" ylivilkkaat" vauvat, uusi pino :)

Meillä on nyt taas syöminen entistä hankalampaa :S. Soseita ei mene yhtään, avaa suunsa ehkä 1-2 kertaa. Maitoa juo vaan ihan unessa. Tosi hankalaa saada lapsi ensin tutin avulla nukahtamaan ja sit yrittää samalla pitää sen verran hereillä, että syö. Ihan hereillä ollessa voi kyllä alkaa juomaan pullosta, mutta hetken päästä kiinnostaa kaikki muu enemmän ja sit menee hermot kun ei sitä ruokaa saanutkaan :S. Kohta varmaan joku naapuri soittaa lasten suojeluun tms. ;). No voivat sitten sieltä tulla syöttämään meidän poikaa ;). Oon jo oikeasti harkinnut jopa vyöhyketerapiaa tolle lapselle. En yleensä usko juurikaan noihin et ois joku piste tukossa tms. mutta nyt alkaa olla pojan kanssa niin utopistista tää toiminta että kaikki keinot vaan apuun..



Analyyttisesti mäkin ratkon ongelmia (tuleva labra-analyytikko, heh). Tän lapsen kanssa vaan mikään ei ole ratkaisu. Tänään annoin jopa Panadolia, kun ajattelin et jos siellä suussa joku tekee kipeää ettei siksi syö, mutta ei tietenkään mitään vaikutusta.



Välillä olis niin helpottavaa saada joku allergia tms. diagnoosi, etenkin kun toi syöminen on suorastaan helvettiä. Totuus vaan taitaa ainakin meillä olla se ettei tuolla lapsella ole kykyä istua hiljaa paikallaan ja keskittyä niinkin tylsään asiaan kuin syömiseen. Tää syöminenhän on ollut ongelma jo kauan ja pahenee sitä mukaa, kun poika oppii havainnoimaan ympäristöä enemmän ja oppii uusia taitoja.



Mun selviytymiskeinot on lähinnä se, että pojan pitkien päikkärien ajan yritän saada ainakin pari kertaa viikossa olla ihan rauhassa ilman kotitöitä tms. ja se että poika menee niinkin aikasin nukkumaan (yleensä 20-20.30). Päiväunille olen tylysti iskenyt pojan kerran päivässä ulos pakkasillakin, koska sisällä ei nuku tarpeeksi pitkään. Sitä väsyä ja kiukkuilua ei taas kummankaan pää kestäisi.



Ryömimään poika oppi pari päivää sitten, mutta ei ole vielä ihan vakuuttunut että pääsee yksin paikasta toiseen ;). Eli siitä ei vielä isompaa iloa ole. Vaipanvaihto on ollut suht. haasteellista siitä asti, kun poika oppi kääntymään mahalleen. Nyt vaipanvaihto alkaa olla mission impossible, koska selällään ei mielellään sekuntia kauempaa vietetä. Eli housuvaippoja kehiin täälläkin. Pukemien onnistuu sylissä vaihtelevan kiemurtelun kanssa, mitä nopeammin vaatteet on päällä, sen parempi.



Meillä on kyllä haaveissa saada lisääkin lapsia. Tosin mies on välillä eri mieltä ja olisihan se kiva jos voisi saada jonkun rauhallisuustakuun. Mun on joka tapauksessa valmistuttava välillä ja siihen menee vielä noin 2 vuotta, joten ehkä aikakin kultaa muistot siihen mennessä :).



Olen 26 v.



Vauva-lehtiä lukiessa iskee muuten yleensä ahdistus. Taas tässä luin jotain artikkelia itsetunnon kehittymisestä ja siitä miten tärkeää on vastata vauvan tarpeisiin. Eipä meillä ainakaan onnistu, kun on ihan mahdotonta a) keksiä että mikä mättää b) saada nälkäinenkään lapsi syömään. Luin myös, että joksus 60-luvulla vauvoillekin an syötetty rauhottavia. Kuinkahan monen meistä vauvat ois olleet pöllyssä päivät pitkät ;) ?

tai sitten tyttö on rauhoittumassa?! Mihin en täysin usko lähes 8kk katseltuani sen menoa... Mutta viihtyy jopa sylissä vähän aikaa ihan rauhallisesti, kun on ensin tarpeeksi ryöminyt. Jaksaa katsella kauankin ympärilleen vieraassa paikassa. Ihmeellistä! Ja ruokakin maittaa. Mutta autoilun en usko sentään maittavan ;)

