Vaikea aihe: rakastanko enemmän koiriani kuin lapsiani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, olet kiintynyt siihen tunteeseen kun joku tarvitsee sinua pysyäkseen hengissä ja tottelee sinua juuri sinun tahtosi mukaan. Lapset ei olleetkaan enää yhtä kivoja, kun alkoivat tuoda omaa tahtoansa esiin. 

Juuri tämä, eläin ei rakasta ketään, se kiintyy siihen paikkaan jossa sitä kohdellaan hyvin ja ruokitaan. Se ei ole rakkautta. 

Hm, ihan samalla tavallahan ihmislapset kiintyy niihin jotka hoitaa ja ruokkii? Koirat kiintyvät enemmän ihmisiin, kissat paikkoihin. Mutta ei se ihmisten rakkaus tunnetasolla eroa kauhean paljon eläinten tunneskaalasta, vaikka ihminen on älykkäämpi. Rakkaus on lopulta voimakasta kiintymystä, turvaa ja luottamusta. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jonkinlainen häiriö jos välittää eläimestä enemmän kuin ihmisestä. Seurustelin taannoin naisen kanssa joka sanoi että hänen kissansa menee minun edelleni kaikessa. Ei ole tervettä.

Nyt naimisissa ja perheellinen. Vaimo sekä minä pidämme lapsia ykkösenä vaikka perheessä on koiria sekä kissoja.

Normaalisti lapset menevätkin eläinten edelle. Silti olen samaa mieltä kissanaisen kanssa siitä, että kissa menee miehen edelle. Tähän on se yksinkertainen syy, että kissa ei osaa pitää itsestään huolta. Kun tullaan esim. reissusta ja ruvetaan huolehtimaan, että lapset saavat ruokaa, samalla huolehditaan, että kissa saa ruokaa. Aikuiset ihmiset odottavat vuoroaan, koska he jaksavat. Kun on hoidettu heidät, jotka tarvitsevat apua, hoitavat aikuiset omat syömisensä. Kissa siis menee tarpeineen miehen edelle, koska mies on aikuinen.

Olet luultavasti vähintäänkin lievästi narsistisiä piirteitä omaava ihminen, jolle tärkeää ehdoton ja kritiikitön yksipuolinen suhde, jossa sinä olet sankari ja toinen ainakin kuvitelmissasi hyväksyy sinut täysin. Ethän näe eläimen ajatuksiin.

Minkä ihmeen takia ei saisi rakastaa eläimiä enemmän, kuin ihmisiä?Tämä on joku ihmisten keksimä moraalinen pakko. Jos kuitenkin huolehtii myös niistä omista jälkeläisistään? Ei kai sitä ääneen tarvi sanoa lapsilleen. Ja tokihan ihmiset pelastetaan ensin palavasta talosta, siinä ei määritellä rakkauden määrää vaan järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jonkinlainen häiriö jos välittää eläimestä enemmän kuin ihmisestä. Seurustelin taannoin naisen kanssa joka sanoi että hänen kissansa menee minun edelleni kaikessa. Ei ole tervettä.

Nyt naimisissa ja perheellinen. Vaimo sekä minä pidämme lapsia ykkösenä vaikka perheessä on koiria sekä kissoja.

Normaalisti lapset menevätkin eläinten edelle. Silti olen samaa mieltä kissanaisen kanssa siitä, että kissa menee miehen edelle. Tähän on se yksinkertainen syy, että kissa ei osaa pitää itsestään huolta. Kun tullaan esim. reissusta ja ruvetaan huolehtimaan, että lapset saavat ruokaa, samalla huolehditaan, että kissa saa ruokaa. Aikuiset ihmiset odottavat vuoroaan, koska he jaksavat. Kun on hoidettu heidät, jotka tarvitsevat apua, hoitavat aikuiset omat syömisensä. Kissa siis menee tarpeineen miehen edelle, koska mies on aikuinen.

 

Mutta tuskin kissasi menee miehen edelle vaikkapa niin, että palavasta talosta ottaisit kissan ja mies saisi muuttua tuhkaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jonkinlainen häiriö jos välittää eläimestä enemmän kuin ihmisestä. Seurustelin taannoin naisen kanssa joka sanoi että hänen kissansa menee minun edelleni kaikessa. Ei ole tervettä.

