Lue keskustelun säännöt.
Lapsen väkivaltainen raivokohtaus ja vanhemman voimakas reaktio
11.06.2024 |
Mulla on ihan hirveä olo. 6-vuotias lapseni saa toisinaan tosi voimakkaita raivokohtauksia. Ne alkaa sillä kun hän aloittaa uhmakkaan käskytyksen johon en lähde mukaan ja sen jälkeen yleensä yrittää heittää minua jollakin ja/tai alkaa läpsiä eikä lopeta kiellosta huolimatta. Sitten otan käsistä kiinni ja tuosta kiinnipidosta raivari alkaa. Sen aikana koittaa satuttaa minua. Nämä tilanteet ei hirveän kauaa kestä onneksi eli ei mitään puolta tuntia mutta kymmenenkin minuuttia tuntuu tuossa tilanteessa pitkältä raivoavan lapsen kanssa. Lapsi rauhoittuu lopulta ja kun sanon että syli ja halaus helpottaa heti niin lähes aina hän sitä noudattaa ja tikanne helpottuu muttei tietenkään siinä kohtaa kun on tilanne kunnolla päällä. Jotenkin on ohjailtavissa myös raivarin aikana eli jos vaikka puree niin ei pure kuin hiljaa ja lopettaa kun kysyn että haluaako oikeasti minua satuttaa eikä riko mitään jos kiellän.
Nyt hetki sitten oli taas tällainen tilanne. Alkoi sillä että taittoi maton kaksinkerroin ja uhmakkaaseen sävyyn pyysi antamaan kakkua. Sanoin että saat kun pyydät nätisti, pistät maton kunnolla ja peset kätesi. Sen jälkeen alkoi heitellä minua uimakellukkeilla ja läpsiä eikä lopettanut. Nappasin häntä hupusta ja talutin melko kovakouraisesti yläkertaan. Mulla on tuosta ihan hirveä syyllisyys nyt. Kaulaan jäi pieniä jälkiäkin vähän. Yleensä pysyn rauhallisena noissa raivareissa mutta tänään jotenkin keitti niin yli. Sain kyllä kasattua itseni heti kun oltiin yläkerrassa ja lopun ajan olin rauhallinen. Tilanne päättyi suht nopeasti ja anteeksi pyydettiin ja käytiin tilanne läpi. Kerroin että minäkin toimin väärin ja niin ei olisi saanut tehdä. Kuten sanoin niin olo on nyt ihan hirveä ja en tiedä pitäisikö tästä hupusta retuuttamisesta puhua jonnekin? Sanoa huomenna lapsen päiväkodissa? Näitä raivareita on nykyään melko harvoin. Ei edes viikottain. On vähentynyt tosi paljon. Ollaan jonossa autismitutkimuksiin.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyt i DI oottimaisesti. Olet keskenkasvuinen.
Kiitos palautteesta mutta tämä ei nyt oikein auta eteenpäin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyt i DI oottimaisesti. Olet keskenkasvuinen.
Kiitos palautteesta mutta tämä ei nyt oikein auta eteenpäin.
Ap
Sinun pitää mennä jonnekin terapiaan hoitamaan nuppisi kuntoon, ettet reagoi tuolla tavalla.
Täh? Meillä tuo on ihan normaalia jos lapset perseilee.
Et kerro arjestanne muuten. Arvioi kokonaistilanteesi ja mieti tarvitsetko apua. Onko mahdollista että tämä toistuu vai onko kyse yksittäistilanteesta. Mitä ajattelet lapsesta, mitä tunnet häntä kohtaan, miten väsynyt olet häneen. Tämä kertoo enemmän kuin yksittäistilanteen pohtiminen.
T. Adhd- ja autisminkirjon lapsen äiti
Tarvitset keskustelua ammattilaisen kanssa, ehkä psykologin. Onko lapsesi esikoulussa, käyttäytyykö hän siellä samoin. Miten suhtautuu isään ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tartut kiinni. Se vain aiheuttaa taistelun. Lähde pois tilanteesta vaikka hetkeksi ulos. Lapselle seuraukset esim ruutuaikaa tai karkkipäivä pois.
