Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

Täytyy sanoa ettei tule kyllä nyt mieleen yhtäkään duunari-korkeakoulutettu paria. Ihmiset usein pariutuvat oman sosiaaliluokkansa sisällä. Täytyy sanoa ettei se korkeakoulutus takaa mitään erikoista kultturelliutta tai yhteiskunnallista valveutuneisuutta. Setäni on fyysikko ja väitellyt tohtoriksi, ja on tuskin käynyt teatterissa tai missään konserteissa vuosikymmeniin. En tiedä, että lukeeko edes kaunokirjallisuutta, tuskin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa.

Akateeminen suku: 30-vuotias juristipoika ei osaa pestä käsiään käytyään vessassa.

Työväenluokkaisia en tunne.

Ihan varmasti tunnet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Pure jenkki.

Meillä oli 'perhetuttu'... epäilen varsikin ulkoisen olemuksen perusteella että hän oli joku kaukainen sukulainen - joka oli tasokas muurarimestari... erittäin sivistynyt ja mukava ihminen - sopi minne vaan... eikä mitään 'eroa' miksi ei olisi voinut sopia meidän porukoihin... Mikä muu joku 'muurarimestari' on kuin duunari... toisaalta on kyllä niin hieno ammatti ja varmaan ollut arvostettu ammatti muinoinkin... tekee jotain todella kunnollista verrattuna siihen mitä jotkut paperinpyörittäjäakateemiset saavat aikaan... ja niitä sukuja joissa 'kaikki' mukaanlukien naiset ovat olleet akateemisesti koulutettuja ennen vuotta n 1920 ovat todella harvassa... yrittäkääs luetella... aika uusi ilmiö... joka kuuluu kyllä enemmän nykyaikaan...

Hän vietti kesät saaressa meidän lasten kanssa ja kalasteli siellä ja toimi meille eräänlaisena lastenhoitajana koulun lomien aikaan - vanhempamme töissä ja kaupungissa viikot... 

Vierailija kirjoitti:

En ole useamman sukupolven akateemista, mutta varakasta torppari- ja kauppiassukua. Aviomieheni on duunaritaustainen, hänellä oli vain peruskoulu käytynä kun tapasimme 25-vuotiaina. 

Me tulemme hyvin toimeen. Mieheni on sivistynyt, älykäs, komea. Erot näkyvät lähinnä perheissämme ja sukujuhlissa. Kun minun perheeni tulee lapsen ristiäisiin siistissä juhla-asuissa, miehen isällä on farkkutakki ja äidillä tuulipuku. Oman perheeni arvot ovat melko konservatiiviset ja kristilliset, mieheni perheessä arvot näkyvät vähemmän. Miehen perheessä puhutaan arkisista asioista, minun perheessäni puhutaan paljon enemmän politiikkaa. 

Varakkuuserot toki näkyvät, mutta minä en tuomitse miehen perhettä varallisuuden perusteella. He ovat lämpimiä, avoimia ja sydämmellisiä ihmisiä pienistä eroista huolimatta. Eikä minua kiinnosta, jos jouluna oma perheeni ostelee kalliita lahjoja ja miehen perheeltä saa lahjaksi Pandan konvehtirasian.&n

Kukaan ei tule ristiäisiin tuulipuvussa, vaikka kuinka olisi koulut käymättä. Täysin käsittämätön väite.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat käyneet pelkän kansakoulun ja kasvoin rakastavassa, mutta hemmetin köyhässä työläisperheessä. Kaikki sukulaisetin duunareita. Mies on kolmannen polven tohtori, varakkaasta suvusta. Hyvin ollaan yhteen sovittu. Olen itse opiskellut itseni akateemiseen maailmaan ja se tietenkin tasoittaa. En usko, että jos olisin valinnut duunariammatin, olisimme ikinä yhteen päätyneet.

Tapasitteko opiskeluaikoina? Suomessa kaikki käyvät samoissa kouluissa ja paikoissa lapsina ja nuorina, sitten vanhemmiten vasta tiet eriytyvät. 

