Jos ei ole tukiverkostoja eikä paljon rahaa, niin miten parisuhde voi selvitä pikkulapsivuosista?
Jos ei ole ketään sellaista sukulaista tai tuttua, joka joskus hoitaisi lasta eikä ole varaa palkata lastenhoitajaa kuin joskus lyhyeksi aikaa jonkun pakollisen lääkärikäynnin tms ajaksi, niin koskaan, vuosiin, ei pääse kahdestaan puolisonsa kanssa minnekään. Ei ravintolaan syömään, ei kävelylle, ei hotelliyötä viettämään, ei leffaan, ei minnekään. Ehkä joskus seitsemän vuoden päästä pääsee pariksi tunniksi jonnekin. Miten parisuhde voi selvitä tällaisesta? Ihan vinkkejä kaipailen.
Kyselee nyt neljä vuotta tuota elänyt, parisuhde käytännössä lähes tauolla ollut, kun voimia kaiken vauva-arjen ja pikkulapsiarjen keskellä jokaöisine yövalvomisinen ei ole ollut parisuhdeasioihin. Eikä kyllä yhtään aikaakaan, siis sitä kahdenkeskistä.
Kommentit (99)
Joku tuttu teinityttö sillon tällön lapsenvahdiksi ja käytte Rossossa syömässä ja leffassa 4h, maksaa 40€ se vahtiminen ja tuon aina saa nipistettyä jostain. Tai vaikka piknik tai autolla ajelu, lainaatte tuttujen kämppää ja siellä käytte hiukan laatuaikaa viettämässä. Tuossa on vaan mielikuvitus rajana. Meillä oli 3 pientä lasta eikä ollenkaan tukiverkkoja (isovanhemmat kaukana, omat sisarukset samassa pikkulapsijamassa väsyneinä) ja se ei meidän liittoa kaatanut. Ero tuli muista syistä sitten kun lapset teinejä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen, miksi ette palkkaa hoitajaa lapsille. Laitoin vuosia sitten lapun taloyhtiön rappuihin. Siten saatiin ensimmäiset hoitajat, vanhempi nainen ja lukiolaistyttö. Sittemmin on sana kiertänyt ja nykyään aina löytyy joku, jolle muutaman tunnin hoitohomma käy.
Ei kaikilla ole rahaa palkata ketään.
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän kunnassa tarjolla mitään ilmaista hoitoapua?
Täällä seurakunta tarjoaa lastenhoitoa joka toinen viikko yhtenä iltana 2 tunnin ajan. Seurakunnan lastenohjaaja hoitaa siis ilmaiseksi lapsia kerhotiloissa. Sovittaessa lastenhoitoa on mahdollista saada myös omaan kotiin.
Miksi lastenhoidon pitää olla ilmaista? Millä rahalla niitä kahdenkeskisiä ravintolailtoja on tarkoitus viettää? Tietenkin sillä rahalla saa myös hoitajan. Ongelma ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen, miksi ette palkkaa hoitajaa lapsille. Laitoin vuosia sitten lapun taloyhtiön rappuihin. Siten saatiin ensimmäiset hoitajat, vanhempi nainen ja lukiolaistyttö. Sittemmin on sana kiertänyt ja nykyään aina löytyy joku, jolle muutaman tunnin hoitohomma käy.
Ei kaikilla ole rahaa palkata ketään.
Mutta on kuitenkin rahaa mennä elokuviin ja ravintolaan? Sitähän täällä itketään, ettei koskaan pääse kahdestaan mihinkään (maksulliseen) huvitukseen.
Jos on rahaa mennä jonnekin viettämään laatuaikaa pariskuntana, on varaa myös maksaa hoitajalle.
Miksi se ei selviäisi? Parisuhde kasvaa ja voi hyvin siinä perhe-elämän keskellä. Meillä esikoinen oli kerran yön yli hoidossa lapsena. Muutoin ei hoitoapuja ollut. Nyt nuorinkin 17 v ja parisuhde voi oikein hyvin.
Vaikka nyt voisimme mennä kahdestaan minne vaan, niin viihdymme parhaiten kotona. Sitä toki odotamme, että kuopuskin muuttaa pois ja voimme rietastella milloin huvittaa, vaikka olkkarissa.
Me olimme kahdestaan hyvä tiimi. Hoidimme hommat yhdessä. Tsempattiin toisiamme. Koskaan ei tullut mieleenkään luovuttaa. Nyt kun lapset ovat omillaan, on aikaa käydä ravintolassa, kävelyllä, matkoilla ja vaan olla kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista että elämässä on vain oma perhe eikä ketään muuta.
