Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsi haluaisi viikko-viikko elämään vanhempien eron jälkeen?
Olen itse eroperheen lapsi. Pidin isästäni todella paljon ja olin aina vähän sellainen isän tyttö, isäni oli minulle jollain tapaa tärkeämpi kuin äiti. Mutta kun vanhempani erosivat halusin ehdottomasti asua äidin luona ja viettää isän luona vain välillä viikonloppuja. En olisi ikinä halunnut elää viikko-viikko elämää. Syitä tähän on monia. Äitini vain oli enemmän sellainen, no, äiti, ihminen joka huolehti kaikki pikkujutut ja oli olo, että äidin luona on koti. Vaikea selittää. Isäni oli kuitenkin hyvä kokki, laittoi aina hyvät aamupalatkin, osasi auttaa läksyissä jne. Mutta silti, koti on koti ja vain tuntui siltä että koti on äidin luona, mikään ei olisi saanut tehtyä oloa että isänkin luona on koti. Ei mikään mitä isä olisi tehnyt olisi voinut sitä rakentaa. Ja halusin tietenkin asua kotona. Koko ajan. Tavata isää kyllä usein, mutta asua kotona. En ymmärrä miksi joku lapsi haluaisi elää viikko-viikko mallissa. En ymmärrä mitä kukaan lapsi siitä saisi, että asuu kahdessa paikassa. Siis ihan lapsen näkökulmasta katson asiaa.
Kommentit (382)
Mieheni lapset jäivät äidille, ei edes yhteishuoltajuutta asioiden sujuvuuden takia. Välimatka kolmisen tuntia suuntaansa. Isä tapasi lapset ehkä joka toinen viikonloppu ja lomilla esim viikko kesässä. Nyt lapset aikuisia ja erittäin hyvät välit isäänsä, tapaavat usein ja kommunikaatio toimii. Tässä tilanteessa olisi viikko/ viikko ollu lapsille mahdoton ja kauhistus koulujen ja harrastusten ja matkustamisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä jatkaa tätä änkytystä loppumattomiin ja keksii uusia viestejä joihin saa vastata... Hevetin sairas lapseton ilkeilijä.. Hyi saatana. 👿👿👿👿👿👿👿👿👿👿
Itsekäs erovanhempi ilmoittautui..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää mieluummin olla eroamatta, niin ei tarvitse valita sitä eroperheen pienintä pahaa eli viikko-viikkoa.
Toisaalta onko se lapselle hyvä parisuhteen-malli, jossa ollaan yhdessä vuosia vain yhdessäolemisen takia?
On. Paljon parempi kuin vanhempien ero.
Olin varmaan ensimmäisiä viikko-viikko -lapsia, ainakaan en silloin 90-luvulla tiennyt ketään muuta jolla olisi ollut sama systeemi. Molemmat vanhemmat perusti pian eron jälkeen uudet perheet. Olin todella heittopussina, ja uudet puolisot käyttäytyi todella törkeästi minua kohtaan, olin lähinnä lapsenpiikana. Nämä myös puolustivat aina omia lapsiaan minua vastaan, vaikka totuus olisi ollut kaikkea muuta. Nyt lähes nelikymppisenä en ole oikeastaan tekemisissä kummankaan vanhempani kanssa. En myöskään ole uskaltanut sitoutua itse parisuhteeseen. En suosittele vuoroviikkoasumista, enkä varsinkaan eroamista kenellekään.
Viikkoviikkosysteemi on äärimmäisen itsekän yritelmä. Miltä sinusta tuntuisi muuttaa JOKA VIIKKO? Pahimmillaan kyse on hyvin pienestä lapsesta, jolla varhaiskasvatusyksikkökin vaihtuu viikottain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi asui aluksi koko ajan luonani. Hänen isänsä kanssa oli sovittu, että lapsi tulee hänelle joka toinen viikonloppu ja kun hänellä on lomaa, niin lapsi voi olla pitempäänkin hänen luonaana. Kahteen vuoteen yhtäkään lomaa ei lapseni isällä ollut, ei ainakaan lomaa, jonka olisi viettänyt lapsemme kanssa. Ja välillä meni kuukausiakin, että hän ei ehtinyt lastamme nähdä. Kahden vuoden jälkeen siirryimme viikko-viikko järjestelyyn ja lapsemme voi paljon paremmin. Hän kaipasi isäänsä ja koki sen edellisen tapamme epämääräisyyden turvattomana. Asumme toki melko lähellä toisiamme ja lapsemme elämä ei muuten muutu, vaikka nukkuukin joka toinen viikko toisessa kodissaan. Mitään uusioperhettä en aijo perustaa. Lapseni ei tarvitse sietää kodissaan vieraita ihmisiä.