Minusta tuollainen muiden halveksuminen, jota täällä on sivistystä, kulttuuria, tiedettä ja taidetta vastaan on hyvin epäsuomalaista. Fennomaanitkin olivat ruotsinkielisiä. Täytyy tunnustaa, että jos joku tunnustautuisi persuksi, ottaisin varmasti muutaman askeleen taakse, koska ne arvot ovat minusta täysin epäsuomalaisia ja myös epähumaaneja. Ja sehän on Suomen johtava työväenpuolue, ei vasemmistoliitto eikä demarit. Nykyajan duunarit kannattavat puoluetta, jonka ministeri on anonyymina haaveksinut väkivallanteosta, joten ei ihme, että jopa pienten muualta tulleiden lasten kimppuun on alettu käydä.

Yksi asia akateemisuudessa on tietenkin tuo kansainvälisyys myös. Kotonani kävi jo lapsena paljon tutkijoita muista maista, kummilapseni on suomalainen siinä missä me muutkin, vaikkakin ihonväriltään tummempi. En tuollaista Suomea kannata, mitä he ajavat jo siitäkin syystä, ettei sellaista Suomea edes koskaan ole ollutkaan. Suomihan on monen kansallisuuden sekoitus ollut aina. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa ettei tule kyllä nyt mieleen yhtäkään duunari-korkeakoulutettu paria. Ihmiset usein pariutuvat oman sosiaaliluokkansa sisällä. Täytyy sanoa ettei se korkeakoulutus takaa mitään erikoista kultturelliutta tai yhteiskunnallista valveutuneisuutta. Setäni on fyysikko ja väitellyt tohtoriksi, ja on tuskin käynyt teatterissa tai missään konserteissa vuosikymmeniin. En tiedä, että lukeeko edes kaunokirjallisuutta, tuskin.

Ei varmasti kaikki korkeakoulutetut olekaan tuollaisia. Mutta sana akatemia viittaa alun perin nimenomaan tieteiden ja taiteiden edistämiseen, siksi puhutaan akateemisesta koulutuksesta. Ja meidän ja mieheni suku on nimenomaan tuollaisten arvojen läpitunkema jo hyvin pitkältä ajalta, myös naisten osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli 'perhetuttu'... epäilen varsikin ulkoisen olemuksen perusteella että hän oli joku kaukainen sukulainen - joka oli tasokas muurarimestari... erittäin sivistynyt ja mukava ihminen - sopi minne vaan... eikä mitään 'eroa' miksi ei olisi voinut sopia meidän porukoihin... Mikä muu joku 'muurarimestari' on kuin duunari... toisaalta on kyllä niin hieno ammatti ja varmaan ollut arvostettu ammatti muinoinkin... tekee jotain todella kunnollista verrattuna siihen mitä jotkut paperinpyörittäjäakateemiset saavat aikaan... ja niitä sukuja joissa 'kaikki' mukaanlukien naiset ovat olleet akateemisesti koulutettuja ennen vuotta n 1920 ovat todella harvassa... yrittäkääs luetella... aika uusi ilmiö... joka kuuluu kyllä enemmän nykyaikaan...

Hän vietti kesät saaressa meidän lasten kanssa ja kalasteli siellä ja toimi meille eräänlaisena lastenhoitajana koulun lomien aikaan - vanhempamme töissä ja kaupungissa viikot... 

Sieltähän se muiden ammattien halveksunta taas tuli. Ja naisiin liittyvät käsitykset myös, et satu olemaan puoluekannaltasi persu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat käyneet pelkän kansakoulun ja kasvoin rakastavassa, mutta hemmetin köyhässä työläisperheessä. Kaikki sukulaisetin duunareita. Mies on kolmannen polven tohtori, varakkaasta suvusta. Hyvin ollaan yhteen sovittu. Olen itse opiskellut itseni akateemiseen maailmaan ja se tietenkin tasoittaa. En usko, että jos olisin valinnut duunariammatin, olisimme ikinä yhteen päätyneet.

Tapasitteko opiskeluaikoina? Suomessa kaikki käyvät samoissa kouluissa ja paikoissa lapsina ja nuorina, sitten vanhemmiten vasta tiet eriytyvät. 

