuus jäi käyttämättä kun en ollut tarpeeksi jämäkkä.
Mun lapsen elämään puuttui jatkuvasti ja teki täysin omavaltaisia tekoja hänenkin suhteensa. Edelleen yrittää puuttua hänenkin elämäänsä.
Samanlainen tytär kuin äitinsä. Turhaan täällä uhriudut. Olisit itse päättänyt elämäsi suunnan.
Miten nää 5-kymppiset jaksaa valittaa äidistään täällä jatkuvasti?
Vierailija kirjoitti:
Määritä itsellesi omat rahasi ja pidä niistä kiinni. Älä suostu syyllistymään, kuitenkin itse tiedät mitä teet, miten käyt äitiäsi katsomassa jne.
Helppo sanoa, tiedän.
Jos nyt et ole tähän saakkakaan pystynyt äidillesi tekemään selväksi ettet hänen pillinsä mukaan tanssi niin et siihen kykenekään. Mutta ilmeisesti sinua auttaa kun voit täällä asiasta valittaa, mutta kukaan muuhan ei sinun puolesta voi elämääsi elää sen enempää kuin äitisi luonnetta muuksi muuttaa.
No, mun äitini on ollut koko elämänsä kotiäitinä ja -kotirouva, mutta hyvin huolehtivainen ja unohtaa itseään liikaakin. Ei sano, jos tarvitsee apua, mikä on sinänsä hankalaa. Olisi kovasti halunnut töihinkin, mutta vielä enemmän halusi huolehtia lapset isoiksi asti. Olemme siitä kiitollisia.vanhempana töiden hakeminen ja saaminen ei ollut enää niin helppoa. Mutta se on ollut kaiken sen arvoista, meidän kaikkien mielestä.
Tällä palstalla tuntuu että kaikkien äidit on kateellisia marttyyreita ja isät väkivaltaisia juoppoja. Kuitenkin niistä tarpeista meidät on tehty. 50-50.
Ottaa päähän kun katson äitiäni. Olen ihan oikeasti niin erilainen kuin yö ja päivä. Mutta ulkoisesti muistutan häntä. Pelkään jos muutun henkisestikin.
Kuitenkin puolet geeneistä. Se on sikapaljon. Ja hän oli täysin puolueettomasti ja nätisti sanoen ihan kyvytön äidiksi. Luulen ja tiedän olevani paljon parempi äiti.
Silti. Puolet geeneistä. Sama kroppa. Sama ääni. Melkein sama naama. Ahistaa.
Vierailija kirjoitti:
No, mun äitini on ollut koko elämänsä kotiäitinä ja -kotirouva, mutta hyvin huolehtivainen ja unohtaa itseään liikaakin. Ei sano, jos tarvitsee apua, mikä on sinänsä hankalaa. Olisi kovasti halunnut töihinkin, mutta vielä enemmän halusi huolehtia lapset isoiksi asti. Olemme siitä kiitollisia.vanhempana töiden hakeminen ja saaminen ei ollut enää niin helppoa. Mutta se on ollut kaiken sen arvoista, meidän kaikkien mielestä.
Varmaan onkin ollut teidän mielestänne, jotka olette hyötyneet siitä, että yksi ihminen käytti elämänsä palvellakseen muita. Olisi kannattanut toteuttaa niitä muitakin haaveita. Ei ole perheellekään hyväksi oppia siihen, että aina on joku piikana.
Minun edesmennyt äiti oli aikalailla samanlainen. Ja olen hänen ainut lapsi. Luulin kun että olenko käynyt tuon kirjoittamassa. En voi muuta sanoa kuin että kaikesta selviät vaikka nyt ei ehkä silti tunnu.