Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Niin on. Meitä tyttöjä varoiteltiin silloin nuorina amispojista, että ei kannata tavoitella työläisvaimon elämää, koska se on köyhää ja raskasta, ja että puolisoehdokkaita kannattaa katsella vasta sitten yliopistokavereitten joukosta. En tuntenut ketään työväenluokkaisia ennen kuin tapasin mieheni. Otaniemen teekkaribileissä tavattiin. Hän on ensimmäisen polven akateeminen, työläisperheestä ja -suvusta. Eli miehen sukulaiset oli e

Miten on mahdollista, ettei tunne ketään duunaria? Et koskaan leikkinyt lapsena koulukaverin luona, et tunne sukuasi laajemmin (sellaista sukua ei ole, jossa jokainen on akateeminen), et tutustu ihmisiin harrastuksissa, kesätöissä ei olla käyty muualla kuin ajateemisissa työpaikoissa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Millaisessa kuplassa eletään, jos ei ikinä tutustu muihin kuin akateemisiin? Ei harrasta mitään, ei tapaa sukulaisia, ei ikinä tutustu naapureihin...?

Niinpä. Ja eikö jo kouluissa, peruskoulussa, lukiossa tai muussa toisen asteen koulussa, tai viimeistään siellä työelämässä tutustuta muihinkin kuin akateemisiin tai akateemisista perheistä tuleviin ihmisiin?

Olen eri, ketjun aloittaja, mutta helposti se näyttää sujuvan myös duunareilta eli välimatkaa otetaan haukkumalla akateemisia eri tavoin kuten tässä ketjussa. Ei tuollaisessa ilmapiirissä ystävyyksiä syntyne vaikka joskus tavattaisiinkin jossain. Kuitenkin palstalla toivotaan, että akateeminen nainen lähtisi treffeille?

En kyllä hevin lähtisi, jos sinkku olisin. Tällä palstalla tehdään hartiavoimin lähes yötä päivää töitä sen eteen, että eri yhteiskuntaluokat pysyvät erillään. Sellainen on selvästi totta, että luokkaerot ovat kasvaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä sitä mietin, että millainen elämänpiiri on ihmisillä jotka ei tunne ns. duunsritaustaisia tao akateemisia ihmisiä, tai jotka yleensäkään haluaa tiukasti jakaa ihmiset duunareihin tai työväenluokkaan ja akateemisiin. Eikö jokaisella ole esimerkiksi omassa suvussa ihmisiä joilla on erilaisia koulutuksia? Tai ystävinä ja kavereina nyt ainakin?

 

Ei, kaikilla ei ole kosketuksia työväenluokkaan. Ei minullakaan. Sukuaan ei voi valita. Ystäväpiiri muodostuu sen mukaan, missä asut, opiskelet, olet töissä ja liikut. Eri. 

Ihanko oikeasti väität, että kaikissa kouluissa mitä olet käynyt, kaikki lapset tai edes kaikki ystäväsi on olleet "akateemisista" perheistä ja suvuista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Millaisessa kuplassa eletään, jos ei ikinä tutustu muihin kuin akateemisiin? Ei harrasta mitään, ei tapaa sukulaisia, ei ikinä tutustu naapureihin...?

Niinpä. Ja eikö jo kouluissa, peruskoulussa, lukiossa tai muussa toisen asteen koulussa, tai viimeistään siellä työelämässä tutustuta muihinkin kuin akateemisiin

Sehän kertoo eniten itsestäsi, jos muodostat käsityksen ihmisistä tapaamatta ja juttelematta. Yleensä ihmisillä on tosielämään muitakin kontakteja kuin palsta ja voi helposti todeta, että ihmisiä on monenlaisia taustasta riippumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta. 

Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja. 

 

T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti

Pohditteko vesijohtoputkien tai sähkökaappien perimmäisestä olemusta, vai mistä jonkun amiksen kanssa keskustelee?

Mistä sun kanssa oikein keskustellaan? Tyhmyyden syvin olemus taitaa olla ainoa aihe.

