Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsi haluaisi viikko-viikko elämään vanhempien eron jälkeen?
Olen itse eroperheen lapsi. Pidin isästäni todella paljon ja olin aina vähän sellainen isän tyttö, isäni oli minulle jollain tapaa tärkeämpi kuin äiti. Mutta kun vanhempani erosivat halusin ehdottomasti asua äidin luona ja viettää isän luona vain välillä viikonloppuja. En olisi ikinä halunnut elää viikko-viikko elämää. Syitä tähän on monia. Äitini vain oli enemmän sellainen, no, äiti, ihminen joka huolehti kaikki pikkujutut ja oli olo, että äidin luona on koti. Vaikea selittää. Isäni oli kuitenkin hyvä kokki, laittoi aina hyvät aamupalatkin, osasi auttaa läksyissä jne. Mutta silti, koti on koti ja vain tuntui siltä että koti on äidin luona, mikään ei olisi saanut tehtyä oloa että isänkin luona on koti. Ei mikään mitä isä olisi tehnyt olisi voinut sitä rakentaa. Ja halusin tietenkin asua kotona. Koko ajan. Tavata isää kyllä usein, mutta asua kotona. En ymmärrä miksi joku lapsi haluaisi elää viikko-viikko mallissa. En ymmärrä mitä kukaan lapsi siitä saisi, että asuu kahdessa paikassa. Siis ihan lapsen näkökulmasta katson asiaa.
Kommentit (382)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyttekö te useinkin lapsiltanne, miten elämänne järjestätte? Päättävätkö lapsenne viikkorytmin, ruokailut, lomamenot ym.? Kyllä ne mielenterveysongelmat tulee ihan siitä, että ette osaa kasvattaa. Meillä teinipoika ollut muutaman vuoden viikko-viikko systeemillä eikä ongelmia ole ilmennyt millään elämän osa-alueella. Mutta osaammekin vanhempina käyttäytyä sivistyneesti ja fiksusti.
Tämä ketju kuitenkin koskee lapsen näkökulmaa asiaan, ei sinun käsitystä lapsen näkökulmasta. Pyydä se teinisi ketjuun kertomaan haluaako mieluummin olla viikko-viikossa vai haluaisiko mieluummin asua enemmän toisen luona.
Ei tämä ketju koske sinunkaan näkökulmaasi. Meillä keskustellaan lapsen kanssa kaikista asioista, toisin kuin näköjään suurin osa täällä, ja itse on viikko-valinnan saanut päättää - tietysti meidän vanhempien antamissa raameissa. Koska aikuiset päättävät suurista linjoista, eivät lapset, heidän niskoilleen ei tällaisia päätöksiä tule sälyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asutaan vierekkäisissä taloissa. Lapset leikkii samalla pihalla, ovat sitten joko isän tai äidin luona syömässä ja nukkumassa. Ja illalla voi vilkuttaa parvekkeelta sille toiselle vanhemmalle. Näin jaksetaan paremmin erityislasten arkea. On aina tiedossa ne päivät, kun saa levätä. Meillä on kaksi yötä ja vaihto -systeemi.
Kukaan lapsi ei halua, aikuisten pahoinpitelyä moinen.
Olen etäisä ja oma lapseni halusi itse vaihtaa viikko-viikko -systeemiin kun tuli sen ikäiseksi että ymmärsi sellaisen olevan mahdollista. Ei se sitten oikein toiminut, kun koulumatka piteni roimasti sen takia. Lapsi sai psykosomaattisisa oireita ja tuli poissaoloja.
Jätettiin kokeilu sikseen ja joskus myöhemmin hän kertoi arvelleensa, että koska on tottunut siihen että isän luona ollaan viikonloppuisin eli on rentoa vapaa-aikaa eikä tarvitse lähteä minnekään, niin hänen kehonsa sitten jotenkin vieroksui ajatusta että isän luota joutuu lähtemään tekemään pitkää koulumatkaa. On aina ollut vähän yliherkkyyden piirteitä, joten voi olla aika osuvakin analyysi.
Vierailija kirjoitti:
Olen etäisä ja oma lapseni halusi itse vaihtaa viikko-viikko -systeemiin kun tuli sen ikäiseksi että ymmärsi sellaisen olevan mahdollista. Ei se sitten oikein toiminut, kun koulumatka piteni roimasti sen takia. Lapsi sai psykosomaattisisa oireita ja tuli poissaoloja.
