Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta. 

Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja. 

 

T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti

Pohditteko vesijohtoputkien tai sähkökaappien perimmäisestä olemusta, vai mistä jonkun amiksen kanssa keskustelee?

Normaaleilla ihmisillä on muitakin kiinnostuksenkohteita kuin työ. Ja itse asiassa varsinkin suorittavaan työhön suhtaudutaan vain työnä, eikä siitä jauheta vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta. 

Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja. 

 

T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti

Pohditteko vesijohtoputkien tai sähkökaappien perimmäisestä olemusta, vai mistä jonkun amiksen kanssa keskustelee?

En ole tuo ketä lainaat, mutta itsekö miehesi kanssa keskustelette aina jostain filosofisesta kysymyksestä tai maailmankaikkeuden olemuksesta? Epäilen suuresti. Samoja keskusteluaiheita teillä on kuin muillakin joten turha koittaa tehdä itsestään jotenkin muka fiksumpaa koska on jonkin akateemisen koulutuksen saanut räävittyä kasaan. Ja kyllä, yliopistosta on muutama tutkinto ja suvussa jo pidemmältäkin aikaa mutta naurattaa nämä itsensä korottajat.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä sitä mietin, että millainen elämänpiiri on ihmisillä jotka ei tunne ns. duunsritaustaisia tao akateemisia ihmisiä, tai jotka yleensäkään haluaa tiukasti jakaa ihmiset duunareihin tai työväenluokkaan ja akateemisiin. Eikö jokaisella ole esimerkiksi omassa suvussa ihmisiä joilla on erilaisia koulutuksia? Tai ystävinä ja kavereina nyt ainakin?

Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa joista toinen yliopistotutkinto, mieheni taas on käynyt lukion. Äidilläni on myös yliopistotutkinto ja työskennellyt tutkijana, isäni taas ei ole käynyt lukiotakaan loppuun. Miehen vanhemmista äidilleen on taustalla peruskoulua vastaava koulu ja isänsä on opiskellut yliopistossa mutta ei ole valmista tutkintoa eikä ole tehnyt alan töitä. Omasta suvustani yliopistotutkinto on tädille ja isopapalla sekä isomummolla, muilla ei ainakaan tietääkseni miehen suvusta en edes tiedä.

Me sovitaan mieheni kanssa yhteen mielestäni ihan hyvin. Meidän molempie

Ai niin, tästä vielä kommentoin koulutuksesta. Miksi siihen takerrutaan, koska kyse ei loppupeleissä ole koulutuksesta, onhan nykyisin hyvin helppoa kouluttautua niin pitkälle kuin ikinä huvittaa. Eikä kyse ole ammateista, sillä jokainen nykyään arvostaa varmasti duunaria, joka osaa asiansa. 

Tuo yksi kommentti osui ytimeen eli ehkäpä ongelma on vain silloin, kun on kyse jonkinlaisista ääripäistä. Suomi on kuitenkin täynnä sukuja, jossa on paljon monenlaista ammattia ja koulutusta eli Suomi on keskiluokkainen pääosin. Siitä on syntynyt monenlaista hyvää takavuosina, kun on nähty muut samanlaisina ihmisinä kuin itsekin on, on madallettu hierarkioita myös politiikan keinoin jne. Mutta entä nyt? Kun yhdelle suurelle puolueelle on kunnia-asia tuoda esille, miten jopa muut suomalaiset (suomenruotsalaiset) ovat toisen luokan kansalaisia, joita vapaasti pilkataan, tässäkin ketjussa.Loppujen lopuksi on kyse isoista asioista eikä pienistä, kun politiikan korkeimmille palleille kiipeävät ihmiset, jotka murentavat suomalaisuuden ydintä.

Monella akateemisella on suuria henkisiä puutteita, joita he valkopesevät sanomalla: "minä en voi olla huonompi koska olen opiskellut yliopistossa". Naapurissa asuu mieslääkäri, joka on ilkeä ja on useasti pettänyt vaimoaan. Vaimonsa duunari ja on enimmäkseen kotona..