Eikö tuttavapiirissä ole lapsiperheitä ? Lapset voisivat käydä vuoroin vieraissa leikkimässä toistensa kodeissa. Myöhemmin yökyläilyt molemmin puolin !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen, miksi ette palkkaa hoitajaa lapsille. Laitoin vuosia sitten lapun taloyhtiön rappuihin. Siten saatiin ensimmäiset hoitajat, vanhempi nainen ja lukiolaistyttö. Sittemmin on sana kiertänyt ja nykyään aina löytyy joku, jolle muutaman tunnin hoitohomma käy.
Ei kaikilla ole rahaa palkata ketään.
Säästäminen on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän kunnassa tarjolla mitään ilmaista hoitoapua?
Täällä seurakunta tarjoaa lastenhoitoa joka toinen viikko yhtenä iltana 2 tunnin ajan. Seurakunnan lastenohjaaja hoitaa siis ilmaiseksi lapsia kerhotiloissa. Sovittaessa lastenhoitoa on mahdollista saada myös omaan kotiin.
Miksi lastenhoidon pitää olla ilmaista? Millä rahalla niitä kahdenkeskisiä ravintolailtoja on tarkoitus viettää? Tietenkin sillä rahalla saa myös hoitajan. Ongelma ratkaistu.
Ravintolaillallisen hinnalla voi myös vaihtoehtona yöpyä yhden yön hotellissa.
Ap, käy Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilla, osa Lastenhoitoapu. Säästämällä tavoitteeseen on mahdollisuus luotettavaan lastenhoitoapuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee, kun on kaks aikuista perheessä voi sentään vuorotellen hoitaa, omat harrastukset ovat tärkeitä, työ tuntuu lomalta kun perheessä on lapsia, välillä lasta voi pitää päiväkodissa vaikka ois itse vapaalla ja yrittää näin järjestää yhteistä aikaa aikuisten kesken.
Me ainakin ollaan molemmat töissä kun lapsi on päiväkodissa. Aamulla viedään lapsi sinne kun mennään töihin, iltapäivällä heti töiden jälkeen haetaan (jompi kumpi vie ja hakee). Sitten päiväkoti menee kiinni. Ei ainakaan meidän päiväkoti ole auki niin myöhään, että iltapäivällä töiden jälkeen voisi pitää lasta siellä viettääkseen pari tuntia parisuhdeaikaa.
Ap
Käytte töissä mutta ei ole varaa palkata lastenhoitajaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viettänyt parisuhdeaikaa kun lapset menee nukkumaan. Ja väliaikaistahan kaikki vaan on. Lapset kasvaa nopeasti.
Tuo "parisuhdeaika" kuten myös "oma aika" ovat kovin suomalaisia ilmiöitä muuten. Muille ihmisille tuntuu olevan ihan normaalia, että lasten tultua elämä on perhe-elämää.
No eikä ole mitenkään suomalaista 😁😂 Monessa muussa kulttuurissa vanhempien parisuhdeaika ja oma aika on paljon luonnollisempi asia kuin Suomessa. Kuten myös yhteisöllisyys ja isovanhempien vahva osallistuminen.
Oletko asunut pitkäänkin ulkomailla kun tiedät monen maan tavat? Itse olen toistakymmentä vuotta.. Totta, että esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa on yhteisöllistä. Mutta ei siellä tulisi kuulonkaan, että äiti esim. lähtisi viettämään yhtäkkiä naisten lomaa muutamaksi päiväksi kav
Itsekin asunut pitkään etelässä. Totta, että lapset mukana kaikkialla, mutta heille vedetään paljon kovemmin rajat ja annetaan enemmän aikuisten olla omilla ehdoilla. Ei siis oleteta niin paljon, että asioita tehdään lasten ehdoilla, kuten täällä. Se varmasti tekee parisuhteestakin ihan erilaisen.
Lisäksi on kaikissa luokkayhteiskunnissa itsestäänselvyys, että varakkaat hankkivat apua lastenhoitoon. Ei ole "teen kaiken itse pätevänä emäntänä ja ura päälle" -kulttuuria. Jopa kotiäitien on täysin soveliasta käyttää siivoojaa, au pairia...
Suomi on näkökulmastani aivan hirveän rankka maa äideille tämän supermuumimamma-uraäiti -kombon takia. Helpompana näen äitiyden henkisesti etelässä, vaikka siellä onkin aivan kammottavan stressaavaa arki, vaikka olisi rahaa.
- lapseton
Tuossa mainittiinkin MLL, varmastikin saa jotain halpaa tai ilmaista apua. Ja parisuhdetta voi myös hoitaa ilmaiseksi myös, esimerkiksi juuri kävelyillä. Mutta yleisesti, nuo ajat on varattu lapselle, harvoin vanhemmat saavat mitä haluaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen, miksi ette palkkaa hoitajaa lapsille. Laitoin vuosia sitten lapun taloyhtiön rappuihin. Siten saatiin ensimmäiset hoitajat, vanhempi nainen ja lukiolaistyttö. Sittemmin on sana kiertänyt ja nykyään aina löytyy joku, jolle muutaman tunnin hoitohomma käy.