Nyt naimisissa ja perheellinen. Vaimo sekä minä pidämme lapsia ykkösenä vaikka perheessä on koiria sekä kissoja.

Normaalisti lapset menevätkin eläinten edelle. Silti olen samaa mieltä kissanaisen kanssa siitä, että kissa menee miehen edelle. Tähän on se yksinkertainen syy, että kissa ei osaa pitää itsestään huolta. Kun tullaan esim. reissusta ja ruvetaan huolehtimaan, että lapset saavat ruokaa, samalla huolehditaan, että kissa saa ruokaa. Aikuiset ihmiset odottavat vuoroaan, koska he jaksavat. Kun on hoidettu heidät, jotka tarvitsevat apua, hoitavat aikuiset omat syömisensä. Kissa siis menee tarpeineen miehen edelle, koska mies on aikuinen.

 

Jos sanoo että rakastaa lemmikkiään enemmän kuin puolisoaan niin päässä on vikaa. Sitäpaitsi jos pelastat kissan palavasta talosta ja jätät miehesi sinne kuolemaan voi tulla jopa syyte. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia ei saisi rakastaa eläimiä enemmän, kuin ihmisiä?Tämä on joku ihmisten keksimä moraalinen pakko. Jos kuitenkin huolehtii myös niistä omista jälkeläisistään? Ei kai sitä ääneen tarvi sanoa lapsilleen. Ja tokihan ihmiset pelastetaan ensin palavasta talosta, siinä ei määritellä rakkauden määrää vaan järkeä.

Saa rakastaa, muttei se ole tervettä ja luonnollista

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia ei saisi rakastaa eläimiä enemmän, kuin ihmisiä?Tämä on joku ihmisten keksimä moraalinen pakko. Jos kuitenkin huolehtii myös niistä omista jälkeläisistään? Ei kai sitä ääneen tarvi sanoa lapsilleen. Ja tokihan ihmiset pelastetaan ensin palavasta talosta, siinä ei määritellä rakkauden määrää vaan järkeä.

Saa toki rakastaa eläimiä enemmän kuin ihmisiä, mutta ymmärrä että se ei ole tervettä 

Täällä jollain täsmälleen sama ajatuksenkulku kuin minulla, vastaukset melkein samat:D

Lapsista harvoin tulee aikuisina sitä, mistä he lapsena haaveilevat.

Lapsuudenhaaveina lääkäri ja taidemaalari, aikuisena konttoriråtta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia ei saisi rakastaa eläimiä enemmän, kuin ihmisiä?Tämä on joku ihmisten keksimä moraalinen pakko. Jos kuitenkin huolehtii myös niistä omista jälkeläisistään? Ei kai sitä ääneen tarvi sanoa lapsilleen. Ja tokihan ihmiset pelastetaan ensin palavasta talosta, siinä ei määritellä rakkauden määrää vaan järkeä.

Saa toki rakastaa eläimiä enemmän kuin ihmisiä, mutta ymmärrä että se ei ole tervettä 

Voitko perustella, miksi se ei ole tervettä? Tämmöseen väitteseen olis hyvä olla jotain tutkittua faktaa. Eläviä olentoja ne koirat ja kissatkin on vaikka ne ei puhu, vedä turpaan,  kettuile ym. En usko, että se on keltään pois jos rakastaa eläimiä enemmäm,kuin ihmisiä. Jos siitä huolimatta osaa välittää ja rakastaa myös ihmisiä. Minusta tollanen huutelu "se ei ole normaalia"  on minusta epänormaalia, jos ei ole mitään näyttöä siitä, miksi se on epänormaalia? 

Onko tämä ap. osoittanut jotenkin muuten olevansa ihan kajahatanut? Nyt taitaa olla niin, että ette vaan osaa ajatella asiaa sieltä kuplan ulkopuolelta, kun ei aivokapasiteetti riitä. Hoette vaan tuota mantraa, että se ei ole normaalia. Minusta se on ihan normaalia, jos kuitenkin huolehtii ja välittää myös ihmisitä ympärillään. 