Jännä, että istuminen tuli meidän tytöllekin melko myöhään (?) eli oppi just äsken istumaan. On nyt vähän vajaa 8kk. Ei ees oltu tajuttu,et osaa istua, kunnes kokeiltiin lelun kanssa istuttaa. Ei nimittäin neiti todellakaan viihdy istumassa kovin pitkään ilman mitään aktiviteettia, vaan kellauttaa itsensä samantien mahalleen ja ryömimään :D Tuo oli kyllä niiin hyvä, et oppi ryömimään. Viihtyy tosi paljon paremmin itsekseenkin.



Me ollaan molemmat periaatteessa verrattaen rauhallisia, mutta mun mies on vauvana ollut kuulemma villi. Ja mä olen temperamenttinen, vaikkakin päällepäin rauhallisen oloinen, niin kärsimättömyyttä kyllä löytyy... valitettavasti. Ikää 29.



Ovatko teidän vauvat rytmisiä? Meille suotiin rytmitön yksilö. Välillä se on meille vaikeeta, kun ei voi ennustaa aikatauluja kunnolla, mutta yleensä helppous, sillä taidanpa itsekin olla aika rytmitön. Meillä on periaatteessa rytmi, mutta heittää kyllä tunnilla jos toisellakin.. ei tosiaan vauva oo " mitään minuutilleen kahdeksalta herää" -tyyppiä. Ja ei toisaalta häiriinny hirveesti, jos rytmi ei pidäkään esim. matkan vuoksi.

tosta rytmistä, meillä on vähän kausittain menty.. välillä jännästi aika samoihin aikoihin ja välillä ei sitten ollenkaan. Enää en tästä niin stressaa kun aiemmin..tuli varmaan vähän liikaa alkuun kuunneltua toisten kertomuksia miten heidän nuput nukkuu aina tietyllä kellon lyömällä ja tietyn ajan. Nyt ajattelen että hyvä kun nukkuu edes jonkun aikaa ja jos joku päivä on pienet ja huonot unet niin saattaa seuraavana päivänä vetäistä taas pitkät. Onneksi herra on nukkunut yleensä hyvin ulkona päikkäreitä. Jossain vaiheessa tuntui että oli ihan vakio kun huonon yön jälkeen kun itse kieli pitkällä odotti että kohta pääsee itsekin vähän lepäämään niin silloimpa poju aatteli että ähä, heräilempä vähän väliä että tuo saa juosta keikuttamassa vaunua ;)

Toisen lapsen suunnittelusta, toiveissa on, mutta menin synnytyksessä niin huonoon kuntoon fyysisesti että toipuminen on ollut aika rankkaa, siksi ei nyt mitenkään aktiivisesti yritetä vielä. Kauaa ei kuitenkaan voi odotella koska ikää on jo 33v.

Nyt taidan lähteä vuodetta kohti jos saisi nukutuksi.. meillä olikin tänä iltana onnistumiskokemus! Käytiin vähän saunan ovella haistelemassa löylyä ja poika ihme kyllä isän sylissä oli aika ok. Meidän herralla on ollut koko pienen ikänsä joku vesikauhun tapainen, koskaan ei ole kylvettämisestä tykännyt ja suihkukin on ollut ei ei. Nyt suihku onnistui tänään paremmin ensimmäistä kertaa.. saa alkaa isukki hoitamaan tuon puolen.. oon aatellu että on varmaan turvallisemman tuntuinen pojan mielestä varmoine ja rauhallisine otteineen, ehkäpä vaistoaa kun meikä oli jo äsken luovuttamassa koko saunakokeilun etukäteen.. no, jäikin sitten tosi hyvä olo ja toiveikkuutta tuli siihen että ehkäpä joku päivä pojan vesikauhu helpottaa!!

vaihdelleet miltei jatkuvasti...mutta mutta minäkään en ole mikään rytmi-ihminen, lähinnä fiilispohjalla mennään. Meillä poika ei muutenkaan tarvitse unta hirveästi, enemmän tuntuu äiti tarvitsevan;) Ihmettelen niitä vauvoja, jotka saadaan jo kahdeksalta nukkumaan...ei toimi meillä. Ja kuitenkin poika herää jo viideltä nälkäisenä, mutta maidon voimalla onneksi jatkaa vielä melkein kahdeksaan. Suihkussa käynnistä oli puhetta ja meillä poika sai alkuun hirveät kilarit suihkusta, nykyään tykkää oikein kovasti ja melkein joka kerta se on isä jonka kanssa suihkussa käydään. Varmat ja rauhalliset otteet täälläkin...



