En tajua ihmisiä jotka tekee työpäivän jälkeen vielä kaikkea

En tajua ihmisiä jotka käy 8 tuntia töissä. Mut mä en olekaan koskaan käynyt. Tuntuu vaan hirveän pitkältä ajalta päivässä. Onhan kaikkea muutakin tekemistä. Miten ihmissuhteet voi ym?

Nyt ymmärrän. Nämä ihmiset nukkuvat yönsä hyvin ja siksi jaksavat.

Ap

Aloita joku liikunta harrastus itsekin, niin silloin tajuat. Energia toimii siten, että mitä enemmän annat, sitä enemmän saat. Liikkunasta saa älyttömästi jo pelkästään energiaa, siihen päälle kun kunto kasvaa niin sitä tulee entistä enemmän. Itsellä on taas päinvastoin, että jos en treenaa, en jaksa mitään. 



Leipomisen aloitusta en taas suosittele, silloin syntyy harvoin mitään terveellistä kuntoa parantavaa, ja alkaa väsyttämään entistä enemmän. 

Niillä on muut elämäntavat kunnossa eikä niillä oo burn out. Ei oo ok ja normaalia että työpäivän jälkeen ei pysty elämään normaalia elämää.

Käy verikokeessa, ala urheilla, ruokavalio ja uni kuntoon ja tarkista mikä sun energiat varastaa

Älä sitten tajua. Ja näin vapautit tilaa aivokapasiteetillesi.

Ruokavalio, liikunta ja lepo. 

Etätyö ja kaksi vilkasta pk-ikäistä lasta. Matkoissa säästää sen tunnin per päivä, joten aikaa jää. Lapset todella energisiä ja talosta löytyy yksi koira, jota on pakko lenkittää. Joten töiden ja päiväkodin jälkeen lapset pyöräilee ja minä lenkitän koiraa. Ulkoilu piristää kummasti. En halua täyttää lasten päiviä ruutuajalla, joten en voi itsekään jäädä sohvalle maksamana. Illalla lasten mentyä nukkumaan leivon leivät, sillä niissä säästää rahaa ja leipominen on mukavaa. Niin simppeliä se nyt on. Ajoissa nukkumaan vaan illalla, niin untakin saa tarpeeksi ja sitten jaksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt ymmärrän. Nämä ihmiset nukkuvat yönsä hyvin ja siksi jaksavat.

Ap

Tämä. Itse nukun huonosti. Nukahdan kyllä heti, mutta herään puoliltaöin ja sitten menee 1-2 h että nukahdan uudelleen. Asiaa on kyllä lääkärissäkin selvitetty ja kaikki uniterapiat tms käyty tuloksetta.

Teen 8-10 tuntista työpäivää. Urheilen kyllä. Aamuin illoin koiralenkit (vähintää 10km päivässä yhteensä)  ja vedän 2-4 kertaa viikossa lasten futistreenejä/pelejä. Kotitöihin ei kyllä riitä enää energiat mitenkään.

Toisilla (itseni mukaan lukien) on helppo työ, istutaan vain koneen äärellä ja naputellaan. Kahdeksan tuntia kun sitä tekee, niin kroppa suorastaan huutaa liikkumaan ja saamaan happea.

Oon joskus tehnyt fyysisesti raskasta työtä (postinjakoa) ja silloin en työpäivän jälkeen jaksanut muuta kuin maata sohvalla. Hyvä kun salille sain itseni raahattua pari kertaa viikossa ja välillä käytyä ruokakaupassa.

On olo kuin päivällä ja yöllä verrattuna tuohon postinjakohommaan. Varsinkin kuin nyt toimistonapsuttelutöitä tehdessä saan olla etänä, eli siis työmatkoihin ei kulu aikaa ja ne pari tuntia enemmän vapaa-aikaa näkyy myös parempina yöunina.

Passiivisuus lisää passiivisuutta. Ei tartte mitään himoliikuntaa, sen kun siivoilee, pesee pyykkiä, tekee kaikkia niitä tavallisia asioita sohvalla makaamisen sijasta. Kyllä se sohva kasvaa kiinni selkään ihan heti kun sen antaa niin tehdä.

Itse ainakin olen vaan entistä väsyneempi jos makaan kaikki päivät. Ja laiska ihminen olen, ihan mielelläni makaisin, mitta ei sitä väsymyksen lisääntymistä pää enää kestä. Sitten on erikseen ne päivät kun on oikeasti väsynyt huonon yön tai tavanomaista raskaamman työrupeaman jälkeen. Silloin sitten lepäilee.

Kokata on pakko jaksaa, ja kotikin on pidettävä edes kohtuullisessa kuosissa.

Paljon muuhun en sitten kykenekään työviikon aikana. Liikun liian vähän, tiedän, mutta en jaksa kuin viikonloppuisin. 

