Miksi vanhemmat ei kiellä pikkulapsia tarpeeksi?
Sivusta olen seurannut että sitä ja tätä saa tehdä "kun eihän se nyt haittaa".. esimerkiksi kengät jalassa tuolin/keinun pehmukkeiden päällä kiipeily, niiden maahan heittäminen jne. Ei kielletä huutoa jos ei saanut maistaa jonkun toisen syömää ruokaa/leivosta ym. Itsehän en varmasti lapsettomana voi ymmärtää joten voisiko joku selittää miksi lapset saa elää miten tahtoo?
Kommentit (179)
Kyllä minun ympäristössäni vanhemmat edelleen kieltävät lapsia tarvittaessa. Monet ikävyydet ovat toki ennalta estettävissä sopivalla ohjailulla. Omia lapsiani olen kieltänyt ja käskenyt suhteellisen vähän ja aina pitänyt huolen, että niitä kieltoja ja käskyjä sitten totellaan. Lapsen hyvä käytös perustuu kunnioitukseen ja rakkauteen, ei pelkoon.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi haluaa juosta vilkasliikenteiselle tielle. Sitä ei saa kieltää. Siitä ei saa pitää kiinni. Sä voit vain yrittää sanoittaa sen tunteita.
Vasta oli lööpeissä se varhaiskasvattaja, joka teki virheen ja esti lasta juoksemasta autotielle, sai syytteet. Olisi pitänyt antaa juosta sinne ja sitten lepertää jäännöksille niitä tunteita.
Miksi ei voi toimia tilanteen mukaan? Vaarallisessa tilanteessa huolehditaan ensin henki ja fyysinen terveys, henkistä puolta hoidetaan sitten rauhallisemmassa tilanteessa.
Pientä värikynää taas vaihteeksi...
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut perhepäivähoitajana. Omia lapsia ei ole. Työ oli raskasta, koska suurin osa lapsille puhuttavista asioista on 85% pelkkää kieltämistä, neuvomista ja hengenpelastusta. Lapset tosin oppivat myös vauhdilla ja aina kesälomasta seuraavana kesälomakauteen lapsilla oli monia taitoja. Kun he palasivat aloitettiin taas opit alusta. Niin kuin se, ettei huudeta joka paikassa tai syödään nätisti tai ei kiivetä penkeille kenkien kanssa. En moiti vanhempia, jotka ovat tietysti väsyneitä työvuoden jälkeen. Minä vain ihmettelin sitä, että muutamassa viikossa ne opit unohtuivat. Kyse ei ollut lasten tyhmyydestä, vaan ristiriidasta mikä olisi oikein. Tottakai lapsi luottaa eniten vanhempiinsa, joten oma työni oli pitkälti turhaa. Minulle vain oli tärkeää saada päivä sujumaan useamman lapsen kanssa ja miksi säännöt oli laadittava.
Et moiti vanhempia kun laittavat työnsä lapsen edelle? Eiköhän tuo kiteytä juuri sen ydin ongelman eli kukaan ei kasvata lasta vaan häntä heitellään ihmiseltä toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut perhepäivähoitajana. Omia lapsia ei ole. Työ oli raskasta, koska suurin osa lapsille puhuttavista asioista on 85% pelkkää kieltämistä, neuvomista ja hengenpelastusta. Lapset tosin oppivat myös vauhdilla ja aina kesälomasta seuraavana kesälomakauteen lapsilla oli monia taitoja. Kun he palasivat aloitettiin taas opit alusta. Niin kuin se, ettei huudeta joka paikassa tai syödään nätisti tai ei kiivetä penkeille kenkien kanssa. En moiti vanhempia, jotka ovat tietysti väsyneitä työvuoden jälkeen. Minä vain ihmettelin sitä, että muutamassa viikossa ne opit unohtuivat. Kyse ei ollut lasten tyhmyydestä, vaan ristiriidasta mikä olisi oikein. Tottakai lapsi luottaa eniten vanhempiinsa, joten oma työni oli pitkälti turhaa. Minulle vain oli tärkeää saada päivä sujumaan useamman lapsen kanssa ja miksi säännöt oli laadittava.