Mulla on maalaistausta (varakas sellainen, suurmanomistajiam viljeliä, yrittäjiä) mutta siksi en oikeen osaa nähdä kumpaakaan, akateemisia tai duunareita, suoraan viiteryhmänäni. Olen kyl vähän yliopistoa käytnyt, mutta elämässä kiinnostaa kokeminen, aitous, konkreettinen tekeminen, ja ahdistavat Suomen keskiluokan normit siitä, millainen kuuluu olla, mistä pitäisi olla kiinnostunut, mitä harrastaa ja katsoa/kuunnella ja miten olla sisustettu koti. Olen sinkku. Muutin vuosia sitten ulkomaille ja onnekseni asuinmaassani ei ole niin tarkkaa sosiaaliluokkien jaolla. On tosi erilainen historia asuinmaassani. Luulen, että otan miehekseni jonkun, jolla on hyvät käden taidot ja käytännöllisyys, sekä perinteet. Koska se muistuttaa minua isästäni, ja helposti ihastun isäni kaltaisiin miehiin. Haluan oivaltavan, järkevän ja eloisan miehen, muttei tartte olla akateeminen (itselläni on kyl ylopisto-opinnot, mutta harrastan paljon ei-akateemisten juttuja)

Akateemisen suvun tytär usein koskaa isälleen naimalla putkireiskan tai maahan muuttajan joka ei osaa lukea tai kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta. 

Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja. 

 

T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti

Pohditteko vesijohtoputkien tai sähkökaappien perimmäisestä olemusta, vai mistä jonkun amiksen kanssa keskustelee?

En ole tuo ketä lainaat, mutta itsekö miehesi kanssa keskustelette aina jostain filosofisesta kysymyksestä tai maailmankaikkeuden olemuksesta? Epäilen suuresti. Samoja keskusteluaiheita teillä on kuin muillakin joten turha koittaa tehdä itsestään jotenkin muka fiksumpaa koska on jonkin akateemisen koulutuksen saanut räävittyä kasaan. Ja kyllä, yliopi

Tuo vesijohtoputkien perimmäisestä olemuksesta kirjoittanut oli selkeästi joku persutrolli, ettekö todella huomanneet? Sellainen toiminta on täällä yleistä, että kirjoitellaan muka akateemisena hienohelmana, siis ylipäätään naisena kirjoittelu on täällä todella yleistä. Sekin on melko skitsofreenista, jos minulta kysytään. Vaikuttaa siltä, että osa palstan miehistä haluaisi olla naisia, koska he näkevät naiset kaikessa etuoikeutettuna. Ja sen ylimmäinen ilmentymä on tietysti tuo akateeminen hienohelma, joka halveksuu muita. Ruotsinkielinen vielä myös kuten tässä ketjussa Gunilla.

Loppujen lopuksi nämä palstan coping-menetelmät oppii näkemään aika nopeasti.

Akateemiset ovat pellejä. Olen lukenut muutaman kirjan ja syntynyt kultalusikka ... Pssä

Eivät tiedä elämästä mitään. 

Itse luin kirjaston jo nuorena ja nauran ns akateemisille näyttelijöille. Yrittäisivät edes. 

T . Koulut käyty, mutta en pelaa luusereiden pelejä

Vanha sivistyssuku jossa aikoinaan oltu kovinkin tarkkoja kenen kanssa saa seurustella. Jo isoisäni päätti että tuo homma on turhaa tärkeilyä ja laajensi ystäväpiiriään. Olen oppinut arvostamaan osaamista, en pelkkää koulusta. Fiksuja keskustelutaitoisia ja monesta asioista kiinnostuneita ihmisiä löytyy koulutustaustasta riippumatta. Ja rajoittuneita pissa-kakka huumorin juuri ja juuri ymmärtäviä myös, riippuu yksilöstä. Koulutus tai sen puute ei välttämättä tarkoita vaikkapa kulttuurin dissaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Niin on. Meitä tyttöjä varoiteltiin silloin nuorina amispojista, että ei kannata tavoitella työläisvaimon elämää, koska se on köyhää ja raskasta, ja että puolisoehdokkaita kannattaa katsella vasta sitten yliopistokavereitten joukosta. En tuntenut ketään työväenluokkaisia ennen kuin tapasin mieheni. Otaniemen teekkaribileissä tavattiin. Hän on ensimmäisen polven akateeminen, työläisperheestä ja -suvusta. Eli miehen sukulaiset oli ensimmäiset duunarit, jotka opin tuntemaan. He kyllä suhtautuvat ihan positiivisesti lukemiseen, tieteeseen ja kulttuuriin. Miestäni ja hänen sisaruksiaan on myös kotoa kannustettu kouluttautumaan.