ÄLÄ TARTU LAPSEEN KIINNI ja älä jatka sitä. Käden voi siirtää pois jos tulee kohti ja ote kestää hyvin pienen hetken. Kiinnipito laukaisee pakoreaktion ja ahdistushäiriön. Älä ole takertuva aikuinen. ÄLÄ luo vastakkainasettelutilanteita. Älä pakota lasta. Yritä toimia sulassa sovussa ja olla reilu. Asioita opetellaan rauhassa. Joskus omassa huoneessa voi lapsi rauhoittua, katsoa vaikka kirjaa tai muuta. Ei kai ole tv, puhelin ja mölytoosat päällä koko ajan? Tunteiden suhteuttamista ja käsittelyä voi opetella positiivisella tavalla.
Pojilla on tarve joskus liikkua ja elää. Tytöillä tarve tulla välitetyksi ja ymmärretyksi oikein. Kannustus, lapsi on aika pieni. Lapsen oloa pitää myös kuunnella ja kuulostella, onko tuskainen vai onko hyvä. Lapsillakin on tunteita tai toiveita, tarpeita. Aina ei mennä aikuisten maailman ehdoilla. Poikia toki voi joutua käskyttämään, jos meinaa tehdä jotain tyhmää, ettei revi tyyliin kissaa hännästä - joskin kissa ei sovi silloin taloon. -Jatkuva riita ei ole edullinen kenellekään silti, pitää etsiä hyvää mieltä ja kiinnittää positiiviseen huomio. Huumori auttaa? Aikuinen on vastuussa, koska lapsi ei osaa vielä käsitellä tunteita hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni toimit ihan oikein tuossa tilanteessa. Asetit rajat ja näytit lapselle paikkansa. Turhaa voimaa ei käytetty. Lapsi ehkä vähän säikähti, ihan hyvä vaan. Asia käytiin läpi jälkeenpäin.
Älä turhaan syyllistä itseäsi. Juttele lapselle ja tee hänelle selväksi, että sinä määräät, ja että hän ei saa tuolla tavalla tahtoaan läpi.
🇺🇦🇮🇱
Ap voi miettiä omaa reaktiota mitä tapahtuu, jos joku tulee ja tarttuu sinuun voimalla kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tartut kiinni. Se vain aiheuttaa taistelun. Lähde pois tilanteesta vaikka hetkeksi ulos. Lapselle seuraukset esim ruutuaikaa tai karkkipäivä pois.
Ja näin lapsi oppii, että vanhempia voi pompottaa. Kun raivoan, niin se lähtee pois ja voin tehdä mitä halusinkin.
Onhan se väärin, jos hupusta retuuttaa niin kovaa, että jää jälkiä. Hyvä, että koet tehneesi väärin. Se estää sua tekemästä noin uudestaan. Vaikka se on väärin, olen itsekin sortunut joskus liian kovakouraiseen käsittelyyn juuri samanikäisen kanssa. Koin syyllisyyttä, mutta sen vuoksi sain seuraavilla kerroilla pidettyä hermoni kurissa. Olisin aika varovainen siitä, kenelle kerron, jos kerron. Päiväkodista ainakin saatetaan ilmoittaa lastensuojeluun, jos kerrot tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap voi miettiä omaa reaktiota mitä tapahtuu, jos joku tulee ja tarttuu sinuun voimalla kiinni.
No kuule poiiisit ja vartijat tarttuu jos riehuu tai varastaa. Ja niitä ei kiinnosta, miltä susta tuntuu.
Nämä asiat on hyvä opetella kotona, niin ei tarvitse sitten harjoitella perusasioita tuolla kadulla.
🇺🇦🇮🇱
Onhan se aikuinen niin paljon lasta voimakkaampi, että pystyy melkein heittämään lapsen seinään tai kuristamaan, niin kuin tuossa. Jos aikuinen vielä samalla raivostuu, niin saattaa tulla pahaakin jälkeä.
