Miksi niin usein nuoret olettavat että 60+-vuotiaat kuuntelevat aina iskelmää?
En usko, että kaikkien noin olettavien vanhemmatkaan kuuntelevat. Omat lapseni tietävät kyllä musiikkimakuni. Omassa tuttavapiirissäni on yksi, joka tykkää iskelmästä, muut on enemmän rokin ja kasaripopin ystäviä. Tykkään kyllä oman aikani musiikista, eli siitä mitä tehtiin kun olin nuori. Rokista ja kasaripurkkahevistä.
Lemppareitani on mm. Judas Priest, Metallica, Queen, Rollarit, Rainbow, Deep Purple, SC/DC, Van Halen, alkuperäinen Nazareth yms. Kaikki nämä bändit on perustettu kun olin lapsi ja teini-iässä näitä aloin kuunnella. Nämä on rokkibändejä ja pehmohevibändejä. Edelleen tykkään näistä. Uudemmista tykkään mm. Volbeatista ja Teräsbetonista.
Lisäksi lemppareihini kuuluu Blues ja Soul. Iskelmä: Never. t. 60-vuotias täti-ihminen jolla tulee jo korvista ulos tämä luulo että mulle pitäisi soittaa jotain Katri-Helenaa tai Dannya että viihtyisin. Mut saa karkotettua ostoskeskuksista juoruilemasta tuttujen kanssa juuri näillä.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vaari kuuntelee jotain Bachia ja Beethovenia ja muita oman lapsuutensa juttuja.
Onko D kiksauttanut mutsiaskin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luku paras musiikkivuosikymmen. Ei ole tullut samanlaista eikä tule.
Kauheet saundit!
No ei todellakaan.
Kuuntele esimerkiksi Pet Shop Boysin tai Def Leppardin isoimpia 80-luvun hittejä, saundit ovat upeat.
Mikä saa kuuskymppisen luulemaan että hän on aikaansa edellä kuunnellessaan heviä? Moni tuntuu ajattelevan niin että on ikinuori kun kuuntelee heviä ja pelaa tietokonepelejä. Ei, ne ovat kenen tahansa rotarin tai martan nuoruusiän juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Samasta syystä kuin esimerkiksi Helvi, Tyyne ja Martta tai Tauno, Kyösti ja Teuvo ovat olevinaan kuusikymppisten nimiä. Helvit ja muut ovat kasikymppisiä, ja heidän musiikkimakunsa on usein iskelmää.
Tämänhetkiset mummoikäiset ovat Sareja, Mareja, Kareja ja Jareja, joiden musiikkimaku voi jo olla ihan mitä tahansa. Stadikallakin taisi heitä (meitä) olla aika monta.
Loppiaisena telkkarissa näytettiin Popedan viimeinen keikka. Katsoin samaa, että yleisö oli samaa ikäluokkaa esiintyjien kanssa. Popedaa mekin miehen kanssa kuunneltiin 40 vuotta sitten. Teininä kuuntelin heviä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa kuuskymppisen luulemaan että hän on aikaansa edellä kuunnellessaan heviä? Moni tuntuu ajattelevan niin että on ikinuori kun kuuntelee heviä ja pelaa tietokonepelejä. Ei, ne ovat kenen tahansa rotarin tai martan nuoruusiän juttuja.
Miksi sinä noin päättelit? Minähän kerroin että nämä ovat minun aikakauteni bändejä! Eivät nämä mitään nuorisobändejä ole, hassu. Ap. Äijät itsekin on jotain 70+ ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 65 mutta en voisi kuvitellakaan meneväni mihinkään senioridiskoon missä soitetaan oman nuoruuteni musiikkia. 70-luku jäi 70-luvulle, ja silloinkin kuuntelin vain progea. Nyt kuuntelen vain Rammsteinia.
Vain Rammsteinia? Aika taantunut olet, sitä se ikä joillekin tekee aiemmin kuin toisille.
Juu, no yleensä ihmiset tykkäävät kuunnella sitä musiikkia mitä kuuntelivat olleessaan teinejä. Ei siinä ole mitään uutta ja ihmeellistä. Metallican, Iron Maidenin, AC/DC:n, ym. isoin fanikunta on 70-luvulla syntyneet ja niiden lapset.
Vierailija kirjoitti:
Viestini nro 18 jäi vajaaksi kun piti vastata toiseen viestiin äsken. Siis tuossa tilanteessa kun harmittelin etten pääse tuohon konserttiin pari nuorta kyseli ihmeissään "kuunteletko sä sellaista".
Minä olen melkein kuusikymppinen. Töissä olen tullut tuntemaan suuren joukon kaikenikäisiä ihmisiä eri aloilta ja aika usein ihmetellyt nimenomaan 20-35-vuotiaiden "keski-ikäistä" musiikkimakua. Puolet minua nuoremmat kuuntelevat musiikkia, joka saattaa olla iältään tuoretta, mutta on ihan selvästi humppaa, jota olisi ihan hyvin voitu soittaa Metsäradiossa. Suomalainen räppikin kuulostaa humpalta. (No, OK, Popedakin kuulostaa humpalta, jos tarkkakorvaisia ollaan.) Elämänsä kunnossa olevat nuoret miehetkin kuuntelevat iskelmää. Ihan kuin he olisivat siirtyneet vaipoista suoraan kasikymppisiksi.
Yhtä kummallista on se, että viime vuosikymmenien jättimäisiä musiikintekijöitä ei tunneta. Dire Straits? Ei. The Who? Ei. Bob Dylan? Ehkä nimi on kuultu. Eikä yhtään kappaletta tunneta, jollei se ole sattunut päätymään tiktokin taustameteliksi.