Jennille piti sanomani, että fiilikset ovat täällä ihan samanlaiset tosta tarpeisiin vastaamisesta. Olen potenut huonoa omaatuntoa siitä alusta lähtien, kun en todellakaan ole osannut vastata tarpeisiin niin, että poika olisi tyytyväinen...välillä tai siis aika usein on itku tullut silmään, kun ei mikään onnistu. Enkä yhtään ihmettele tota rauhoittavien käyttöä ennen aikaan, jos ei lääkkeiden sivuvaikutuksista ole ollut tietoa, niin kyllä ainakin meidän pojan kaltaiselle hysteerikolle olisi rauhoittavia määrätty! Olenkin miettinyt, että minun täytyy ymmärtää poikaa, jos kehitys jotenkin viivästyy, kun on niin paljon rähjännyt ja viettänyt vähäunisiä öitä vauvana. No toistaiseksi kehitys on kulkenut normaalisti, mutta ihmettelen, jos tällaisilla kivuilla tai mitkä pojan huudot on aiheuttanutkin ei ole vaikutusta johonkin. Tai sitten ihmiskeho on luotu kestämään paljon ja korjaamaan tapahtuneita asioita.



Käydystä keskustelusta täytyy myöntää, että olen voimakas ihminen ja kestän aika paljon asioita. Täytyy itseään yrittää aina pönkittää sillä, että minulle on suotu tällainen lapsi, koska pystyn sen hoitamaan. Kaverin kanssa juteltiin, että moni ei varmasti jaksaisi... Alkuaikoina toivoin ihan tosissaan, että kasva kasva nyt nopeasti, etten onnistu poikaa jotenkin saamaan hengiltä...niin rankkaa se huuto ja avuttomuuden tunne oli. No ne ajat ovat onneksi takanapäin ja poika oppi juuri konttaamaan ja vilkuttamaan yms. vastavuoroisia leikkejä, joten täytyy vain olla tyytyväinen, että on onnistunut tähän asti. Toinen lapsi toiveissa ja voin sanoa, että nyt tiedän mitä vaativan lapsen hoito tai miten vaativaa lapsen hoito on ja osaan suhtautua tulevaan hieman realistisemmin. Minun kuvitelmat olivat myös ihania vaunulenkkejä kevätilmassa: parhaimmillaan kannoin kirkuvaa vauvaa 1,5 kilometriä kotiin toisessa kädessä koiran remmi ja toisella työnsin vaunuja...

Onpa tasta kehkeytynyt todella mielenkiintoinen pino! Yhdyn edellisiin siita kuinka mielenkiintoista ja lohduttavaa on lukea teidan kaikkien kirjoituksia, niin tutulta kun suurin osa jutuista kuulostaa.



Yritan nyt ehtia kirjoittaa kun pikkumies nukkuu - tosin heraaminen tapahtuu luultavasti viiden minuutin kuluttua jolloin nukahtamisesta on puoli tuntia, pidempaan ei sisalla poika koskaan nuku. Mutta, hienoa on se etta suostuu nykyaan nukkumaan ilman etta on rinta suussa - oli tuossa monen monen kuukauden pituinen patka jolloin tama oli ainoa paivaunimenetelma... Nykyaan nukkuu hyvin jopa vaunujen ollessa paikoillaan ulkona, sekin ennen onnistui vain jos aiti jaksoi kavella pitkia lenkkeja, silla sekunnilla kun vaunut pysahtyivat poika herasi. Seurauksena se etta paivan aikana ei todella ollut sekuntia omaa aikaa. Ja kun oisin on puolen vuoden ajan heratty tunnin valein niin vahan alkoi rasittaa... mutta nyt on kylla toivo taas herannyt silla muutamana yona on ollut jopa neljan-viiden tunnin pituisia unipatkia!! Mita juhlaa.