Hakisin kyllä pikaisesti apua koko perheelle, ei ole todellakaan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arki on pääsääntöisesti hyvää. On hyviä ja huonompia kausia vaihtelevasti ja nyt ollut pitkään hyvä kausi eli eskarivuosi mennyt tosi hyvin. En ole kovinkaan väsynyt (en lapseen enkä arkeen) enkä kuormittunut. Toki nuo raivaritilanteet tai muut jumit turhauttaa muttei minulla yleensä mene hermot. Tai kyllähän siinä nyt ärsyyntyy muttei varsinaisesti lapseen vaan tilanteeseen ja itse lasta kohtaan tunnen suurta empatiaa kun hänellä paha olla. Varmaan oman rauhallisuuteni takia tilanteet menee usein melko nopeasti ohi ja lapsi hakeutuu syliini rauhoittumaan.
Eskarissa menee hyvin eikä siellä ole tällaista paitsi ihan älyttömän harvoin. Yhden käden sormilla laskettavissa koko vuoden aikana. Saa paljon hyvää palautetta ja että on mennyt niin hyvään suuntaan koko ajan. Kavereita on eskarissa ja vapaalla. Kaverit tärkeitä mutta ne kuormittaa lasta selvästi ja jos ollut paljon kavereiden kanssa niin yksin ollessaan sitten tulee näitä raivareitakin enempi. Isään suhtautuu samoin kuin minuun. Nyt itse asiassa aloitti juuri uhmakkaan käytöksen isäänsä kohtaan mutta tilanne meni heti ohi ja lapsi itse muutti käytöstään. Minun kanssa lapsi varmaan toimii pääsääntöisesti paremmin kuin isänsä. Tässä siis pohdintaa näin yleisesti arjen sujuvuudesta. Tosiaan pitkään ollut hyvä kausi mutta jotenkin olo että kesä voi olla aika raskas. Täytyy ennakoida omaa käytöstäni ja hengittää aina pari kertaa kunnolla ennen kuin toimii eikä reagoida noin impulsiivisesti.
Ap
Itsekin olen joskus aikoinaan ylireagoinut väsyneenä. Suosittelen vahvasti, että älä tartu lapseen. Meillä se eskaloi tilannetta, ja itsekin oli vaikeampi hillitä hermoni, kun olin kiinni lapsessa. (Lisäksi muistan omasta lapsuudestani, että vihasin sitä, että minuun koskettiin, kun olin vihainen. Se pitkitti raivoa todella paljon.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyt i DI oottimaisesti. Olet keskenkasvuinen.
Kiitos palautteesta mutta tämä ei nyt oikein auta eteenpäin.
Ap
Älä huoli, minulla on ollut tyttö tuollainen ihan pienestä ja nyt jo siis lähes täysi-ikäinen. Hyvin uhmakas ja raivokas lapsi! Hyvältä kuulosti ja tiedän tuon tunteen josta kerrot. Kuulostaa erittäin hyvältä toiminnalta ja syyllusyyden tunne on täysin normaalia. Jos haluat puhua, puhu mutta pakko ei ole. Luonne määrittää tätä lapsen toimintaa. Opit jokainen päivä lisää ja tiedän että joustaminen raivostuttaa mutta älä syytä itseäsi jos joustat suojellaksesi itseäsi sekä lastasi. Kuulostaa siltä että tiedät mitä tehdä. Toivon sinulle hyvää, ei tarvitse voittaa aina kaikkia tilanteita eikä varsinkaan näiden lasten kanssa. He ovat hyvin vaativia persoonia. Tsemppiä!
Lapsi voi heijastaa vanhemman tunteita ja hermostumista äkkiä. Tai ottaa itselleen myös mallin reagoida voimakkaasti. Lapsi ja nuori on kuin peili. Toki omakin tahto on. Selkeys mikä on joo ja ei. Kokeeko lapsi että tuli kuulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyt i DI oottimaisesti. Olet keskenkasvuinen.
Kiitos palautteesta mutta tämä ei nyt oikein auta eteenpäin.
Ap
Sinun pitää mennä jonnekin terapiaan hoitamaan nuppisi kuntoon, ettet reagoi tuolla tavalla.
Päinvastoin itse asiassa. Mene sinä vaikka kasvattamaan luonnettasi, olet kuvottava joka ketjussa näine juttuinesi. Olet yksi häpeä täällä alistamassa aina huoltajia!
Miksi autismitutkimukset? Sen perusteella mitä ketjussa on kerrottu, lapsi vaikuttaa tavalliselta.
Käyttäydyt i DI oottimaisesti. Olet keskenkasvuinen.