Tämä järjestelmä, että pak
Me luomme järjestelmän mutta ketkä pitää kiinni tästä järjestelmästä niin kovin? Ketkä laittaa oman uran lapsen edun edelle mitä ei ennen tehty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenne on kasvatusasioissa muuttunut jokaisen sukupolven myötä. Isovanhempien ikäiset ja jotkut todella sairaat yksilöt nykyäänkin ajattelevat, että esim. lapsen itku on normaalia ja kuuluu asiaan. Enää ei saa remmistä, mutta emotionaailnen väkivalta sallitaan
Mitä empaattisemmaksi ihmiset kehittyvät - ja empatiakyvyn kehittyminen vaatii siis tietysti väkivallatonta kasvatusta - samaistumiskyky pienen vauvan tai lapsen tarpeisiin ja kehitystasoon kehittyy myös. Aikuinen ymmärtää, miten hämmentävä maailma on kaikkine näkymättömine sääntöineen, joista seuraa vain jonkun vihaa, kun itse asia ei ole vaarallinen tai vahingollinen
Lisäksi ymmärretään, että lapsi ei ole täällä enää vaan "opettelemassa aikuisten tavoille" ja saa e
Itä-suomi on sen verran pieni kun valta-osa haluaa muuttaa tuonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos on tarpeeksi tehokkaat rangaistukset niin lapsi ei uskalla uhmata koko aikaa, ja siten ei myöskään tarvitse hokea sitä eitä."
Näistä tehokkaasti rangaistuista lapsista on kasvanut mielenterveysongelmaisia aikuisia. Siksi nykyään pyritään kasvattamaan lapset toisella tavalla.
Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet samaa tahtia kuin mitä kasvatus on liberalisoitunut.
Tutkimustulokset ovat eri mieltä. Lapsena koettu kurittaminen voi aikuisiällä näkyä henkisenä pahoinvointina tai aggressiivisena ja väkivaltaisena käytöksenä. Kuritusväkivaltaa kokenut hyvin todennäköisesti käyttää sitä myös omiin lapsiinsa ja Lastensuojelun keskusliiton mukaan vielä 2020-luvulla jopa neljäsosa 4.-5.-luokkalaisista on kokenut väkivaltaa vanhempiensa taholta.
Tota Lastensuojelun keskusliiton tutkimusta on kritisoitu siitä, että sen aineistona on nimenomaan lastensuojelun piirissä olevia lapsia.
Meillä on 1.5-vuotias ja 4-vuotias. Kyllä heitä kielletään tarpeen tullen ja tietävät mitä tarkoittaa "ei". Tietysti ikätasoisesti ohjataan eikä voi olettaa, että 1.5-vuotias ymmärtää asioita samoin kuin 4-vuotias. 1.5-vuotias voi testailla välillä ääntään, ei viihdy kovin kauaa paikoillaan, on utelias, haluaa kokeilla monta kertaa niitä kiellettyjäkin asioita (vaarallisiin asioihin nyt on ihan ehdoton ei eikä voi antaa siimaa vähääkään).
Tiedän ihmisiä, joiden mielestä lasten kuuluu vaan istua hiljaa liikkumatta. Eivät tajua miten esimerkiksi tuollaiset 1.5-vuotiaat toimii.
Vierailija kirjoitti:
Koska sitten lapsesta tulee ainut joka käyttäytyy hyvin ja joutuu niiden huonostikäyttäytyvien kynnysmatoksi. Mitä järkeä on olla hyväkäytöksinen maailmassa, jossa muut vaan perseilee ?
Mulle ainakin ollut vain hyötyä siitä että osaan hyvät tavat. Kynnysmatto ei tarvi olla eikä ole niin hyvätapainenkaan. Kohtelias osaa esim. kieltäytyä kohteliaasti eli pitää rajansa mutta jättää hyvän vaikutelman.