Minusta tuollainen muiden halveksuminen, jota täällä on sivistystä, kulttuuria, tiedettä ja taidetta vastaan on hyvin epäsuomalaista. Fennomaanitkin olivat ruotsinkielisiä. Täytyy tunnustaa, että jos joku tunnustautuisi persuksi, ottaisin varmasti muutaman askeleen taakse, koska ne arvot ovat minusta täysin epäsuomalaisia ja myös epähuma

Tapasimme aikuisina. Nykyisin kaikki eivät todellakaan käy samoja kouluja ja paikkoja ainakaan täällä Helsingissä. Kyllä se akateemisten perheiden lasten ja duunareiden lasten elämä on hyvin erillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole useamman sukupolven akateemista, mutta varakasta torppari- ja kauppiassukua. Aviomieheni on duunaritaustainen, hänellä oli vain peruskoulu käytynä kun tapasimme 25-vuotiaina. 

Me tulemme hyvin toimeen. Mieheni on sivistynyt, älykäs, komea. Erot näkyvät lähinnä perheissämme ja sukujuhlissa. Kun minun perheeni tulee lapsen ristiäisiin siistissä juhla-asuissa, miehen isällä on farkkutakki ja äidillä tuulipuku. Oman perheeni arvot ovat melko konservatiiviset ja kristilliset, mieheni perheessä arvot näkyvät vähemmän. Miehen perheessä puhutaan arkisista asioista, minun perheessäni puhutaan paljon enemmän politiikkaa. 

Varakkuuserot toki näkyvät, mutta minä en tuomitse miehen perhettä varallisuuden perusteella. He ovat lämpimiä, avoimia ja sydämmellisiä ihmisiä pienistä eroista huolimatta. Eikä minua kiinnosta, jos jouluna oma perheeni ostelee kalliita lahjoja ja mie

Eli onko todellisuudessa niin, että pelkäät oman akateemisen sukusi reaktiota ja käyttäytymistä miestäsi kohtaan, joka ei ole akateeminen eikä akateemisesta suvusta? Eli puuttuuko vanhemmiltasi ja lähisukulaisilta kaikesta akateemisuudesta huolimatta käytöstavat? Se on mielestäni suurempi ongelma, josta on syytäkin olla huolissaan.

Jos olet todennut miehesi olevan sinulle kaikin puolin hyvä ja haluat hänen kanssaan olla. Hän osaa käyttäytyä ja omaa sydämen sivistystä, niin mitä väliä sillä on, mitä sukusi on asiasta mieltä? Aikuisena ihmisenä sinä olet täysivaltainen ja sinun pitäisi pystyä sekä saada tehdä täysivaltaisesti valintoja, jotka ovat itsellesi hyviä ja sopivat sinulle. Ymmärrän, että jos seurustelisit jonkun rikollisen tai päihdeongelmaisen kanssa, että epäilyttäisi, ettei mies olisi sukusikaan mielestä sopivaan aviomiesmateriaalia. Mutta jos on kyse tavallisesta ja mukavasta, itsensä työllään ja ammatillaan elättävästä ihmisestä, niin miten ihmeessä hän olisi jotenkin huonompi puoliso akateemiseen puolisoon verrattuna?

Se, että mietit mitä mieltä sukusi on kertoo siitä, että suvussasi on asenneongelma ja turhan tärkeyttä. Mitä sinä sellaisten ihmisten mielipiteillä tekisit? Vaikuttaa myös siltä, ettei seiso omilla jaloillasi vaan olet sukusi talutuslieassa edelleen, joten on aika kasvaa lopullisesti aikuiseksi ja seisoa aikuisen ihmisen tavoin omien päätöstensä takana. Ei siihen enää äidin ja isän, saati muun suvun mielipiteitä ja lupia tarvitse kysellä.

Ajattelen, että ihminen ihmisenä. Jos ideologiat ja rakkaus kohtaavat niin ei tunnu mahdottomalta, että akateeminen suku ja duunarisuku tulisi onnistumaan. Epärealistisemmalta kuulostaa esim. afrikkalainen alkuasukassuku ja vaikkapa suomalainen akateeminen suku. Toisaalta,  jos yhtälö onnistuu se on vain elämän rikkautta. 

"Tapasimme aikuisina. Nykyisin kaikki eivät todellakaan käy samoja kouluja ja paikkoja ainakaan täällä Helsingissä. Kyllä se akateemisten perheiden lasten ja duunareiden lasten elämä on hyvin erillään."

