" ylivilkkaat" vauvat, uusi pino :)

JML79: miten nuo masukivut teillä ilmenivät?

meillä tyttö 9kk, ja maha lähes aina kovalla ja tuntuu, et on myös kipeä. Unet katkonaisia sekä päivällä että yöllä. Itse asiassa nyt taas kaks yötä takana niin, että hirveesti oli unissaan itkemistä yms... n. 30-60min välein, illalla jopa vartin välein! Alkaa olla epätoivoista... myös siksi, että ihan vaikutti, että tytöllä on jotain vaivoja.



nyt en ehdi enempää kirjoittamaan, toiste lisää :)

Kirjoitin joskus aikoja sitten tänne mutta on ollut nyt taukoa¿Meillä siis poika kohta 7kk.Tuossa 6kk iässä käännyttiin ympäri, mutta muuta ei sitten vielä tehdäkään ja se kääntyminenkin rajoittuu siihen, että jos laittaa mahalleen niin hetki kitistään ja sit käännytään ympäri.En ymmärrä miten poika lähtee liikkumaan kun lattialla viihdytään niin huonosti, mahallaan ei ollenkaan ja selälläänkin vain pieniä aikoja.Onko muilla ollut tällaisia?Liikkeelle lähtöä kun tietenkin odotellaan josko se toisi hieman helpotusta...tai edes vaihtelua.



Meillä on jatkuvaa allenrgioiden kanssa venkslaamista...Pojalla on atooppinen iho...banaanista tuli näppyjä selkeästi...maito ja vehnä tuntuvat tekevän päivistä normaalia itkuisempia...mutta mutta näistä on niin vaikea sanoa, koska poika on aina enemmän tai vähemmän tyytymätön ja ihokin vaihtelee (tosin nyt pakkasten mentyä se on ollut hyvä) ja kun itse imetän vielä ja poikakin syö kiinteitä niin on lähes mahdotonta ottaa mistään selkoa!Itse olen on off koko ajan dieteillä.Nyt saatiin kyllä lääkäriltä lähete testeihin mutta nehän ei ole luotettavia vielä...Yksi mikä on ehkä hieman tässä auttanut on tuollainen Gaviscon niminen lääke jota saatiin helpottamaan takaisinvirtausta.Poika nieleskeli aina ja röyhtäili ja pulautteli...syöminen oli eritoten pienempänä yhtä huutoa ym ym ja tosiaan toi että mahallaan ei viihdytä yhtään ja ylipäätään vaaka asennossa huonosti...Lääkäri sanoi, että yleensä tuollainen takaisinvirtaus alkaa viimeistään helpottamaan tässä puolen vuoden jälkeen, joten katselaan tilannetta...ainahan voi olla ihan refluxikin.Niin ja toi takaisinvirtauskin voi olla myös allergia peräistä...



Meidän poika on myös tosi huono uninen (tullut äitiinsä).Yöt on olleet useamman kuukauden kello 8.00 ¿4.30-5.00 keskimääriin.Pieniä heittoja aamuissa ajoittain suuntaan tai toiseen.Ja yöllä syödään useamman kerran.Se on pakko mennä itsekin samoihin aikoihin nukkumaan, koska päiväuniakaan en voi nukkua kun poikaa pitää heilutella parvekkeella vähän väliä tai lähteä ulos työntämään...ja en osaa yksinkertaisesti silloinkaan kun isä olisi kotona, koska olen siis myös itse todella huono uninen.Onneksi on kuitenkin rytmi (myös päiväunien suhteen).



Tosta Ingwerin mainitsemasta kirjasta.Olen itse ajatellut monasti sen tilata, mutta en ole sitä vielä tehnyt.Kirjan kirjoittajan Dr Searsin netti sivuja olen lukenut ja sieltä kirjoitus 12 features of a High Need Baby toi aikoinaan tosi paljon lohtua.

Ja Ingwerille muutenkin kun joskus kirjoitit, että sulla opiskelut aloittamatta ym. Niin älä huoli, itselläkin ne vielä pahasti kesken.Toivon tosin palaavaani niiden pariin mahd pian (syksyllä?) mikä tarkoittaa takaisin ulkomaille muuttoa (tulimme Suomeen vuosien tauon jälkeen kk ennen syntymää).



Vatsan kovuudesta tuli puhe juuri...Meillä viimeiset 4 päivää itketty samalla kun kakattu.olen nyt yrittänyt antaa luumua mutta ei auta ainkaan vielä...En tiedä mika sen on nyt tehnyt, lääke ehkä...Tosin jälleen kerran SEKIN periytyy äidiltä, eli todella kova vatsa.Ei sitä kaikkea tarvitsisi yhden lapsen periä;-).



Pitää mennä, mutta yritän myös kirjoitella useammin!



Nuela:-)

löysinkin viestin, jossa kuvailet noita vatsavaivoja. Kovin kuulostavat samanlaisilta, mutta meillä kyllä ei tuollaista kunnon huutoa, joka rauhoittuis supolla, ole ollut. Mutta vatsa ei kertakaikkiaan toimi kunnolla, vaikka tyttö saa levolacia, vältellään mm. banaania ja perunaakin välillä (kun kovettavat vatsaa). Ilmavaivoja ja vatsanväänteitä ollut alusta asti, koliikkista itkua alle kolmikuisena jne. Mutta nyt taas kaks kamalaa yötä takana, ja nimenomaan unissaan parahtelua. Ja samoin kolme vähäkakkaista päivää...Enkä jaksa uskoa, että tyttö näkis pahaa unta ja siks itkis :( kuten neuvolasta epäiltiin. Tosin kokeilimme suppoakin viime yöksi, ei apua... Ihmetyttää nimenomaan se, että tyttö itkee usein unissaan, aivan kuin olisi jotain vaivoja. Ei kaipaa maitoa, ei syliä, kaipaa vain unta! Suoraastaan saattaa suuttua, jos nostaa pois sängystään. Tutti usein onneks auttaa, mutta toisaalta välillä itkua tulee tutti suussakin... Voihan olla jotain muutakin kuin mahavaivoja, mutta mahaa epäillään kyllä syyksi.

jml-79, ,millä lääkärillä kävitte? saitteko neuvolasta lähetteen?



