Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Kuka oikeasti on jostain akateemisesta suvusta? Äitini on monen polven akateeminen isän puolelta ja äitinsä puolelta vain muutaman sukupolven. Isäni vanhaa talonpoikaissukua, vaikka sieltäkin löytyy agronomeja, pappeja, sotilaita mutta ei kuitenkaan montakaan sukupolvea ja mummoni kävi sisäoppilaitosta oppimassa kieliä, taidetta yms. muttei kuitenkaan yliopistokoulutusta saanut kun ei tytöt maalta sellaista tarvitse. 

Mieheni on suvusta jossa on hyvin sekalaista taustaa, on koulutettuja sekä ei- koulutettuja. Aika harva suku on lopulta pelkästään akateeminen.

Olen sukujeni ensimmäinen yliopiston ja ylipäätään korkeakoulun käynyt, ja kuvailisin taustaani lähinnä rankaksi elämänkouluksi.

Yliopistossa koin olevani jatkuvasti väärässä paikassa, eikä siellä solmitut minkäänlaiset ihmissuhteet ole kestäneet kauaa. En myöskään ole tehnyt päivääkään alani töitä vaan menin elämänkoulusuhteideni kautta töihin. 

Kumppanikseni löysin lopulta toisen samankaltaisen ihmisen, joka myös teki kauan sitten valinnan pysyä mahdollisimman paljon erossa tuosta elämänkoulutouhusta ja kokeili toista reittiä samankaltaisin lopputuloksin. Välillä koemme olevamme aika yksin, koska elämänkoulupiirimme, joka tietää tutkinnoistamme, halveksii sitä, että emme tee niillä mitään. Toisaalta entisiä opiskelukavereita kohdatessamme edessä on hämmennys, jos missä ollaan töissä tulee ilmi. Muutenkin olemme aika yksin, koska vaikka periaatteessa on paljon ihmisiä ympärillä, ei ole esimerkiksi yhtään ketään, jolle voisi jättää lapsia hoitoon. Lasten takia moniin ihmisiin täytyy myös pitää kunnollinen etäisyys, koska emme halua sitä mallia lapsillemme. 

Kuinka monella palstalaisella muka edes kaikki isovanhemmat on akateemisesti koulutettuja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Millaisessa kuplassa eletään, jos ei ikinä tutustu muihin kuin akateemisiin? Ei harrasta mitään, ei tapaa sukulaisia, ei ikinä tutustu naapureihin...?

Sivusta kommentoin, että ei mulla tule kohtaamisia työväenluokan kanssa kuin kaupan kassalla ja parturissa. Akateeminen kupla on ihan todellinen.

Miten ihmeessä kävit peruskoulun? Akateemisessa kuplassa on paljon duunariperheiden lapsia, jotka ovat lähteneet yliopistoon opiskelemaan. Näin on myös työelämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Millaisessa kuplassa eletään, jos ei ikinä tutustu muihin kuin akateemisiin? Ei harrasta mitään, ei tapaa sukulaisia, ei ikinä tutustu naapureihin...?

Sivusta kommentoin, että ei mulla tule kohtaamisia työväenluokan kanssa kuin kaupan kassalla ja parturissa. Akateeminen kupla on ihan todellinen.

Eli omat mummotkin on akateemisia? Minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Onko tuolla Suomessa nykyisin enää väliä? Jokainen voi lähestulkoon harrastaa ja lukea mitä haluaa. Älylaitteet jokaisella kädessä että pysyy kärryillä maailman menosta ja voi ylläpitää sivistystä. Koulutus vaaditaan joka alalle. Vanhanaikainen käsitys ja ihmisten luokittelua tuollainen ajattelutapa.

Juhlapuheissa vain jokainen voi Suomessa lukea mitä haluaa. Käytännössä suosituimmille aloille on niin vähän opiskelupaikkoja, että suurin osa hakijoista ei pääse opiskelemaan. Rikkaimmat ja kunnianhimoisimmat heistä opiskelevat ulkomailla, maksamalla lukukausimaksun, vaikka Suomessa yksityisiä yliopistoja tai lukukausimaksuja ei sallita. Ja EU-alueen tutkinnot kelpaavat. 

Siis miten kukaan voi tietää edes kaikkien ystäviensä vanhempien ja suvun koulutustaustoja? Katkeaako ystävyys jos käykin ilmi että ystävän mummo olikin kansakoulun käynyt kotiäiti? Kuten hyvin monet siihen aikaan.