Syominen on taalla yhtakkia muuttunut myos ihan mahdottomaksi, suu aukeaa sekunnin murto-osaksi ehka kaksi kertaa aterian aikana, ja sulkeutuu vahintaan silloin jos lusikka on puoliksi suussa. Parina paivana onnistui laittaa rusinoita pojan eteen joita han sitten tyonteli etusormella ympari poytaa ja nosteli ja tiputteli maahan, tama sai avaamaan suun mutta nyt on sekin jo vanha keino eika toimi. Eilen sitten nappasi taydesta lusikasta kiinni ja osasi vieda itse suuhun (aidin pienella avulla) ja siten saimme puoli purkillista syotya - mutta sitten tuli turhautuminen ja huuto kun ei oikein kunnolla itse osannut syoda.



Uskon kylla etta valtaosa levottomuudesta on juuri turhautumista, sen verran kuitenkin aina uuden oppiminen elamaa helpottaa (taallahan ollaan motorisesti hitaita, pyorimaan oppi 8kk ja istumaan vasta 9kk iassa, ryomimisesta ei viela tietoakaan - poika nyt 9,5kk) Vilkuttaminen on tosi mahtavaa, ja - jaahas, nyt kuuluu ylakerrasta hihkumista, palaan asiaan myohemmin!

Poika nukkuu aamun vauvauinnin jälkeen parvekkeella. On jo nukkunut yli 3 h, joten voi herätä ihan milloin vaan..



Meillä on jonkinlainen rytmi. Ei mitään kellon tarkkaa ja muutokset on ihan mahdollisia. Osittain toi rytmi on kyllä siitäkin kiinni, että itse teen samat asiat aina suunnilleen samaan aikaan/ samassa järjestyksessä.



Soseiden syöminen on just tuollaista kuin Lumsku kuvaili. Ja jos jollain kikalla saa pojan syömään tänään, ei huomenna varmasti toimi sama, koska poika tietää mitä sillä yritetään.



Nyt näyttää siltä, että ryömiminen on alkanut sujua. Tai siis poika lähtee ihan itse liikkeelle ja tietää, että ryömimällä voi päästä kivoihin paikkoihin (kuten sähköjohtoja repimään..). Eilen laitoin makaroneja tyhjään pulloon ja sen perässä tykkää ryömiä, ainakin niin kauan kun ei johdot tai videot osu silmiin ;).

..ettei haihtuisi unholaan tämä ketju, mukava olisi kuulla juttujanne..taitaa toverit pitää mammat kiireisinä :)

Miedän herra alkoi viikonloppuna istua itse,ei vielä itse asetu mutta hienosti pääsee liikkeelle istuma-asennosta. hyviä vinkkejä on ollut teillä viihdtyskeinoiksi,esim. tuo makaroneja pulloon oli pojan mielestä tosi jännittävä juttu, kaurapussin kanssa (siis se lämmitettävä jyvätyyny) viihtyy aika kauan välillä myös.

tuota kaurapussia, meillä on niitä kaksin kappalein, eikä ole tullut mieleenkään, että ne viihdyttäisivät. Tarkemmin ajatellen ne on varmasti aika kiinnostavia lötköjä!:) Meillä myös kaikki maailman pullot on must. Makaronit sisään on kyllä hyvä idea myös...meillä ainakin poika tykkää mitä enemmän ääntä saa aikaiseksi. Kattilan kannet ja muut peltikulhot kelpaa oikein hyvin, jos vaan äiti jaksaa kuunnella...ja ainakin meillä jaksaa, jos vaan poika viihtyy!



Se on muuten jännä juttu miten asiat suhteutuu, kun on oma lapsi. Ennen omaa, kun oltiin käymässä kavereilla joilla oli lapsia, rupes jo rassaamaan kaikki lelujen rallatukset ja paukutukset. Olin tosi tyytyväinen, kun pääsi kotiin rauhaan ja hiljaisuuteen...ja sitä jotenkin väsyi muiden lapsiin tosi nopeasti ja olis toivonut, että ne on ihan rauhassa. No nykyään on meno vähän toinen...On ihanaa, kun poika touhuaa edes hetken itsekseen ja sillä ei todellakaan ole väliä mitä ääntä ja rallatusta kuuluu, kunhan saa vaikka juoda kahvin rauhassa pöydän ääressä. Ja on myös tosi kiva kattoa, kun omat ja muiden lapset leikkii keskenään ja vaikka äänekkäästi niin silloin sitä saa itse pienen hengähdystauon, juuri päinvastoin kuin ennen omia lapsia...Vähän sekavaa, mutta ehkä te ymmärrätte mun pointin.