Muuten meillä konttaillaan melkoista vauhtia jo, ja kävellään tukia pitkin. Välillä kyllä ote tuestakin irtoaa ja tyttö uhkaa kaatua. Oon silloin sattunut kyllä olemaan toistaiseks aina vieressä ja napannut kiinni. Taaperokärryäkin neiti työntää jo aika hyvin, selvästi kehittynyt parissa viikossa. On niin ylpeää tyttöä sitten kun pääsee " itse" kävelemään!

Hei! Yritan akkia jotain kirjoittaa kun poika nukkuu. Meillakin rytmit taas vahan sekaisin, valilla kieltaydyttiin aamupaivan unista kokonaan ja yritinkin sitten pitkittaa aamua ja laittaa vasta puolilta paivin unille toivoen etta ne olisivat sitten pitkat - no eipa tietenkaan onnistunut. Poika herasi kahtena paivana reilun tunnin kuluttua eika nukahtanut takaisin vaikka kavelylla oltiin eika olosuhteissa siis tapahtunut muutosta. Toisia unia ei sitten nukkunut ja olikin illalla ihan ylivasynyt. Nyt siis palattu aamu-uniin, jotka tosin aika lyhyet, reilu puoli tuntia. Tama poika on kylla aina ollut aika surkea paivaunittelija.



Meilla on nyt muutenkin uni- ja yoremontti kaynnissa, olen kai naista 7kk kestaneista tunnin valein heraamisista/imemisista jo maininnutkin? Parina iltana poika nukahtikin sitten isan viereen, ja toisena yona hyvaksyi isan rauhoittelutkin muutaman kerran ja olimme aivan innoissamme - sitten viime yosta ei tullutkaan mitaan ellei ollut rinta suussa jatkuvasti. :( Vasyttaa... allergioitakin olen pohtinut, mutta vatsa kuitenkin toimii hienosti eika tunnu olevan vatsa kipea kuitenkaan. Eivathan hampaatkaan voi AINA olla vaivana?!! Voipi olla etta on pidettava ihan kunnon (lempea) unikoulu. Pelottaa...



Taalla on imetyksen lopetuskin kaynnissa - sita olen tuolla toisessa pinossa pohtinut - mutta yllatys yllatys poika kieltaytyi eilen niin pullosta, nokkamukista kuin mukistakin. Ja vietimme viikonlopun taas pohtien ja analysoiden etta mista tama kaikki taas johtuu... On ollut kovin emotionaalista, kun viikonloppuna lisaksi leikkasimme pojan tukan ensi kertaa (alkoi olla aikamoinen takatukka ja korvien paalla ja silmilla roikkua!) ja pienesta tulikin niin ison pojan nakoinen etta ihan kouraisi vatsasta! Tietysti paalla oleva imetysasia lisaa naita " lapsi kasvaa eika tarvitse minua enaa, nyyh" tunteita. ;)



Ingwer, kyselit meidan Suomeen muutosta. Toita ei ole (viela) tiedossa, ihan muuten vain haluamme sinne muuttaa ja toivomme etta toita loytyy. Kauan olemme sita pohtineet ja pojan syntyman myota se tuntuikin heti oikeastaan valttamattomyydelta - emme mieheni kanssa kumpikaan ole kovin innoissamme mm. Britannian koulusysteemista... Onneksi mies (englantilainen siis) on yhta mielellaan lahdossa, taisi olla lopulta hanen ideansa? Suomea ei tosin osaa kovin hyvin, aikoinaan asui vain reilut puoli vuotta Suomessa ja tama meidan ' Finglish' ei ole kovin kunnollista, mutta eikohan se siella asuessa ala sujua, toivotaan! Tapasitteko te muuten Suomessa?



Opiskeluista oli puhetta - minulla myos lopputyo tekematta, ja tehtava loppuun ennekuin voimme Suomeen muuttaa. Syyskuun loppu on deadline, mutta kovin vaikeaa on loytaa aikaa/voimia kirjoittamisen aloittamiseen. Etenkin kun pieni nukkuu patkissa, tai kavelylla, ja ne lyhyet hetket jotka itselle jaa on houkutus suuri tulla esim. tanne kirjoittelemaan eika tehda toita...



Nyt poika herasi, varmaan tahan jarkyttavaan tuuleen joka kuulostaa silta etta kohta irtoaa katto!!



Kuulumisiin! :)

humppaheikki: kiitos rohkaisevista sanoista! :)

kyselit päiväunista, meillä poika nukku tossa jonkun aikaa vaan yhdet päikkärit kahentoista maissa, kaksi tuntia suunnilleen nukkui ja meni yöunille kasilta ja heräsi seiskalta aamulla ylös (plus monet yöheräilyt)

Tällä hetkellä ollaan taas palattu kaksiin uniin - luulen, että pojan kävelemään oppiminen on vaikuttanut tähän, on sen verran raskasta puuhaa ja poika koko ajan liikkeellä, niin väsähtää nopsaan. Eli tälllä hetkellä ekat unet ysin, kympin pintaan (nukkuu tunnina) ja sitten iltapäivällä neljältä nukkuu vähän yli tunnin. Edelleen pyritään menemään kasilta nukkumaan. Meillä ei vaikuttanut myöhempään nukkumaan meno mitenkään aamuheräämiseen.



