Lue keskustelun säännöt.
Alan tajuta, etten saa koskaan kumppania eikä se vain "ilmesty kun sitä vähiten odottaa"
11.06.2024 |
Olen ihan mukiinmenevän näköinen, en tietääkseni persoonalta hirviömäinen 41v nainen joka olisi halunnut pari lasta, kumppanin jonka kanssa jakaa arkea.
Ei kukaan oikeasti lähesty livenä paitsi juopot itseäni 20v vanhemmat setämiehet tai oudot afrikkalaiset jotka hädin tuskin puhuvat englantia tai suomea.
Deittiäpeissä olen laittanut ylärajaksi 50v mutta katsottuani sen ikäisten suomalaismiesten tarjontaa, en vaan pysty. Aivan rupsahtaneita liki jokaikinen.
Nuoremmat jotka eivät ole totaalisia sohvaperunoita eivät ikinä laita tykkäystä takaisinpäin.
Kai sitä yksinkin elelee, mutta se ei koskaan ollut elämänsuunnitelmani tai "valintani".
Suurin virheeni oli kuunnella kaikkia sukulaisia, ystäviä, tätejä ym. jotka hokivat että kyllä se oikea sitten tulee sitten kun sitä vähiten odottaa. Eikä tule. Nekin harvat kerrat kun olen saanut 'sutinaa' niin on pitänyt tehdä hommia ja etsimällä etsiä, seuloa, jutella. Eivät ne ole mistään taivaasta tipahtaneet.
Kommentit (811)
381/811
|
12.06.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Asia menee tietysti hankalaksi kun tajuaa, että pitäisi sitten olla muilla osa-alueilla vähän parempi. Itseä voi kehittää monella tavalla, mutta sitä haluaa olla myös oma itsensä. Itse jonkin verran ujona ihmisenä en tule koskaan olemaan sosiaalinen ekstrovertti, joka minun pitäisi vähemmän hyvän ulkonäön takia olla. Ujouden asteesta riippumatta se on yksi miinus lisää, jos naama ei ole kovin hyvä.
Nettideittailussa tämä personaan ja muiden päänsisäisten ominaisuuksien merkitys katoaa täysin. Tokihan sitä voi tuoda ilmi tekstin ja kuvien muodossa, mutta ilman näkemistä se ei merkitse lopulta yhtään mitään.
Alle keskiarvon näköisenä persoonan ja muiden henkisten ominaisuuksien on melkein pakko olla kympin tasolla. Pinnallisilla asioilla kuten rahalla ja statuksella häviää ulkonäön merkitys, mutta silloin aika selvää, että ei olla yhdessä rakkauden takia.
Ainoastaan selvästi huonoista piirteistä kannattaa pyrkiä eroon, luontaisista ihmisten välisistä eroavaisuuksista ei. Ihmiset etsivät kaltaistaan ja viihtyvät parhaiten kaltaistensa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta ei tuo sama teoria siihen päse, jos joku on sellaisen kanssa, joka ulkonäöllisesti on ainakin mudien mielestä "alempitasoinen". Ihmisillä voi olla lukuisia syitä siihen, miksi"
Minun kokemukseni mukaan tuon harvinaista. Ylivoimainen enemmistö pariutuu oman ulkoisen tasonsa mukaisen puolison kanssa. Ja suurin osahan on taviksia.
On kyllä traagista, että kauniit ihmiset ovat yksin. Me rumat, me kestetään tää kuin rupisammakot ainakin, mutta kauniita käy sääliksi.
Vierailija kirjoitti:
"Mutta ei tuo sama teoria siihen päse, jos joku on sellaisen kanssa, joka ulkonäöllisesti on ainakin mudien mielestä "alempitasoinen". Ihmisillä voi olla lukuisia syitä siihen, miksi"
Minun kokemukseni mukaan tuon harvinaista. Ylivoimainen enemmistö pariutuu oman ulkoisen tasonsa mukaisen puolison kanssa. Ja suurin osahan on taviksia.
Komppaan tätä. Pariskunnat ovat lähes aina samaa tasoa ulkonäöltään. Ja sellaiset harvat poikkeustapaukset joissa toinen on selkeästi toista paremman näköinen, kiinnittävät kyllä ihmisten huomion.