Jätettiin kokeilu sikseen ja joskus myöhemmin hän kertoi arvelleensa, että koska on tottunut siihen että isän luona ollaan viikonloppuisin eli on rentoa vapaa-aikaa eikä tarvitse lähteä minnekään, niin hänen kehonsa sitten jotenkin vieroksui ajatusta että isän luota joutuu lähtemään tekemään pitkää koulumatkaa. On aina ollut vähän yliherkkyyden piirteitä, joten voi olla aika osuvakin analyysi.
Erolapsena haluan antaa sinulle pointsit siitä, että kuuntelit lastasi ja ihan aidosti myös kuulit lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan vierekkäisissä taloissa. Lapset leikkii samalla pihalla, ovat sitten joko isän tai äidin luona syömässä ja nukkumassa. Ja illalla voi vilkuttaa parvekkeelta sille toiselle vanhemmalle. Näin jaksetaan paremmin erityislasten arkea. On aina tiedossa ne päivät, kun saa levätä. Meillä on kaksi yötä ja vaihto -systeemi.
Ei pidä paikkaansa, maksaa kahdesta haussista, jos noin hyvin pyyhkii. Satutäti🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsot asiaa vain OMASTA näkökulmastasi, et kaikkien muiden.
Niinpä. Siksi tein tämän aloituksen, että saisin kuulla niitä muidenkin erolapsien kokemuksia ja voisin lisätä ymmärrystäni. Ap
Viikko viikko systeemillä lapsella on molemmat vanhemmat käytössään ja joskus toinen on sallivampi asioissa - ainakin lapsen mielestä.
Tällaisen järjestelyn kulmakivi onkin se, että vanhemmat vetää narua samaan suuntaan ja keskustelevat asiat keskenään ennen lapselle ilmoitusta.
Hankalaksi asiat menee, kun toinen sallii ja toinen kieltää, koska lapset yleisesti osaavat vetää siitä sallivasta narusta ja sen kieltävän vanhemman naama palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me asutaan vierekkäisissä taloissa. Lapset leikkii samalla pihalla, ovat sitten joko isän tai äidin luona syömässä ja nukkumassa. Ja illalla voi vilkuttaa parvekkeelta sille toiselle vanhemmalle. Näin jaksetaan paremmin erityislasten arkea. On aina tiedossa ne päivät, kun saa levätä. Meillä on kaksi yötä ja vaihto -systeemi.
Ei pidä paikkaansa, maksaa kahdesta haussista, jos noin hyvin pyyhkii. Satutäti🤣
Kummallakin vanhemmalla on oma elämänsä ja uusi ihmisuhdekin. Totta kai on mahdollista asua näin. Toisella omistusasunto ja toisella vuokra-asunto, jonka aikoo joskus ostaa omaksi. Tv Ei-satuoletettu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsot asiaa vain OMASTA näkökulmastasi, et kaikkien muiden.
Niinpä. Siksi tein tämän aloituksen, että saisin kuulla niitä muidenkin erolapsien kokemuksia ja voisin lisätä ymmärrystäni. Ap
Mun lapset vastasi että he haluaa olla molempien vanhempien kanssa ja että kaveritkin asuu viikko-viikko kun niiden vanhemmat on eronnu. Että heillä on kaks kotia, molemmissa kivaa ja eri juttuja. Isomman mielestä on myös kivaa että tietää etukäteen kummassa kodissa on milloinkin.
En tiedä. Nykyisin tuo on ehkä tosiaan luonnollisempaa, kun tosi monen lapsen vanhemmat on eronneet ja pienestä pitäen ovat vko-vko. Meillä lapset kyllä asui ekat vuodet minun kanssa ja vaan kyläili isän luona viikottain, mutta kouluikään tullessa he itse halusi vaihtaa viikko-viikkoon. Molemmissa kodeissa heillä on omat huoneet jne, eli kuitenkin aika mukavat oltavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimii oikein hyvin jos lapset asuu aina samassa talossa ja vanhemmat vaihtaa viikon välein. Vaatii kyllä rahaa ja vaivaa vanhempien puolelta joten aika harvinainen ratkaisu.
Viikkoviikkosysteemi on ainoastaan vanhempien kyvyttömyyttä asettua lapsensa asemaan ja monissa tapauksissa taloudellista hyväksikäyttöä.
Se ei ole tänäpäivänäkään mikään yleineinen järjestely, vaikka somessa annetaan ymmärtää muuta.
Monesti se toinen vanhempi ei ole ennen eroakaan ollut kovinkaan kiinnostunut huolehtimaan jälkikasvustaan. Kumna juttu jos ei yhtään hälytyskellot soi kun alkaa vaatimaan viikkkoviikkosystermiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan jo tutkimustuloksia viikko äidin, ja viikko isän luona järjestelystä?