Poikaa on kyllä nykyään aika vaikea saada nukkumaan, itkukohtauksen saa oikeestaa aina päivisin ja sitten pitää kanniskella uneen. Vaunuihin saatta nukahtaa ihan rauhassakin. Yritänkin keksiä, miten päästä tuosta kanniskelusta eroon, varmaan tuo mahdollinen uusi raskaus tavalla tai toisella johtaa kanniskelun lopettamiseen. Ei kellään mitään vinkkejä olisi? ;)



Lumskua olen myöskin kaipaillut, olisi kiva kuulla kuulumisia! :)

Jep jep. Mä kanssa kirjoittelin tänne jotain tuolloin tammikuussa kun viimeisilläni odottelin kuopusta.



Nyt tuo vilkas esikoinen on jäämässä tarhasta kotiin, loppuu tän kuun viimeinen päivä. On ollut kotosalla muutamia päiviä viikossa nyt kuukauden verran, jotta itse voisin sopeutua siihen että pikku kiipeilijä on nurkissa ja kuopus imemässä rintaa... =)



Kauheata se on ollut kun kuuntelee korva kuulolla mitä esikoinen puuhaa. Olen ollut jatkuvasti varpaillani, sillä tässä viimeksi eilen otin hänet kirjahyllystä alas ennen kuin mitään kummempaa ehtii tapahtua. Parvekkeen ovea en edes uskalla avata, vaikka onkin lasitettu. Hän kun siirtelee jouhevasti tuolin sinne missä pitää korkeammalle päästä. Mua aina lohdutellaan et kyllä se ohi menee, mut ystävättäreni vanhmepaa poikaa seuratessani mietin vaan mielessäni että koska se oikein sitten loppuu, se kun on nyt eskari-iässä...



Se vaan on niin että ne jotka ovat vilkkaita ovat sitä yleensä myös aikuisinakin. Se on osa sen ihmisen temperamenttia. Ja eipä tämä kuopuskaan " helppo" ole. Helpompi tosin kuin esikoinen, sillä hän juo pelkkää rintamaitoa toistaiseksi, joten en ole joutunut itkuisuutta sen kaiken lisäksi kärsimään... Mutta eiköhän se hänelläkin ole edessä, kun nyt on niin todettu että geneettisesti periytyy allergiat.



Meillä nyt esikoinen pitäisi saada nukkumaan, mut jätkä vetää " munaravia" ympäri kämppää ja hihkuu ja kiljuu, sekä luettelee oppimiaan sanojaan. Ei satujen lukeminen rauhoita ja syliterapiakin on vähän huono. No nukkuuhan hän sit kun väsähtää itkuun syliterapiassa, mut ei kauhean mielekästä kenellekään... Sen on vaan parempi antaa juosta aikansa, kyllä sitä sit nukuttaa. Ja me ulkoilemme päivisin!!!



Voimia kaikille vaativien vanhemmille! On se tavallaan mukavaakin kun oma ei ihan flegu... Ei samanlaista päivää toista. =)



T:Tea ja pojat

Pino oli päässyt taas kauas...kiitos tosiaan onnitteluista! :)

En ole vieläkään lääkärille kerinnyt, mutta raskauhpahoinvointi alkoi taas tuttuun tapaan. Onneksi poika sentään nyt nukkuu hyvin, herää aamuyöstä kerran ja kanniskeluun nukahtaa uudestaan, sitten nukkuu kuuteen-puoli seiskaan. Eli aivan tosi ihana tilanne, jes!



Pojan yöitkujen aikaan tuntu kyllä kammottavalta,pelkäsin, että jos meillä onkin pian kaksi yökukkujaa/itkijää - mutta nyt on tapahtunut suuri muutos. Refluksi vaivaa enää sillon tällön, eikä enää niin paljoa, kun lopetettiin maidon anto.



PÄiväunille poika ei suostu nukahtamaan itkuitta vieläkään, paitsi liikkuviin vaunuihin. Saa nähdä, saisiko siihen muutoksen ennen kakkosen syntymää.



Jotenkin " uskon" tähän raskauteen kunnolla vasta, kun ollaan siellä lääkärillä käyty. En tiedä minkä takia senkin kanssa odotan näin kauan...nyt täytyy rientää!

Ingwer tsemppiä pahoinvointiin! Muistan elävästi sen täydellisen uupumuksen ja ällötyksen ja siihen, jos lisää vielä vilkkaan esikoisen ja unettomat yöt niin... no onneks teilläkin on yöt parantuneet.



Ja mukava kuulla teakilta miten arki sujuu vilkkaan ja vauvan kanssa!! Elämä ei ilmeisesti ole kovin seesteistä. Hyvin voin uskoa sen! Oma elämäkin tuntuu vaan vilistävän silmien edestä, niin kova meno on koko ajan aamusta iltaan. Mä olen nyt huomannut, että mulla ei kerta kaikkiaan ole yhtään omaa aikaa...siis sellaista, että saisi itse päättää mitä tekee, edes hetken... Välillä tuntuu raskaalta ja olenkin paljon miettinyt, mistä se johtuu! Ehkä olen vain niin väsynyt välillä, että tuntuu vaikealta vaikka periaatteessa kaikki on paremmin kuin hyvin. No onneksi on hyvä mies ja ihana lapsi ja kiva työ. Yhteensovittaminen on vain välillä työlästä! No niinhän se on varmasti kaikilla. Toista vauvaa ei kuulu, mutta nyt olen miettinyt pitäisikö asia pistää vähäksi aikaa jäihin... työkuviot pitäisi saada järjestykseen jatkoa ajatellen ja en oikein jaksa joka kuukauden jännittämistä, sotkee normaalielämän. Mietin sitäkin, että voisi lähteä juhlimaan pitkästä aikaa miehen ja kavereiden kanssa... olemme molemmat sen tarpeessa!



Poika voi loistavasti, on kyllä todella vilkas edelleen ja koko ajan touhuaa jotakin! Kotona koluaa joka nurkan ja kaapin ja heittelee tavarat lattioille ja paukuttaa pöytää yms. Ulkona tykkää olla todella paljon ja ihanaa, kun on oma piha, niin illat pihamaalla menee joutuisaan. Poika syö tosi hyvin ja on todella rohkea maistamaan kaikkea uutta. Että kaikin puolin ihana tapaus. Niin ja poika matkii meitä vanhempia äänillä ja eleillä ja sekös meitä naurattaa!