"Miksi olet hänen kanssaan? Saisit paljon paremmankin"!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskekaa vaatimustasoa.
Sori mutta vaaditte yhä jotakin liikaa. Missä kohtaa voitte joustaa? Laskekaa rimaa siinä kohtaa. Muuten kumppania ei löydy ikinä sillä täydellisiä ihmisiä ei ole.
Kun nuoruuden parit on jo muodostettu, luultavasti on sinkiuja jäljellä erikoisempi joukko. Siitä ei enää samalla tapaa löydy valinnanvaraa samanhenkisistä kuin mitä on itse. On myös jäljellä henkilöt, jotka ovat yksin tai eronneet sellaisesta syystä, joka hankaloittaa tuleviakin suhteita.
Rima pitäisi siten laskea todella alas tuossa vaiheessa. Sitten voi kysyä, onko järkevää laittaa hynttyyt yhteen kenen vaan kanssa.
Liian monella se rima on ollut nuorena aivan liian alhaalla, koska kokemattomana ja osin vielä keskenkasvuisenakin sitä ei tietenkään tiedä minkälainen on itselle se aidosti ja oikeasti hyvä suhde. Silloin katsoo liikaa sormien läpi jopa ihan silkkaa p*rseilyäkin (etenkin jos ei mikään suosittu vaan sen yhden semi-kiinnostuneenkin löytäminen oli työn ja tuskan takana) ja luottaa, että kyllä tämä tästä varmasti vielä hyväksi muuttuu kunhan ne pahimmat särmät hioutuu. Ja mitä pidempää tuollaisessa suhteessa on niin sitä hankalampi siitä on sitten lähteäkään ns "tyhjän päälle" kun pitäisikin aloittaa kaikki alusta ja se kaikki onkin sitten ihan haaskuun heitettyä aikaa.
Silti siitä vääränlaisesta suhteesta itselle vääränlaisen ihmisen kanssa vaan pitäisi lähteä heti ja mieluiten tietysti ei edes sellaista aloittaa. Lopulta se kuitenkin on edessä, että yhteiselosta ei vain tule kerrassaan mitään ja mitä pidempään tuollaisessa on ehtinyt katkeroitua ja kasvattaa yleistä luottamuspulaa vastakkaiseen sukupuoleen niin sitä hankalampi se on enää löytää sitä itselle paremmin sopivaa kumppania ja parisuhdetta. Valitettavasti nämä tällaiset "kuhan nyt on joku"-tyytymissuhteet on sellaisia, että osa niistä päättyy henkirikokseen etenkin jos kumpikin alkaa lääkitä sitä katkeroitumistaan alkoholin avulla. Ja mikä erikoisinta, tuollaisessa onnettomassa, molemminpuolisessa tyytymissuhteessa ollaan usein vielä hurjan omistuksenhaluisia. Jostain syystä mustasukkaisuutta on aivan älyttömästi eli vaikka se toinen v*tuttaakin 24/7/365 niin silti jos minä en sinua saa niin sitten ei saa kukaan muukaan. Ja jos saa, niin taatusti pilaan kaikin mahdollisin keinoin sen onnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen treffailukulttuuri ei todellakaan ole kovin romanttista.
Olen jo eläkeiässä, parisuhteessa oleva nainen ja kun menen matkoillani vaikka Lontooseen, minua vieläkin joskus pyydetään treffeille tai halutaan tarjota drinkki. Suomessa olen ollut jo vuosia ihan näkymätön muille kuin tutuilleni, joiden kanssa voidaan vaikka vähän sopivasti flirttaillakin, toki sopivat rajat säilyttäen. Meiltä puuttuu muuten yleisestikin sellainen kevyt, kiva tapa ja taito flirttiin, se toisi iloa elämään. Aika jäyhiä sitä ollaan, sekä miehet että naiset. Ja monet miehet vielä kuolaavat vain pumpattujen, vähäpukeisten naisten perään.
Tuo nettideittailun yleistyminen on jotenkin näivettänyt lähes kaikki livenä tapahtuvat kontaktinotot muissa tilanteissa. Osataanko enää ollenkaan sopia deiteistä muualla kuin jossain Tinderissä?
Todellakin ymmärrän, miten vaikea täällä on tutustua fiksuihin miehiin, niitä epätoivoisia vonkaajia ilman asiallisia ja fiksuja seurustelutaitoja on siten liiaksikin.
