Miksi äidit eivät puhu vain lapselleen, vaan kaikille läsnäolijoille?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina puhunut lapsilleni paljon, kysellyt, ostetaanko omenoita jne. Lapsistani on tullut verbaalisesti lahjakkaita ja he ovat kyenneet ikätasonsa mukaisiin päätöksiin. Moni äiti antaa lapsen keinulle vauhtia, vaikka lapsi ei vauhdista pidä - se kännykkä kädessä vie äidin huomion.

Totta kai muita ärsyttää, kun kysyn, että ostetaanko omenoita, koska ne tuohtuneet vanhemmat ympärillä eivät tunnu ymmärtävän, että perheen ruokahuollon kannalta lapsen kyllä ja ei ovat samanarvoisia vastauksia, ei lounasaikaan ateria siitä kiinni ole, onko omenoita vai ei. Mutta lapsi oppii tekemään pieniä päätöksiä ja ilmaisemaan itseään. Kyllä, ostetaan omenoita, koska minä pidän niistä! On parempi oppia pienten väärien valintojen kautta, että päätös on joskus huono. Liian moni saa tehdä ensimmäisen päätöksenä vasta 18v täytettyään, koska eihän siitä mitään tule, jos lapsi määrää!

Tietenkin lapsen kanssa pitää jutella, mutta kyse onkin äänenvoimakkuudesta. Ei normaaliäänellä keskustelemisessa ole mitään vikaa. Monella vaan on se tyyli, että huudetaan ja kailotetaan. 

Leikkipuistossa on tällainen kailottajaäiti. En ymmärrä, miksei lapselle voi puhua normaalilla äänenvoimakkuudella.

Jaa, ilmeisesti alkuviikosta yksi äiti puhui muille paikalla oleville, kun kirosi kuin merimies omalle lapselleen?

Ärsyttää tuollaiset Kiljusen herrasväet. Lapselle ei voi missään nimessä puhua normaalilla äänellä, vaan pitää k a i l o t t a a suureen ääneen ja puhua kuin se lapsi olisi jotenkin tyhmä. Koko perhe puhuu huutamalla, jokaisen kännykässä huutaa joku peli ja tv:ssä huutaa joku adhd-räiskintäpiirretty ja sitten ihmetellään, kun lapset on niin ylivilkkaita. 

OTETAANKO, KULTA, BANAANIA VAI OMENAA.

HALUATKO SINÄ, PERTTELI-KIRSIKKA, TÄNÄÄN SPAGETTIA VAI KALAPUIKKOJA.

KULTA, ÄLÄ POTKI TÄDIN LAUKKUA.

Itse huomasin puhuvan tosi selvästi lapsille. Ja sanon saman asian monella tavalla. Varmaan joku alitajuinen varmistelu että ymmärtävät ja oppivat. Toivottavasti en isolla äänelläkin.

Vierailija kirjoitti:

Perheteatteri, kuulkaa kaikki kuinka minä älykkäästi ja lempeästi selitän lapselle miksi leppäkerttu on tärkeä.

Joskus tulee kyllä sellainen olo, että muiden takia enemmän selitetään kuin sen lapsen. Miksiköhän? Voihan se olla vaikka että kokee paineita omasta vanhemmuudesta ja sillä tavalla haluaa näyttää että on kelpo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku tietty äänenvoimakkuus, joka menee liian kovaksi? 

Tämä. Kovin moni äiti keuhkoaa kaupassa perkuleen kovalka äänellä näitä "Haluuko Helmi nyt omenoita". Miksi ei voi normaalilla äänellä kysyä "Ostetaanko omenoita". 

Ns. lässytys on hyväksi lapselle. Auttaa sisäisen piheen muodostamisessa ja mm. empatiakyvyssä. Se ei siis ole lainkaan huono juttu. Onneksi tulee useimmilta vanhemmilta ihan luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Perheteatteri, kuulkaa kaikki kuinka minä älykkäästi ja lempeästi selitän lapselle miksi leppäkerttu on tärkeä.

Varmaan joo muut ihmiset elävät elämäänsä näyteläkseen sinulle. Olethan maailman napa. Tosi todennäköistä. Tai sitten olet poikkeuksellisen itsekeskeinen. Voit itse miettiä kumpi on todennäköisempää.

Epävarmuus muiden seurassa. Sitä peitetään. Kotioloissa ei kai kaakata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vieras nainen on aina täti tai mies setä? Muita nimityksiä ei taida Suomessa olla aikuisille. Paitsi henkilö.

Vanhempien tapa halventaa muita ihmisiä. 

Voisi toki puhua normaalien ihmisten tapaan kassasta, kuljettajasta, hänestä jne.

Pahimmillan olen kuullut näiden äitien kutsuvan tuntemattomia 16-vuotiaita teinityttöjäkin tädeiksi.