Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, mikä koulutustausta on sukupolvien päähän? Miten jonkun isoisoisoisän koulutus vaikuttaa mihinkään. Ehkä lapsuuden perheen tavat, arvot ja ehkä joissain tapauksissa koulutustausta voi johonki vaikuttaa mutta ei sekään ole niin selvää. Itse en edes tunne sukuani tarkkaan kovin pitkälle.

Paitsi jokunen vuosi sitten selvisi, että suvussamme oli aatelinen joskus satoja vuosia sitten. Nytkö tässä pitäisi miettiä, miten sovin mieheni kanssa yhteen kun ei heidän suvussaan ole ollut aatelisia? Kyllä nyt kriisia pukkaa. 

Jos elää ympäristössä missä kaikki ovat keskiluokkaisia, niin mitään eroja ei tulekaan näkyviin. Mutta onhan niitä, se näkyy kaikkein selvimmin pk-seudulla, missä asuinalueet ovat hyvin pitkälle eriytyneitä.

 

Ne erot ovat pitkälti siellä arvoissa, arvostuksissa. Aatelistollakin on omat arvonsa ja tapansa. Jos ne eivät ole välittyneet enää vuosisatojen päähän, ne eivät vaikuta. Nykyisinkin elää ihan eläviä aatelissukuja. Yhteiskuntaluokka vaikuttaa myös siihen miten toimitaan maailmassa. Omaa lasta kiusattiin joskus. Oma keskiluokkainen ajatukseni oli, että otetaan yhteyttä opettajaan ja selvitetään asiaa sitä kautta. Työväenluokkainen ystäväni sen sijaan alkoi miettimään miten oma lapseni voisi käyttää väkivaltaa takaisin siten, että ei jäisi opettajalle kiinni, mutta kiusaaja pelästyisi ja lopettaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että ihminen ihmisenä. Jos ideologiat ja rakkaus kohtaavat niin ei tunnu mahdottomalta, että akateeminen suku ja duunarisuku tulisi onnistumaan. Epärealistisemmalta kuulostaa esim. afrikkalainen alkuasukassuku ja vaikkapa suomalainen akateeminen suku. Toisaalta,  jos yhtälö onnistuu se on vain elämän rikkautta. 

Onko itselläsi kokemusta?

Olen ajatellut, että ollaan palattu 1800-1900-luvun vaihteeseen ylemmän keskiluokan suhteen nyt, kun kommunismi on kukistettu. Ihmiset liikkuvat maasta toiseen koulutuksen ja työpaikkojen perässä sujuvasti. Näin ollen tavataan ihmisiä eri maista ja mantereilta töissä ja opinnoissa ja pariudutaan heidän kanssaan. Alkuperäisasukkaita tuo kuitenkin harvemmin koskee, koska he ovat useimmiten omassa maassaan alistetussa asemassa. Sieltä on vaikea ponnistaa.

 

ps. Unohdin kommentoida tuota kansallisuutta eli mielestäni afrikkalaisuus tai jokin muu kansallisuus ei välttämättä tuota mitään sen kummempaa kulttuurieroa, jos taustat muuten ovat samat. Tämä on nähtävissä niissä suhteissa, joita itse olen tuttavapiirissä nähnyt eli afrikkalaisen perheen ja suomalaisperheen perinteiden välillä on paljon vähemmän kulttuurieroa kuin vaikkapa kahden suomalaisperheen, joissa on arvostettu eri asioita. 

Kansallisuuden korostaminen on jotakin sellaista uutta suomalaisuutta mitä vierastan. Ihmiset ovat kuitenkin joka puolella maailmaa aika samanlaisia. Jokaisesta maasta löytyvät ne persutkin.

Voi olla akateeminen mutta silti tyhmä. Aivan kuin ap. Tuollaisen kanssa olisi kenenkään vaikea olla parisuhteessa. Rakastuneella ihmisellä ei käy mielessäkään miettiä tuollaista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, mikä koulutustausta on sukupolvien päähän? Miten jonkun isoisoisoisän koulutus vaikuttaa mihinkään. Ehkä lapsuuden perheen tavat, arvot ja ehkä joissain tapauksissa koulutustausta voi johonki vaikuttaa mutta ei sekään ole niin selvää. Itse en edes tunne sukuani tarkkaan kovin pitkälle.