Vierailija kirjoitti:
"Nimenomaan on merkitystä ulkonäöllä, vaikka kuinka kuulostaa pinnalliselta. Ulkonäön perusteella sitä vielä nykyisinkin pääosin ihastutaan. Parinmuodostuksessa on kuitenkin kyse seksuaalisuudesta ja toisen täytyy viehättää siinäkin mielessä. Eri asia sitten mikä kenenkin mielestä on hyvä ulkonäkö."
Mun käsitys hyvästä ulkonäöstä on mies, jolla on mallin kasvot ja hoikka vartalo. He eivät välttämättä kuitenkaan ole niitä, jotka herättävät kiinnostuksen ja seksuaalisen halun. Kun sanoin, että olen ihastunut miehiin, jotka eivät heti herätä mitään kiinnostusta niin he ovat niitä, jotka eivät ole mallikasvoisia, mutta heissä on äärimmäistä maskuliinisuutta ja seksuaalista haluttavuutta. Heidän on kuitenkin ensin tehtävä jotain tai heidän persoonassaan on oltava jotain mikä herättää sen halun.
Niinkuin vaikka valeltava sulaa asfalttia katuun paahtavassa auringonpaisteessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"menevät eri lailla kuin joku "taso"? Eihän seksuaalinen halu välttämättä noudata yleisiä standardeja, ja jollain voi myös vaakakupissa painaa henkiset, persoonaan liittyvät ominaisuudet. Tai esim. seksuaalinen yhteensopivuus - jos molemmilla on sama fetissi, ottaa mieluummin sellaisen ihmisen kuin jonkun seksuaalisesti epäsopivan "komistuksen"."
Ei mitään parisuhdetta synny jos kaikki osaset eivät sovi yhteen. Mutta tasoteoria keskittyy kuvaamaan uökoista puolta. Fetissit ovat harvinaisia, mutta voivat vaikuttaa. Esim mies voi tykätä hyvin lihavasta naisesta.
Fetissi voi olla myös jokin tietynlainen seksuaalinen leikki, jota tykkäävät tehdä yhdessä. Jos tykkää jostain vähän erikoisemmasta, silloin se painaa vaakakupissa enemmän kuin joku yleinen kauneusnormi. Tiedän, koska itselläni tällainen fetissi on, ja minulle esim. vaniljainen mallipoika olisi pelkästään tylsä enkä kiihottuisi hänestä ollenkaan.
No ei kai kukaan pysty ja/tai halua harrastaa seksiä itselle vastenmielisen ihmisen kanssa! Se ihastuksen / rakkauden sytyttänyt ihminen muuttuu vastustamattoman viehättäväksi. Toisaalta itsellä ei kyllä ikinä ole kenenkään ulkonäkö aiheuttanut sitä, että olisi kiinnostunut, saati ihastunut, vaan nämä tunteet syttyy vasta tutustumisen myötä samoin kuin seksuaalinen halukin.
Siksi kai se tuntuukin niin vieraalta, että osa, etenkin miehet, kiinnostuu ihan sillä perusteella tekeekö naista mieli panna eli onko se riittävän hyvännäköinen. Ei mun ole vielä ikinä tehnyt mieli panna ketään ventovierasta ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mutta ei tuo sama teoria siihen päse, jos joku on sellaisen kanssa, joka ulkonäöllisesti on ainakin mudien mielestä "alempitasoinen". Ihmisillä voi olla lukuisia syitä siihen, miksi"
Minun kokemukseni mukaan tuon harvinaista. Ylivoimainen enemmistö pariutuu oman ulkoisen tasonsa mukaisen puolison kanssa. Ja suurin osahan on taviksia.
Komppaan tätä. Pariskunnat ovat lähes aina samaa tasoa ulkonäöltään. Ja sellaiset harvat poikkeustapaukset joissa toinen on selkeästi toista paremman näköinen, kiinnittävät kyllä ihmisten huomion.
"Miksi olet hänen kanssaan? Saisit paljon paremmankin"!
Jotenkin tuntuu niin kummalliselta, että ulkonäkö on joillekin se isoin asia millä on merkitystä ja sillä määritellään ihmisen taso. Ihan kuin se kuka vaan paremman näköinen olisi jotenkin automaattisesti parempi kumppani kuin se kenen kanssa on.
