Läheisten painostaminen kirkkoon kuulumattomuudesta
Miten muut kirkkoonkuulumartomat ovat kokeneet läheisten suhtautumisen? Mun mielestäni se on täysin oma asiani ja koska en kuulu kirkkoon niin en halua osallistua sukulaisten konfirmaatiojumalanpalveluksiin. Jumalanpalvelukset ovat mielestäni kuolettavan tylsiä enkä pidä tavasta miten kirkko käyttää valtaa ja kohtelee ihmisiä. Sukulaiseni kuitenkin olettaa minun osallistuvan. Turhauttaa
Kommentit (31)
Voit kuvitella mikä tilanne oli 70-luvulla kun erosin kirkosta. Menin naimisiin 1981 ja anoppi hylkäsi minut. Ei kuitenkaan ikinä kysynyt miksi en kuulu kirkkoon.
Uskonnot on kyllä kummallinen painostuksen aihe. Mitä se kenellekään kuuluu uskooko toinen vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet? Normaali aikuinen ihminen ei "turhaudu" tuollaisesta. Sinä itse päätät mihin kekkereihin osallistut.
Tollanen "kiukuttelusta" vänkyttäminen on aika mielenkiintoinen painostusmuoto. Väpättääkö viikset loukkaantumisesta?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet? Normaali aikuinen ihminen ei "turhaudu" tuollaisesta. Sinä itse päätät mihin kekkereihin osallistut.
En hakenut sen arviointia, että olenko normaali. Kysyin kokemuksia kirkkoon kuulumattomuudesta
Vierailija kirjoitti:
Voit kuvitella mikä tilanne oli 70-luvulla kun erosin kirkosta. Menin naimisiin 1981 ja anoppi hylkäsi minut. Ei kuitenkaan ikinä kysynyt miksi en kuulu kirkkoon.
Varmasti ollut vielä tuomitsevampaa silloin
Ei ketään kuulu painostaa. Kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus on jokaisen oma asia.
t. Uskova
Vierailija kirjoitti:
Uskonnot on kyllä kummallinen painostuksen aihe. Mitä se kenellekään kuuluu uskooko toinen vai ei.
Ihmiset tuntevat olonsa turvalliseksi yhteinäiskulttuurissa. Ja se oikea kulttuuri on tietysti se, miten itse elävät. Sitä sitten tuputetaan muillekin.
Ei ole painostettu. Läheisten uskonnollisiin seremonioihin osallistun siksi, koska ne ovat heille tärkeitä. Ei loukkaa ateismiani pätkääkään. Olen ollut esim. juutalaisissa ja muslimihäissä plus tietty lukuisissa kristityissä ja otan ne kulttuurin kannalta. Uskonnollisen osuuden jälkeen päästään yleensä juhlimaan ja syömään ja minä pidän kovasti syömisestä.
En ole koskaa elämäni aikana kokenut minkäänlaista uskonnollista painostusta, en myöskään ole kokenut että seurakunta olisi ikinä käyttänyt minua kohtaan minkäänlaista valtaa tai kohdellut huonosti. Jos ei ole kiinnostanut niin ei olu kukaan kysellyt perään.
Oletko ap kenties kuulunut johonkin uskonlahkoon, esim jehovat painostavat.
Olen uskossa, mutta eronnut kirkosta uskoon tultuani, enkä ole muihinkaan seurakuntiin liittynyt. Käyn missä seurakunnassa vain, jossa muitakin uskovia on. Se riittää.
Mieheni kauhisteli eroani, ei itse uskaltanut kirkosta erota uskoon tultuaan. Olisi suku kuulemma pyörtynyt, eli ihan suvun takia hän jäi itse kirkon jäseneksi.
Ihmiset ovat yksinkertaisia ja epäkunnioittavia monessa asiassa. Ei kannata välittää, vaan toimia tuossa asiassa kuten itse parhaaksi kokee. Joskus joustavuus on rakentavampaa, mutta se on kunkin oma asia myös.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnot on kyllä kummallinen painostuksen aihe. Mitä se kenellekään kuuluu uskooko toinen vai ei.
Jeesus antoi seuraajilleen lähetyskäskyn, koska Jumala haluaa, että kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan totuuden ja pelastuisivat. Siksi usko Kritukseen ei ole yksityisasia, vaan usko on lahja Jumalta, jota kuuluu myös levittää.
Vierailija kirjoitti:
Voit kuvitella mikä tilanne oli 70-luvulla kun erosin kirkosta. Menin naimisiin 1981 ja anoppi hylkäsi minut. Ei kuitenkaan ikinä kysynyt miksi en kuulu kirkkoon.
Vielä oudompi olio olin 50-60 luvulla syntymä eronneena . 70- luvulla koulukaverit erosivat joukolla 18 v täytettyään.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnot on kyllä kummallinen painostuksen aihe. Mitä se kenellekään kuuluu uskooko toinen vai ei.
Niin on, sillä uskovaiset ratkaisee kannattaako ihmiseen tutustua tai hänen kanssaan edes keskustella. Peloteltu pienestä saakka että paholainen asuu ihmisissä jotka eivät julkisesti näytä uskoaan. Sitten kuitenkin se joka ei kuulu kirkkoon voi olla hartaampi uskovainen joka noudattaa kymmentä käskyä tarkemmin kuin aktiivinen seurakuntalainen.
Itsekin jouduin asiakaspalvelussa aina esittämään uskovaa muuten ei kauppoja olisi syntynyt lestojen ja helluntailaisten kanssa.
Vähän kohouteltiin kulmia, mutta kun sanoin, että en vajaata tonnia ala vuodessa kirkollisveroa maksamaan niin ymmärrystäkin löytyy. Painostusta takaisin liittymiseen ei ole ollut. En missään uskovaisten suvussa kyllä olekkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kuulu painostaa. Kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus on jokaisen oma asia.
t. Uskova
Ei ole. Jos olet 18 täyttänyt lukiolainen, et voi kieltäytyä uskonnonopetuksesta.
Se, uskooko joku toinen ikivanhoihin satuihn, ei kuulu kenellekään muulle.
Kuinka vanha olet? Normaali aikuinen ihminen ei "turhaudu" tuollaisesta. Sinä itse päätät mihin kekkereihin osallistut.