kun meillä oli miehellä aika rankka työputki viikonlopun yli. Pärjättiin kuitenkin aika mukavasti pojan kanssa, paremmin kuin odotin :)



Meillä ei juurikaan ole rytmiä päivässä. Tai no, ruokailuista pidän kiinni tottakai (sujuu meillä paremmin kuin teillä muilla) ja iltaunille meno on aika tarkka n. 20.30, ollut jo pitkään. Mutta siis ei oo mitään takeita päiväunista, koska ja miten pitkät nukkuu tms. Jos jotain suunnittelet, esim. valvotan nyt neljä tuntia, että jaksaa nukkua pidempään, niin nukkuukin vaan puolisen tuntia tai ei nukahda ollenkaan. Eli ei mee ainakaan niin kun oletit. Mutta yritän suhtautua tähän tyyneydellä, etten odottaisikaan kummoisia unia. Sitten joskus onnistaa...:) Sehän vaan naurattaa (ja vituttaa välillä) kun ihmiset kyselee, että mihin aikaan joku meno sopis, koska meillä nukutaan. Sitä kun ei koskaan tiedä!



Nuela: Emmä tuosta luonteen vahvuudesta tiedä, meillä tosiaan siihen ehkäisyttömyys(onkohan toi sana?)päätökseen vaikutti niin voimakkaasti nämä raskautumisongelmat. Mulla oli (on) oma kierto pillerivuosien jälkeen niin kadoksissa, että ehkäisyn aloittaminen uudelleen on todella ison kynnyksen takana. Sillä siis, että jos nyt vetäisin pillereitä, eikä ikinä saataiskaan toista lasta, niin syyllistäisin kyllä itteni siitä. Välillä olen vaan miettinyt, että ollaanko ihan oikeasti edesvastuuttomia, kun olin sen verta ahdistunut jo näistä esikoisen vauva-ajoista, ja sitten vielä ottaa se (pieni) riski, että ois kaksi pientä? Mene ja tiedä.



Mites muuten Feijoan testaus? Mua ainakin kiinnostaa...



Sitten kai vaan hakemaan unta palloon, meillä herätään sen verran aikasin, että iltakukkumiset on ihan pannassa.



velihuilu

eli huomenna vois harkita testaamista, katotaan uskallanko! Mulla on ollut pieniä pahanolon häivähdyksiä, mutta niitä voi olla muutenkin...



Meilläkin muuten ruokailu sujuu oikein mallikkaasti ja ruokaa uppoaa hirveästi, joten se on onneksi aihealue, jolla ei tarvitse taistella! Poika on muutenkin tosi kiinnostunut ruuasta ja haluaa maistaa kaikkea. Toinen juttu onkin sitten haluaako syödä sen enempää...välillä on niin hilpeitä puistatuksia että...Ja välillä lusikka lentää ruokien kera ympäri huushollia. Syöttäessä pitää olla nopea.



Täällä pitää myös käydä ajoissa nukkumaan...siis heti, kun poika vaan suostuu käydä...tänään on jo poikkeuksellisesti nukkumassa.

Juu, meilläkin tuntuu poika olevan ruoan perään. Ainoa asia, missä hiukan löytyy pitkäjänteisyyttä ja viihtyy hetkeä kauemmin on hedelmäpalojen tai rusinoiden poimiminen. Siksi saakin naposteltavaa varsinaisten aterioiden lisäksi pitkin päivää, mikä ei tietysti ole hirveän hyvä juttu noin muuten.



" Oikeat" ruokailutilanteet ei meillä niin lepposia ole, poika on aika ahmatti ja pitää hirveetä älämölöä samaan aikaan, mutta pääasia tietysti, että sapuskaa menee alas. Kehittää kyllä syöttäjän nopeutta ja koordinaatiota, kun yrittää mättää sinne tänne heiluvalle ukkelille mössöä suuhun. Ja juominen (nokkamukista) on yhtä pärskyttelyä. Mutta kaikkinensa ei siis suurta huolta tarvitse kantaa tuosta syömisestä.