Paitsi jokunen vuosi sitten selvisi, että suvussamme oli aatelinen joskus satoja vuosia sitten. Nytkö tässä pitäisi miettiä, miten sovin mieheni kanssa yhteen kun ei heidän suvussaan ole ollut aatelisia? Kyllä nyt kriisia pukkaa. 

Jos elää ympäristössä missä kaikki ovat keskiluokkaisia, niin mitään eroja ei tulekaan näkyviin. Mutta onhan niitä, se näkyy kaikkein selvimmin pk-seudulla, missä asuinalueet ovat hyvin pitkälle eriytyneitä.

 

Ne erot ovat pitkälti s

Juuri näin. 

Se mitä tässä kysyin olikin, että mitä varten miehet täällä harmittelevat, etteivät akateemiset naiset huoli heitä, koska en pysty näkemään minkäänlaista toimivaa suhdetta ihmisten välillä, joiden kaikki arvot ja tottumukset ovat erilaisia. Eikä kyse ole vain heistä kahdesta, vaan lastenkasvatuksesta ja sukujen välisestä kanssakäymisestä, jota jonkin verran yleensä on. Jo siitäkin syystä, että on lasten oikeus tutustua omiin isovanhempiinsa. Emme siis elä missään rakkaussuhteen tyhjiössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole useamman sukupolven akateemista, mutta varakasta torppari- ja kauppiassukua. Aviomieheni on duunaritaustainen, hänellä oli vain peruskoulu käytynä kun tapasimme 25-vuotiaina. 

Me tulemme hyvin toimeen. Mieheni on sivistynyt, älykäs, komea. Erot näkyvät lähinnä perheissämme ja sukujuhlissa. Kun minun perheeni tulee lapsen ristiäisiin siistissä juhla-asuissa, miehen isällä on farkkutakki ja äidillä tuulipuku. Oman perheeni arvot ovat melko konservatiiviset ja kristilliset, mieheni perheessä arvot näkyvät vähemmän. Miehen perheessä puhutaan arkisista asioista, minun perheessäni puhutaan paljon enemmän politiikkaa. 

Varakkuuserot toki näkyvät, mutta minä en tuomitse miehen perhettä varallisuuden perusteella. He ovat lämpimiä, avoimia ja sydämmellisiä ihmisiä pienistä eroista huolimatta. Eikä minua kiinnosta, jos jouluna oma perheeni ostelee kalliita lahjoja ja mie

"Kukaan ei tule ristiäisiin tuulipuvussa, vaikka kuinka olisi koulut käymättä. Täysin käsittämätön väite." Mistä sellaista voi päätellä? Ainakin päällysvaatteina totta kai mahdollinen.

Miksi kaikki ostaisivat toisen takin juhlia varten? En osta itsekään ja olen maisteri.

Pitikö ristiäisiin kulkea ulkoa ja oliko narikkaa edes kätevästi saatavilla?

Hyvin, jos kumpikaan ei ole äärioikeistoa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin, jos kumpikaan ei ole äärioikeistoa.

Siinä tultiin kyllä muutamalla sanalla aika lähelle maaliin. Mutta miten ihmeessä Suomeen on kasvanut jopa 20 prosenttia tällaista porukkaa? Se on pitkä kehitys.

Lähinnä sitä mietin, että millainen elämänpiiri on ihmisillä jotka ei tunne ns. duunsritaustaisia tao akateemisia ihmisiä, tai jotka yleensäkään haluaa tiukasti jakaa ihmiset duunareihin tai työväenluokkaan ja akateemisiin. Eikö jokaisella ole esimerkiksi omassa suvussa ihmisiä joilla on erilaisia koulutuksia? Tai ystävinä ja kavereina nyt ainakin?

Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa joista toinen yliopistotutkinto, mieheni taas on käynyt lukion. Äidilläni on myös yliopistotutkinto ja työskennellyt tutkijana, isäni taas ei ole käynyt lukiotakaan loppuun. Miehen vanhemmista äidilleen on taustalla peruskoulua vastaava koulu ja isänsä on opiskellut yliopistossa mutta ei ole valmista tutkintoa eikä ole tehnyt alan töitä. Omasta suvustani yliopistotutkinto on tädille ja isopapalla sekä isomummolla, muilla ei ainakaan tietääkseni miehen suvusta en edes tiedä.