Ehkä erot näkyvät eriten siinä, miten he suhtautuvat käsillä tekemiseen, mitään autoja ei viedä huoltamolle vaan korjataan itse, remontteja ei teetetä vaan tehdään itse jne. Myös jos ostetaan jotain isompia hankintoja, niin ihan mahdotonta se hintojen vertailu. Nuukailulta tuo minusta tuntuu. Yrittävät aina säästää, ihan kuin heillä olisi jokin sellainen pelko, että joskus joutuu työttömäksi ja rahat loppuu ja pitää olla säästöjä. Siis kyllä minullakin säästöjä ja sijoituksia on, mutta asenne niihin on, että ne helpottavat elämää ja niistä voi myös nauttia, koska rahaahan voi aina saada lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Vanha sivistyssuku jossa aikoinaan oltu kovinkin tarkkoja kenen kanssa saa seurustella. Jo isoisäni päätti että tuo homma on turhaa tärkeilyä ja laajensi ystäväpiiriään. Olen oppinut arvostamaan osaamista, en pelkkää koulusta. Fiksuja keskustelutaitoisia ja monesta asioista kiinnostuneita ihmisiä löytyy koulutustaustasta riippumatta. Ja rajoittuneita pissa-kakka huumorin juuri ja juuri ymmärtäviä myös, riippuu yksilöstä. Koulutus tai sen puute ei välttämättä tarkoita vaikkapa kulttuurin dissaamista.

Juuri tuohonhan koko suomalaisuus perustuu. Omakin suku äidinisän puolelta suomalaisti nimensä, haluttiin luoda suomalaisuus ja nähdä tällä alueella elävät yhtenäisenä kansana äidinkielestä huolimatta.

Se oli suuri idealismin ryöppy kaikkialla Euroopassa, kun kansallisvaltioita pantiin pystyyn. Nyt sitä käytetään keppihevosena muuden syrjimiseen ja ylistetään oppimattomuutta. Kuten tässä ketjussakin tapahtuu.

Kuvani suomalaisista on muuttunut tällä palstalla aika paljon.

Siis ihanko oikeasti jotkut arvottaa noin paljon sillä onko toinen "akateemisesta" vai "duunarisuvusta"?

Ehkä typerintä ikinä ratsastella sillä, minkälaisia koulutustaustoja siinä omassa suvussa on. Kenelläkään kun ei ole mitään osaa eikä arpaa sukulaistensa koulutuksiin tai edes työelämään eikä kukaan ole valinnut sitä minkälaiseen perheeseen tai sukuun syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Niin on. Meitä tyttöjä varoiteltiin silloin nuorina amispojista, että ei kannata tavoitella työläisvaimon elämää, koska se on köyhää ja raskasta, ja että puolisoehdokkaita kannattaa katsella vasta sitten yliopistokavereitten joukosta. En tuntenut ketään työväenluokkaisia ennen kuin tapasin mieheni. Otaniemen teekkaribileissä tavattiin. Hän on ensimmäisen polven akateeminen, työläisperheestä ja -suvusta. Eli miehen sukulaiset oli e

Haluaisin uskoa ja olen uskonutkin aikaisemmin, että valtaosa suomalaisista duunareista on kuten sinun miehesi suku. Eli koulutusta arvostetaan ja taitoja on, mutta omat olemiset eivät rakennu muiden dissaamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Millaisessa kuplassa eletään, jos ei ikinä tutustu muihin kuin akateemisiin? Ei harrasta mitään, ei tapaa sukulaisia, ei ikinä tutustu naapureihin...?

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikeasti jotkut arvottaa noin paljon sillä onko toinen "akateemisesta" vai "duunarisuvusta"?

Ehkä typerintä ikinä ratsastella sillä, minkälaisia koulutustaustoja siinä omassa suvussa on. Kenelläkään kun ei ole mitään osaa eikä arpaa sukulaistensa koulutuksiin tai edes työelämään eikä kukaan ole valinnut sitä minkälaiseen perheeseen tai sukuun syntyy.

No pakkohan se on uskoa, että sellaista on. Ketjussa on lukuisia kommentteja, joissa akateemisia ihmisiä haukutaan monin tavoin. Aloittajana kysyin kokemuksia sukujen pariutumisesta, haukkuminen alkoi heti. Olen saanut jo moneen kwrtaan kuulla olevani tyhmä ja typerä jne.