Mikähän siinä on, että aina eroLAPSILTA kysyttäessä kokemuksia asumisjärjestelyistä, on eronneiden vanhempien kiire tulla puolustelemaan (huonoja) valintojaan. Minä kasvoin erolapsena viikko-viikko-systeemillä ja aikuisena meni vuosia oppia luottamaan kotini pysyvyyteen. Vihasin viikottaista muuttoa. Ja kyllä, huone ja tavaroita oli molemmissa "kodeissa", mutta koettakaapa erovanhemmat ensin itse vuosien ajan muuttaa viikottain (jonkun muun määräämänä aikana) ja miettikää sitten, haluatteko laittaa lapsianne läpi sen helvetin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä yhteishuoltajuusmalli ja lapsen mahdollinen pakkotutustuttaminen äidin mahd.tiuhaan vaihtuviin poikaystäviin on lapselle hyvin stressaavaa.
Lapsi ei ole mikään pompoteltava pehmolelu.
Osa lasten nyk.psyykkisestä pahoinvoinnista johtuu nimenomaan lasten riepottelusta monen paikan välillä. Totuttaminen uusiin sisko/velipuoliin on prosessi sekin.
Mitään yhtä oikeaa, kaikille sopivaa ratkaisua tästä aiheesta tuskin saa. Kaikilla on omakohtaisia traumoja ja kipuja vanhempien erosta tai siitäkin, että eivät eronneet kun se aiheellista oli. Isäni oli väkivaltainen alkoholisti ja vanhempieni ero oli suuri helpotus. Enkä koskaan ole toivonut heidän paluuta yhteen. Viikko-viikko -järjestely olisi olosuhteiden vuoksi ollut täysin mahdotonta. Isättömyyttä olen kipuillut ja muuttoa pois kaikesta tutusta, mutta ymmärrän sen olleen ainoa oikea vaihtoehto äidiltäni. Oma lapseni tulee varmasti kipuilemaan jotain päätöksiäni aikuisena. Elämä potkii kaikkia päähän jotenkin. Joten ehkä vanhempasi tekivät väärän valinnan eroamalla ja viikko-viikko -järjestelyllä tai ehkä valittaisit nyt siitä, että vanhempasi eivät eronneet ja miten kamalaa oli katsoa vierestä sitä vihan pitoa ja kasvaa kodissa, jossa on myrkyllinen ilmapiiri. Teit niin tai näin, aina teet vanhempana väärin. Ja jos haluat elää elämäsi uhrina, niin syitä ja syyllisiä aina löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lasten pitäisi erotilanteessa kuulua isälleen, sillä mieshän ne lapset laittaa alulle ja tekee. Nainen on vain raskaana ja synnyttää. Mies laittaa siemenet sisään naiseen ja nainen synnyttää lapsen, joka kuuluu miehelle. Jos minä laita kolikon juoma-automaattiin ja sieltä tipahtaa limsatölkki ulos, niin eihän se kuulu automaatille vaan minulle se tölkki.
Vain sosio/psykopaatti ajattelee näin.
Mene hyvä mies lukemaan tuo ketju,
jossa naiset avautuvat synnytypeloistaan.
!!!!!🤡!!!!! Hopi hopi!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lasten pitäisi erotilanteessa kuulua isälleen, sillä mieshän ne lapset laittaa alulle ja tekee. Nainen on vain raskaana ja synnyttää. Mies laittaa siemenet sisään naiseen ja nainen synnyttää lapsen, joka kuuluu miehelle. Jos minä laita kolikon juoma-automaattiin ja sieltä tipahtaa limsatölkki ulos, niin eihän se kuulu automaatille vaan minulle se tölkki.
Vain sosio/psykopaatti ajattelee näin.
Mene hyvä mies lukemaan tuo ketju,
jossa naiset avautuvat synnytypeloistaan.
!!!!!🤡!!!!! Hopi hopi!!!!!
Synnytyspelko on vain naisen korvien välissä. Sen ei tarvitse antaa vaikuttaa itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajana työskennellessä nään miten viikko-viikko lapset oireilee. Kaikista pahin tilanne on niillä lapsilla, joiden vanhemmilla on uudet puolisot, lapset jne. Silloin lapsi ikäänkuin joka viikko vierailee toisen perheen luona "ulkopuolisena". Tietenkään vanhemmat eivät ajattele, että lapsi on ulkopuolinen, mutta kukaan ei pysähdy miettimään viikko-viikko lapsen näkökulmasta.