Vedänpä kuplani oven taas kiinni, niin ei syke tihene liikaa. :)
Nro 13
Nyt päästään jatkokysymykseen. Miksi monet luulevat että me luulemme olevamme nuorekkkaita, kun me eläkeikää lähentyvät ja eläkkeellä jo olevat kuuntelemme sitä musiikkia, mitä nuoruudessamme jo tehtiin ja nuorena kuunneltiin? Tämä kommenti perustuu tämän viestiketjun pariin kommenttiin. Ap.
Vierailija kirjoitti:
80-luku paras musiikkivuosikymmen. Ei ole tullut samanlaista eikä tule.
Aika paljon lällyä paskaa silloin suollettiin, mutta kaltaisiasi se varmaan viehätti.
Olen tuota ikäluokkaa, ja samanikäisistä monet kuuntelee tanssimusiikkia ja poppia. Itse olen aina ollut enemmän progen ja rockin kuuntelija.
Musiikkimausta se on kiinni, eikä niinkään iästä. 60- ja 70-luvuilla oli loistavaa rockmusiikkia, eikä kaikki tykänneet siitä edes silloin, vaan kuuntelivat tangoa ja humppaa.
80-luvulla tehtiin sekä parhaat että paskimmat musiikit, mitä koskaan on tehty. Silloin vain tehtiin älyttömän paljon, kun tuli MTV ja skychannel ja niitä sai esille. Hirveitä renkutuksia, korvamatoja, on tehty eniten 80-luvulla. Mutta viimeiseen 20-vuoteen ei ole tehty hyvää musiikkia ja olen huomannut saman, että mennään vähän kuin nimissä, nuorison suosimamusiikki kuulostaa omaan korvaan vanhahtavalta. Ainoa ero, että sitä pitää laulaa nenäänellä ja pukeutua niukasti. t. kalkkis-Ap.
Kuka noin oikeasti luulee? Nuo aloituksessa listatut bändithän nimenomaa ovat tämän päivän "vanhusmusiikkia" ja nykypäivän nuorille iskelmää edustaa tyyliin Kaija Koo, jota kyllä monet kuusikymppiset kuuntelevat.
Somehan on täynnä niitä meemejä jossa joku nuori "tajuaa", että koska Slipknot on nykyään dad rockia se tekee Metallicasta grandpa rockia.
Vierailija kirjoitti:
Ne haluaisivat, että sen ikäiset olisivat ihan pihalla olevia kalkkiksia, joille voi naureskella.
Moni hoivakotiasukas on kuunnellut nuorena rautalankamusiikkia eikä mitään humppaa, jenkkaa, valssia tai tangoa. Siitä huolimatta heille tyrkytetään edellämainittuja tyylilajeja.
Itse, viisikymppinen nainen, kävin magneettikuvissa ja minulle ehdotettiin iskelmäradiota kuunneltavaksi toimituksen ajaksi. Kieltäydyin ilosta ja pyysin korvatulppia. Itse asiassa nautin siitä, että sain olla edes kuvissa tulpat ja kuulosuojaimet korvilla. En tiedä, että millä perusteella hoitohenkilökunta tekee johtopäätöksiä ihmisten musiikkimausta.
Huoh. Taas joku palstatrolli väittää, että tietty ryhmä ihmisiä ajattelee tavalla x ja sitten kaikki alkaa naureskella tälle.
Väittäisin, että suurin osa nuorista ei juurikaan tuhlaa ajatuksia sille, mitä vanhemmat ihmiset kuuntelee. Ja ne jotka uhraa, tuskin kuvittelee 60+ ihmisten kuuntelevan iskelmää.
Tämä ketju taas on täynnä ihmisiä, jotka kuvittelevat tietävänsä, mitä nuoret kuvittelee. Oh the irony.
Vierailija kirjoitti:
Nyt päästään jatkokysymykseen. Miksi monet luulevat että me luulemme olevamme nuorekkkaita, kun me eläkeikää lähentyvät ja eläkkeellä jo olevat kuuntelemme sitä musiikkia, mitä nuoruudessamme jo tehtiin ja nuorena kuunneltiin? Tämä kommenti perustuu tämän viestiketjun pariin kommenttiin. Ap.
Monet = pari kommenttia av:lla.
Vierailija kirjoitti:
Nyt päästään jatkokysymykseen. Miksi monet luulevat että me luulemme olevamme nuorekkkaita, kun me eläkeikää lähentyvät ja eläkkeellä jo olevat kuuntelemme sitä musiikkia, mitä nuoruudessamme jo tehtiin ja nuorena kuunneltiin? Tämä kommenti perustuu tämän viestiketjun pariin kommenttiin. Ap.
Monen mielessä on olemassa ikäryhmiä, joiden sisällä kaikilla on sama maku. Aivot eivät taivu ajattelemaan sitä, että tietyn ikäinen ei olekaan sen oletetun ryhmän jäsen, ja koska aivojen taivuttamisesta tulee vähän ikävä olo, ajatuksistakin tulee ikäviä: "Mikä tuokin luulee olevansa, nuorekas vai?"
Vierailija kirjoitti:
80-luku paras musiikkivuosikymmen. Ei ole tullut samanlaista eikä tule.
Niin, silloin kun sinä olit nuori.
Olin nuori 70-luvulla enkä ole ikinä sietänyt Abbaa.
Jokainen kuunnelkoon mitä lystää. Mutta kuusikymppisten pitämistä jonakin nuorena on kaukaa haettua. Enemmän on elämää takanapäin kuin edessäpäin.