Vanhempani on molemmat ihan yhtä hyviä vanhempina, joten periaatteessa olisin voinut asua kumman luona tahansa ja vaikka viikko-viikko -systeemissä sen puolesta. Tosin meillä viikko-viikko -systeemi ei olisi edes ollut mahdollinen, koska vanhempani asuivat muutaman tunnin lentomatkan päässä toisistaan. Asuin lapsena äidin kanssa, eikä siihen ollut mitään sen kummempaa syytä, teininä muutin isän luo.
Voisin kuvitella että viikko-viikossa moni kokew raskaana sen viikottaisen siirtymisen vanhemmalta toiselle. Toisaalta, joillekin lapsille tämä voi sopiakin, jos vanhemmat asuu esimerkiksi tosi lähellä toisiaan. Viikko-viikko sopii myös sellaisille lapsille jotka haluaa olla yhtä paljon molempien vanhempien kanssa. Ja eihän sen ole pakko olla viikko-viikko, vaan esimerkiksi kaksi viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen pitää saada asua yhdessä kodissa. Vanhemmat voivat järjestää asumisensa sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok. Kunhan isistäkin puolet olisivat lähivanhempia ja viikonloput äidin luona.
Tämähän on täysin katkeran naisen näkökulma, ei lapsen.
Vai katkeran isän, jonka ei anneta tavata lasta?
Vierailija kirjoitti:
Katsot asiaa vain OMASTA näkökulmastasi, et kaikkien muiden.
Tässä asiassa vanhemmilla ei ole oikeuksia, ainoastaan velvollisuuksia. Lapsen näkökulmaa tässä pitäisikin katsoa ja sen kommentoija nimenomaan esitti. Onko sulla jotain luetun ymmärtämisvaikeuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok. Kunhan isistäkin puolet olisivat lähivanhempia ja viikonloput äidin luona.
Tämähän on täysin katkeran naisen näkökulma, ei lapsen.
Vai katkeran isän, jonka ei anneta tavata lasta?
Isällä tai äidillä ei ole oikeuksia, niitä on vain lapsella. Miksi lapsi haluaisi tavata isän, joka unohtaa tapaamiset, myöhästyy niistä tai siirtää niitä jatkuvasti ja koko tapaamisajan mustamaalaa ja panettelee lapsen äitiä? On kännissä tai aggressiivinen ja touhuilee omiaan viis piitaten siitä, että lastahan hänen piti tavata eikä pullistella omaa egoaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta nykyisin erotaan liian herkästi, sitä vaan kyllästytään ja kasvetaan erilleen Eikä oikein edes haluta tehdä liiton eteen töitä Tärkeää on osata ja antaa antteeksi Lapseyt usein kärsivät eniten erosta, vaikka eivät sitä vanhemmille kererro
Eri asia jos toinen juo, käyttä jotain aineita, tai on henkistä ja fyysistä väkivaltaa Silloin ero on paras mahdollisuus Itse kyllä jäin näissäkin asioissa avioliittoon Helppoa ei ollut ; enkä tiedä olisiko pitänyt sittenkin erota Lapsilauma oli täysin sitä mieltä että isää et jätä Ei pärjää ilman sinua , on pian jossain katuojassa Nyt on elämä rauhoittunut On tullut armelias vanhuus
Ihanaa kuulla, että on vielä vastuullisiakin aikuisia. Kaikkea hyvää vanhuusvuosiisi!
Olin varhaisteini kun äitini yllättäen ilmoitti odottavansa lasta toiselle miehelle, ja muutti ennen lapsen syntymää tämän luokse asumaan. Ei olisi tullut mieleenkään muuttaa jonkun ventovieraan äijän nurkkiin. Pikkuveljen kanssa jäätiin asumaan kotiin isän kanssa. Äitiä nähtiin satunnaisesti, varsinkin siskopuolen vauva-aikana ei äidiltä meille liiennyt paljoa aikaa. Siskopuolen aikuistuttua olen alkanut olla taas enemmän tekemisissä äitini kanssa. Isäpuoli (mikä kummallinen ilmaisu!) on jäänyt aika vieraaksi, edelleenkään ei juuri muuta kuin moikata. Äitiäni tapaan pääsääntöisesti muualla kuin heidän kotonaan.
N42
Tämä ketju kuitenkin koskee lapsen näkökulmaa asiaan, ei sinun käsitystä lapsen näkökulmasta. Pyydä se teinisi ketjuun kertomaan haluaako mieluummin olla viikko-viikossa vai haluaisiko mieluummin asua enemmän toisen luona.