Noin vanhana omanikäisen ihanteitaan vastaavan kumppanin löytäminen on valitettavasti todella hankalaa, joten oikeastaan ainut tapa on olla todella avarakatseinen ja höllätä vähän niitä kriteerejä. Suurin osa parisuhdetta ylipäätään haluavista ns. kunnon miehistä on jo parisuhteessa eli vaihtoehdoksi jää toisella kierroksella olevat usein itseäsi reilusti vanhemmat miehet.
Todella hyvä tuuri saa olla silti, että omista ihanteita edes vähän vastaavan kumppanin löytää. Ainut neuvoni on että kannattaa olla itse todella aktiivinen aloitteentekijä ja ettei kannata olla liian kranttu ja kuvitella olevansa itse mikään catch 40+ v sinkkuna. 10v nuoremmat naiset "taistelee" niistä samoista miehistä ja aika monesti mies ottaa mieluummin sen fertiili-ikäisen naisen. Itsekin 30v aikoinaan pariuduin 40+ miehen kanssa, enkä usko että hänellekään olisi "kelvannut" itsensä ikäinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä traagista, että kauniit ihmiset ovat yksin. Me rumat, me kestetään tää kuin rupisammakot ainakin, mutta kauniita käy sääliksi.
Hah, niinpä 😃
Oletko muuten koskaan elämässäsi ihan oikeasti kohdannut kaunista naista, joka olisi tahtomattaan yksin? Täällä anonyymillä keskustelupalstallahan varmaan puolet kirjoittajista on omien sanojensa mukaan kauniita sinkkuja, mutta en kyllä muista oikeassa elämässä ikinä tällaista naista kohdanneeni.
T. Toinen ruma
Elämä menee juuri niin kuin on tarkoitettukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kukaan pysty ja/tai halua harrastaa seksiä itselle vastenmielisen ihmisen kanssa! Se ihastuksen / rakkauden sytyttänyt ihminen muuttuu vastustamattoman viehättäväksi. Toisaalta itsellä ei kyllä ikinä ole kenenkään ulkonäkö aiheuttanut sitä, että olisi kiinnostunut, saati ihastunut, vaan nämä tunteet syttyy vasta tutustumisen myötä samoin kuin seksuaalinen halukin.
Siksi kai se tuntuukin niin vieraalta, että osa, etenkin miehet, kiinnostuu ihan sillä perusteella tekeekö naista mieli panna eli onko se riittävän hyvännäköinen. Ei mun ole vielä ikinä tehnyt mieli panna ketään ventovierasta ihmistä.
"Ei mun ole vielä ikinä tehnyt mieli panna ketään ventovierasta ihmistä"
Veikkaan että sinä kuulut todella pieneen vähemmistöön ihmisistä. Veikkaan että lähes kaikki aikuiset ovat kokeneet ainakin kerran elämässään sen tunteen, kun just oikeassa mielentilassa ollessanne näkökenttäänne ilmestyy just se täysin omaan makuunne ulkonäöllisesti oleva mies tai nainen, ja päähän puikahtaa ajatus että "jos tilaisuus sallisi, voisin harrastaa hänen kanssaan seksiä vaikka nyt ja heti".
Minä ainakin tiedän tuon tunteen. Ja olen siis nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mutta ei tuo sama teoria siihen päse, jos joku on sellaisen kanssa, joka ulkonäöllisesti on ainakin mudien mielestä "alempitasoinen". Ihmisillä voi olla lukuisia syitä siihen, miksi"
Minun kokemukseni mukaan tuon harvinaista. Ylivoimainen enemmistö pariutuu oman ulkoisen tasonsa mukaisen puolison kanssa. Ja suurin osahan on taviksia.
Komppaan tätä. Pariskunnat ovat lähes aina samaa tasoa ulkonäöltään. Ja sellaiset harvat poikkeustapaukset joissa toinen on selkeästi toista paremman näköinen, kiinnittävät kyllä ihmisten huomion.
"Miksi olet hänen kanssaan? Saisit paljon paremmankin"!
