Vaikea aihe: rakastanko enemmän koiriani kuin lapsiani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia ei saisi rakastaa eläimiä enemmän, kuin ihmisiä?Tämä on joku ihmisten keksimä moraalinen pakko. Jos kuitenkin huolehtii myös niistä omista jälkeläisistään? Ei kai sitä ääneen tarvi sanoa lapsilleen. Ja tokihan ihmiset pelastetaan ensin palavasta talosta, siinä ei määritellä rakkauden määrää vaan järkeä.

Saa toki rakastaa eläimiä enemmän kuin ihmisiä, mutta ymmärrä että se ei ole tervettä 

Voitko perustella, miksi se ei ole tervettä? Tämmöseen väitteseen olis hyvä olla jotain tutkittua faktaa. Eläviä olentoja ne koirat ja kissatkin on vaikka ne ei puhu, vedä turpaan,  kettuile ym. En usko, että se on keltään pois jos rakastaa eläimiä enemmäm,kuin ihmisiä. Jos siitä huolimatta osaa välittää ja rakastaa myös ihmisiä. Minusta tollanen huutelu "se ei ol

Mä olen jo kommentoinut ennemmin että sairaalta vaikuttaa tuo syy, rakastaa eläintä enemmän sen takia kun se on riippuvainen ap:stä. Siis se ei ole rakkautta vaan hallitsemisen ja kontrolloinnin tarvetta. Ei ole tervettä että täydellinen riippuvaisuus aiheuttaa "rakkauden" tunteita, se kertoo että ap ei pidä siitä kun lapset ovat omilla aivoillaan ajattelevia ja itsenäisiä.

Koirapiireissä ihan yleinen ajattelukanta, jota ei toki vauvapiireissä juuri huudella julki. Lapset menee siinä sivussa. Heistä huolehditaan hyvin, onhan koiraihmiset tottuneita huolehtimaan toisen olennon hyvinvoinnista. Lapsen tulo ei myöskään sekoita vanhempien päitä eikä aiheuta masennuksia kuten niillä, joilla on ensi kertaa joku vastuullaan ja rajoittamassa elämäänsä. Vauva otetaan mukaan toimintaan eikä jäädä neljän seinän sisälle jumittamaan.

 

Koiraihmisten lapsilla on usein myös säännöt, koska eläinten kanssa sellaiset on perheessä kaikilla oltava. Lapsista ei kasva lellittyjä lösöjä, kaiken keskipisteitä, vaan terveitä eläinrakkaita ulkoilmaihmisiä, joiden kanssa harrastetaan, ulkoillaan ja usein myöhemmin heillä myös on joku lemmikki itselläänkin. 

 

Tämä ei poissulje sitä, että palavasta talosta pelastettaisiin ensin ne lapset, mutta varmasti yritetään pelastaa myös kaikki lemmikit.

Ja tämä ei siis koske välttämättä sitä yhden koiran omistajapariskuntaa, jossa koira on otettu harjoituskappaleeksi ja joka onkin sitten vauvan tultua se ylimääräinen riesa, josta halutaan eroon. Koskee nimenomaan koirien kanssa aktiivisesti harrastavia ja useampia koiria omistavia ihmisiä ja heidän perheitään. 

Vierailija kirjoitti:

Monessa perheessä lemmikit lähtee uuteen kotiin kun ei niitä jakseta hoitaa lasten tultua. Ystäväni luopui 14 vuotiaasta kissastaan koska häntä ärsytti että pyysi ruokaa juuri silloin kun oli saanut vauvan nukkumaan. No, kissa pääsi hyvään kotiin. Mutta eipä merkinnyt mitään 14 vuoden yhteiselo eläimen kanssa. 

Se on ELÄIN, vauva on oma lapsi joka tarvitsee kaiken huomion. Ystäväsi oli vastuullinen ja ajatteli myös eläimen parasta. Noin iäkäs kissa varmaan muutenkin stressaantunut vauvan huutamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Monessa perheessä lemmikit lähtee uuteen kotiin kun ei niitä jakseta hoitaa lasten tultua. Ystäväni luopui 14 vuotiaasta kissastaan koska häntä ärsytti että pyysi ruokaa juuri silloin kun oli saanut vauvan nukkumaan. No, kissa pääsi hyvään kotiin. Mutta eipä merkinnyt mitään 14 vuoden yhteiselo eläimen kanssa. 

Ne on ne hormonit naisella. Siinä alkaa oma mieskin näyttää sille, että pitää sekin siirtää naapurille ruokintaan.

