Jos eutanasia olisi laillinen niin ottaisitko armokuoleman?
Minä menisin varmasti heti hakemaan armokuoleman, itse en uskalla itse omia päiviäni päättää. Syy jos pitäisi kertoa miksi sen haluaa niin sanoisin että en halua elää tyhmien,ilkeiden ja epärehellisten ihmisten kanssa. Karkuun ei pääse kun kaikkialla on muita ihmisiä ja yhteiskunta valvoo.
Ottaisitko sinä armokuoleman ja jos ottaisit niin miksi? Pitäisikö eutanasia laillistaa niin me halukkaat pääsisimme pois täältä?
M28
Kommentit (189)
En lääketeollista. Selvittelin asiaa joskus, ja se tehdään lihasrelaksanteilla, mikä vertautuu tukehtumiskuolemaan. Ei siis ilmeisesti mikään mukava. Potilas näyttää rennolta, koska ei pysty liikkumaan, mutta hänen kokemuksensa saattaa olla todella hirveä
Ketjun syöpäpotilaille annan vinkin, että kieltäytykää kaikista tutkimuksista ja hoidoista. Lääketeollisuus ei ole sitä mitä väittää olevansa, vaan kiduttaa ihmisiä. Palatkaa luonnonmukaisempaan elämäntyyliin ja unohtakaa dominantit jargonit. Alkuperäisheimoissa ja kiinalaisen lääketieteen avulla ihmiset elävät 140-250 vuotiaiksi
Luonnolliseen kuolemaan liitty kehon omia hormoneita yhtä lailla kuin synnytykseenkin. Lääketeollisissa ympäristöissä tämä luonnon prosessi katkaistaan ja kokemus voi olla todella hirveä
Tärkeämpää kuin tavoitella kuolemaa, olisi tehdä rauhan elämänsä kanssa. Hoitaa asiansa kuntoon ja valmistautua siihen, että kun lähtö tulee, kaikki on järjestyksessä. Sitten elää niin, että nauttii elämästä niissä puitteissa, missä se on mahdollista. Suuri osa ihmisten pahoinvoinnista johtuu toksisista yhteisöistä, esimerkiksi työpaikalla tai jopa perhesuhteissa. Usein elämänhalu löytyy, kun jättää "elämänsä" taakseen ja painuu vaikka erämaahan pariksi viikoksi
Mutta sitten on niitäkin, jotka tykkäävät ulista ja kerjätä huomiota dramatisoinnilla, eivätkä edes välitä tehdä elämästään elämisen arvoista. Se ei kuitenkaan useinkaan vaadi kivojen (kalliiden) asioiden lisäämistä, vaan ennemminkin huonojen poistamista, mikä taas ei maksa mitään
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan itse haluaisi kokea sitä helvettiä minkä äitini syövän viimeisinä päivinä koki.
Aivan sama syy itselläni. Äitini hoidin kotona, hän oli 58 vuotias kuollessaan ja silmästä silmään seurasin äitini helvettiä kun syöpä hänet vei. Silloin jo olen päätökseni tehnyt , en vapaaehtoisesti aio elää äitini kaltaista elämää. Ja nyt , itselläni sama syöpä, jos en eutanasiaa saa , kykenen sen kyllä itse itselleni tekemään....Jokainen joka olisi minun tilanteessani ehkä päätökseni ymmärtäisi. Jokin arvo inhimilliselle elämiselle jokaiselle suotakoon.
Minä ja varmaan moni muukin haluaa saada haltuunsa eutanasia pillerit. Ne voi sitten itse ottaa halutessaan, kun ajankohta on sopiva, esim sytostaattihoidot tulossa. Rekan eteen ajot vähenisivät, samoin junan raiteella kävelyt.
Vierailija kirjoitti:
En lääketeollista. Selvittelin asiaa joskus, ja se tehdään lihasrelaksanteilla, mikä vertautuu tukehtumiskuolemaan. Ei siis ilmeisesti mikään mukava. Potilas näyttää rennolta, koska ei pysty liikkumaan, mutta hänen kokemuksensa saattaa olla todella hirveä
Ketjun syöpäpotilaille annan vinkin, että kieltäytykää kaikista tutkimuksista ja hoidoista. Lääketeollisuus ei ole sitä mitä väittää olevansa, vaan kiduttaa ihmisiä. Palatkaa luonnonmukaisempaan elämäntyyliin ja unohtakaa dominantit jargonit. Alkuperäisheimoissa ja kiinalaisen lääketieteen avulla ihmiset elävät 140-250 vuotiaiksi
Luonnolliseen kuolemaan liitty kehon omia hormoneita yhtä lailla kuin synnytykseenkin. Lääketeollisissa ympäristöissä tämä luonnon prosessi katkaistaan ja kokemus voi olla todella hirveä
Tärkeämpää kuin tavoitella kuolemaa, olisi tehdä rauhan elämänsä kanssa. Hoitaa asiansa kuntoon ja valmistautua siihen, että kun lähtö tule
Haista paska.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja varmaan moni muukin haluaa saada haltuunsa eutanasia pillerit. Ne voi sitten itse ottaa halutessaan, kun ajankohta on sopiva, esim sytostaattihoidot tulossa. Rekan eteen ajot vähenisivät, samoin junan raiteella kävelyt.
Juu, mutta kotona omin päin kuolemisessa on aina ongelmansa.
Ylellä on dokumenttisarja jossa näytettiin armokuolemia, yksi oli sveitsiläisellä klinikalla ja toinen Amsterdamissa. Kuoleva mies oli sopinut eutanasiasta, ja konsultaatioiden jälkeen lääkäri tuli kotiin ja antoi hänelle kuolettavan lääkkeen. Mies kuoli rauhallisesti olohuoneessa sohvalleen. Vaimo rääkyi vieressä, koska ei hyväksynyt miehensä halua kuolla.