Me sovitaan mieheni kanssa yhteen mielestäni ihan hyvin. Meidän molempien lapsuudenperheissä on arvostettu lukemista, lapsille luettu paljon, sekä kulttuuria. Opiskeluun kannustettu, mutta ei painostettu ja samalla tiedostettu, että koulutus itsessään ole elämän tärkein asia.

Täytyy muistaa, että ei ole eroa hienon akateemisen ja duunarin välillä elämän perusasioissa. Yhtä pahalta haisee akateemisen paska kuin duunarinkin. Paskalta. Sen kun heittää ilmoille jos ruvetaan vittuilemaan ja nenää nyrpistämään niin loppuu erottelut.

Itselläni oli vaikeuksia kestää naama perusilmeellä kouluttamattomien appivanhempien paasausta yhteiskunnasta ja maailmanmenosta, koska ne olivat tunnepohjaisia vailla minkäänlaista faktapohjaa.

Puolisossa ärsytti lapsena tarttunut virheellinen sanojen ja sanontojen käyttö. Myös minua otti päähän välillä esiin nousseet miehen omituisen vanhoilliset asenteet, vaikka mies itse on kaupunkilainen ja akateemisesti koulutettu.

Omat akateemiset vanhemmat taas pilkkasivat kaikkia ja kaikkea selän takana, erityisen innokkaasti omaa jälkikasvuaan.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä sitä mietin, että millainen elämänpiiri on ihmisillä jotka ei tunne ns. duunsritaustaisia tao akateemisia ihmisiä, tai jotka yleensäkään haluaa tiukasti jakaa ihmiset duunareihin tai työväenluokkaan ja akateemisiin. Eikö jokaisella ole esimerkiksi omassa suvussa ihmisiä joilla on erilaisia koulutuksia? Tai ystävinä ja kavereina nyt ainakin?

Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa joista toinen yliopistotutkinto, mieheni taas on käynyt lukion. Äidilläni on myös yliopistotutkinto ja työskennellyt tutkijana, isäni taas ei ole käynyt lukiotakaan loppuun. Miehen vanhemmista äidilleen on taustalla peruskoulua vastaava koulu ja isänsä on opiskellut yliopistossa mutta ei ole valmista tutkintoa eikä ole tehnyt alan töitä. Omasta suvustani yliopistotutkinto on tädille ja isopapalla sekä isomummolla, muilla ei ainakaan tietääkseni miehen suvusta en edes tiedä.

Me sovitaan mieheni kanssa yhteen mielestäni ihan hyvin. Meidän molempie

Minun aloitukseni lähti siitä, että täällä usein parjataan akateemisuutta, akateemisia ammatteja, mutta samanaikaisesti kuitenkin valitetaan, että nämä akateemiset naiset kelpuuta duunaritaustaista miestä treffeille. Siinä on ristiriitaa - tosin tuollainen persuihin liittämäni halveksuva suhtautuminen on sitä samaa ristiriitaisuutta mitä persut ovat täynnä. Halveksutaan seksuaalivähemmistöjä ja tasa-arvoista avioliittoa, mutta samanaikaisesti puolueessa on monta homoseksuaalia edustajaa. Tänne suuntautuvaa muuttoa vastustetaan, mutta omat puolisot on haettu kaukaa... koko puolue on pelkkää dissonanssia. 