En jotenkin oikein usko... 

Rakastin tiettyjä eläimiä todella paljon. Ja edelleen lapsen saamisen jälkeen rakastan. Mutta kyllä eläimet jäävät lapselle ehdottomasti kakkoseksi, ei tarvitse edes pohtia asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Koirapiireissä ihan yleinen ajattelukanta, jota ei toki vauvapiireissä juuri huudella julki. Lapset menee siinä sivussa. Heistä huolehditaan hyvin, onhan koiraihmiset tottuneita huolehtimaan toisen olennon hyvinvoinnista. Lapsen tulo ei myöskään sekoita vanhempien päitä eikä aiheuta masennuksia kuten niillä, joilla on ensi kertaa joku vastuullaan ja rajoittamassa elämäänsä. Vauva otetaan mukaan toimintaan eikä jäädä neljän seinän sisälle jumittamaan.

 

Koiraihmisten lapsilla on usein myös säännöt, koska eläinten kanssa sellaiset on perheessä kaikilla oltava. Lapsista ei kasva lellittyjä lösöjä, kaiken keskipisteitä, vaan terveitä eläinrakkaita ulkoilmaihmisiä, joiden kanssa harrastetaan, ulkoillaan ja usein myöhemmin heillä myös on joku lemmikki itselläänkin. 

 

Tämä ei poissulje sitä, että palavasta talosta pelastettaisiin ensin ne lapset, mutta varmasti yritetään pelastaa myös kaikki l

Tämä pitää kyllä paikkaansa. Ne tuttavat joilla on koiria niin heidän lapsensa on paljon paremmin käyttäytyviä kuin koirattomien perheen lapset. Ilmeisesti koiralliset osaavat kouluttamisen lisäksi kasvattaa.

Koiraihmiset puolustavat vahvasti lemmikkien oikeuksia ja hyvinvointia, eivät ole niin paljon huolissaan lasten kohtelusta. Tämä ei toki päde kaikkiin. 

Mutta sen vauvavaiheen ja parin ekan ikävuoden jälkeen en ole tuntenut lapsiani kohtaan (enkä ehkä edes silloin) lähellekään samanlaista rakkautta kuin koiriani ( ja aikaisemmin hevosiani) kohtaan. Kotieläinten täydellinen riippuvaisuus minusta hyvinvointinsa puolesta, niiden 100% lojaalisuus ja rehellisyys herättävät minussa sellaisia tunteita, joita minulla ei ole lapsiani kohtaan. Eläimet rakastavat ihmisiään pyyteettömästi kun niitä kohtaan ollaan hyviä ja vaikkei ihan aina oltaisikaan.

 

Tämä kappale huutaa suoraan narsistia!

Provohan tää onneksi olikin. 

Vierailija kirjoitti:

Koirapiireissä ihan yleinen ajattelukanta, jota ei toki vauvapiireissä juuri huudella julki. Lapset menee siinä sivussa. Heistä huolehditaan hyvin, onhan koiraihmiset tottuneita huolehtimaan toisen olennon hyvinvoinnista. Lapsen tulo ei myöskään sekoita vanhempien päitä eikä aiheuta masennuksia kuten niillä, joilla on ensi kertaa joku vastuullaan ja rajoittamassa elämäänsä. Vauva otetaan mukaan toimintaan eikä jäädä neljän seinän sisälle jumittamaan.

 

Koiraihmisten lapsilla on usein myös säännöt, koska eläinten kanssa sellaiset on perheessä kaikilla oltava. Lapsista ei kasva lellittyjä lösöjä, kaiken keskipisteitä, vaan terveitä eläinrakkaita ulkoilmaihmisiä, joiden kanssa harrastetaan, ulkoillaan ja usein myöhemmin heillä myös on joku lemmikki itselläänkin. 

 

Tämä ei poissulje sitä, että palavasta talosta pelastettaisiin ensin ne lapset, mutta varmasti yritetään pelastaa myös kaikki l

Ja tällä tavalla ennenvanhaan elettiinkin. Oli eläimiä ja lapsia. Kaikista kasvoi täyspäisiä. Kyllä ihan saletisti se kymmenen lapsen uupunut äitikin sai aikoinaan suurta lohtua kun kissa tuli syliin kehräämään. Suurempaa kuin se, että jatkuvasti joku lapsista roikkuu helmoissa.

Nykyään pidetään sairaana lemmikin tuomaa lohtua. SE on sairasta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset pois sulta!