Huonokäytöksinen saattaa pahimmassa tapauksessa olla aika yksinäinen kun jo lapsena jää ilman kyläkutsua
Hyvät tavat on ennen kaikkea asenne, otetaan toiset huomioon. Lapset harjoittelevat vielä. :) vanhanajan "lapset ei näy ei kuulu" ei ole hyvätapaista sillä on hyvä opetella keskustelemaan, olemaan aktiivinen jne
Kaikilla lapsilla ne kiellot ei auta, vaikka korottaisi ääntäkin.
Tuolilta voi vielä lapsen nostaa pois, mutta ei siihen itkuun oikein voi fyysisesti puuttua, vai ehdotatko, että pitäisi lyömään ryhtyä?
Kiukuttelu kuuluu tiettyyn ikään ja on toisilla lapsilla voimakkaampaa, kuin toisilla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla lapsilla ne kiellot ei auta, vaikka korottaisi ääntäkin.
Tuolilta voi vielä lapsen nostaa pois, mutta ei siihen itkuun oikein voi fyysisesti puuttua, vai ehdotatko, että pitäisi lyömään ryhtyä?
Kiukuttelu kuuluu tiettyyn ikään ja on toisilla lapsilla voimakkaampaa, kuin toisilla.
Meillä saattaa tuolla 1.5-vuotiaalla mennä ne kiellot kuuroille korville eikä voi edes olettaa, että ymmärtäisi täysin. Se auttaa monesti, kun ohjataan huomio johonkin toiseen sallittuun asiaan. Toki se saattaa kestää vain hetken ja taas mennään ja taas ohjataan toisaalle... Ne on toistoja, neuvomista, ikätasoista opetusta. Vaaralliset jutut totta kai heti pois pelistä.
Kiellän joka päivä pitkin päivää milloin mistäkin niin, että alkaa jo itseä uuvuttaa.
Huutamiseen ei auta mikään kieltäminen kun se johtuu yleensä juuri siitä kieltämisestä ja sen uhmaamisesta tai väsymisestä. Sitten ei voi muuta kuin ottaa syliin ja mennä johonkin syrjään jos pystyy. Eikä se huuto heti lopu siihenkään.
ÄIDIT !
Äidit pelkäävät komentaa, laittaa sääntöjä, noudattaa niitä sääntöjä, rangaista, pitää "kuria" lapsilleen. Äidit ovat laiskoja diis hienosti sanottuna mukavuuden haluisia, pääsevät nyt helpommalla, kun ei liikoja puutu lastensa temppuiluihin eikä häiriköintiin.
Mutta lasku tulee kyllä perässä.
Se "lasku" on se, että eivät mahda teineilleen yhtään mitään, kun teini alkaa meuhkata ja tehdä ihan mitä huvittaa. Silloin on myöhäistä enää kauhistella teinin käytöstä.
Äidit siksi mainitsen, koska y l e e n s ä äidit pyörivät lastensa ympärillä enemmän kuin isät. Harvemmin isät ovat enemmän. Isätkin ovat lepsuja ja laiskoja komentamaan jälkikasvuaan.
Laiskuus ja pelkuruus olla vanhempi. Siksi.
Kun jo 1-2 vuotiaille todella opettaa mitä on EI ! Ja se EI pitää todellakin pitää.
Siitä taapero ymmärtää. Ja alkaa oppimaan, että hän ei ole POMO .
Mutta nyky perheissä tenavat ovat nimenomaan pomoja. Vanhemmat altavastaajina.
Laiskuus laiskuus ja laiskuus... se laiskuus on 8.s kuolemansynti 😝
Huutoa ei kielletä sen takia kun tunteita ei enää kielletä nykyään. Tuolille kiipeämistä ei kielletä, paitsi jos siitä on lapselle itselleen vaaraa.