Rakastan eläimiä enemmän kuin ihmisiä ja tiedän että johtuu traumoista. En voisi olla parisuhteessa toisen kanssa koska juurikin se kissa menisi ihmisen edelle ja sori, mutta kyllä sen pelastaisin palavasta talosta ennen ketään muuta... Paitsi kissanpentu voisi mennä oman kissan edelle tai muu eläin poikanen. Elämäni on hyvää juuri näin enkä koe että tämän vuoksi pitäisi mennä terapiaan, koska asiasta ei ole mitään haittaa vaikka häiriöhän se on. Olen valinnut elämäni niin että saan elää eläinten kanssa niin työn kuin vapaa-ajankin puolesta. Ihmiset aiheuttaa minulle tuskaa aina ja kaikkialla, pysyn mieluummin eläinten parissa.

Onhan eläimet paljon miellyttävämpiä kuin kiukuttelevat epäkiitolliset penskat. Siinä mielessä on ymmärrettävää, että eläimen kokee tavallaan antavan rakkautta, kun taas lapset lähinnä ottaa rakkautta, eli eläimen seura on tunnemielessä parempaa.

Meidät on kuitenkin koodattu huolehtimaan lapsista, vaikka se suhde lapsen ja vanhemman välillä ei olekaan kaikkein helpointa. Ei lapsia tunteilla hoideta, muutenhan äidit tappaisi niitä kiukuttelevia lapsiaan alinomaa, kaikki vauvat lentäis seinään. 

Ne koirat ei rakasta sinua vaan ovat leimautuneet sinuun, koska olet lauman johtaja.

Olenko ainoa, jonka mielestä on vaan hyvä, että tuo vauva-tason hoivaavuus kohdistuu lemmikkeihin eikä teineihin? Ihminen kokisi pirun kontrolloivana, jos häntä höösättäisiin kuin tissiposkea. Todennäköisesti teineillä on vaan helpompi murrosikä tällä tavoin

Vierailija kirjoitti:

Kenet pelastaisit palavasta talosta?

Satisfierin 🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jonkinlainen häiriö jos välittää eläimestä enemmän kuin ihmisestä. Seurustelin taannoin naisen kanssa joka sanoi että hänen kissansa menee minun edelleni kaikessa. Ei ole tervettä.

Nyt naimisissa ja perheellinen. Vaimo sekä minä pidämme lapsia ykkösenä vaikka perheessä on koiria sekä kissoja.

Normaalisti lapset menevätkin eläinten edelle. Silti olen samaa mieltä kissanaisen kanssa siitä, että kissa menee miehen edelle. Tähän on se yksinkertainen syy, että kissa ei osaa pitää itsestään huolta. Kun tullaan esim. reissusta ja ruvetaan huolehtimaan, että lapset saavat ruokaa, samalla huolehditaan, että kissa saa ruokaa. Aikuiset ihmiset odottavat vuoroaan, koska he jaksavat. Kun on hoidettu heidät, jotka tarvitsevat apua, hoitavat aikuiset omat syömisensä. Kissa siis menee tarpeineen miehen edelle, koska m

Naisena en saisi pelastettua palavasta talosta kuin ehkä 12-vuotiaan pojan. Typerä kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, jonka mielestä on vaan hyvä, että tuo vauva-tason hoivaavuus kohdistuu lemmikkeihin eikä teineihin? Ihminen kokisi pirun kontrolloivana, jos häntä höösättäisiin kuin tissiposkea. Todennäköisesti teineillä on vaan helpompi murrosikä tällä tavoin

 

Et ja teet ihan hyvän pointin, että lastensa kautta elävä, kontrolloiva ja tukahduttava äiti on huomattavasi ikävämpi vaihtoehto.

Monessa perheessä lemmikit lähtee uuteen kotiin kun ei niitä jakseta hoitaa lasten tultua. Ystäväni luopui 14 vuotiaasta kissastaan koska häntä ärsytti että pyysi ruokaa juuri silloin kun oli saanut vauvan nukkumaan. No, kissa pääsi hyvään kotiin. Mutta eipä merkinnyt mitään 14 vuoden yhteiselo eläimen kanssa. 

Psykopaatti mutsina. Kiva...