Jotkut ihmiset jaksavat paremmin kuin toiset. Yksinkertaista.

Kuullostaa ap mun elämältä sillon, kun oli raudat (ferritiini) alhaalla ja b12 vaje.

Ne tekee mihin ei satu. Töissä saa olla liikkeellä 7-8 tuntia. Kun on ollut sen ajan jaloillaan niin ensimmäiseksi ei tule mieleen että lähdenpä lenkille. Hyvä kun pystyy edes enää kävelemään sinne suihkuun tai edes jääkaapille että saa ruokaa.

Sillon kun hb oli 110 niin oli juuri ap mainitsema olotila töiden jälkeen nyt oli viimeksi 152 hemoglobiini niin tuntuu että työ ei kuormita käytännössä yhtään ja jaksaa tehdä työpäivän jälkeen kaikkea.

Mulla on istumatyö, joka kuluttaa lähinnä aivoja. En pystyisi esim. opiskelemaan kieltä tms. työn jälkeen, kun aivot on ylikuormittuneet muutenkin. Sen sijaan koska olen istunut koko päivän, niin joku liikunnallinen voi lähinnä piristää. Näin kesäisin esim. puutarhanhoito tai kävely luonnossa. Talvisin pari kertaa viikossa kuntosali. 

Vierailija kirjoitti:

Aloita joku liikunta harrastus itsekin, niin silloin tajuat. Energia toimii siten, että mitä enemmän annat, sitä enemmän saat. Liikkunasta saa älyttömästi jo pelkästään energiaa, siihen päälle kun kunto kasvaa niin sitä tulee entistä enemmän. Itsellä on taas päinvastoin, että jos en treenaa, en jaksa mitään. 



Leipomisen aloitusta en taas suosittele, silloin syntyy harvoin mitään terveellistä kuntoa parantavaa, ja alkaa väsyttämään entistä enemmän. 

Jos on pitkäaikainen uupumus tai unettomuus taustalla, ei suositella ainakaan kovatahtista liikuntaa. Kevyt liikunta sen sijaan on hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Aloita joku liikunta harrastus itsekin, niin silloin tajuat. Energia toimii siten, että mitä enemmän annat, sitä enemmän saat. Liikkunasta saa älyttömästi jo pelkästään energiaa, siihen päälle kun kunto kasvaa niin sitä tulee entistä enemmän. Itsellä on taas päinvastoin, että jos en treenaa, en jaksa mitään. 



Leipomisen aloitusta en taas suosittele, silloin syntyy harvoin mitään terveellistä kuntoa parantavaa, ja alkaa väsyttämään entistä enemmän. 

Tää vastaus oli ihan täyttä asiaa. Viisi läskikasaa ollu näköjää kuitenkin erimieltä. Mitä ap:n sit pitäs tehä?? Jäädä vanhaan tapaan kiinni ja sohvanpohjalle ja odottaa että ihme tapahtus ja sitä energiaa tippuis taivaalta?

Ne nukkuu hyvin. Itse en ole nukkunut virkistävää unta sen jälkeen kun kuukautiset alkoivat 13-vuotiaana. Siitä alkoi tajuton väsymys. Rauta-arvot ovat kunnossa, hormonitoiminta on se mikä väsyttää, ja sille ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Aloita joku liikunta harrastus itsekin, niin silloin tajuat. Energia toimii siten, että mitä enemmän annat, sitä enemmän saat. Liikkunasta saa älyttömästi jo pelkästään energiaa, siihen päälle kun kunto kasvaa niin sitä tulee entistä enemmän. Itsellä on taas päinvastoin, että jos en treenaa, en jaksa mitään. 



Leipomisen aloitusta en taas suosittele, silloin syntyy harvoin mitään terveellistä kuntoa parantavaa, ja alkaa väsyttämään entistä enemmän. 

Itselläni jos on ollut uupunut olo, liikunta on aina vain pahentanut asiaa. Eräs lääkärikin sen totesi, että jos on ylikuormittunut, niin sekä psyykkinen että fyysinen kuormitus menee sinne samaan stressipinoon, joka lähestyy koko ajan loppuunpalamisen rajaa. Eikä siis suositellut muuta kuin arkiliikuntaa niin kauan kuin stressitila on päällä töiden takia. 

Leipominen on ihan hyvä harrastus, jos siitä tykkää. Minulle se on sellainen meditatiivinen ja luova juttu, saan siitä rauhaa ja henkistä palautumista. Ei se haittaa, jos ne tuotokset ei ole terveellisiä, kunhan niitä syö kohtuudella. Minäkin sinkkuna leivon ties mitä, mutta laitan pakkaseen loput mitä en ihan lähipäivinä iltapäiväkahveilla syö, ja syön sieltä vähitellen.