Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsi haluaisi viikko-viikko elämään vanhempien eron jälkeen?
Olen itse eroperheen lapsi. Pidin isästäni todella paljon ja olin aina vähän sellainen isän tyttö, isäni oli minulle jollain tapaa tärkeämpi kuin äiti. Mutta kun vanhempani erosivat halusin ehdottomasti asua äidin luona ja viettää isän luona vain välillä viikonloppuja. En olisi ikinä halunnut elää viikko-viikko elämää. Syitä tähän on monia. Äitini vain oli enemmän sellainen, no, äiti, ihminen joka huolehti kaikki pikkujutut ja oli olo, että äidin luona on koti. Vaikea selittää. Isäni oli kuitenkin hyvä kokki, laittoi aina hyvät aamupalatkin, osasi auttaa läksyissä jne. Mutta silti, koti on koti ja vain tuntui siltä että koti on äidin luona, mikään ei olisi saanut tehtyä oloa että isänkin luona on koti. Ei mikään mitä isä olisi tehnyt olisi voinut sitä rakentaa. Ja halusin tietenkin asua kotona. Koko ajan. Tavata isää kyllä usein, mutta asua kotona. En ymmärrä miksi joku lapsi haluaisi elää viikko-viikko mallissa. En ymmärrä mitä kukaan lapsi siitä saisi, että asuu kahdessa paikassa. Siis ihan lapsen näkökulmasta katson asiaa.
Kommentit (382)
Minäkin eroperheen lapsi ja sain valita itse osittain asumiskuviotani. Valintani oli selvä. Äiti ei ottanut uutta puolisoa asumaan kanssaan. Isä otti. En halunnut elää arkeani uusperhekuvioissa ja koittaa kestää jotain uusia isäpuolia tai äitipuolia, niin valitsin sen joka ei ottanut asumaan kanssaan ketään uutta tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin lapsi saa myös sinne toiseen kotiin oikeasti oman huoneen ja tavallisen kunnollisen arjen. En ole yhdestäkään tällaisesta tuttavapiirissäni kuullut. Vaan kaikissa lapsi joutuu asumaan huoneessa, joka on oikeasti työhuonekäytössä, mutta lapsella on siellä sänky ja vaatekaapissa muutama hylly tilaa. Ja uusi vaimo antaa ymmärtää, ettei lapsen hammasharjalle ole oikein pysyvästi tilaa kylpyhuoneen kaapissa, vaan se voisi sijaita vaikka siellä vaatekaapin hyllyllä paitsi juuri silloin kun on käytössä.
Eihän tuollaista lapset haluakaan. Vanhemmat haluaa, että voi joka toinen viikko nussia vapaasti muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Milleniaaleissa on paljon vastuuttomia aikuisvauvoja jotka eivät ymmärrettävästikään oikein uskalla sitoutua elämässään mihinkään, ja jos mietin omaa tuttavapiiriä niin niillä on usein eroperhe taustalla ja sellasilla 80-luvulla syntyneillä lapsilla se tarkoitti käytännössä aina sitä, että isä on etäinen viikonloppuvanhempi.
Sitä satoa nyt sitten niitetään yhteiskunnallisesti.
Niinpä. Helposti eroaminen lisää aina vaan seuraavien sukupolvien pahoinvointia ja mt-ongelmia. Ei koske päihde- ja väkivaltatapauksia tietenkään.
Huomion arvoista myös se, että ne eroperheiden milleniaalilapset pitävät itse erotessaan kuitenkin tärkeänä sitä lasten kanssa olemista, ja haluavat yleensä viikko-viikko-systeemin.
Fiksuimmat myös panostavat viihtyvyyteen uusperheessä, esim. yh-äidin kanssa kasvanut isäänsä joskus viikonloppuisin nähnyt milleniaalikaverini on tosi hyvä uusperheen äiti ja osaa ottaa huomioon kaikki siinä yhtälössä, kun on se oma kokemus lapsuudesta eikä halua samaa omille lapsilleen tai miehen lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitte joutuu hommaamaa kahet samat roinat ku on aina väärässä paikassa kuitenki. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Huomion arvoista myös se, että ne eroperheiden milleniaalilapset pitävät itse erotessaan kuitenkin tärkeänä sitä lasten kanssa olemista, ja haluavat yleensä viikko-viikko-systeemin.