Mitä tulee siihen, ettei ole kontaktia duunareihin, niin sehän on helposti mahdollista, muutkin tässä ketjussa kertovat samaa. Olenhan minä jossain harrastuksissa nähnyt duunaritaustaisia ihmisiä ja ollut heidän kanssaan tekemisissä, mutta mitään ystävyyksiä ei ole kuitenkaan syntynyt. Aivan mahdollista, kun on kasvanut stadissa, sieltä varmasti löytyy vastakkaista esimerkkiä myös eli kontaktia akateemisiin ei juuri ole. Omasta lähiöstä ei edes kovin usein poistuta vaikkapa Stadin keskustaan. Tätä kerran ihmettelin, kun kuuntelin erästä harrastuksessa tapaamani naista. Hän kertoi, ettei koskaan käy Stadissa, vaan kaikki hoituu Vantaalla oman lähiön palveluissa. Laulaa karaokea pubissa, käy ostarissa, työpaikka on lähellä ja siinä se. Vaikka hänkin oli mukava ihminen, mutta meillä ei selvästikään ollut mitään yhteistä. Hänen ainoa harrastuksena oli se missä tapasimme, mutta sitäkin tärkeämpää tuntui olevan dokaaminen viikonloppuina kuin joskus teininä tai nuorena aikuisena, vaikka ikää oli noin 40. En silti sano, että hän olisi mikään tyypillinen duunari. Kuten sanottua, niin en heitä tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, mikä koulutustausta on sukupolvien päähän? Miten jonkun isoisoisoisän koulutus vaikuttaa mihinkään. Ehkä lapsuuden perheen tavat, arvot ja ehkä joissain tapauksissa koulutustausta voi johonki vaikuttaa mutta ei sekään ole niin selvää. Itse en edes tunne sukuani tarkkaan kovin pitkälle.

Paitsi jokunen vuosi sitten selvisi, että suvussamme oli aatelinen joskus satoja vuosia sitten. Nytkö tässä pitäisi miettiä, miten sovin mieheni kanssa yhteen kun ei heidän suvussaan ole ollut aatelisia? Kyllä nyt kriisia pukkaa. 

Jos elää ympäristössä missä kaikki ovat keskiluokkaisia, niin mitään eroja ei tulekaan näkyviin. Mutta onhan niitä, se näkyy kaikkein selvimmin pk-seudulla, missä asuinalueet ovat hyvin pitkälle eriytyneitä.

 

Ne erot ovat pitkälti s

Tunnen useitakin aatelisia, parhaiten erään aina rahapulassa olevan duunarin. Millä tavalla se aateluus hänen elämäänsä mielestäsi ylevöittää?

Enemmän se on persoonasta kuin suvun tai omasta koulutustaustasta kiinni. Oma sukuni on enimmäkseen duunari- ja pienviljelijätaustaista, tietysti osa on hankkinut akateemisen koulutuksen ja yhdellä serkuista se ainakin on noussut pahasti päähän. Veljeni päätyi yhteen akateemisten vanhempien akateemisen lapsen kanssa, ja siellä puolella on muutenkin enemmän akateemisesti koulutettuja kaupunkilaisia, seassa yksittäisiä matalammin koulutettuja. Ja niin vain veljeni häissä pikkutunneilla putkimiesisäni ja morsiamen professori-isä lauloivat duettona karaokea kuin parhaat kaverit. Jos ei rakenna koko identiteettiään koulutustason mukaan, ei ole mitään ongelmia tulla toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli vaikeuksia kestää naama perusilmeellä kouluttamattomien appivanhempien paasausta yhteiskunnasta ja maailmanmenosta, koska ne olivat tunnepohjaisia vailla minkäänlaista faktapohjaa.

Puolisossa ärsytti lapsena tarttunut virheellinen sanojen ja sanontojen käyttö. Myös minua otti päähän välillä esiin nousseet miehen omituisen vanhoilliset asenteet, vaikka mies itse on kaupunkilainen ja akateemisesti koulutettu.

Omat akateemiset vanhemmat taas pilkkasivat kaikkia ja kaikkea selän takana, erityisen innokkaasti omaa jälkikasvuaan.

Tietyllä tavalla tuo varmaan on myös avartavaa, eikö? Ainahan on tietysti kyse myös siitä millaisia kyseiset ihmiset ovat. Ja myös akateemisissa suvuissa on paljon puolia, jotka ärsyttävät itseänikin. Esimerkiksi se ettei voida ottaa etäisyyttä, jos oikeasti ei tulla toimeen, vaan pitää väkisin vain teeskennellä hyvien tapojen nimissä. Huumori voi myös olla aika ilkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole useamman sukupolven akateemista, mutta varakasta torppari- ja kauppiassukua. Aviomieheni on duunaritaustainen, hänellä oli vain peruskoulu käytynä kun tapasimme 25-vuotiaina. 