Tieteestä, taiteesta, tai vaikka tanssista, mistä sitä nyt yleensä arkena puhutaan. Aamupöydässä oli juttua kuningas Ludvig XIV:n vaikutuksesta barokkimusiikin kehitykseen.

Ei olemassa työpaikkaa missä olisi vain akateemisia ihmisiä eikä koulua, missä olisi vain akateemisista perheistä tulevia oppilaita tai opiskelijoita. Jos joku väittää ettei ole missään ollut tekemisissä muiden kuin akateemisten kanssa, ei sitten varmaan ole ollut tekemisissä juuri kenenkään kanssa tai tehnyt juuri mitään.

Kummallinen kysymys minusta. Et sinä suvun kanssa mene naimisiin, vaan tietyn ihmisen. Jos kyseisen ihmisen kanssa synkkaa, arvot ja elämäntapa kohtaa niin ei ole mitään väliä, millainen tausta ihmisellä on. Totta kai tausta jokaiseen meistä vaikuttaa, sitä en tietenkään kiistä, ja sukulaiset ovat merkittäviä, mutta ihmisen/puolison persoona ratkaisee ja se, että hän on kasvanut itsenäiseksi itsekseen, eikä ole suvusta ja sen mielipiteistä riippuvainen. 

Itse olen akateemisesta suvusta, puolisoni täysin duunaritaustasta ja 25 vuotta ollaan oltu yhdessä ja vieläkin säkenöi monin tavoin! En ymmärrä, mikä olisi toisin, jos hänellä olisikin akateeminen tausta. Ainakaan sivistyksestä ei ole puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä sitä mietin, että millainen elämänpiiri on ihmisillä jotka ei tunne ns. duunsritaustaisia tao akateemisia ihmisiä, tai jotka yleensäkään haluaa tiukasti jakaa ihmiset duunareihin tai työväenluokkaan ja akateemisiin. Eikö jokaisella ole esimerkiksi omassa suvussa ihmisiä joilla on erilaisia koulutuksia? Tai ystävinä ja kavereina nyt ainakin?

 

Ei, kaikilla ei ole kosketuksia työväenluokkaan. Ei minullakaan. Sukuaan ei voi valita. Ystäväpiiri muodostuu sen mukaan, missä asut, opiskelet, olet töissä ja liikut. Eri. 

Sinulla ei siis ollut lapsena/nuorena työväenluokkaisia koulukavereita, ei ainuttakaan työväenluokkaista opiskelukaveria, ei ainuttakaan työväenluokkaisen perheen akateemista jälkeläistä työkaverina? Missä usean sukupolven akateemisten reservaatissa olet elänyt koko elämäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta. 

Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja. 

 

T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti

Pohditteko vesijohtoputkien tai sähkökaappien perimmäisestä olemusta, vai mistä jonkun amiksen kanssa keskustelee?

Mistä sun kanssa oikein keskustellaan? Tyhmyyden syvin olemus taitaa olla ainoa aihe.

Tieteestä, taiteesta, tai vaikka tanssista, mistä sitä nyt yleensä arkena puhutaan. Aamupöydässä oli juttua kuningas Ludvig XIV:n vaikutuksesta barokkimusiikin kehitykseen.

Meillä akateemisessa perheessä keskusteltiin siitä, mihin hiusponnarit aina katoaa, kuka hakee lapsen huomenna päiväkodista ja mitä talouspaperia ostetaan seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei olemassa työpaikkaa missä olisi vain akateemisia ihmisiä eikä koulua, missä olisi vain akateemisista perheistä tulevia oppilaita tai opiskelijoita. Jos joku väittää ettei ole missään ollut tekemisissä muiden kuin akateemisten kanssa, ei sitten varmaan ole ollut tekemisissä juuri kenenkään kanssa tai tehnyt juuri mitään.