Lähinnä mua hirvittää se, kun kohta pitäis alkaa opetella sitä itse syömistä. Nytkin välillä haen lusikan pojalle kouraan, mutta se lentää lattialle samantein. Samoin mukilla vain leikkisi. No, sormin syö mielellään, että siitä se kai lähtee.



Jaa, mutta nyt ruven kasaamaan kamppeita kyläilyreissua varten. Ollaanhan kuulolla!



velihuilu

Piltti nukkuu pihalla..ja äiti juo kahvia ja mässyttää suklaapatukkaa ihanassa rauhassa, aah!!

Noista ruokahommeleista, voisitteko rakkat siskot vääntää vähän rautalangasta mitä kaikkea sormiruokaa omillenne annatte, siis mitä hedelmiä ja kasviksia ja minkäs kokoisia paloja? Meillä on maisteltu maissinaksujen lisäks riisikakkua, leipää, omenaa ja banaania..mutta kun taidan olla vähän hysteerinen kun pelottaa että tämä ahmatti haukkaa liian ison palan ja sitten juuttuu kurkkuun ja ja.. mielenkiintoa pojalla ainakin tuntuisi olevan eri kokeiluja kohtaan ja tosissaan ihmeesti koneisto pysähtyy siksi aikaa kun tyrkkää käteen jotain mitä saa itse tutkia! Huvittaa kyllä nuo teidän kuvaukset noista ruokailuhetkistä, ihan samaa täällä :)

Tsemppiä Feijoa testaukseen..jännittää ihan!

Tervehdys taas!

Yritanpa pikaisesti kirjoittaa - poika pyorii lattialla joten varmaan tosi pikaiseksi jaakin ;) Takana juuri paivittainen lounastaistelu, porkkanan avulla lopulta sain huijattua syomaan kala-kasvisseosta, hirveiden huutokohtauksien lomassa... huh.



Kiinnostaa vain minuakin kovasti etta mita sormiruokia pienelle voisi antaa, olen humppaheikin tavoin hieman huolestuvainen ja pelkaan etta tukehtuu kaikkeen. Maissinaksut stressaavat poikaa kun ne tarttuvat kasiin ja huuliin... Mina olen antanut jyrsittavaksi mm. kokonaisen omenan jonka syominen oli kylla aika hupaisaa katseltavaa kun omena luiskahteli pienista kasista pois - onnistui kylla lopulta (viipaleista pelkaan saavan liian isoja paloja irti) ja sitten kokonaisen porkkanan, sita jarsii tosi mielellaan, mutta noista molemmistahan ei juuri ravinnollista apua ole, lahinna vain etta saa itse syoda. Loysin myos kerran ihme kylla taysin suolatonta ruisleipaa lahikaupasta (yleensa nama paikalliset, siis walesilaiset, leivat ovat kaameaa suola ja/tai sokeripullaa) ja tata poika pureskeli myos innoissaan, tosin valilla irvistellen mutta lisaa kuitenkin haluten! Harmi vaan en ole enaa tata leipaa loytanyt.



Muita ideoita ei oikein ole ollut! Pojalla kun ei ole enaa tapana tyontaa kaikkea suuhun, rusinoitakin tyonteli ympari poytaa monen paivan ajan ennenkuin keksi laittaa yhden suuhun. Ja tasta oli seurauksena sellainen kakominen joka johti juuri nautitun lounaan oksentamiseen... liian pieni siis rusinoille tama 9,5kuinen. Banaania on alkanut pikkuhiljaa maistelemaan, mutta sitakin on selvasti kivempi litsata poytaan ja heittaa takavasemmalle.



Nyt pieni mies alkaa hermostua, menen siis. Meilla huomenna lahto Suomeen parin viikon lomalle jolloin ei varmaan paljoa tule netissa kaytya - mukavaa jatkoa siis kaikille teille vauhtipakkauksien aideille! :)



Lumsku

Nyt en ehdi kuin pikaseen upittaan..

