Miksi äidit eivät puhu vain lapselleen, vaan kaikille läsnäolijoille?

Tekeeköhän nykyvanhemmat mitään oikein? 

Perheteatteri, kuulkaa kaikki kuinka minä älykkäästi ja lempeästi selitän lapselle miksi leppäkerttu on tärkeä.

Puhuin aina lapsilleni kuten aikuisille. En voi sietää lässylässyä. Jotkut vanhemmat ottavat omituisen äänen puhuessaan lapsille, pumpulisen lässyäänen.

Vierailija kirjoitti:

Fröökynä tekee hyvin ja ottaa kurkkua.

Näin sen kuuluisi olla!

Vierailija kirjoitti:

Miksi te salakuuntelette? En minä ainakaan mieti mitä muut miettii kun keskustelen lapseni kanssa. Nimenomaan keskustelen ja kuuntelen toisin kuin jotkut 90-livun lama-mammat jotka nyt katkeroituneina haukkuu nuorempia. Kai tajuatte, että me tehdään asiat paremmin? 

Ei niitä tarvi salakuunnella kun vaikka marketissa laahautuu kailottava perhe kuin teatteriseurue perhettä esittäen. Kattokaa kaikki kuinka meille tämä kaupassakäyntikin on kiva retki ja siinä samalla opetellaan! 

Menkää helevetin kuuseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina puhunut lapsilleni paljon, kysellyt, ostetaanko omenoita jne. Lapsistani on tullut verbaalisesti lahjakkaita ja he ovat kyenneet ikätasonsa mukaisiin päätöksiin. Moni äiti antaa lapsen keinulle vauhtia, vaikka lapsi ei vauhdista pidä - se kännykkä kädessä vie äidin huomion.

Totta kai muita ärsyttää, kun kysyn, että ostetaanko omenoita, koska ne tuohtuneet vanhemmat ympärillä eivät tunnu ymmärtävän, että perheen ruokahuollon kannalta lapsen kyllä ja ei ovat samanarvoisia vastauksia, ei lounasaikaan ateria siitä kiinni ole, onko omenoita vai ei. Mutta lapsi oppii tekemään pieniä päätöksiä ja ilmaisemaan itseään. Kyllä, ostetaan omenoita, koska minä pidän niistä! On parempi oppia pienten väärien valintojen kautta, että päätös on joskus huono. Liian moni saa tehdä ensimmäisen päätöksenä vasta 18v täytettyään, koska eihän siitä mitään tule, jos lapsi määrää!

Kyllä, olet juuri tämä rasittava vanhempi joka "esiintyy".

Tuota minä ihmettelin itsekin kun lapseni olivat pieniä. Puhuin suoraan lapsille, eli Mitä sinä haluat / Laita kengät jalkaan. Ääneni on muutenkin hiljainen, niin en huutanut lapsille. 

En myöskään puhunut itsestäni, että Äiti nyt menee kauppaan vaan Minä menen kauppaan. 

 

Olin ihminen lapsilleni, en mikään kovaääninen äitirooli tai - teatteri. Enkä ole sitä vieläkään. Tavallinen, erehtyväinenen, rosoinen ihminen, joka on myös äiti.

Olin muutama vuosi sitten poikani perheen kanssa reissussa, oli hyvä hotelli, lapsiystävällinen kun lapset oli mukana. Siellä huomasin, että helsinkiläisäidit altaalla huusivat koko ajan. Mistäkö tiesin, että olivat helsingistä, no kun sekin tieto kailotettiin suureen ääneen muille altailla oleville äideille. Jopa pojantyttäreni, tuolloin 5 v, kysyi minulta, että miksi nuo äidit huutaa koko ajan? Naiset huutaa kailottavat kaiken sanottavansa, ihan kuin normiäänellä puhuminen ei olisi ollut vaihtoehto lainkaan. Muutenkin rasittava esittäminen päällä kaiken aikaa, yritimme pysyä heistä niin kaukana kuin mahdollista. 

Tuota me teemme myös päiväkodissa lapsille. Kai siihen liittyy tavoite olla mahdollisimman selkokielinen ja ymmärrettävä pienelle lapselle. Lempeä sointi taas osoittaa välittämistä ja arvostusta.

Vaka ope

Muista en tiedä, mutta itseltäni alkaa voluumi nousta jos olen altistunut liikaa hälinälle. Silloin se on se ja sama kenelle puhun. Pahinta tuossa on se että häiriinnyn itsekin kailotuksestani. :D 

Hälinää sekin. En tosin ymmärrä miksi täytyy joka asiasta valittaa. Aina löytyy joku jota häiritsee jokin muissa ihmisissä ja ne ärsyyntymisen aiheet voivat olla päinvastaisia keskenään.  

He sanoittavat. Muotitermi, jonka olen oppinut tältä palstalta.

Koirien äidit lässyttävätkin sitten aivottomille luontokappaleilleen pitkiä lauseita. Tärkein olisi yksi komento: "hiljaa!" Eikä näin: "ei tuolle tädille tarvitse, kulta, haukkua, ihan on kiltti täti, mennäänpäs nyt tänne, tulehan nyt, jne.".

Kysellään ja neuvotellaan.