Olen aloittaja ja kertonut jo useampaan kertaan esimerkkejä siitä missä olen duunareita tavannut etenkin nuorempana. Mutta ystävyyksiä ei ole syntynyt vanhemmiten. Nuoruuden ystävyydet ja seurustelut ovat loppuneet elämänvaiheen vaihtuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Millaisessa kuplassa eletään, jos ei ikinä tutustu muihin kuin akateemisiin? Ei harrasta mitään, ei tapaa sukulaisia, ei ikinä tutustu naapureihin...?

Niinpä. Ja eikö jo kouluissa, peruskoulussa, lukiossa tai muussa toisen asteen koulussa, tai viimeistään siellä työelämässä tutustuta muihinkin kuin akateemisiin tai akateemisista perheistä tuleviin ihmisiin?

Jos on muuttanut pois kotipaikkakunnalta opiskelemaan, niin ei peruskoulukavereihin tule pidettyä enää aikuisena yhteyttä. Eikä ole enää mitään yhteistä niiden lukiokavereidenkaan kanssa, jotka sinne jäivät. Yhtä hyvää kaveria olen pari kertaa nähnyt kun olen ollut joululomalla käymässä, mutta ei oikein ole enää yhteisiä puheenaiheita, kun elämä on niin erilaista. Hänelläkin sitä paitsi keskiluokkainen perhetausta, niin ei voi oikein työläistaustaiseksi laskea. Tilalle on tullut paljon uusia kavereita yliopistolta. Elämä vie eri suuntiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta. 

Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja. 

 

T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti

Pohditteko vesijohtoputkien tai sähkökaappien perimmäisestä olemusta, vai mistä jonkun amiksen kanssa keskustelee?

Mistä sun kanssa oikein keskustellaan? Tyhmyyden syvin olemus taitaa olla ainoa aihe.

Tieteestä, taiteesta, tai vaikka tanssista, mistä sitä nyt yleensä arkena puhutaan. Aamupöydässä oli juttua kuningas Ludvig XIV:n vaikutuksesta barokkimusiikin kehitykseen.

Ilmeisesti et saanut kuitenkaan puhua sähkökaapeista, kun mietit duunaria siihen tarkoitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olemassa työpaikkaa missä olisi vain akateemisia ihmisiä eikä koulua, missä olisi vain akateemisista perheistä tulevia oppilaita tai opiskelijoita. Jos joku väittää ettei ole missään ollut tekemisissä muiden kuin akateemisten kanssa, ei sitten varmaan ole ollut tekemisissä juuri kenenkään kanssa tai tehnyt juuri mitään.

Olen aloittaja ja kertonut jo useampaan kertaan esimerkkejä siitä missä olen duunareita tavannut etenkin nuorempana. Mutta ystävyyksiä ei ole syntynyt vanhemmiten. Nuoruuden ystävyydet ja seurustelut ovat loppuneet elämänvaiheen vaihtuessa.

Entäs yhteydet sukulaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta. 

Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja. 

 

T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti

Pohditteko vesijohtoputkien tai sähkökaappien perimmäisestä olemusta, vai mistä jonkun amiksen kanssa keskustelee?

Mistä sun kanssa oikein keskustellaan? Tyhmyyden syvin olemus taitaa olla ainoa aihe.

Tieteestä, taiteesta, tai vaikka tanssista, mistä sitä nyt yleensä arkena puhutaan. Aamupöydässä oli juttua kuningas Ludvig XIV:n vaikutuksesta barokkimusiikin kehitykseen.

Tämä ei taida olla kovin tavanomainen akateemisten keskustelunaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olemassa työpaikkaa missä olisi vain akateemisia ihmisiä eikä koulua, missä olisi vain akateemisista perheistä tulevia oppilaita tai opiskelijoita. Jos joku väittää ettei ole missään ollut tekemisissä muiden kuin akateemisten kanssa, ei sitten varmaan ole ollut tekemisissä juuri kenenkään kanssa tai tehnyt juuri mitään.