Pakko sanoa, että en lapsena olisi osannut sanoa kavereiden vanhemmista, ovatko he akateemisia vai eivät. Läheskään kaikkien ammattiimike ei kuitenkaan oli sama kuin tutkintonimike, eikä lapsi osaa välttämättä sanoa edes omista vanhemmistaan, mikä heidän koulutustasonsa on. Isä on töissä toimistossa ja sillä on puku ja salkku, mutta ymmärtääkö lapsi mitään sen päälle onko isä opistomerkonomi vai ekonomi? Ellei asia sitten jostain syystä ole vanhemmille tosi tärkeä ja sitä käsitellään jatkuvasti pientenkin lasten kanssa. Tai jos vanhempi on opettaja, niin tietääkö lapsi (ja onko sillä hänelle mitään merkitystä), onko vanhempi opiskellut ammattikorkeakoulussa vai yliopistossa?

Akateemiset nyrpistelevät, kävelevät nokka pystyssä ja kehuvat itseään koko ajan. Imelä leija seuraa heitä kuin viikatemies ja karman laki odottaa.

100 vuotta on kuulkaas todella lyhyt aika. Eihän siihen mahdu kuin 3 sukupolvea eikä 1900-luvun alkuvuosina yliopistoa käyneet kuin harvat.

Vierailija kirjoitti:

Siis miten kukaan voi tietää edes kaikkien ystäviensä vanhempien ja suvun koulutustaustoja? Katkeaako ystävyys jos käykin ilmi että ystävän mummo olikin kansakoulun käynyt kotiäiti? Kuten hyvin monet siihen aikaan.

Omalla tyttärelläni on paljon kavereita. Yksikään heistä ei tule työväenluokkaisesta kodista, ei myös tyttärenikään. Kysymyshän ei ole mistään mummon koulutustasosta, vaan siitä, että akateemisten lapset hakeutuvat toistensa seuraan. Tutustuvat samoissa harrastuksissa, koulut painottuvat asuinalueen mukaan. Tästä on ihan tutkimuksia, että peruskoulu ei nykyisin kykene sotkemaan eri yhteiskuntaluokkia keskenään. Vaikka koulussa olisi sekä duunareiden että akateemisten lapsia, he eivät ystävysty, eivätkä vietä aikaa enää yhdessä. Vapaa-ajalla ollaan erikseen. Jos luokalla on 40 lasta ja joku duunarin lapsi siellä, niin ei se akateemisen perheen lapsi oikeasti häntä välttämättä tunne.

Ihme vänkäystä täällä palstalla. Eikö ihmiset ymmärrä, että ei peruskoululuokalla olla kaikkien kanssa niin hyviä tuttuja, että välttämättä edes tiedettäisi, mitä heidän kaikkien vanhemmat tekevät työkseen? Eikä muutenkaan lapsuusaikaiset luokkakaverit ole yleensä sellaisia ihmissuhteita, jotka jatkuisivat kovin pitkään. Tiet eroavat usein siinä vaiheessa kun osa lähtee ammattikouluun ja osa lukioon. Epäilemättä yliopistossa on myös työläisperheistä tulevia nuoria, mutta jos he eivät ole kovin läheisiä kavereita niin että eivät itse kerro taustastaan, niin et voi tietää kaikkien kotitaustaa. Silloin en katsoisi heitä myöskään siihen omaan kuplaan kuuluviksi. Oma kupla tarkoittaa lähipiiriä, niitä ihmisiä, jotka tunnetaan niin hyvin että tiedetään heidän kotitaustatkin. 

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset nyrpistelevät, kävelevät nokka pystyssä ja kehuvat itseään koko ajan. Imelä leija seuraa heitä kuin viikatemies ja karman laki odottaa.

Voitteko antaa ilmi tämän sontaketjun?

Vierailija kirjoitti:

Siis miten kukaan voi tietää edes kaikkien ystäviensä vanhempien ja suvun koulutustaustoja? Katkeaako ystävyys jos käykin ilmi että ystävän mummo olikin kansakoulun käynyt kotiäiti? Kuten hyvin monet siihen aikaan.

Ei katkea. Mutta ei se kaverin mummo myöskään ehkä kuulu sinun lähipiiriin? Tässä keskustelussahan oli kyse siitä, että aika monen akateemisen ihmisen omaan lähipiiriin kuuluu akateemisia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten kukaan voi tietää edes kaikkien ystäviensä vanhempien ja suvun koulutustaustoja? Katkeaako ystävyys jos käykin ilmi että ystävän mummo olikin kansakoulun käynyt kotiäiti? Kuten hyvin monet siihen aikaan.

Ei katkea. Mutta ei se kaverin mummo myöskään ehkä kuulu sinun lähipiiriin? Tässä keskustelussahan oli kyse siitä, että aika monen akateemisen ihmisen omaan lähipiiriin kuuluu akateemisia ihmisiä. 

Ja toisinpäin, moni duunari ei ole misään henkilökohtaisessa suhteessa akateemisiin.