On lukematon määrä näitä ihmisiä, yleensä naisia joille eläimet on ihmisiä tärkeämpiä. Sinkkuja pääosa ja tosiasiallinen syy on se että ovat sellaisia luonteeltaan että eivät kykene, eikä kukaan täysjärkinen heitä suhteeseen halukaan. 

Kissat ja koirat tarjoaa sellaisen yksipuolisen suhteen jossa voit paapoa eläimiä ihan niin paljon kun halua mutta ne ei esitä vaateita eikä toiveta. Ehkä kolistelevat ruokakuppia joskus mutta eivät haasta älyllisesti tai muutenkaan.

Pidän koira- ja kissaihmisiä mielenvikaisina ihmissuhteisiin kykenemättöminä 

Hyvä kirjoitus! Mukavaa, että muutkin ovat huomanneet mistä eläinpalvonta ja yli-inhimillistäminen usein johtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia ei saisi rakastaa eläimiä enemmän, kuin ihmisiä?Tämä on joku ihmisten keksimä moraalinen pakko. Jos kuitenkin huolehtii myös niistä omista jälkeläisistään? Ei kai sitä ääneen tarvi sanoa lapsilleen. Ja tokihan ihmiset pelastetaan ensin palavasta talosta, siinä ei määritellä rakkauden määrää vaan järkeä.

Saa toki rakastaa eläimiä enemmän kuin ihmisiä, mutta ymmärrä että se ei ole tervettä 

Voitko perustella, miksi se ei ole tervettä? Tämmöseen väitteseen olis hyvä olla jotain tutkittua faktaa. Eläviä olentoja ne koirat ja kissatkin on vaikka ne ei puhu, vedä turpaan,  kettuile ym. En usko, että se on keltään pois jos rakastaa eläimiä enemmäm,kuin ihmisiä. Jos siitä huolimatta osaa välittää ja rakasta

 

Siinä oli täydellinen kuvaus narsistin sielunmaisemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirapiireissä ihan yleinen ajattelukanta, jota ei toki vauvapiireissä juuri huudella julki. Lapset menee siinä sivussa. Heistä huolehditaan hyvin, onhan koiraihmiset tottuneita huolehtimaan toisen olennon hyvinvoinnista. Lapsen tulo ei myöskään sekoita vanhempien päitä eikä aiheuta masennuksia kuten niillä, joilla on ensi kertaa joku vastuullaan ja rajoittamassa elämäänsä. Vauva otetaan mukaan toimintaan eikä jäädä neljän seinän sisälle jumittamaan.

 

Koiraihmisten lapsilla on usein myös säännöt, koska eläinten kanssa sellaiset on perheessä kaikilla oltava. Lapsista ei kasva lellittyjä lösöjä, kaiken keskipisteitä, vaan terveitä eläinrakkaita ulkoilmaihmisiä, joiden kanssa harrastetaan, ulkoillaan ja usein myöhemmin heillä myös on joku lemmikki itselläänkin. 

 

Tämä ei poissulje sitä, että palavasta talosta pelastettaisiin ensin ne lapset

Niillä lapsilla on myös parempi vastustuskyky ja vähemmän allergioita kellä on lemmikkejä, toisin kuin niillä jotka elävät liian steriilissä ympäristössä lapsuutensa. Kyllä eläimet ovat tärkeitä ihmisille ja ei kannata vähätellä niiden merkitystä. Meillä hommattiin koira lasten ollessa pieniä ja kyllä se eläin opetti heille paljon. Fiksuja aikuisia nykyään jokainen lapsi ja monella heistä omat lemmikit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirapiireissä ihan yleinen ajattelukanta, jota ei toki vauvapiireissä juuri huudella julki. Lapset menee siinä sivussa. Heistä huolehditaan hyvin, onhan koiraihmiset tottuneita huolehtimaan toisen olennon hyvinvoinnista. Lapsen tulo ei myöskään sekoita vanhempien päitä eikä aiheuta masennuksia kuten niillä, joilla on ensi kertaa joku vastuullaan ja rajoittamassa elämäänsä. Vauva otetaan mukaan toimintaan eikä jäädä neljän seinän sisälle jumittamaan.

 

Koiraihmisten lapsilla on usein myös säännöt, koska eläinten kanssa sellaiset on perheessä kaikilla oltava. Lapsista ei kasva lellittyjä lösöjä, kaiken keskipisteitä, vaan terveitä eläinrakkaita ulkoilmaihmisiä, joiden kanssa harrastetaan, ulkoillaan ja usein myöhemmin heillä myös on joku lemmikki itselläänkin. 