Fiksuimmat myös panostavat viihtyvyyteen uusperheessä, esim. yh-äidin kanssa kasvanut isäänsä joskus viikonloppuisin nähnyt milleniaalikaverini on tosi hyvä uusperheen äiti ja osaa ottaa huomioon kaikki siinä yhtälössä, kun on se oma kokemus lapsuudesta eikä halua samaa omille lapsilleen tai miehen lapselle.
Niin. Eroaminen periytyy. Omille lapsilleen kannattaa painottaa parinvalinnassa myös taustoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku taas tekee turhasta ongelman. Jos olisit ulkomailta muuttanut eroperhee lapsi, sinut olisi heti huistattu. Sinä olisit kiitollinen, jos edes joskus saisit yöpyä äidin tai isän luona. Suomen lastensuojelu toimii rasistisesti. Suomalainen lapsi saa asua kotonaan äidin tai isän luona, vuoroviikoin.
Vierailija kirjoitti:
Joku taas tekee turhasta ongelman. Jos olisit ulkomailta muuttanut eroperhee lapsi, sinut olisi heti huistattu. Sinä olisit kiitollinen, jos edes joskus saisit yöpyä äidin tai isän luona. Suomen lastensuojelu toimii rasistisesti. Suomalainen lapsi saa asua kotonaan äidin tai isän luona, vuoroviikoin.
Lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Niin. Eroaminen periytyy. Omille lapsilleen kannattaa painottaa parinvalinnassa myös taustoja."
Vanhempien malli periytyy, oli se sitten väkisin huonossa suhteessa kituminen tai eroaminen. Ei se ole mitenkään yksiselitteistä kumpi näistä on parempi. On myös niitä, jotka eivät missään nimessä halua tehdä kuten vanhempansa - molemmissa ryhmissä. Osa eroaa juuri siksi, että on itse kokenut sen riitaisan lapsuudenkodin jossa ei erottu vaikka olisi pitänyt. Osa taas jää huonoonkin suhteeseen siksi, ettei halua lapsilleen erokokemusta. Ihan tapauskohtaista kumpi vahingoittaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
"Niin. Eroaminen periytyy. Omille lapsilleen kannattaa painottaa parinvalinnassa myös taustoja."
Vanhempien malli periytyy, oli se sitten väkisin huonossa suhteessa kituminen tai eroaminen. Ei se ole mitenkään yksiselitteistä kumpi näistä on parempi. On myös niitä, jotka eivät missään nimessä halua tehdä kuten vanhempansa - molemmissa ryhmissä. Osa eroaa juuri siksi, että on itse kokenut sen riitaisan lapsuudenkodin jossa ei erottu vaikka olisi pitänyt. Osa taas jää huonoonkin suhteeseen siksi, ettei halua lapsilleen erokokemusta. Ihan tapauskohtaista kumpi vahingoittaa enemmän.
Niin. Ei aina kannata ääripäiden kautta hahmottaa asioita vaan kultaisen keskitien. Siellä on elämän värit. Ääripäissä harmaan sävykin liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkolapsia ei ole vielä paljon kasvanut aikuisiksi vauvapalstailemaan. On sen verran uudempi tapa.
Kautta aikain lapset ovat kasvaneet milloin missäkin sisäoppilaitoksissa, lähetetty sukulaisten kasvateiksi, keskiajalla yleistä Suomessakin, mummojen, isompien sisarusten ja serkusten tai muiden hyyryläisten vahdittavina milloin missäkin. Aikuisiksi ovat kasvaneet niinkin.
Vuoroviikoin ollaan kuitenkin äidin ja isän kotona.
"Kautta aikain" -argumentti. Tässä kysyttiin, miltähän lapsista mahtaa tuntua.
Kyllähän noin joutuu lapsia yhäkin kasvamaan muualla maailmassa. Miltähän se tuntuu?