Todellisuudessa Suomessa ei edes ole mitään tiukkoja koulutustason määrittelemiä yhteiskuntaluokkia. Tietysti pääsääntöisesti se tukielättien joukko on matalasti koulutettuja tai kouluttamattomia ja pariutuvat lähinnä kaltaistensa kanssa, mutta muuten suomalaiset ovat aika sekalaista sakkia. Varsinkin keskiluokka on sellainen erilaisten taustojen sulatusuuni, että on todella vaikea kuvitella ettei joku olisi koskaan tutustunut eri koulutustason omaaviin. Suurin osa aatelissukujen perillisistä on keskiluokkaisia, entisen valkokaulusköyhälistön jälkeläiset ovat keskiluokkaisia, hyvin toimeen tulevat duunarit ja heidän jälkeläisensä ovat keskiluokkaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset nyrpistelevät, kävelevät nokka pystyssä ja kehuvat itseään koko ajan. Imelä leija seuraa heitä kuin viikatemies ja karman laki odottaa.

Voitteko antaa ilmi tämän sontaketjun?

 

Älä nyt. Tämäkin keskustelu on ehkä kuitenkin hyvä käydä. Kertoo kansan syvien rivien tuntemuksista akateemisia kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen sukujeni ensimmäinen yliopiston ja ylipäätään korkeakoulun käynyt, ja kuvailisin taustaani lähinnä rankaksi elämänkouluksi.

Yliopistossa koin olevani jatkuvasti väärässä paikassa, eikä siellä solmitut minkäänlaiset ihmissuhteet ole kestäneet kauaa. En myöskään ole tehnyt päivääkään alani töitä vaan menin elämänkoulusuhteideni kautta töihin. 

Kumppanikseni löysin lopulta toisen samankaltaisen ihmisen, joka myös teki kauan sitten valinnan pysyä mahdollisimman paljon erossa tuosta elämänkoulutouhusta ja kokeili toista reittiä samankaltaisin lopputuloksin. Välillä koemme olevamme aika yksin, koska elämänkoulupiirimme, joka tietää tutkinnoistamme, halveksii sitä, että emme tee niillä mitään. Toisaalta entisiä opiskelukavereita kohdatessamme edessä on hämmennys, jos missä ollaan töissä tulee ilmi. Muutenkin olemme aika yksin, koska vaikka periaatteessa on paljon ihmisiä ympärillä, ei ole esimerkiksi yh

"Lasten takia moniin ihmisiin täytyy myös pitää kunnollinen etäisyys, koska emme halua sitä mallia lapsillemme." Tarkoittaako tuo esim. päihdepiirejä? Hoidosta voi maksaa hoitajille. Tuskin muillekaan muut kuin ehkä isovanhemmat usein toimivat hoitajina.

Elämänkoululaiset siis kuitenkin käyvät töissä? Miksi sekä elämänkoululaiset että akateemiset tuttunne oudoksuvat ettette tee koulutuksillanne mitään?

Milloin tapaatte entisiä opiskelukavereita? Miten heille voi monesti tulla yllätyksenä missä olette töissä vai kohtaatteko eri ihmisiä?

"Hei, olen puisto-osastolla" "Olen yhä puisto-osastolla" "Nyt olen siivoojana" 

Vierailija kirjoitti:

Ihme vänkäystä täällä palstalla. Eikö ihmiset ymmärrä, että ei peruskoululuokalla olla kaikkien kanssa niin hyviä tuttuja, että välttämättä edes tiedettäisi, mitä heidän kaikkien vanhemmat tekevät työkseen? Eikä muutenkaan lapsuusaikaiset luokkakaverit ole yleensä sellaisia ihmissuhteita, jotka jatkuisivat kovin pitkään. Tiet eroavat usein siinä vaiheessa kun osa lähtee ammattikouluun ja osa lukioon. Epäilemättä yliopistossa on myös työläisperheistä tulevia nuoria, mutta jos he eivät ole kovin läheisiä kavereita niin että eivät itse kerro taustastaan, niin et voi tietää kaikkien kotitaustaa. Silloin en katsoisi heitä myöskään siihen omaan kuplaan kuuluviksi. Oma kupla tarkoittaa lähipiiriä, niitä ihmisiä, jotka tunnetaan niin hyvin että tiedetään heidän kotitaustatkin. 

Heitetäänkö yliopistossa kuplasta ulos, jos käy ilmi että se kiva kaveri onkin apuhoitajan ja putkimiehen lapsi? Vai selvitetäänkö ensin tausta ja ystävystytään vasta jos se on sovelias?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten kukaan voi tietää edes kaikkien ystäviensä vanhempien ja suvun koulutustaustoja? Katkeaako ystävyys jos käykin ilmi että ystävän mummo olikin kansakoulun käynyt kotiäiti? Kuten hyvin monet siihen aikaan.

Ei katkea. Mutta ei se kaverin mummo myöskään ehkä kuulu sinun lähipiiriin? Tässä keskustelussahan oli kyse siitä, että aika monen akateemisen ihmisen omaan lähipiiriin kuuluu akateemisia ihmisiä. 

Ei puhuttu vaan juurikin suvusta. Lukee jo aloituksessa.