Pikkulapset ja heidän vanhempansa eivät enää nykyään ole olemassa tuottaakseen tädeille ja sedille miellyttävän elämyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut perhepäivähoitajana. Omia lapsia ei ole. Työ oli raskasta, koska suurin osa lapsille puhuttavista asioista on 85% pelkkää kieltämistä, neuvomista ja hengenpelastusta. Lapset tosin oppivat myös vauhdilla ja aina kesälomasta seuraavana kesälomakauteen lapsilla oli monia taitoja. Kun he palasivat aloitettiin taas opit alusta. Niin kuin se, ettei huudeta joka paikassa tai syödään nätisti tai ei kiivetä penkeille kenkien kanssa. En moiti vanhempia, jotka ovat tietysti väsyneitä työvuoden jälkeen. Minä vain ihmettelin sitä, että muutamassa viikossa ne opit unohtuivat. Kyse ei ollut lasten tyhmyydestä, vaan ristiriidasta mikä olisi oikein. Tottakai lapsi luottaa eniten vanhempiinsa, joten oma työni oli pitkälti turhaa. Minulle vain oli tärkeää saada päivä sujumaan useamman lapsen kanssa ja miksi säännöt oli laadittava.
No nykyään on niin paljon eläkeläisiä vaatimassa eläkkeitä ja hoitoa vuosikymmeniä. Työikäinen käy töissä ja on väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
ÄIDIT !
Äidit pelkäävät komentaa, laittaa sääntöjä, noudattaa niitä sääntöjä, rangaista, pitää "kuria" lapsilleen. Äidit ovat laiskoja diis hienosti sanottuna mukavuuden haluisia, pääsevät nyt helpommalla, kun ei liikoja puutu lastensa temppuiluihin eikä häiriköintiin.
Mutta lasku tulee kyllä perässä.
Se "lasku" on se, että eivät mahda teineilleen yhtään mitään, kun teini alkaa meuhkata ja tehdä ihan mitä huvittaa. Silloin on myöhäistä enää kauhistella teinin käytöstä.
Äidit siksi mainitsen, koska y l e e n s ä äidit pyörivät lastensa ympärillä enemmän kuin isät. Harvemmin isät ovat enemmän. Isätkin ovat lepsuja ja laiskoja komentamaan jälkikasvuaan.
Laiskuus ja pelkuruus olla vanhempi. Siksi.
Kaikilla ei ole isää. Äiti ei näe asiaa edes silloin kun istutaan poliisien kanssa pohtimassa mikä meni pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut perhepäivähoitajana. Omia lapsia ei ole. Työ oli raskasta, koska suurin osa lapsille puhuttavista asioista on 85% pelkkää kieltämistä, neuvomista ja hengenpelastusta. Lapset tosin oppivat myös vauhdilla ja aina kesälomasta seuraavana kesälomakauteen lapsilla oli monia taitoja. Kun he palasivat aloitettiin taas opit alusta. Niin kuin se, ettei huudeta joka paikassa tai syödään nätisti tai ei kiivetä penkeille kenkien kanssa. En moiti vanhempia, jotka ovat tietysti väsyneitä työvuoden jälkeen. Minä vain ihmettelin sitä, että muutamassa viikossa ne opit unohtuivat. Kyse ei ollut lasten tyhmyydestä, vaan ristiriidasta mikä olisi oikein. Tottakai lapsi luottaa eniten vanhempiinsa, joten oma työni oli pitkälti turhaa. Minulle vain oli tärkeää saada päivä sujumaan useamman lapsen kanssa ja miksi säännöt oli laadittava.
Aika moni valitsee mieluummin kevyempänä ne "orjatyöt" kuin kaavailemasi 50-luvun mallin. Onko isän käsittely jotain avuttoman lapsen hakkaamista?
Perinteisessä kasvatuksessa lapselle ei haluttu jättää mitään mahdollisuutta puolustautua saamaansa rangaistusta vastaan. Lapset haluttiin opettaa avuttomiksi.
Kyllä lapsi kuulee, kun seisot sen tuolin edessä ja osoitat pehmustetta. Toisesta huoneesta huutelevaa ei kuulla, läsnäolevaa kuullaan.