No eipä muuta, tulkaas kaikki muutkin kertomaan kuulumisia!



Feijoa

Täälä on kanssa yksi ns.yli vilkkaan tai sitten vaan erittäin vaativan oloinen vauva.

Poika on kohta 7kk vanha ja ei paljon yksin viihdy, kehittyy tosi nopeasti ainakin mielestämme tosin ei yhtä nopeaan kuin veljensä joka nousi tukea vasten ja käveli tukea myöten jo 6kk iässä.



On aina ollut erittäin hermo heikko kaveri ja siksi vaatii huomiota ja virikkeitä kovasti.

Tämä on meidän 4 lapsi joten isosisarukset ovat hyvä apu pojan viihdyttämiseen.

Nuorempi neiti 5v leikkii usein kaikenlaista nuorimman kanssa,jotta saan edes hetken tehdä jotain.



Ruoan laitossa ja joka asiassa pitäisi olla mukana ja mielellään sylissä,eli sivussa suraajana menee hermot pian.

Tälläkin kaverilla pitäisi kokoajan olla touhua ja seuraa.

Muut kotityöt pitäisi aina aloittaa heti kun poika ummistaa silmänsä.



Kiinnostais tietää paljonko muilla nukutaan vuorokaudessa ja minkä kokoisia vauvanne ovat?



Meillä nukutaan yö unia klo:20.30-5.00 ja herätään yöllä 1-2 kertaa.

Päivällä nukutaan 2-3 unet jotka ovat yhteiskestoltaan 1½-3 tuntia eli erittäin vähä uninen kaveri.

Meillä kun tuo meno on sen verran kuluttavaa ettei paljon pituutta tule ja paino on nyt jotain 8,5kg paikkeilla eli heti alkoi nousta tosi hitaasti kun liikkeelle pääsee,pituutta on alle 70cm...

Nyt meillä istutaan ilman tukea,seistään tukea vasten otetaan askeleita jos pidetään käsistä kiinni ja heijataan raivopäisenä itseään konttaus asennossa.

Myöskin ryömii ja pyörii,silti ei viihdy yksin kauaa.

Ei puhettakaan puolesta tunnista tai korkeintaan vartti menee ilman mitään kitinää.

Paitsi jos paikalla useempia vieraita ihmisiä ja lapsia/vauvoja.

Rinnalla olo päivisin häiriintynyt kaikesta pienestäkin ja sitten tulee uudelleen maito nälkä ennen kuin 2 tuntia on kulunut ja pullolla ollessa saattaa menettää hermonsa jos juttelen tai katselen tv:tä enkä häntä.

Toisten jutellessa poitsu istuu syöttötuolissa ja höpöttää omiaan päälle ja pitää semmoista itku kitinää ja vähän niinkuin valitus laulua.

Kiva huomata että muillakin on saman tyylisiä vauvoja ja samoja ongelmia ja juttuja.

Heips vaan ja pilvist keskiviikko aamua. Meilläpä tämä pikku kakkonen (poika) vaikuttaa myös isoveljensä kanssa ylivilkkaalta, tosin eroja toki on. Riku nukkui tuon ikäisenä (3kk) kolmen tunnin päiväunet kärryissä, kakkonen ei viihdy lainkaan. Olen hänen kanssaan sitten joustanut ja joko kantanut sylissä kun alussa kärryillä älähettiin tai suosiolla rintarepussa. Ihan samanlaista viihdyttämistä ei kaipaa, mutta on ihan jatkuvasti rinnalla. Puolen tunnin väleinkään ei ole mikään tavaton, ja näitä tiheän imemisen päiviä voi viikossa olla jopa viisi.



Tuosta nukkumisesta, esikoista olen ns. pakkonukuttanut vuoden iästä ylöspäin useammin kuin kerran ja nyt todennut että se on turhaa. Meillä ei nukuta enää päikkäreitä muuta kuin lapsentahtisesti (spontaaninukahtaminen) koska yöt ovat muuten todella rikkinäisiä. Nyt kun päikkärit poissa poika nukkunut yhdeksän tunnin ehjät yöunet. En kiellä nukkumasta päivälläkään mutta tuntia ei ole mahdollista tapella.



Riku muuten oli ajoissa kävelevä taapero, ilman tukea 10,5kk ja monet kerrat tippunut ja lyönyt hampaansa viimeksi pari viikkoa sitten. Ei oiekasti aina voi olla katsomassa mitä toinen tekee, vaikka neuvoassa niin fiksusti sanovat että pitää valvoa.... Ja milläköhän silmällä? =)



Nyt täytyy taas mennä syöttämään pikku kakkosta, Riku tarhassa viimeiset kaksi päivää. Sitten alkaa tuo kiireinen arki! Huoh, lainaan kaverilta kantoliinaa josko pikku kakkonen siinä olisi ergonomisempi kanniskella kun tuo rintareppu hajottaa niskat 8kg pojan kanssa...



T:Tea ja pojat

..hyvaa iltaa! (Nalle Luppakorvia taalla katsellaan...)



Kyllapa aika rientaa, todella kauan on siita kun tanne viimeksi kirjoittelin, aikamoista hulinaa ja muutoksen aikaa on eletty. Sitten viime kerran taalla on ensin laitettu yot ' kuntoon' , tai siis parempaan kuntoon kuin ennen; aloitin ehka reilu kuukausi sitten yosyonneista (tunnin valisista) vieroituksen, joka onnistuikin todella hyvin; sitten oli imetyksen vahentamista (ja sen suremista), kunnes poika itse kolmisen viikkoa ennen 1-vuotispaivaansa kieltaytyikin rinnasta (melko hammentyneena tosin, itki ja hamusi ja tyonsi pois samaan aikaan, sydanta sarki kun taytyi seurata toisen hammennysta!). Mutta loppujen lopuksi kovin kivuttomasti tama kavi ja pian poika (seka aiti) olivat sinut uuden jarjestyksen kanssa! Humppaheikille muuten suuri kiitos toisessa pinossa rinnan tyhjennys vinkeista! Auttoi :).