Me tulemme hyvin toimeen. Mieheni on sivistynyt, älykäs, komea. Erot näkyvät lähinnä perheissämme ja sukujuhlissa. Kun minun perheeni tulee lapsen ristiäisiin siistissä juhla-asuissa, miehen isällä on farkkutakki ja äidillä tuulipuku. Oman perheeni arvot ovat melko konservatiiviset ja kristilliset, mieheni perheessä arvot näkyvät vähemmän. Miehen perheessä puhutaan arkisista asioista, minun perheessäni puhutaan paljon enemmän politiikkaa. 

Varakkuuserot toki näkyvät, mutta minä en tuomitse miehen perhettä varallisuuden perusteella. He ovat lämpimiä, avoimia ja sydämmellisiä ihmisiä pienistä eroista huolimatta. Eikä minua kiinnosta, jos

Olen nähnyt hautajaisvieraillakin havaijipaitoja ja reisitaskushortseja. Yksi tuulipuku ristiäisissä on siis melko pieni tyylimoka.

Vierailija kirjoitti:

Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta. 

Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja. 

 

T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti

Pohditteko vesijohtoputkien tai sähkökaappien perimmäisestä olemusta, vai mistä jonkun amiksen kanssa keskustelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli vaikeuksia kestää naama perusilmeellä kouluttamattomien appivanhempien paasausta yhteiskunnasta ja maailmanmenosta, koska ne olivat tunnepohjaisia vailla minkäänlaista faktapohjaa.

Puolisossa ärsytti lapsena tarttunut virheellinen sanojen ja sanontojen käyttö. Myös minua otti päähän välillä esiin nousseet miehen omituisen vanhoilliset asenteet, vaikka mies itse on kaupunkilainen ja akateemisesti koulutettu.

Omat akateemiset vanhemmat taas pilkkasivat kaikkia ja kaikkea selän takana, erityisen innokkaasti omaa jälkikasvuaan.

Tietyllä tavalla tuo varmaan on myös avartavaa, eikö? Ainahan on tietysti kyse myös siitä millaisia kyseiset ihmiset ovat. Ja myös akateemisissa suvuissa on paljon puolia, jotka ärsyttävät itseänikin. Esimerkiksi se ettei voida ottaa etäisyyttä, jos oikeasti ei tulla toimeen, vaan pitää väkisin vain teeskennellä hyvien ta

Onhan se avartavaa kertakokemuksena, mutta äärimmäisen rasittavaa tiheään toistettuna. Enää ei tarvitse avartua, koska mies on ex ja vanhempi sukupolvi haudassa.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että ei ole eroa hienon akateemisen ja duunarin välillä elämän perusasioissa. Yhtä pahalta haisee akateemisen paska kuin duunarinkin. Paskalta. Sen kun heittää ilmoille jos ruvetaan vittuilemaan ja nenää nyrpistämään niin loppuu erottelut.

Ymmärrän mitä tarkoitat, kaikki ovat pohjimmiltaan samanlaisia ihmisiä, mutta siitä huolimatta tuo sinun tapasi ilmaista se kertoo helkkarinmoisesta kulttuurierosta :D 

Eli jopa kielenkäyttö ja tapa puhutella muita ovat ihan erilaisia, minkä huomasin palstalla ensimmäisenä ja joka tulee esille ketjussakin. Jos toista sanoo tyhmäksi, joka ei kelpaa kenellekään, on ehkä ihan normi eikä kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota tai otetaan esille, että paska haisee, kiroillaan ja käytetään alatyylistä kieltä, niin ihan suoraan sanottuna en jaksaisi tuollaista kuunnella päivästä toiseen. Siitäkään huolimatta, että ymmärrän, että se on vain tapa eikä kerro ihmisestä sinänsä niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta. 

Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja. 

 

T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti

Pohditteko vesijohtoputkien tai sähkökaappien perimmäisestä olemusta, vai mistä jonkun amiksen kanssa keskustelee?

Mistä sun kanssa oikein keskustellaan? Tyhmyyden syvin olemus taitaa olla ainoa aihe.

Meillä ei näy muuten eroa kuin, että työajat vaihtelevat kun toinen tekee vuorotyötä. Duunari kaksikielisestä yrittäjäperheestä ja akateeminen yksikielisestä.

Jokainen tekee joka tapauksessa oman elämänsä, et ole yhtään mitään sukusi perusteella vaan se akateeminen ura on ihan itse opiskeltava ja saavutettava. Tiedoksi vaan näille vanhempiensa ammattien kanssa ratsastaville.