Olen aloittaja ja kertonut jo useampaan kertaan esimerkkejä siitä missä olen duunareita tavannut etenkin nuorempana. Mutta ystävyyksiä ei ole syntynyt vanhemmiten. Nuoruuden ystävyydet ja seurustelut ovat loppuneet elämänvaiheen vaihtuessa.

Itse en edes tiedä kaikkien ystävieni vanhempien koulutustaustoja, saati työkaverien.

Voisitteko antaa ilmi tämän sonnan?

Höpöhöpö. Ei meillä "yläluokkaiset" opiskele ja asu jossain erillään muista, kuten Etelä-Amerikassa (rikkaat vs. köyhät), tai Englannissa sisäoppilaitoksissa. Ihan samoja kouluja käyvät ja asuinalueet eivät ole eriytyneet. Tuttuja ollaan ja peruskoulussa kaikki yhdessä, samoin armeijassa. On se kumma, jos kokee olevansa kuplassa, eikä pysty toisen kanssa olemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta. 

Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja. 

 

T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti

Pohditteko vesijohtoputkien tai sähkökaappien perimmäisestä olemusta, vai mistä jonkun amiksen kanssa keskustelee?

Mistä sun kanssa oikein keskustellaan? Tyhmyyden syvin olemus taitaa olla ainoa aihe.

Tieteestä, taiteesta, tai vaikka tanssista, mistä sitä nyt yleensä arkena puhutaan. Aamupöydässä oli juttua kuningas Ludvig XIV:n vaikutukses

Meillä akateemisessa perheessä keskusteltiin siitä, mihin hiusponnarit aina katoaa, kuka hakee lapsen huomenna päiväkodista ja mitä talouspaperia ostetaan seuraavaksi.

Ensimmäisen polven akateemisia arvatenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta. 

Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja. 

 

T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti

Pohditteko vesijohtoputkien tai sähkökaappien perimmäisestä olemusta, vai mistä jonkun amiksen kanssa keskustelee?

Mistä sun kanssa oikein keskustellaan? Tyhmyyden syvin olemus taitaa olla ainoa aihe.

Tieteestä, taiteesta, tai vaikka tanssista, mistä sitä nyt yleensä arkena puhutaan. Aamupöydässä oli juttua kuningas Ludvig XIV:n vaikutukses

Aika mukavastihan tuossa trollataan ja totta toinen puoli. Onko se nyt niin ihmeellistä puhua barokkimusiikista siinä missä hiuspompuloistakaan. Ehkä sitten niin.

Trollaus on täällä joskus aika korkeatasoistakin. Suurimmalta osaltaltaan ei. Se on aina sitä samaa naisena esiintymistä, joko vihreänä tai sitten kultturellina suomenruotsalaisena tai jonain seksihulluna amorikkona.

Huonosti, ainakin meillä.

Varsinkin jos duunari/maanviljelijä suvusta tullut on hommannut itselleen korkeakoulututkinnon. Kumppanin pitäisi tajuta ihastella suoritusta koko ajan, mutta kun omassa elämässä se nyt oli lähinnä normaalijuttu. Niitä nyt oli kaikilla sukulaisilla ja tutuilla.

Se on varmaan helpompi jos mies on duunari, nykyisessä diskurssissa moinen voidaan "antaa anteeksi" naisen hyväntekeväisyysjuttuna. Valta-asema on kuitenkin naisen kasissä. Toisin päin on hankalampaa, varsinkin kun nainen tajuaa, ettei kykene niihin "yleisen "mielenkiinnon keskustelun aiheisiin taiteesta tai politiikasta.Siinä, missä ennen nainen oli kellokas jostain Kuopion yliopistosta ja keskustelun keskipiste, huomaa hän nopeasti olevansa hiljaa, kun ei ole esim. koskaan käynyt oopperassa. Miehen on taas usein helpompi sukeltaa duunaripiireihin, ei tarvitse kuin osata metsästää tai kalastaa.



Paljon tulee keskusteluja parin välille, avioeron on aika todennäköinen, tai sitten pitää ottaa pesäeroa sukulaisiin ja lapsuusperheisiin.