Sitten poika oppi vihdoin (pari viikkoa ennen synttareita) konttaamaan, ja taas elama helpottui hieman kun alkoi viihtya paremmin. Nykyaan poika osoittaa jatkuvasti kaikkea sormella ja samalla ' puhuu' hassusti ja tomerasti suu kiinni, ilmeisesti nain ' kertoen' mita osoittaa - tama seka viihdyttaa etta turhauttaa poikaa, turhauttavaa se on silloin kun aiti ja isa eivat tajua mita tarkoittaa... mutta yleisesti meilla viihdytaan koko ajan paremmin - paitsi nukkumaan mennessa. Olimme jo onnistuneet opettamaan taman 11kk rinnalle nukahtaneen pojan nukahtamaan ensin isan viereen sivuvaunussa, sitten meidan sangyn vieressa omaan sankyyn, ja useimpina oina tama kavi itkuitta ja helposti; nukahtipa yksinkin muutamana yona. Mutta, nyt nukahtaminen on kauheaa itkua ja huutoa, ei auta vaikka meista jompi kumpi jaa huoneeseen silittamaankaan, ihan hysteerisena poika itkee ja vain syliin nosto rauhottaa. Silloin tarraa kaulasta kiinni ja rauhottuu, mutta silla sekunnilla kun lasken takaisin sankyyn alkaa itku ja poika vaikuttaa ikaan kuin pelokkaalta. Valilla auttaa sangyn vieressa kyykistely ja silitys ja laulu, jolloin tarraa kadesta kiinni tosi tiukasti. Tahan menee yleensa joku reilu puoli tuntia, kunnes viimein pieni nukahtaa. Tuntuu niin kauhealta kun ei pysty toista kunnolla lohduttamaan. :( Sitten melko lailla tarkalleen puolentoista tunnin kuluttua poika heraa ja on taas lahes hysteerisen itkuinen ihan valittomasti, ja rauhottuu oikeastaan vain syliin. Taman jalkeen nukutaankin sitten uskomattoman hyvin (elleivat hampaat vaivaa, joka on kylla aika yleista ja tosi kipeaa). Mutta hyvina oina nukutaan vahan vain silloin talloin itkeskellen, toisinaan viiden maissa hieman enemman itkien, mutta yleensa tuonne seistemaan puoli kahdeksaan asti!! Kahdeksalta siis yleensa nukahtaa illalla. Eli eipa pitaisi valittaa, jos joku olisi kuukausi sitten sanonut etta meilla nukutaan nain paljon olisin varmaan itkenyt ilosta tuntitolkulla!! Juu, toivotaan etta tuo nukahtamisahdistus on ohimeneva kausi - epailenpa etta on jonkinlainen eroahdistus meneillaan, kun aika paljon muutenkin aidin kaulassa on kiinni.



Meilla siirryttiin yksiin youniin kohta pari viikkoa sitten, poika ei vaan enaa nukahtanut aamu-unille vaikka tunnin talsin pitkin kylateita. Ennen nukkui klo10 30-45minuuttia ja sitten kahden puoli kolmen maissa tunnista puoleentoista. Nyt nukkuu noin 12-13.30 ja se tuntuu riittavan kylla ihan hyvin. Itse olen kokenut yksiin paivauniin siirtymisen helpottavan paivan kulkua, enemman ehtii pojan kanssa tekemaan ja kaymaan, kun ei pida kiiruhtaa yksilta unilta toisille. Ja tama tekeminen taas tekee elamasta helpompaa :) Keinuminen on uusin lempijuttu!



Mutta mutta, kovasti oli mielessa kirjoitettavia juttuja, vaan eipa nyt tule enempaa mieleen - ehkapa tassa ihan tarpeeksi! Niin, meillakin poika taytti siis eilen vuoden, ja kylla siita juhlien laannuttua tuli oudon haikea ja emotionaalinen olo. Minulla on kovin ristiriitaiset tunteet toisen lapsen suhteen - ehdottomasti haluaisin lisaa lapsia, mutta toisaalta haluan nauttia tasta ' helppoudesta' (!!) mahdollisimman pitkaan, ja jotenkin se kylla pelotta nyt melkein enemman kuin ensimmaisen ' hankinta' . Synnytys myoskin siis... Mutta, meilla nyt tuo Suomeen muutto on ensin ohjelmassa, katsotaan sitten...



Nyt siman juontiin - pitaa jotenkin taalla vaputtomassa maassa vappuilla! :)



Pidetaan pinoa pystyssa,

kevatterkuin Lumsku

Kiva oli kuulla Lumskusta ja hyvä että imetyksen loppumiseen liittyvät jutut menivät sitten lopulta ok. Muistan kyllä tunteen kun poika jätti tissin pois ja just kuvaamallasi tavalla oli hämmentynyt itsekin koko jutusta! Mutta helpottunut oon että niin sitten meni.

Ingwer, koita jaksaa nukkumishommien kanssa! Tuntuu että meidän pojalla on noita jaksoja nukahtamisvaikeuksien kanssa..nyt on taas mennyt paremmin mutta silloin joku aika sitten raivosi hullun lailla sängyssä ja ihan hysteerisenä eikä auttanut kun syliin nosto. Yölläkin jos heräsi niin piti kantaa ja paljon.. ja juuri jos laski sänkyyn niin heräsi ja homma alkoi alusta.. niin, ei mulla mitään vinkkiä oo oikein antaa.. meillä se vaan helpottui ajan kanssa. Kantelu otti kyllä voimille ja monesti saatoin vaan istua vähän kuin turtana pojan huutaessa sylissä..on se ihme juttu että jos vain jaksoi kävellä tai vaikka seisoakin niin huutoa ei ollut. Joskus sit tein niinkin että kannoin kunnes nukahti ja varmistelin vielä päälle istumalla poika sylissä ennenkun laskin sänkyyn..sitten itse hengittämättä yritin hiipiä nukkumaan ja tikkujäykkänä kuuntelin että millon ininä alkaa...