Jotenkin tuntuu niin kummalliselta, että ulkonäkö on joillekin se isoin asia millä on merkitystä ja sillä määritellään ihmisen taso. Ihan kuin se
Sinusta se tuntuu oudolta, että ulkonäkö on niin isossa roolissa ihmisen tason määrittelyssä. Minulle sen sijaan on täysin luonnollista ja ymmärrettävää, että näin on.
Mä olen yksinkertaisesti todistanut niin monia satoja kertoja miten pelkkä hyvä ulkonäkö hurmaa ihmiset ja "avaa ovia" ja antaa tilaisuuksia, että mulle se on jo ihan päivänselvää, että ulkonäkö on ihan heittämällä tärkein yksittäinen ominaisuus mm. parinhaussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Ei tosiaankaan yht äkkiä ilmesty jostakin ellei näe vaivaa löytääkseen. Tai silloin tarjonta on kuvaamasi kaltaista.
Laskekaa tasoa, ette te ole yhtään niin ainutlaatuisia kuin luulette. Siksi ette löydä ketään. Se on ihan puhtaasti teidän oma ongelma.
Juurihan ap kirjoitti, että ei pysty harrastamaan seksiä vanhojen papparaisten kanssa. Haluaisitko sinä sellaisen suhteen, jossa vain juodaan kahvia ja katsellaan telkkaria yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Ei tosiaankaan yht äkkiä ilmesty jostakin ellei näe vaivaa löytääkseen. Tai silloin tarjonta on kuvaamasi kaltaista.
Laskekaa tasoa, ette te ole yhtään niin ainutlaatuisia kuin luulette. Siksi ette löydä ketään. Se on ihan puhtaasti teidän oma ongelma.
Minulla on tiettyjä pituus, kasvo, keho jne. preferenssejä joista en lipsu, ja jos ne eivät täytä olen sitten ihan mielellään ja mielummin yksin.
Järjetön ajatus että ainoa elämä pitäisi käyttää kärvistelyyn ja 'tason laskemiseen'.
Tyydy sitten siihen että olet yksin, äläkä edes avaudu täällä turhanpäiten. Mene sinne viininlipittelypalstalle juhlimaan Bella elämääsi.
La vita e bella! Life is beautiful!
50v ei ensinnäkään ole papparainen vielä ja ap ei 40+ ikäisenä ole enää mikään nuori nainen, vaan tukevasti keski-ikäinen. Kannattaa tähyillä itseään n. 10v vanhempia miehiä, joiden silmissä olet vielä nuori. Oman ikäisesi miehet yleensä etsivät niitä kolmekymppisiä naisia, joiden kanssa haluavat perustaa perheen.
Vierailija kirjoitti:
Moni palstauli silti väittää että tavisnaiset "hukkuvat huomioon". Tajuamatta että huomio joltain alkoholisoituneilta Pena 50v tyypeiltä jotka tykittävät tykkäyksillä ja läähätyskommenteilla on kärpäsen paskan arvoista. Sen näköisiltä, oloisilta ja ikäisiltä miehiltä joilta oikeasti haluaisi parisuhdetta tai seksiä huomion määrä on tasan nolla.
Olen mielestäni ihan tuiki tavallisen näköinen kolmekyppinen nainen ja kukaan, siis kukaan mies ei ole tehnyt minulle aloitetta. Ellei lasketa jotain feissaria joka yritti vielä lehtisen tuputtamisen jälkeen kysyä puhelinnumeroani 'muuten vain' (enkä voi tietää yrittikö silti vain myydä jotain).
Tämä on kyllä kiinnostava keskustelu... uskon että täysin näkymättömiä "wall flower" naisia on olemassa, mutta samalla olen oikeassa elämässä nähnyt paljon täysin vastakkaista. Esimerkiksi yksi tuiki tavallisen näköinen "tuttu" toisesta koulusta aikoinaan joka on vähän sellasen meterologi Anniina Valtosen näköinen ja oloinen "kympin tyttö" naapurintyttö sai ihan teinistä lähtien paljon huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Hänellä ioli todella huono itsetunto kiusaamisen takia, jonka ansiosta hän myös haki paljon hyväksyntää miehiltä jo teininä.
Tiedä sitten onko kyseessä joku "viba" tai energia mitä jotkut naiset antavat miehille joka johtaa kohtaamisiin? ehkä nainen joka ei tarvitse huomiota / hyväksyntää ei myöskään saa sitä?