Ketjun kommentit ovat hyvä osoitus siitä, etteivät yhteiskuntaluokkien erot ole vain kuvitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Millaisessa kuplassa eletään, jos ei ikinä tutustu muihin kuin akateemisiin? Ei harrasta mitään, ei tapaa sukulaisia, ei ikinä tutustu naapureihin...?

Niinpä. Ja eikö jo kouluissa, peruskoulussa, lukiossa tai muussa toisen asteen koulussa, tai viimeistään siellä työelämässä tutustuta muihinkin kuin akateemisiin tai akateemisista perheistä tuleviin ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihanko oikeasti jotkut arvottaa noin paljon sillä onko toinen "akateemisesta" vai "duunarisuvusta"?

Ehkä typerintä ikinä ratsastella sillä, minkälaisia koulutustaustoja siinä omassa suvussa on. Kenelläkään kun ei ole mitään osaa eikä arpaa sukulaistensa koulutuksiin tai edes työelämään eikä kukaan ole valinnut sitä minkälaiseen perheeseen tai sukuun syntyy.

No pakkohan se on uskoa, että sellaista on. Ketjussa on lukuisia kommentteja, joissa akateemisia ihmisiä haukutaan monin tavoin. Aloittajana kysyin kokemuksia sukujen pariutumisesta, haukkuminen alkoi heti. Olen saanut jo moneen kwrtaan kuulla olevani tyhmä ja typerä jne.

Ketjun kommentit ovat hyvä osoitus siitä, etteivät yhteiskuntaluokkien erot ole vain kuvitelmaa.

Missä kohtaa ja millä tavoin akateemisia ihmisiä on haukuttu?

Ehkä se on näin, että meillä on kasvanut sukupolvi, joka ei ymmärrä historiaa. Tarkoitan tällä sitä, että pienessä kansassa kaikki on otettava mukaan, ei meillä ole varaa jättää esimerkiksi hyvin älykästä lasta kouluttamatta vain sen takia, että on sattunut syntymään vähävaraiseen perheeseen. Nyt ainakin pääkaupunkiseudulla tuntuu, että ihmiset oikeasti kokevat olevansa jotenkin muita parempia vain siitä syystä, että vamhempansa/itse ovat varakkaampia tai koulutetumpia kuin muut.

Näin tätä työssäni Helsingin varakkaan alueen alakoulun opettajana. Todella paljon vanhempia, joiden mielestä heidän oma lapsensa on lähtökohtaisesti parempi kuin muut, etenkin ns. huonompien alueiden lapset. Lapset vähitellen sisäistivät tätä arvomaailmaa ja ryhmähenki oli sen mukainen, paljon kiusaamista, kilpailua ja ylimielisyyttä. 

Lieko sattumaa, mutta nyt työssäni keskiluokkaisemmalla alueella lasten yhteistyö ja arvomaailma on ihan toista, ilmapiiri on sallivampi ja mukavampi. Jos minulla ei olisi tuota kokemusta tiosta toisesta koulusta, en uskoisi, että näitä luokkajakoja ylläpitäviä ihmisiä on muualla kuin nettipalstoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Millaisessa kuplassa eletään, jos ei ikinä tutustu muihin kuin akateemisiin? Ei harrasta mitään, ei tapaa sukulaisia, ei ikinä tutustu naapureihin...?

Niinpä. Ja eikö jo kouluissa, peruskoulussa, lukiossa tai muussa toisen asteen koulussa, tai viimeistään siellä työelämässä tutustuta muihinkin kuin akateemisiin tai akateemisista perheistä tuleviin ihmisiin?

Totta. Näin tyhmänä amiksena unohtui kokonaan lapsuus, koulu- ja opiskeluaika, ajattelin vain aikuisuutta opiskelun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä sitä mietin, että millainen elämänpiiri on ihmisillä jotka ei tunne ns. duunsritaustaisia tao akateemisia ihmisiä, tai jotka yleensäkään haluaa tiukasti jakaa ihmiset duunareihin tai työväenluokkaan ja akateemisiin. Eikö jokaisella ole esimerkiksi omassa suvussa ihmisiä joilla on erilaisia koulutuksia? Tai ystävinä ja kavereina nyt ainakin?

 

Ei, kaikilla ei ole kosketuksia työväenluokkaan. Ei minullakaan. Sukuaan ei voi valita. Ystäväpiiri muodostuu sen mukaan, missä asut, opiskelet, olet töissä ja liikut. Eri.