"Aikuiseksi ovat kasvaneet niinkin" -argumentti. No joo, mutta miltähän se on tuntunut? Kaikki eivät tosin ole aikuiseksi edes kasvaneet, koska "kautta aikain" lapsikuolleisuus on ollut suurta ja lapsia on hyväksikäytetty vähintään työvoimana, piesty, pidetty nälässä, hylätty...
Miksi lapsi haluaisi. Jos sillä on molempien vanhempien kanssa hyvä olla, niin varmaankin siksi. Mä asuin äitini luona peruskoulun loppuun, kävin isällä viikonloppuisin. Kun lukio alkoi, muutin kokonaan isälle, joka asui 200 metriä lukiolta. Äidin luona e juuri tullut oltua sen jälkeen yökylässä, mutta käytiin toki ravintolassa syömässä, vaateostoksilla ja muissa vapaa-ajan menoissa. Ei mulla äitiin mitkään huonot välit ollut, mutta se hänen asuinpakkansa tökki. Vähän syrjässä lähiön keskustasta ja vielä kauempana kaupungin keskustasta. Siinä tilanteessa se on hyvä, kun ei ollut pakko enää asua siellä syrjässä kaikesta, mutta moni lapsi ihan varmasti haluaa olla molempien vanhempiensa kanssa. Murrosikäinen jo ehkä valitsee mieluiten sillä perusteella, mistä on lyhyt koulumatka, tekemistä ja kavereita ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin. Eroaminen periytyy. Omille lapsilleen kannattaa painottaa parinvalinnassa myös taustoja."
Vanhempien malli periytyy, oli se sitten väkisin huonossa suhteessa kituminen tai eroaminen. Ei se ole mitenkään yksiselitteistä kumpi näistä on parempi. On myös niitä, jotka eivät missään nimessä halua tehdä kuten vanhempansa - molemmissa ryhmissä. Osa eroaa juuri siksi, että on itse kokenut sen riitaisan lapsuudenkodin jossa ei erottu vaikka olisi pitänyt. Osa taas jää huonoonkin suhteeseen siksi, ettei halua lapsilleen erokokemusta. Ihan tapauskohtaista kumpi vahingoittaa enemmän.
Niin. Ei aina kannata ääripäiden kautta hahmottaa asioita vaan kultaisen keskitien. Siellä on elämän värit. Ääripäissä harmaan sävykin liikaa.
Joillekin nuo ääripäät ovat mystinen asia joka muka tuo onnen
Lasten mielipiteitä kuunnella, vanhemmat eroaa eivät lapset!
5-vuotiaan kertoessa kuulumisiaan puheessa tulee esille että äidillä on koti ja isällä on koti, jossa 5-vuotias käy kylässä...
Tämmöistä autuutta ja onnea viikkoviikko-erolapset saavat kokea kun aikuiset saavat pitää kiinni vapauksistaan ja oikeuksistaan.
Lapsille jääkin sitten vastuut...vuoroviikoin isän kodissa ja äitin kodissa.
Lapseni on 9-vuotias ja on elänyt nyt kohta 4 vuotta vanhempiensa eron jälkeistä elämää, jossa ensin viikko-viikko ja nyt enemmän isällään, ja minun luona joka toinen vkonloppu välillä pidennettynä ja satunnaisia yökyläilyjä viikosta.
Olemme vanhempina puhaltaneet yhteen hiileen ja pyrkineet siihen, että tullaan toimeen edes lapsen etua ajatellen. Riitaisat vanhemmat, jotka vihaisivat toisiaan ja yrittäisivät sabotoida toisen vanhemmuussuhdetta lapseen, toisi merkittäviä mielenterveysongelmia ja kehityksellisiä ristiriitoja pienelle viattomalle lapselle, joka joutuisi ns. valitsemaan puoliaan.
Lapsellamme on ollut sama päiväkoti, eskari, koulu ja täten myös sama sosiaalinen piiri. Se on tärkeää. Eli molemmat vanhemmat asutaan sen verran lähekkäin, mahdollistaen myös spontaanit vierailut. Minä myös tällä hetkellä joustan, ja otan lasta välillä luokseni, kun ex kysyy omien välttämättömien menojen (esim. työkeikka) tarpeesta.
