Läheisten painostaminen kirkkoon kuulumattomuudesta

Mistä kukaan edes saa tietää, kuuluuko kirkkoon vai ei jollei itse sitä kerro?

Epäkohtelias olet. 

Kyllä sun kuuluisi mennä läheisten kirkollisiin toimituksiin, vaikka et uskokaan. 

Mun tuntemat ateistit kyllä menevät. 

Menisin seuraamaan, ei siellä tartte uskoa harjoittaa. Mutta ap tekee kuin parahaksi näköö.

Eihän sitä kenellekään tarvitse kertoa, ettei kuulu kirkkoon.  Ei sellainen koskaan edes tule esiin.

 

Ainostaan silloin, jos joku pyytää kummiksi, jos ei kuulu kirkkoon, hlöä ei hyväksytä kummiksi lapselle.

Sitäpaitsi suurin osa suomalaisista ei ole erittyisen uskonnollisia, kuulutaan kirkkoon tavan mukaan vain.

Suuri osa eroaa kirkosta kirkollisveron takia.  Sehän on monta sataa euroa vuodessa. Hyvätuloisilla jopa tuhansia euroja.

Veron takia itsekin erosin kirkosta aikoinaan. Käyn silti kongirmastioissa, siunaustilaisuuksissa, vihkimisissä.  Nehän ovat kaikki uskinnollisia tilaisuuksia.

Käyn perheen kanssa myös joulukirkossa.

En ole koskaan kuulunut kirkkoon, minua ei ole vauvana kastettu seurakunnan jäseneksi enkä ole käynyt rippikouluakaan.Kyseiset kirkolliset toimitukset on siis itselleni aivan vieraita enkä ymmärrä niitä. Aikaisemmin kukaan ei kyseenalaistanut sitä, etten osallistunut moisiin tilaisuuksiin, nyt vanhemmalla iällä kyllä. Vähän moitteita tulee, kun en mene/osallistu, mutta se on niin vieras maailma, että en osaa mennä moisiin seremonioihin.

Olen eronnut kirkosta omille muutettuani, ja en ole koskaan kokenut mitään painostusta.

Mutta toisaalta minä kyllä osallistun läheisten häihin, hautajaisiin, kastetilaisuuksiin, konfirmaatioihin ja vastaaviin ihan riippumatta siitä minkä uskonnon mukaan ne tilaisuudet järjestetään tai ollaan järjestämättä. Omasta mielestäni niihin osallistumisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa uskonko minä johonkin yliluonnolliseen, vaan niihin pitää silloin tällöin mennä koska ne ovat tärkeitä hetkiä minulle läheisten ihmisten elämässä.

En ole yhdellekään sukulaiselle kertonut eronneeni kirkosta. Kertomisessa ei ole mitään järkeä. Mutta läheisten järjestämiin juhliin osallistun, myös kirkkotilaisuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaa elämäni aikana kokenut minkäänlaista uskonnollista painostusta, en myöskään ole kokenut että seurakunta olisi ikinä käyttänyt minua kohtaan minkäänlaista valtaa tai kohdellut huonosti. Jos ei ole kiinnostanut niin ei olu kukaan kysellyt perään. 

Oletko ap kenties kuulunut johonkin uskonlahkoon, esim jehovat painostavat.

Ihan perus-luterilaisuudesta kyse. En vain pidä siitäkään menosta ja sukulaiseni tietää asiasta

Tosiaan, olen paha ihminen joka ei piittaa edesmenneistään koska se piittaaminen ei tapahdu kirkollisten rituaalien mukaan (olen uskonnoton) - ja ei ole mahdollista, että muistelisin läheisiäni ihan rituaalittomasti, mielessäni.

Kauhean ylimielistä ja törkeää pakottamista, uskikset!

Eihän tuo muille kuulu. Ahdasmielisille sukulaisille en edes kertoisi että olen eronnut kirkosta. Ei kuulu muille mitenkään.

Olen eronnut kirkosta yli 10v sitten. Ainoastaan siskoni ja tätini ovat ihmetelleet asiaa, mutta he ovatkin ihmisiä joille on erittäin tärkeää "mitä muut heistä ajattelevat"- toisin sanoen omat mielipiteet muotoutuvat aina sen mukaan mikä on aina suosituinta ja sosiaalisesti hyväksytyintä.

Kun menin naimisiin, täti rupesi ehdottelemaan kirkkoja, jolloin tokaisin, että enhän minä kuulu kirkkoon enkä aiokaan. "Kannattaisi kuulua" oli vastaus. Sisko taas suuttui kun sanoin muuten suostuvani lapsensa kummiksi, mutta huomioitakoon etten voi olla sellainen kristillinen kummi. Ristiäiset pidettiin pienellä paikkakunnalla. Tilaisuudessa pappi melttosi miten nykyään erotaan niin paljon kirkosta. Huokaisin helpotuksesta kun en ollut siinä vieressä lapsi sylissä.