Ei kaikilla ole rahaa palkata ketään.
Mutta on kuitenkin rahaa mennä elokuviin ja ravintolaan? Sitähän täällä itketään, ettei koskaan pääse kahdestaan mihinkään (maksulliseen) huvitukseen.
Jos on rahaa mennä jonnekin viettämään laatuaikaa pariskuntana, on varaa myös maksaa hoitajalle.
No ei nyt välttämättä. Ehkä sitä saa raavittua juuri ja juuri sen leffarahan, mutta ei jotain 70 euroa ylimääräistä lapsenvahdille. Itselläni on kokemusta tukiverkottomasta elämästä, ja jotenkin siitä on selvitty. Välillä on ollut tosi raskasta, kun yhteistä aikaa ei enää sen jälkeen ole ollut iltaisin lasten nukkumaanmennessä, kun lapset ovat kasvaneet taaperoista isommiksi, mutta minkäs sille on voinut, yhdessä on perhe hankittu. Tuo neuvo, minkä yleensä saa niiltä ihmisiltä, joilla ei itsellä ole kuitenkaan kokemusta tukiverkottomuudesta, ei aina toimi, eli se, että tutustukaa muihin lapsiperheellisiin. Meillä on ollut paljon lapsiperheellisiä ystäviä, mutta eivät he meidän lapsia ole hoitaneet, sillä eivät ole itse kaivanneet vastavuoroisesti apua, kun on ollut mummolat lapsia hoitamassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa mainittiinkin MLL, varmastikin saa jotain halpaa tai ilmaista apua. Ja parisuhdetta voi myös hoitaa ilmaiseksi myös, esimerkiksi juuri kävelyillä. Mutta yleisesti, nuo ajat on varattu lapselle, harvoin vanhemmat saavat mitä haluaisivat.
Vai ilmaista? Jos nyt lastenhoitajaa ylipäänsä löytää, MLL taksa on sunnuntaisin 22 euroa tunti ja siihen päälle erinäisiä kuluja. Iltaisin ja yöaikaa tietysti maksaa vielä enemmän.
No kyllä se selviää, jos ero ei tule kyseeseen. On vain oltava paljon tahtoa, ja tietämys siitä että aika aikaansa kutakin.
Ps. Voihan sitä koko perheenä harrastaa vaikka retkeilyä, siinä sivussa juttelee puolisolle kun lapsia hoitaa. Pieni aika se loppusessaan on,kun lapset on ihan pieniä. Ellei niitä lapsia oo tyyliin 10 :D
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa välillä yhteinen arkivapaapäivä (vuosilomapäivä, saldovapaa, pekkaspäivä yms.) ja viekää lapset päiväkotiin niin voitte viettää parisuhdeaikaa päivällä.
Tämä onkin hyvä vinkki. Päivä siellä toinen täällä voi olla parempi kuin yksi pitkä kesäloma, kunhan sitäkin löytyy.
Eräs tuttava pariskunta alkoi molemmat 80 % työajalle, vaikutus käteenjäävään tuloon mitätön. Vuorottelivat yhteistä aikaa, mun aikaa, sun aikaa. Lapset päiväkodissa.
Mielikuvitusta kehiin. Yhdelle sopii yksi ratkaisu, toiselle toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen, miksi ette palkkaa hoitajaa lapsille. Laitoin vuosia sitten lapun taloyhtiön rappuihin. Siten saatiin ensimmäiset hoitajat, vanhempi nainen ja lukiolaistyttö. Sittemmin on sana kiertänyt ja nykyään aina löytyy joku, jolle muutaman tunnin hoitohomma käy.
Ei kaikilla ole rahaa palkata ketään.
Säästäminen on keksitty.
Tyhjästä on paha nyhjästä.
Itsellä oli sama tilanne. Tylsäähän se on, ja parisuhde nyt 20 vuoden jälkeen enempi kaveri-työtoveri-pohjalla.
Toisaalta itsestäkin paljon kiinni, miten hyödyntää ajat kun lapset poissa (yökyläilemässä kavereillaan jne). Ylipäätään elämä helpottaa kun lapset vähän isompia.
Minä olen sosiaalinen ihminen, joka ennen lapsia tutustui helposti työkavereihin, opiskelukavereihin, kavereiden kavereihin jne. Mutta lapsen saamisen myötä elämä kapeutui kovin, lukuisista yrityksistäni huolimatta en saanut tutustuttua yhteenkään toiseen äitiin moikkatuttuutta pidemmälle. Vaikka miten menin puistoissa ym juttelemaan jne. Eli ei sosiaalisuuteni auttanut yhtään, tuli vaikutelma että muut äidit vain ei halua tutustua. Ja olen aivan tavallinen ja fiksu nainen, en mitenkään poikkeavan näköinen vaikkapa.