Miehet,onko teidän vaikea sanoa että rakastatte?
Kommentit (165)
Mun miehen on erittäin, erittäin vaikea sanoa vielä 25 vuoden jälkeenkään. Vaikka tiedän että rakastaa, haluaisin joskus kuulla sen. On se minullekin ollut ja on vaikea sanoa, mutta olen opetellut väkisin sen, että edes miehelleni sanon ääneen.
Ekan tyttöystävän kanssa olin seurustellut reilun kuukauden kun sanoin, että rakastan häntä. Viikon päästä tyttö jätti minut. En enää ole kenellekään sanonut rakastavani.
M37
Ei ole koska en rakasta ketään koskaan.
T: kiltti ja kunnollinen mies
Ei se ainakaan aina ole helppoa ole ollut. - Sitä kun on ollut ni-in kauan sinkkuna kuin on ollut, niin se on varmasti jättänyt jälkensä. Sitä haluaisi luottaa ja uskoa siihen että teoillaan ja toillaan voisi saada toisen uskomaan ja luottamaan siihen. että välitän hänestä ja olen kiintynyt häneen ja kyllä sitten joskus vielä sanon, että rakastan häntä.
Kun olen päässyt sen yli, että toinen ei vastaakaan, että eikä me kuitenkin voitaisi olla vain ystäviä tai kavreita. Tai jotain muuta, jolla haluaa kertoa, että kaikki se, mitä olisin mahdollsiesti jo ennättänyt uskoa ja kuvitella on molemminpuoleista kiintymystä ja ehkä jo vähän rakastamastakin on taas ollut vain oman mielikuvitukseni tuotetta ja unta ja haavetta pettävää...
On ilo ja onni että olen saanut mahdollsiuuden muodostaa onnistubeita ja paljon antaneita kvaeruuskia ja ystävyys -suhteita naisten kanssa; ei heidän määränsä vaan laatunsa mutta kyllä minä haluaisin löytää ja kohdata vielä hänrtkin, jonka kanssa saattasiimme yhdessä edetä parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koska en rakasta ketään koskaan.
T: kiltti ja kunnollinen mies
Nimiekkisi kuvaa kertomasi perusteella kovin huonosti sinua
Vierailija kirjoitti:
Ekan tyttöystävän kanssa olin seurustellut reilun kuukauden kun sanoin, että rakastan häntä. Viikon päästä tyttö jätti minut. En enää ole kenellekään sanonut rakastavani.
M37
Mene terapiaan. Ei ole tervettä.
Ei ole vaikeaa sellaisia lausua.
Nuorempana lipsauttelin tuota sanaa vähän liiankin helposti, yhden viikon aikana kaksikin kertaa (eri naisille), mutta nykyisin kerron tuon puolisolleni joka päivä monta kertaa.
En ymmärrä puhumattomia miehiä: puhuminen on helppoa, vaikeneminen voi olla vaikeaa.
Sun pitäs olla 16-22v, että se irtoaisi aidosti, eikä miehet valehtele mielellään.
Kyllä, on vaikea, koska sanomisen aiheuttama tunne on emotionaalisesti pakahduttavan voimakas. Näytän rakkauden mieluummin tekojen kautta. Kun on yhdessä rakkaan kanssa, molemminpuolisen rakkauden voi mielestäni tuntea ilman että sitä tarvitsee sanallistaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa?
Vastasinkin jo edellä laveammin. - Mutta vaikeaa on se, että en enää -ikäänkuin joskus olsiin halunnut- mutta siis en enää haluaisi olla tilanteessa, jossa "taas" saan huomata, että se olen vain minä, joka on valmis ja halukas rakastamaan kun toisen halutessa olla "vain" ystävä tai kaveri ja tai ainoastaan kohtelias, koska kyllähän senkin olen jo oppinut, että esimerkiksi kun toinen sanoo, että emmekö tulevaisuudessa voisi olla vain ystäviä tai kenties kavereita tms on osalle vain kaunis ja huomaavaisempi tapa hyvästellä tai muutoin vailla syvempää merkitystä; syvempää niin. että oikeasti olisi valmis jatkamaan vastavuorosiessa kaveruudessa ja ystävyydessä; joka on minulle muutakin kuin sitä, ettei väistä kadun toiselle puolelle, jos sattumalta joskus tulee nähneeksi toisen. - Mutta ymmärrän senkin, että osa mieluummin haluaa tosinaan koknaan ,a inakin yrittää unohtaa tosien koknaan kuin yrittää olla vastaisuudessa ystävä tai edes kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koska en rakasta ketään koskaan.
T: kiltti ja kunnollinen mies
Sä mikää mies ole. Håmå.
Vierailija kirjoitti:
Olen mieluummin sanomatta.
R.I.P.
Ei sullekaa kukaa sano 😬🤔🤪
?