En ole päässyt nettiin pariin päivään...on ollut kaiken maailman vierailuja yms. mutta testi on tehty jo kahteen kertaan. Ensin tiistaina ja tänä aamuna ja negatiivista näyttää! Vaihtoehtoja on muutama...koska menkat eivät ole alkaneet vielä, niin toivoa on. Minulla on kaikki mahdolliset raskauden oireet, paitsi tietty se positiivinen testi!;) No voi olla, että olen testaillut liian aikaisin, sillä eka testi oli jokp24 ja nyt tänään siis kp26. Kierrot on mitä sattuu, mutta korkeintaan ne ovat olleet raskauden jälkeen tuon 24, mutta varmasti ovat myös pitenemässä...no ei auta kuin odotella ja tehdä lauantaina uusi testi, jos menkat ei ala ennen sitä.... Vähän huono juttu, koska lauantaina olisi bileet aika kaukana meiltä ja nyt pitäisi päättää lähteekö sinne vai ei??? Voi olla, että suosiolla jään kotiin!



Poika on ollut viime yön taas oma " valloittava" itsensä ja ollaan siis pääsääntöisesti valvottu...no yllättävän pirteä olen silti...kärsivällisyyttä kyllä taas testataan vähän joka puolelta! Olen tyyppiä: haluan tietää kaiken samantien...ehkä se juuri tuottaakin vähän tuskaa näissä luonnon luomissa jutuissa!

eli meillä syödään nyljettyä appelsiinia, banaanin paloja, vähäsuolaista ruisleipää, maissinaksuja. Siinäpä pääsääntöisesti ne! Ja myös täällä vallitsee sormiruuan syönnin yhteydessä syvä hiljaisuus ja rauha! Välillä napostellaankin vain rauhan aikaan saamiseksi...hammaslääkäri ei kyllä siitä pidä, mutta asiat pitää suhteuttaa. Meillä se on tehty näin!



Älkää antako pinon tippua! Ensimmäistä kertaa nettiaikakaudella tunnen kuuluvani joukkoon, joka todella ymmärtää mistä on kyse. Joten pidetään yllä keskustelua, vaikka hölyn pölyllä:)

Eli meillä poiks syö mitä tahansa, kunhan saa syödä sen sormin! Aiemmin näin sai meilläkin ihanan hiljaisuuden aikaan, mutta nykyään on jo niin taitava, että syö antamani ruuan palaset hetkessä. Hirveästi en uskalla kerralla antaa, välillä kun vaan mättää suuhun ruokaa ja unohtaa nielaista.. Niin ja suurinta herkkua meillä on talk-murut, vesimeloni ja kurkkuraaste.



Joku aiemmin kyselikin, mitä teette päivisin. Olisiko jollain vielä hyviä vinkkejä? Meillä poika on siis 11kk ja välillä tuntuu olevan tylsää sekä äidillä että pojalla. Ulkoillaan pari kertaa päivässä (nukkuu sisällä), lähinnä vaunulenkkejä tehdään, sitten luetaan kirjoja, leikitään kukkuu-leikkiä, paukutellaan kattiloita jne. Itsekseen ei enää viihdy, ajatella että muutama kuukausi sitten saattoi olla lattialla reilun tunninkin yksin. Nykyään on hyvä, jos viisi minuuttia jaksaa puuhailla.. Eli ideoita otetaan vastaan!

..kyllä on tämän ylivilkkaan äiti täällä vähän taas väsynyt. Nyt poju toivottavasti hetkeksi nukahti, saa vähän ladattua..kumpikin! Yöunille meno on ollut taas taistelua..mies reissussa ja välillä kyllä tuntuu tosi rankalta tämä arjen pyöritys yksin..miten ihmeessä yksinhuoltajat jaksaa?? Kyllä kuuli taas varmaan puoli kaupunkia että meidän poju on lähdössä pikku unille..ihan piti itsekin vähän itkeä tirauttaa, eiköhän tää taas tästä. Nyt vähän itsellekin murua rinnan alle niin taas jaksaa :/

Feijoa: minustakin tuntuu ensimmäistä kertaa että täällä ketjussa porukka oikeesti ymmärtää omia höpinöitä.. yritä sinä kestää epätietoisuutta vielä vähän aikaa!!

Muistakin olisi mukava kuulla, esim. " ketjun emo Ingwer" ,miten sujuu??

Tässä tämä sekava sepustus, palaillaan..

olen myös ihmetellyt miten yksinhuoltajat jaksaa arkea pyörittää niin, että järki pysyy päässä...rankkaa täytyy olla ja kaikki kunnioitus heille. Sitten vielä pistää vihaksi, että työnantajat eivät heitä palkkaa töihin(hesarissa oli juttua ja telkkarissa myös). Yksinhuoltajilla, jos kellä on taitoa selviytyä tilanteista...hyvän työntekijän menettää varmasti...