Totta, ainoastaan yöelämässä itsekin tapasin duunareiden jälkikasvua nuorempana ja miehet näkevät armeijassa. Pikkukaupungeissa erilaista ja pienillä paikkakunnilla. Omat lapset kävivät samassa kaksikielisessä päiväkodissa kuin muutkin kunnan lapset, mutta sitten myöhemmin siirryimme Stadiin koulunkäyntiä varten, joten eipä heilläkään duunaritaustaisia kavereita ole.

Akateemiset naiset kannattaa kiertää kaukaa, kalliita ovat. Parhaat vaimomatskun naiset ovat niitä palstalla moitittuja 2-vuotisen ammattikoulun käyneitä, heillä on jalat maassa. 

Vierailija kirjoitti:

"Tapasimme aikuisina. Nykyisin kaikki eivät todellakaan käy samoja kouluja ja paikkoja ainakaan täällä Helsingissä. Kyllä se akateemisten perheiden lasten ja duunareiden lasten elämä on hyvin erillään."

Totta, ainoastaan yöelämässä itsekin tapasin duunareiden jälkikasvua nuorempana ja miehet näkevät armeijassa. Pikkukaupungeissa erilaista ja pienillä paikkakunnilla. Omat lapset kävivät samassa kaksikielisessä päiväkodissa kuin muutkin kunnan lapset, mutta sitten myöhemmin siirryimme Stadiin koulunkäyntiä varten, joten eipä heilläkään duunaritaustaisia kavereita ole.

Stadissa yhä useammat akateemiset perheet laittavat lapsensa yksityisiin päiväkoteihin. Kun koulut ottavat oppilaansa asuinalueen perusteella niin sen akateemisen hyväosaisen perheen lapsen kaikki luokkakaveritkin ovat samanlaisella taustalla. Vuosaaressa sitten kaikki ovat kunnan vuokrataloista tulevia huono-osaisia. Kun tullaan naimaikään, niin eihän se duunarimiehen ruokoton puhe akateemisen perheen mamselliin pure eikä duunarimiesten maailmalla ole mitään yhtymäkohtia. Kaikki on erilaista. Suhde sinne tieteisiin ja taiteisiin, mutta vielä isompana naisen asema, arvostus. Miten joku nuori oikeustieteen opiskelija lämpenisi maailmalle, jossa naisessa tärkeintä on tissit ja miten se siivoaa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat käyneet pelkän kansakoulun ja kasvoin rakastavassa, mutta hemmetin köyhässä työläisperheessä. Kaikki sukulaisetin duunareita. Mies on kolmannen polven tohtori, varakkaasta suvusta. Hyvin ollaan yhteen sovittu. Olen itse opiskellut itseni akateemiseen maailmaan ja se tietenkin tasoittaa. En usko, että jos olisin valinnut duunariammatin, olisimme ikinä yhteen päätyneet.

Tuollainen auttaa samanhenkisyydessä. Mieheni on duunarisuvusta, nykyään tohtori ja töissä yliopistossa. Olen maisteri ja töissä yliopistohallinnossa. Vanhempani opiskelivat yliopistossa mutta eivät valmistuneet vaan siirtyivät töihin. Oma sukupolveni on yliopistokoulutettuja.

En itse kokenut taustaani erityisen akateemiseksi mutta yliopistohallinnossa on jäänyt kuva että välttämättä monen suvussa ei olla kovin akateemisia. Hallintoon ehkä valitaan muilla perusteilla, luonne ja ulkonäkö voivat soveltuvan taustan lisäksi johtaa työllistymiseen.

Jos jossain on huomiota herättävästi jonkun näköisiä töissä, todennäköisesti eivät ole sen näköisistä akateemisista suvuista. Välttämättä eivät itsekään ole kyseiseltä alalta.

Mitä väliä sillä on, mikä koulutustausta on sukupolvien päähän? Miten jonkun isoisoisoisän koulutus vaikuttaa mihinkään. Ehkä lapsuuden perheen tavat, arvot ja ehkä joissain tapauksissa koulutustausta voi johonki vaikuttaa mutta ei sekään ole niin selvää. Itse en edes tunne sukuani tarkkaan kovin pitkälle.

Paitsi jokunen vuosi sitten selvisi, että suvussamme oli aatelinen joskus satoja vuosia sitten. Nytkö tässä pitäisi miettiä, miten sovin mieheni kanssa yhteen kun ei heidän suvussaan ole ollut aatelisia? Kyllä nyt kriisia pukkaa. 