Meillä on tuo keinuminen kanssa ihan huisin hauskaa.. tuntuu kyllä että mitä villimpi leikki niin sitä parempi. Aurinkolasitkin ostettiin ja ihme kyllä on aika hyvin antanut niitä pitää!



Tuo toisen hankkiminen kyllä aika ajoin jyllää mielessä..olisihan se ihana saada sisarus tuolle pojalle mutta minua pelottaa se, miten oma kroppa kestää raskauden kun toipuminen on ollut niin hidasta ja loppuraskaudesta oli aika hankalaa.. niin ja synnytyskin mietityttää ja oon aatellut että jos joskus tulen uudelleen raskaaksi niin on varmaan käytävä pelkopkl:lla juttelemassa vaikka kävinkin synnytystä läpi sillon sairaalassa aika tarkkaan kaikkien mukana olleiden kätilöiden ja lääkäreiden kanssa.. no, katsellaan miten asiat menee.



Jaahas, pitää kai lähteä yrittää laittaa poju vielä vähän unille..nyt taas nukkuu kahdet päikkärit..yleensä :)

päätinpä pikapikaa nostaa tätä, kamalaa kiirusta pitää koko ajan. Poika ollut pari päivää kyllä tosi hyvällä tuulella ja nauranut ihan älyttömästi.

(sitä edelsi pitkä jakso huonoa tuulta ja ihmeellinen itkukausi)



Lumsku: Tavattiin miehen kanssa Saksassa 2001, muutettiin puolen vuoden päästä siitä sitten pariksi vuodeksi Suomeen ja sitten tultiin opiskelemaan tänne Saksaan. Mitenkäs te?



Nyt poika haluaa seuraa, jatkan myöhemmin... :)

Täällä on oksennustautien ym. jälkeinen elämä on alkanut aika itkuisesti.. tuntuu että pojalle tuli uusi eroahdistus-kausi ja on todella kiinni minussa. Ihan järkky huuto välillä jos jos vaikka käy toisessa huoneessa pikaisesti.. järjellä tiesän että kai sitä nyt toinen on vielä vähän toipilaskin ja pitäisi jaksaa se kypsä aikuinen mutta itse väsyneenä meinaa kyllä hermot välillä mennä ja meneekin.. tätä ei auta että yötkin meni taas hulinaksi, nyt on ollut reilut parin tunnin valvomisia ja kovaa itkua. Tuntuu että poika suuttuu välillä ihan tosi herkästi, repii puseroani ja pureekin, huh!

Taitaa olla tempperamentti aika tulta ja tappuraa..

Nyt on kai jättämässä myös toisia päiväunia pois ja oma aika ja hengähtäminen on aika kortilla.. yritän ajatella että kaikki on ohimenevää ja helpottaa mutta välillä se on niin pirun vaikeaa kun tuo tunnepuoli tulee ja ottaa vallan.

Aikaisemmin täällä oli puhetta tuosta odottamisesta/vaatimusitkusta. Minä myös ajattelen että poika voi kyllä jonkin aikaa huutaa ja remuta eikä heti tarvitse joka itkuun rynnätä.. välillä vaan tuntuu että kun ei kertakaikkiaan tiedä mikä milloinkin on vialla.. hampaitakin taitaa tulla tähän samaan härdelliin..

taitaa olla aika sekavaa selostusta! Onhan sitä niita helpompiakin hetkiä välillä tosi paljon ja poju osaa olla todellinen hurmuri. Hyvin viihtyy itsekseen aika kauankin jos esim. vaatehuoneessa saa purkaa sukkalaatikoita yms :) Nuo pyykinlajitteluhommat taitaa olla ykkösjuttu nyt tällä hetkellä.

Jaahas.. taidan lähteä tästä unten maille.

Kuulumisiin!!

äkkiä yritän jotain kirjoitella ettei tosiaan ihan hävitä...

Ollaan nyt väliaikaisesti neidin kanssa ihan kahdestaan, oltu jo pari vkoa ja toiset vielä edessä eli kiirettä pitää:)

Onneksi nykyään päivät ovat enimmäkseen hymyä kunhan tekemistä riittää ja äiti on 100% läsnä tai no viihtyy kyllä jo enemmän ihan itsekseenkin lyhyitä aikoja.

Niin ja tällä hetkellä neidillä on meno kovaa, kontataan tuhatta ja sataa joka paikkaan, noustaan pystyyn kaikkialle mistä tukea saa ja syö kaiken lattialta:))



Ruokailut ovat alkaneet taas sujua, vaatii tosin sen että välillä ensimmäinen lusikallinen on laitettava ns. väkisin suuhun mutta kun tajuaa että on hyvää ruokaa loput meneekin ilman huutoa hyvällä ruokahalulla. No välillä syödään leikkien lomassa lattialla mutta pääasia että ruoka maistuu.

Teidän muiden kuvailut öistä tuntuvat erittäin tutulta, paljon heräillään varsinkin aamuyöstä ja tissillä saan nukahtamaan uudestaan tosin jos vatsavaivoja itkee niin silloin ei tissikään kelpaa, täytyy vaan kanniskella uudestaan uneen.



Kunnon (kevät) ulkohaalaria ollaan metsästetty että päästäisiin pihaleikkeihin:) niin ei tarvitsi vain vaunuista katsella.