Kyllä minua säälittää ja surettaa, että näin meni ja mielelläni olisin pitänyt yllä sellaista ydinperheidylliä, mutta emme tulleet toimeen exäni kanssa ja riitelimme rajusti viikoittain, jopa lapsen edessä ja vahingoitimme lastamme tällä tavoin. Parempi olla erillään ja tulla näin toimeen lasta rakastavina erillisinä aikuisina. Sen huomaa lapsestamme. Hän voi hyvin. Hän puhuu myös molemmista kodeistaan koteina, ilmaisten etuliitteenä kaupunginosan nimen ja kaverit ovat tervetulleita molempiin koteihin. Hänenkin kavereina on eroperheitä ja kaksi kotia omaavia lapsia.
Lapsi on sanonut, että hauskaa kun täällä kodissa on sellaista ja sellaista lähellä , tai kodin ominaisuuksia, ja toisessa toisenlaisia. Ei ole ilmaissut mitään negatiivista, esm. että hän ei kuuluisi mihinkään. Enemmän vaikuttaa kuitenkin mieltävän isänsä kodin ykköseksi ja ymmärrän sen, siellä hän on enemmän. Mutta aina sanoo tavatessamme, että ihanaa olla mun kanssa.
Ymmärrän, että joku toisenlainen lapsi vois olla ahdistuneempi kahdesta kodista ja kaivata vankempaa pysyvyyttä. Meille toimii tämä nyt, muutahan ei ole vaihtoehtona?
Tällä mennään ja lapsesta toivottavasti kasvaa tyytyväinen seikkailija, joka on saanut kokea kunnioittavasti käyttäytyviä, turvallisia ja rakkautta antavia vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on 9-vuotias ja on elänyt nyt kohta 4 vuotta vanhempiensa eron jälkeistä elämää, jossa ensin viikko-viikko ja nyt enemmän isällään, ja minun luona joka toinen vkonloppu välillä pidennettynä ja satunnaisia yökyläilyjä viikosta.
Olemme vanhempina puhaltaneet yhteen hiileen ja pyrkineet siihen, että tullaan toimeen edes lapsen etua ajatellen. Riitaisat vanhemmat, jotka vihaisivat toisiaan ja yrittäisivät sabotoida toisen vanhemmuussuhdetta lapseen, toisi merkittäviä mielenterveysongelmia ja kehityksellisiä ristiriitoja pienelle viattomalle lapselle, joka joutuisi ns. valitsemaan puoliaan.
Lapsellamme on ollut sama päiväkoti, eskari, koulu ja täten myös sama sosiaalinen piiri. Se on tärkeää. Eli molemmat vanhemmat asutaan sen verran lähekkäin, mahdollistaen myös spontaanit vierailut. Minä myös tällä hetkellä joustan, ja otan lasta välillä luokseni, kun ex kysyy omien välttämättömien menojen (esim. työkeikka) t
Semmoinen sepitelmä tällä kertaa. Kaikki kliseet mukana. 😉
Kysyttekö te useinkin lapsiltanne, miten elämänne järjestätte? Päättävätkö lapsenne viikkorytmin, ruokailut, lomamenot ym.? Kyllä ne mielenterveysongelmat tulee ihan siitä, että ette osaa kasvattaa. Meillä teinipoika ollut muutaman vuoden viikko-viikko systeemillä eikä ongelmia ole ilmennyt millään elämän osa-alueella. Mutta osaammekin vanhempina käyttäytyä sivistyneesti ja fiksusti.
Milleniaaleissa on paljon vastuuttomia aikuisvauvoja jotka eivät ymmärrettävästikään oikein uskalla sitoutua elämässään mihinkään, ja jos mietin omaa tuttavapiiriä niin niillä on usein eroperhe taustalla ja sellasilla 80-luvulla syntyneillä lapsilla se tarkoitti käytännössä aina sitä, että isä on etäinen viikonloppuvanhempi.
Sitä satoa nyt sitten niitetään yhteiskunnallisesti.