Ja ihmettellään miksi siitä tuli tuommonen kusipää

Vierailija kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten poikani perheen kanssa reissussa, oli hyvä hotelli, lapsiystävällinen kun lapset oli mukana. Siellä huomasin, että helsinkiläisäidit altaalla huusivat koko ajan. Mistäkö tiesin, että olivat helsingistä, no kun sekin tieto kailotettiin suureen ääneen muille altailla oleville äideille. Jopa pojantyttäreni, tuolloin 5 v, kysyi minulta, että miksi nuo äidit huutaa koko ajan? Naiset huutaa kailottavat kaiken sanottavansa, ihan kuin normiäänellä puhuminen ei olisi ollut vaihtoehto lainkaan. Muutenkin rasittava esittäminen päällä kaiken aikaa, yritimme pysyä heistä niin kaukana kuin mahdollista. 

Sisareni, joka nuorena muutti Helsinkiin ja elää siellä, on juuri tuollainen, Herrasiunaa sitä kailotusta ja vaihtoehtojen antamista lapsilleen. Äidiltämme menee aina hermo heti ensimmäisenä päivä kun sisar lomailee vanhempieni luona. Joskus huvittaa kun lempeä äitimme tiukasti ärähtää lapsille määräyksen kun siskoni on esin kymmeniä kertoa udellut lastensa mielipiteitä eri vaihtoehtoja tarjoten.  Sitten sisareni kummastelee meidän helppoa elämäämme lasten kanssa, kun ei tarvitse väitellä ja riidellä. Sisko pyysi erhettämne yhteiselle etelänlomalle, mieheni sanoi het, että ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Perheteatteri, kuulkaa kaikki kuinka minä älykkäästi ja lempeästi selitän lapselle miksi leppäkerttu on tärkeä.

Muutaman kerran olen ollut bussissa yhtä aikaa äidin kanssa, joka joka kerralla luki lapselleen kirjaa ääneen. Hienoa tietysti, että lukee, mutta kun se ei ollut yhtään luontevaa, vaan juuri tuollainen perheteatteri, jossa koko bussille tehtiin selväksi, että h e  l u k e v a t  n y t  k i r j a a. Kyseessä vieläpä melko iso lapsi ja äiti eli omaa tähtihetkeään pikkukakkosen satutätinä.

Vierailija kirjoitti:

Perheteatteri, kuulkaa kaikki kuinka minä älykkäästi ja lempeästi selitän lapselle miksi leppäkerttu on tärkeä.

Tämä! Loputonta esiintymistä, ettei vaan kukaan luule, että se oma äitiys ei ole täydellistä ja että siitä omasta mussukasta tulee joku reppana, kun sille ei sanoiteta kaikkea koko ajan. Helvetti, kun hävettää ja viituttaa seurata näitä pellejä.

Karseaa on kans se kun v**tuillaan sille omalle lapselle kovaan ääneen, muka kasvatetaan. Tyyliin: "Katso nyt Petteri, mitä tässä nyt tapahtui, kun minä juuri sinulle sanoin blaa, blaa, blaa ja sitten sinä kuitenkin valitsit, blaa, blaa, blaa. Nyt sitten meillä on päivä pilalla."

Näin puhutaan jollekin 3-vuotiaalle. 

Vierailija kirjoitti:

Jaahanss.. Taas lapseton Vanhapiika keksi uuden haukkumisketjun katkeruuksissaan... En saatana vastaa tälle mitään. 👿👿👿👿👿

Vastasit kumminkin ja samalla esittelit sivistystaitojasi.

Vierailija kirjoitti:

Karseaa on kans se kun v**tuillaan sille omalle lapselle kovaan ääneen, muka kasvatetaan. Tyyliin: "Katso nyt Petteri, mitä tässä nyt tapahtui, kun minä juuri sinulle sanoin blaa, blaa, blaa ja sitten sinä kuitenkin valitsit, blaa, blaa, blaa. Nyt sitten meillä on päivä pilalla."

Näin puhutaan jollekin 3-vuotiaalle. 

Tämä. Tosin itse olen kuullut enimmäkseen joidenkin isien tekevän tuota lapsilleen, mutta kai heidät on tuollainen äiti tms henkilö kasvattanut.

Vierailija kirjoitti:

90-luvun äiditkin voidaan yleistää kaikki samanlaisiksi? 

Sehän tämän palstan tärkeä sääntö on. Yleistä, yleistä, yleistä. Ja jos ei auta niin jankkaa, jankkaa, jankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheteatteri, kuulkaa kaikki kuinka minä älykkäästi ja lempeästi selitän lapselle miksi leppäkerttu on tärkeä.

Muutaman kerran olen ollut bussissa yhtä aikaa äidin kanssa, joka joka kerralla luki lapselleen kirjaa ääneen. Hienoa tietysti, että lukee, mutta kun se ei ollut yhtään luontevaa, vaan juuri tuollainen perheteatteri, jossa koko bussille tehtiin selväksi, että h e  l u k e v a t  n y t  k i r j a a. Kyseessä vieläpä melko iso lapsi ja äiti eli omaa tähtihetkeään pikkukakkosen satutätinä.

Kutsutaan päähenkilösyndroomaksi, joka pohjautuu narsismiin ja huomionhakuisuuteen.

https://psychcentral.com/health/main-character-syndrome