Tällä kertaa ei muuta, täytyy mennä nukkumaan että jaksaa touhuta taas huomenna.



-jml ja tytön tyllerö

Tästä on tosissaan tullut jo iso pino, kiva juttu! :) Mukava lukea teidän juttuja.

Feijoalle: Asutaan Saksassa, tarkoituksena on muuttaa takaisin Suomeen kunhan mies valmistuu ja saisi sieltä töitä...Itse jatkan opiskeluja (tai pikemminkin aloitan alusta) sitten Suomessa. kaksi vuotta täällä opiskeltuani huomasin, että tämä ei ole mun juttu.

Kova hinku on kyllä tehdä jotain... On kyllä usein stresssimieltä siitä, että " musta ei tätä vauhtia tule ikinä mitään!" ja kyllä on mieli maassa. Täällä vaan on turha mitään enää aloittaa kun muutto pian kuitenkin edessä.



Miten teidän vauvat/lapset muuten tuntuvat ymmärtävän puhetta jne? Itse aloin tässä miettiä pojan serkkua tässä iässä. Hän tuntui ymmärtävän puhetta jo aika hyvin. Meidän poika ei taas tunnu ymmärtävän kovin hyvin, johtuu kanssa ehkä kaksikielisyydestä. Puhun pojalle suomea, mutta miehen kanssa saksaa ja ympäristön kieli on siis saksa...

Kun osoitan ja nimeän pojalle esineitä, tämä ei vaikuta kovin kiinnostuneelta kielestä, mutta nauraa hassuja ääniä. Joskus toistaa " pu" kun sanoin lamppu ja katsookin lamppua. Usein osoitan lamppua ja sanon, että tuolla on lamppu. Ehkä poikaa ei kanssa vaan kiinnosta....kun tämän aloitin, ja kysyin, että missä on lamppu, katto poika lamppuun ja sanoin sitten " hyvä, just niin ,siellä on lamppu" ja palloakin osasi katsoa. Oon kokeillut paria muutakin juttuja, mutta koko leikki on jo tylsä. Jostain luin, että vauvat tässä iässä ymmärtävät jos vanhemat sanovat " hae pallo" he hakevat pallon ja tuovat tämän vanhemmille. Siis motorisestikin jo meidän pojalle mahdottomuus. Mutta poika ei tosiaan ojennakkaan käsissään olevia juttuja, jos pyydän.

10kk vanha on siis jo. Vähän aikasita jo huolestua kyllä...



Mies tänään hoisi poikaa kun kävin kuntosalila. Kertoi, että oli antanut pojan kitistä, ja poika oli lopettanut sen itsestään vähän aijan päästä. Sitten jatkanut taas, ja taas itsekseen lopettanut. Ihan kun se kuuluisi hänen leikkeihinsä. No, sitten kokeilin itse samaa, etten reagoinut kitinään, ja itkuhan siitä syntyi. Muutenkin jos katoan näkyvistä, alkaa kova itku...Kaikki pitää olla nyt ja heti. hohhoh... kai poika tulee aina olemaan kärsimätön - jotenkin mun on sitä vaan vaikea hyväksyä, aina odotan, että joku muutos tapahtuisi ja poika olisi jonkin aikaa tyytyväinen. Tänään kuljettiin sitten paljon kantoliinassa, siinäkin kitisi, mutta ei alkanut kuitenkaan itkeä. Koko ajan piti vaan olla liikkeessä.



Nonii, nyt lähdetään ulkoilemaan! :)

Kirjoittelit, että teidän vauvan itkut on vähentyneet kun vatsa on alkanut toimia ja allergioita löytynyt.

Meidän pojalla vatsa on toiminut aina tosi huonosti ja itkee aina kakatessa, ummetusta on ollut ihan alusta asti ja mikään ei tunnu auttavan. Itsekin olen epäillyt allergioita, mutta lääkäri ei suostunut tutkimaan (!!).

Miten teillä ilmeni toi vatsan toimimattomuus ja mitä allergioita löytyi? Miten näin pieneltä yleensä tutkitaan allergiat?

Meidän lääkäri tosiaan kieltäytyi tutkimasta, kun poika on näin pieni - vasta yli vuodenikäseltä kuulemma tutkitaan.

Nyt poika taas raivoaa tuossa vieressä, täytyypi lopetella ;)

Meillä ei kanssa kiinnosta nuo nimeämis- tai osoitteluleikit yhtään, kirjan lukemisesta/katsomisesta nyt puhumattakaan. En usko, että sun tarvitsee Ingwer vielä huolestua, tai ainakin meidän poika on teidän poikaa " jäljessä" enkä ole mitenkään huolissani.



Meillä tuli siis eilen 1v täyteen, ja ainoa sana minkä selvästi tunnistaa on juuri tuo lamppu (osoittaa, mutta ei edes toista sitä vikaa tavua). Äitiä (tai jotain sinne päin) hokee kyllä, mutta se ei mitenkään tarkoita minua, vaan toistelee sitä kaikenlaisissa tilanteissa. Mäkin tiedän monia samanikäisiä, jotka on noin valovuoden edellä tästä, mutta lapset on niin erilaisia kehitystahdiltaan (ja siis vielä ihan " normaalin" puitteissa). Musta on ihan hullua, että noissa oppaissa on kauhean tarkkoja ikäviittauksia, koska monet vanhemmat hermostuu niistä ihan turhaan. Toki teillä kaksikielisyys voi olla yksi selittävä tekijä, mutta toisaalta puheen kehityshän etenee usein ryöpsäyksittäin, eli kohta nämä meidänkin voivat olla vaikka kuinka sujuvasanaisia :)



Allergioista ei omakohtaista kokemusta, mutta kyllä minusta alle vuotiaitakin tutkitaan täällä Suomessa, ja vieläpä paljon (helppoa tai yksiselitteistä se ei kai ole). Oisko teillä mahdollista käydä kunnon allergialääkärillä, kun vierailette täällä?