 

Tämä ei poissulje sitä, että palavasta talosta pelastettaisiin ensin ne lapset

Nykyään tuo kissa viskattaisiin sylistä pois koska äiti on yliherkkä ja menisi hermot kun lasten lisäksi joku elukkakin vaatii huomiota 

Vierailija kirjoitti:

Ne koirat ei rakasta sinua vaan ovat leimautuneet sinuun, koska olet lauman johtaja.

Ihan sama se on lasten kanssa. Lapsetkin kiintyvät vanhempien lisäksi tasan vain niihin läheisiin, jotka heistä huolehtii, muut jäävät pysyvästi etäisiksi. Eikö siis lapsenkaan rakkaus ole aitoa? 

Vierailija kirjoitti:

Monessa perheessä lemmikit lähtee uuteen kotiin kun ei niitä jakseta hoitaa lasten tultua. Ystäväni luopui 14 vuotiaasta kissastaan koska häntä ärsytti että pyysi ruokaa juuri silloin kun oli saanut vauvan nukkumaan. No, kissa pääsi hyvään kotiin. Mutta eipä merkinnyt mitään 14 vuoden yhteiselo eläimen kanssa. 

Ei tuo sitä tarkoita, etteikö se 14 vuoden yhteiselo koskaan merkinnyt mitään. Kun omat voimavarat on vähissä, siinä tilanteessa on pakko ajatella ensin lasta. Ei ole hirveesti muita vaihtoehtoja. 

Ja tässä juuri tullaan siihen, että kyllä sitten tositilanteessa siitä palavasta talosta yritetään aina pelastaa ihmiset, vaikka eläimet onkin paljon kivempia kuin yksikään ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta sen vauvavaiheen ja parin ekan ikävuoden jälkeen en ole tuntenut lapsiani kohtaan (enkä ehkä edes silloin) lähellekään samanlaista rakkautta kuin koiriani ( ja aikaisemmin hevosiani) kohtaan. Kotieläinten täydellinen riippuvaisuus minusta hyvinvointinsa puolesta, niiden 100% lojaalisuus ja rehellisyys herättävät minussa sellaisia tunteita, joita minulla ei ole lapsiani kohtaan. Eläimet rakastavat ihmisiään pyyteettömästi kun niitä kohtaan ollaan hyviä ja vaikkei ihan aina oltaisikaan.

 

Tämä kappale huutaa suoraan narsistia!

Provohan tää onneksi olikin. 

 

Mun mielestä tuo on ihan normaalia. Vähän tabu aihe, ettei kaikki todellakaan tunne heti suurta rakkautta siihen alapäänsä repineeseen sinappikoneeseen, jonka takia ei saa nukuttua koskaan ja on monenlaista muutakin harmitusta. 

Tietysti rakkaus lapseen kasvaa ajan myötä yleensä. Rakkautta on erilaista, ei esimerkiksi rakkaus puolisoon ole samanlaista kuin rakkaus lapseen tai lemmikkiin, tai omiin vanhempiin, sisaruksiin, ystäviin jne. 

Kaikki rakkaus ei ole helppoa. Lemmikeissä on se viehätys, että niiden rakkaus on ihmiselle helppoa. Ne ei juurikaan ota, ne vaan antaa. En siis puhuisi niinkään siitä mikä rakkaus on aidompaa kuin jokin toinen rakkaus. Jotkut rakkaudet vaan on helpompaa itselle. 

Kaikki rakkaus on silti aitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne koirat ei rakasta sinua vaan ovat leimautuneet sinuun, koska olet lauman johtaja.

 

Ihan sama se on lasten kanssa. Lapsetkin kiintyvät vanhempien lisäksi tasan vain niihin läheisiin, jotka heistä huolehtii, muut jäävät pysyvästi etäisiksi. Eikö siis lapsenkaan rakkaus ole aitoa? 

 

On jännä että vanhempi rakastaa lastaan vaikka hän olisi kuinka kuspiä tahansa mutta sama ei päde toisinpäin. Lapsi rakastaa vanhempiaan jos he kohtelevat hyvin. Koira on periaatteessa vähän sama kuin äiti: Vaikka sitä kohdeltaisiin huonosti niin silti pysyy omistajansa luona kuten äiti ottaa vastaan lastensa pahoinpitelyt häntä koipien välissä.