Se on itsekkäiden aikuisten vanhemmusleikin muoto. Jos halutaa vuoroviikkoilla, paljon parempi vaihtoehto on se että lapsilla on koti, jossa vanhemmat huolehtivat heistä vuoroviikoin. Ikävää, mutta se vaatii aikuisilta ilmeisesti liikaa.
Tarhatäti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otitte aikuisen vastuun yhdessä tiukassa tilanteessa, onnea!
Vierailija kirjoitti:
Opettajana työskennellessä nään miten viikko-viikko lapset oireilee. Kaikista pahin tilanne on niillä lapsilla, joiden vanhemmilla on uudet puolisot, lapset jne. Silloin lapsi ikäänkuin joka viikko vierailee toisen perheen luona "ulkopuolisena". Tietenkään vanhemmat eivät ajattele, että lapsi on ulkopuolinen, mutta kukaan ei pysähdy miettimään viikko-viikko lapsen näkökulmasta.
Se on just näin! Koin, ettei minulla lapsena ollut omaa kotia, vaan kyläilin muiden perheissä ei-toivottuna vieraana aiheuttaen hankaluuksia heidän normaaliin elämäänsä. Jonkunlainen perusturvattomuuden tunne sieltä on jäänyt.
t. klo 18:19 viestin kirjoittaja
Johan sen sanoo terve järkikin, että viikon välein muuttaminen ei ole hyväksi kenellekään, saati kasvuikäiselle lapselle.
Annetaanko nyt hippunen Gloriaa Naiselle, Elämän Kantajalle, Luomakunnan Kuningattarelle!
Mies tosiaan pääsee niin kovin helpolla, ei hän siten kenties tajua naisen raskausahdistuksesta tai synnytyspeloista tuon taivaallista. Muutaman minuutin iltajumppa ja se on sitten siinä se miehen siitososuus.. Suokaa anteeksi, mutta niinhän se on..
Ajatellaan naisen läpikäymää 9 kk:n matkaa aina sieltä alkupahoinvoinnista sinne kliimaksiin, mahd.hyvin haastavaan synnytykseen, kaikki ne intensiiviset hormonaaliset sekä konkreettiset keholliset muutokset, joita nainen läpikäy. Ei esim. ole pienelle naiselle ihan helppoa se uusien kookkaiden imetysnisien hyväksyminenkään, kuppikoko kun voi kasvaa kolme aakkosta ylös. ( A --> D, kuten siskollani.. ) Jättivatsan kanssa köpötellään pingviinien tapaan raskauden viimeinen kolmannes..
Itse synnytyksen jälkeen taas mahdollisten kivuliaiden repeämien korjautumisen ja vatsan palautumisen kärsivällinen odottelu.. sekä taas uusi hormonaalinen hurrikaani. Entäs tästä seuraava mahdollinen täysin puskista saapuva lapsivuodemasennus? Sekin, sekä imetyksen opettelu ja ah, tervetuloa koliikki ja valvotut yöt.. Parisuhdettakin pitäisi ylläpitää, jottei mies kokisi jäävänsä tyystin unohdetuksi ja pienokaiselle kakkoseksi..
Sellaisia Naisen Elämän Kasvukipuja..
**Tiesittekö: ihmislapsen synnytys on rankattu tämän planeetan kaikista lajeista vaarallisimmaks/vaativimmaksi, kertoo tiede.
Vierailija kirjoitti:
Viikko-viikko systeemi toimii kun asutaan tarpeeksi lähekkäin, jotta lapsen päivähoito, koulu ja kaverit pysyy samana oli kumman vanhemman luona tahansa.
Jos vanhempien välit on huonot ni se ei toimi! Useimmat lapset kokevat tämän kammottavaa. Sossu tantat tämmöstä haluaa.
Voi että mua itkettää kun niin paljon on itsekkäitä vanhempia, jotka vaan eroaa tuosta noin kun ei enää ole kivaa. Sitten hurskastellaan, kuinka ajatellaan vaan lapsen parasta vuoroviikkojärjestelyineen ym. Miksi ette ajatelleet lapsenne parasta silloin kun muutitte kotinne ilmapiirin niin myrkylliseksi ettette enää muuta voinut kuin erota?
Toisaalta aika harvoin ne pettäjät on niitä, jotka haluavat erota.