Ja nyt tuli herätys, palaan joskus!

olipas kadonnut kauaksi tämä ketju..

meillä poika ollut siis kipeänä, yskä ja nuha nyt vielä mutta touhuta jaksaa silti..kitinää on kuitenkin taas triplasti kun väsyttää ja varmaan vähän paha olokin raukalla..kun niin haluaisi toisen oloa helpottaa..

Tuosta puheen kehityksestä, mielenkiintoista on kyllä seurata miten lähtee menemään.. meillä poika siis n. 8 1/2 kk ja minun mielestänihän hän osaa sanoa " äiti" (of course), tyttö ja vauva...ehkä noille oikeesti on pikkumiehen mielestä joku ihan muu merkitys ;) mutta kovasti " juttua" tulee aina kun sille päälle sattuu. Lamppua on katsellut nyt viimeaikoina kun sitä itse hokee. Olen samaa mieltä kuin velihuilu että turhia paineita (tästäkin) asetellaan noissa kirjoissa. eiköhän se sieltä jokaisella joskus tule. Ja tosiaan Ingwer tuolla tuo kaksikielisyys teillä varmaan vaikuttaa.. veljeni lapset ovat kaksikielisiä ja voi että on hauska kuunnella niiden juttuja kun on molempia kieliä sekoitettu hauskasti ja syntyy aivan uusi verbejä ym :). se on myös jännä kuinka sujuvasti vaihtavat kielestä toiseen ja kummalla milloinkin leikkiessään keskustelevat.

aanna(kohan) se kyseli vierastamisesta, meillä on aina välillä tuota ilmassa, varsinkin väsyneenä. Nyt tuntuu että on helpottanut se, että poika alkaa itkeä heti jos vierestä poistun..tai sitten seuraa vauhdilla perästä. Pieni mies oppi konttaamaan mutta ryömimällä pääsee toistaiseksi vielä paljon lujempaa!! Kamala miten poika myös lyö päätään joka paikkaan missä opettelee seisomista.. siis otsaa takoo esim. seinään ja pöydän laitaan (kaatuilun lisäksi). Myös eri esineillä takoo päätänsä, kerhossa yksi äiti katsoi minua kerran aika pitkään kun kysyin ääneen että hakkaako teidän lapset itseään millään.. taidettiin meihin viimeistään silloin iskeä " poikkeavan leimat" , heh heh.

Mukava viikonloppu kun ei ole mitään ihmeellistä sovittu ja mieskin on kotona. Feijoa, kun silloin joskus mainitsit että ollessasi kaksin lapsen kanssa syntyi äkkiä myös tietty rutiini. Tuo on totta ja välillä tulee ihan hullu olo kun mies tulee kotiin niin tuntuu että tulee " sotkemaan" meidän rytmejä..vaikka on ollut ihan mieletön ikävä ja on ihanaa kun toinen on kotona..kyllä voi olla moninainen tämä ihmisen mieli :)

No niin, jotakin varmaan piti vielä kommentoida edellä olleista jutuista mutta enpä nyt muista enää mitään..

Laittakaahan kuulumisia jos ehditte, mukava on näitä tarinoita edelleen lueskella!!

ai niin, pysythän velihuilu vielä täällä vauvojen puolella vaikka teillä on jo 1-vee huushollissa!!

Mukavaa lauantaita kaikille :)

Tuohon vatsan toimimattomuuteen, eli meillä alkoi ummetus ekan kerran siinä 5kk:n iässä ihan yht äkkiä, vatsa vaivoista/ ilmavaivoista ollaan kärsitty kuitenkin alusta asti.

Neuvolasta sanottiin olevan normaalia toi ummetus ja käskettiin syöttämään luumua ja päärynää jotka pehmittää vatsaa ja sitten välttämään mm. mustikkaa, banaania ja muita jotka kovettaa vatsaa. Silti kuitenkin ummetusta oli ja kakkaamattomia päiviä oli aina muutamia välissä ja vatsa oli kova sekä itkettiin kun kakattiin, eikä kiinteiden aloitus auttanut. Allergialääkärille koska kiinteiden myötä huomattiin että kaura ei sovi eikä peruna ja jo imetysaikana huomattiin että vehnä ei sovi.

Ja meillä nämä allergiat ilmenee juuri niin että itketään täyttä huutoa ja kouristellaan vatsaa ja tällainen kohtaus kestää tunteja, suppo kun on annettu niin on rauhoittunut.

Tämä lääkäri sitten sanoi että ruokavaliolla on vatsa saatava toimimaan ja jos ei saada kuntoon 2 vko:ssa niin jatkotutkimuksiin. No sitten syötettiin luumua oikein urakalla useampi päivä ja johan sieltä alkoi tavaraa tulla. Ilmeisesti oli pakkautunut kakka sinne suolistoon kun oli ollut niin kova vatsa ja tullut vain pikku pipanoita.

Tämän jälkeen vatsa toiminut päivittäin ilman luumua nyt siis noin 3vkoa. Tosin jätettiin silloin myös porkkana pois jonka jälkeen iho parani eli se voinut myös vaikuttaa vatsaan.

Nyt kun ollaan kauraa kokeiltu uudestaan tällä vkolla niin vatsa on mennyt ihan kovaksi itkua ollut enemmän.



Täällä Suomessa siis tutkitaan ihan vauvoiltakin jo allergioita. Mekin oltiin allergiatesteissä (testattiin 6 ainetta, ei oikein enempää edes olla vielä syöty), tosin niissä ei näkynyt mitään niin nyt sitten kokeilemalla kartoitetaan mitkä sopii mitkä ei. Nämä ovat kuulemma yleensä ohi meneviä eli parin vuoden päästä tuskin yliherkkyyttä enää on.



palaan myöhemmin vastailemaan muihin juttuihin...



Toivottavasti sait jotain apua tästä!



-jml ja tyttönen 8kk.