Olisin ottanut jo vuosia sitten. 16 v asti toivonut että saisin vaikka syövän. Olen nyt jo elänyt ihan liian vanhaksi (35 v). Ei tää mun elämä oo ollu kun alamäkeä 16 v eteen päin.
Eutanasian sallimisen vaikeus on juuri siinä, miten se lakiteksti laaditaan. Onko sallittua vain ihan juuri muutenkin kuoleville ja missä iässä? Masennuspotilaat? Kuka "antaa" piikin tms? Kuka vakuuttaa että eutanasiaa tässä nyt halutaan jos potilas itse ei enää ole oikein "tajuissaan"...
Silti se että saattohoitokoteja lopetetaan, ja ihmisiä näännytetään janoon, että kuolevat, se se vasta julmaa on. Tai annetaan semmoista hoitoa että hailyy elämän ja kuoleman rajalla viikkoja, jopa kuukausia.
Eutanasian tulee kuulua vaihtoehtona valikoimaan, kun hoito on riittämätöntä tai sillä ei ole muuta vaikutusta kuin olemassaolon ja kärsimyksen pitkittäminen, olkoonpa se laatuaan fyysistä tai psyykkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä selvitin asiat vuonna 2022, kun sairastuin syöpään.
Sveitsissä on klinikka, joka auttaa. Tuosta -22 syövästä selvisin mutta jos uudestaan tulee, niin Sveitsiin. Rahat on varattuna tilillä.
Jos mietitte eutanasiaa, niin täytyy katsoa maan ulkopuolelle.
Kuulin hinnan olevan 10 k + matkat.
Saanko tiedustella: olitko ko. eutanasia-klinikkaan henk.koht. yhteydessä? Vaiko vain mainosmielikuva/kuulopuheita..? Mitä dokumentteja he vaativat? Saako yksin saapua ilman saattajaa? Haudataanko vainaja Sveitsiin? *esittää kysymyksiä*
Joo, soitin sinne itse v. 2022. Suurinpiirtein hinta oli tuota luokkaa + matkat. Potilaskertomuksia sekä lääkärin lausuntoa siitä, että sairaus ei ole hoidoilla parannettavissa kertoivat tarvitsevansa. Vaikka kuinka yritän muistella, en muista, oliko saattaja pakollinen, mutta sellainen muistikuva on, että se olisi suotavaa. Pahoittelen, en muista tuota pakollisuutta....
Vainajaa ei haudata Sveitsiin, vaan kotimaahansa. Hintaan kuului tuhkaus. Tietenkin halusivat sitten osoitteen, minne tuhkat lähetetään.
Maksun kerrottiin olevan kahdessa erässä. Etumaksu ennen klinikalle saapumista ja loppuerä sitten saapumisen jälkeen.
Nämä tiedot tosiaan parin vuoden takaisia, joten voi olla, että jokin käytäntö muuttunut. Toivottavasti ei tarvitse käyttää klinikan palveluja, mutta itselleni ainakin hoitojen aikana, kun olin tosi huonossa kunnossa takaportin tietäminen auttoi paljon.
syöpä -22
Ehdottomasti! ei täällä ole mitään tulevaisuutta enään työttömänä.
Kuolevien parissa työskentelevänä sanon, että ihminen kyllä tarrautuu mihin tahansa oljenkorteen, kun saa tiedon parantumattomasta syövästä. Niin omaiset kuin potilas itsekin eivät suostu hyväksymään lähestyvää kuolemaa ja sitä, että hoitoja ei enää ole. Sitten etsitään löytyykö Docratekselta tai ulkomailta jotain, ei suostuta DNR-päätökseen ja vaaditaan antibiootteja keuhkokuumeeseen, vaikka se juuri toisi lempeän, luonnollisen kuoleman.
Eutanasiaa on helppo toivoa, kun on fyysisesti terve eikä itse ole kuolemassa ensi viikolla. Toista se on, kun kuolema realisoituukin. Sitten yhtäkkiä jostain tulee elämänhalu eikä sallita, että kuolema tulee, kun on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja varmaan moni muukin haluaa saada haltuunsa eutanasia pillerit. Ne voi sitten itse ottaa halutessaan, kun ajankohta on sopiva, esim sytostaattihoidot tulossa. Rekan eteen ajot vähenisivät, samoin junan raiteella kävelyt.
Joku vahva opioidi esim. Oxsy. Itse olen ajatellut ostaa niitä 200 mg. Sen pitäisi riittää eutanasiaan. Ei suomessa kuitenkaan sallita mitään inhimillistä kuten eutanasiaa. Täällä pitää kärsiä viimeiseen asti.
En. Ei. Silti en ihmettele miksi niin moni Suomesta kotoisin oleva haluaa olla mieluiten lopetettu. Menkää juna-radalle kävelemään jos ette ansaitse elää ja Suomessa kuolemaan auttaminen on laitonta.
Kyllä ja mielelläni. En halua elää zombiena hoivakodissa. Mieluummin elämä muistavana ja minustakin hyvä muisto muille.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kannattanut eutanasiaa ja jos sairastuisin parantumattomasti niin mieluummin eutanasia kuin kituminen.
Sama. Ja hoitokotiin en mene.kauheita paikkoja.
T. Töissä siellä
Ymmärrän tässä hyviä aspekteja.
En, en halua kuolla. Vaikka elämäni ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista, niin haluan silti elää.
En, haluan elää, vaikka olisin sairas.
Ottaisin Philip Nitschken suunnitteleman sarcopodin.