Mun vanhemmat. Kummatkin ovat vanhoista suvuissa. Äiti akateemisesta, isä maanviljelyssukua...

Isoäiti tehnyt elämäänsä seurapiirirouvana.. on lääkäreitä, juristeja. Äiti on sisaruksistaan monella tavalla poikkeus. Jätti opiskelut kesken, meni naimisiin nuorena, teki lapset ja alkoi taidemaalariksi.

Toki isän houkuttelemana. Isä on perinteinen autoharrastaja, moottoreita kasailee ja prätkiä keräilee. Tältä puolelta tulee kokkeja, puuseppiä, maatilallisia..

Mä siskoni kanssa olen kasvanut näiden kahden maailman välissä.

Isoäidit ovat usein napit vastakkain. Meidät on kasvatettu maaseudulla. Saatu ryvettyä pitkin poikin maisemaa.

Hienon mummon mielestä se on ollut virhe. Hänellä on aina iso duuni kuurata meistä "metsäläisyys" pois, ennen hänen puolen sukujuhliaan yms. Famu on rennompi.

Hieno isoäiti on se joista kerrotaan tvn draamasarjoissa. Hän on yrittänyt tehdä kaikkensa rahan voimalla, että vanhemmat eroais. Äiti vaan unohtaisi rakastamansa miehen ja meidät lapset, lapsenlapset..

Siskolla perhettä lääkärin kanssa, on itse opettaja. Mä olen kokki, käsityöläinen ja harrastan hyväntekeväisyyttä, miehelläni remppafirma - ei lapsia.

Mähän voisin jättäytyä elämään mun kuukausirahan turvin, ei tarvis tehdä mitään ja keskiluokkainen elämä olisi taattu.

Siitäkös saa kommenttia jatkuvasti isän veljiltä ja ennen kaikkea heidän vaimoiltaan. Meille kettuillaan todella paljon, kun nyt ollaan synnytty kultalusikan kanssa. Minkä sille voidaan? Ei me kuitenkaan itsestäänselvänä asioita pidetä ja duunissa käydään.

Mä tietty olen oman polkuni valinnut väärin. Olen heittänyt elämäni kankkulan kaivoon. Elän elämääni väärin. Mä olen 26v. Asiat voivat muuttua vielä moneen kertaan tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on, mikä koulutustausta on sukupolvien päähän? Miten jonkun isoisoisoisän koulutus vaikuttaa mihinkään. Ehkä lapsuuden perheen tavat, arvot ja ehkä joissain tapauksissa koulutustausta voi johonki vaikuttaa mutta ei sekään ole niin selvää. Itse en edes tunne sukuani tarkkaan kovin pitkälle.

Paitsi jokunen vuosi sitten selvisi, että suvussamme oli aatelinen joskus satoja vuosia sitten. Nytkö tässä pitäisi miettiä, miten sovin mieheni kanssa yhteen kun ei heidän suvussaan ole ollut aatelisia? Kyllä nyt kriisia pukkaa. 

Jos elää ympäristössä missä kaikki ovat keskiluokkaisia, niin mitään eroja ei tulekaan näkyviin. Mutta onhan niitä, se näkyy kaikkein selvimmin pk-seudulla, missä asuinalueet ovat hyvin pitkälle eriytyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että ihminen ihmisenä. Jos ideologiat ja rakkaus kohtaavat niin ei tunnu mahdottomalta, että akateeminen suku ja duunarisuku tulisi onnistumaan. Epärealistisemmalta kuulostaa esim. afrikkalainen alkuasukassuku ja vaikkapa suomalainen akateeminen suku. Toisaalta,  jos yhtälö onnistuu se on vain elämän rikkautta. 

Onko itselläsi kokemusta?

Olen ajatellut, että ollaan palattu 1800-1900-luvun vaihteeseen ylemmän keskiluokan suhteen nyt, kun kommunismi on kukistettu. Ihmiset liikkuvat maasta toiseen koulutuksen ja työpaikkojen perässä sujuvasti. Näin ollen tavataan ihmisiä eri maista ja mantereilta töissä ja opinnoissa ja pariudutaan heidän kanssaan. Alkuperäisasukkaita tuo kuitenkin harvemmin koskee, koska he ovat useimmiten omassa maassaan alistetussa asemassa. Sieltä on vaikea ponnistaa.