Humppaheikki: voimia sulle, tiedän tunteen, olin myös vähän aikaa sitten viikon itekseen ja kyllä siinä huomas tekevän jotain koko ajan, huh huh! Ja kaikki taistelut tuntuvat ihan loppuelämälle vaikka järki sanoo, että tänään on vähän huono päivä ja huomenna taas parempi...toisaalta viikossa kerkes tulla jo rutiini kaikkiin asioihin ja elämä alkoi jopa sujua...tietenkin kaikki kaupassa käynnit yms. on helpompia, kun on kaksi vastuullista talossa.



Joo täällä ollaan vielä epätietoisuudessa...ei auta, kun odotella! Ihmeellistä vähän, kun yleensä tunnen itteni niin hyvin ja nyt en tiedä yhtään missä mennään, näin se elämä yllättää!

Eli siis, meillä taas pari aktiivisempaa päivää takana, nyt jotain päivityksiä tänne.



Meidän sormiruoat on aika lailla mitä sattuu, oon aika huolettomasti antanut (siis " sallittuja" aineita kuitenkin, siitä oon tarkka, eli ei nyt karkkeja tai muuta makeaa kuitenkaan). Poika tosiaan syö keskittyneesti ja huolellisesti matustellen, kun saa itse noukkia, niin en oo sitä tukahtumista jaksanut pelätä. Se vaan, että paloja pitää tarjoilla yksi kerrallaan, muuten ne on kaikki siellä kidassa (ei siis suinkaan pääse livahtamaan omiin hommiin mihinkään). Mandariini oli pitkään ykkösuosikki, sitten banaani, viinirypäleet, omena, ananas, persikka, leipää ja niitä rusinoita joskus. Palat pitää olla ihan suupaloja, isommasta ei osaa puraista (tai osaa, mutta tunkee silti kaiken suuhun). Poislukien porkkana, jota natkuttaa kokonaisena. Turvallinen vaihtoehtohan niille, jotka kammoaa sitä tukehtumista, on raaste, mutta meillä ei oikein uppoa. Ja sitten se huomio, että meidän poika tais olla vanhimmasta pääst, tulee justiinsa vuoden, tietysti ikä rajoittaa tätä ruokahommaa.



Joku kyseli tekemistä päiviin, meillä ei jostain syystä ole tätä ongelmaa...? Siis kyllä usein toivon, että kello ois jo niin paljon, että mies kotiutuisi, mutta muuten on enempi se fiilis, että mitään ei kerkeä tehdä. Esim. tuo 2xulkoilu on meillä ihan utopistista. _Jos_ meillä ei ole mitään muuta menoa, niin saatan päästä pojan kanssa ulos kerran, mutta siinäkin on ponnisteluja takana (ja meillä tosiaan samoin kuin kysyjällä, ne vähät unet nukutaan sisällä). Pukeminen ja riisuminen itsessään on raskaita (huutoa ja kiemurtelua), sitten se ajoitus, ettei ois väsy tai nälkä, tai vaippa vaihdettava. Eli mä kait saan noihin perushoitojuttuihin käytettyä niin paljon aikaa, että siinä se päivä menee.



Jos ihan tuota leikkimistä tarkoitettiin, niin mä näpräilen leluilla milloin mitäkin (lattialla pojan vieressä). Joskus teen palapeliä ja poika napsii palat pois. Tai kasaan tornia, ja hän kaataa. Mutta aina ei tosiaan tarvii olla niin vuorovaikutteista, vaan riittää et hengailen vieressä (enkä keskity mihinkään omaan juttuun) ja poika ropailee sitten tavaroitaan. Tykkää myös ryömiskellä mun yli, ja kaikesta riepottelusta, kutittelusta, ym. Näitä yritän sitten kanssa harrastaa, et tulis niitä positiiviakin kokemuksia äidistä..;)



Mä toivon myös, että jatketaan juttua jossain muodossa. Tähän ketjuun on kotiutunut kivasti, monesti muut jutut menee niin kaukaa ohi, etten viitsi mennä edes itteäni kiusaamaan niiden lukemisella.



Kuulumisiin!



velihuilu