Jos ei ole tukiverkostoja eikä paljon rahaa, niin miten parisuhde voi selvitä pikkulapsivuosista?

Parisuhde voi päätyä muihinkin ongelmiin kun lapset ja yhteisen ajan puute, kannattaa olla tyytyväinen siihen että on saanut kokea molemmat.

Onko teidän kunnassa tarjolla mitään ilmaista hoitoapua?

Täällä seurakunta tarjoaa lastenhoitoa joka toinen viikko yhtenä iltana 2 tunnin ajan. Seurakunnan lastenohjaaja hoitaa siis ilmaiseksi lapsia kerhotiloissa. Sovittaessa lastenhoitoa on mahdollista saada myös omaan kotiin.

Meillä oli sellaisia hassuja pieniä juttuja, kuten se, että saatoimme nukkua olohuoneen lattialla. Katsoimme leffaa, kuhertelimme ja nukuimme siellä. Samoin varastimme seksiaikaa rakastelemalla pikaisesti ulkorakennuksessa lasten katsoessa telkkaria. Teimme siis ihan pieniä juttuja, jotka pystyi tekemään kotona ja ilman rahaa. Pääasia, että keskityimme toisiimme ja saimme jutella ja nauraa keskenämme. Nyt jo 33 vuotta on oltu yhdessä ja vielä jaksamme tykätä toisistamme.

Vierailija kirjoitti:

Muuta taloyhtiöön, jossa on paljon lapsiperheitä. Hyvällä tsägällä ne lapset leikkivät viisivuotiaina paljon keskenään. Noita taloyhtiöitä on tosin nykyään harvassa. Suurin osa kuin senioritaloja.

Missä lapsiperheet tilastojen mukaan asuvat?

Pääkaupunkiseudulla, murluiten Helsingissä.

Meillä parisuhdeaikaa on, kun lapset käyvät nukkumaan n. klo 20 eli päivittäin useampi tunti. Kolme lasta, nuorin 4v ja vanhin 8v. 

Ja oma-aika otetaan vuorottelemalla lastenhoito ja kotityöt. 

Isovanhemmat asuvat 400 km päässä ja toiset 1600 km. 

Ottakaa välillä yhteinen arkivapaapäivä (vuosilomapäivä, saldovapaa, pekkaspäivä yms.) ja viekää lapset päiväkotiin niin voitte viettää parisuhdeaikaa päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hankitte lapsia, jos haluatte vain kahdenkeskistä oleskelua? Meillä ei ollut minkäänlaista tukiverkkoa. Rahaa on, mutta ketään ei palkattu kaitsemaan lapsia. Olemme perhe, emmekä pari, jolla on vaivoinaan lapsia.

Tämä. Miksi tosiaan hankkia lapsia, jos lapset eivät ole osa perhettä ja halua molemmilla vanhemmilla viettää yhteistä aikaa koko perhe, joka antaa iloa ja onnellisuutta elämään. 

Jos ravintolailta tai elokuva on tärkeämpi ja antaa enemmän iloa, kuin lasten seura ja yhdessäolo, silloin olisi kannattanut miettiä lasten hankkimista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi vuorotellen hoitaminen oli ainakin meidän suhteelle se vihoviimeinen niitti. Nopeasti on vain kaksi aikaa: perheaika ja sit se oma harrastusaika molemmilla. Entistä vähemmän aikaa siis yhdessä, etenkään pariskuntana. Eli ei ole mikään parisuhteenhoitoratkaisu tuo. 

 

On parisuhderatkaisu ja ihan hyvä, jos vanhemmat eivät ole mitään kakaraksi jääneitä itsekkäitä tumpeloja! Yksi harrastukset viikossa per pää riittää, kun aikuisena tiedostaa, että tämä nyt vain on sitä pikkulapsiaikaa ja otettava sellaisena! 

Olemme eläneet tällaista elämää melkein 10 vuotta, olemme jo tottuneet tähän, joten emme osaa muuta kaivata ja kamalimmat vuodet ovat jo takanapäin, isompi lapsi yökyläilee kavereillaan jne niin joskus on vain pienempi kotona. Arkisin hiljenee vasta 21 jälkeen ja koululainen on yleensä vielä hereillä puolisen tuntia. En tajua miteen joissakin perheissä lapset menevät jo klo 20 nukkumaan, ei näillä ainakaan unta riitä. 

Hyväksytte asian vain näin ja sitten joskus helpottaa. Mekin pääsemme viettämään ehkä jo kahden keskistä aikaa päiväsaikaan jo 3 vuoden kuluttua. Elätte nyt perheenä ja viettäkää perheen kesken aikaa. 

Parisuhde kannattaa pyrkiä rakentamaan jo ennen lapsia sellaiseksi, että jatkuva yhdessäolo ei ole välttämättömyys ja satunnaiset ajat, jolloin toiselta saa huomiota vähemmän eivät ole katastrofi. Läheisriippuvaiset, toisissaan jatkuvasti roikkuvat pariskunnat ovat niitä jotka ensimmäisenä eroavat lasten tultua, olen todistanut tämän omin silmin.

Ei meillä ollut kahdenkeskeistä parisuhdeaikaa milloinkaan muulloin kun lasten nukkuessa. Tukiverkko puuttui täysin. Olen sitä mieltä, että jos on hyvä ja toista kunnioittava rakastava parisuhde, niin se kestää kyllä pikkulapsiajan. Nyt lapset ovat 17v ja 21v ja meillä on edelleen harvoin ns. parisuhdeaikaa, koska molemmat tehdään vuorotyötä. Koko 25v avioliiton aikana olemme käyneet yhden kerran ilman lapsia 5pv lomalla ihan kahdestaan. Ja siltikin meillä on todella hyvä ja rakastava liitto mieheni kanssa. Odotamme, että nuorempikin aloittaa oman elämän muutaman parin vuoden kuluessa, niin sitten saamme olla kahden ja matkustella niin paljon kuin huvittaa milloin vain ja minne vain.

Jos ravintolaa tai elokuvaa kaipaa, miksi ei voi joskus palkata lastenhoitajaa? Ei maksa montaa kymppiä muutaman tunnin hoito.

Ihmettelen myös, eikö ihmiset ikinä tutustu kehenkään? Olen aika epäsosiaalinen ihminen, mutta lasten ollessa pieniä helposti löysi seuraa muista pienten lasten vanhemmista ja saatiin vastavuoroisesti apua.

Naapurustosta voi myös kysellä, tunteeko joku hyvää lastenhoitajaa. Meilläpäin esim. monet lähihoitajaopiskelijat ja lukiolaiset tekevät mielellään lastenhoitokeikkoja.

Pienillä asioilla,otatte sen parisuhdeajan kun lapsi nukkuu tai sitten vapaapäivän ja lapsi päiväkotiin tms.

Öö, miksi ette palkkaa hoitajaa vaikka kerran vuodessa yhdeksi illaksi, jos parisuhde on siitä kiinni?

Käytte molemmat töissä. Lastenhoitaja halvimmillaan kympin tunti. Ei ole mahdotonta. 

Kummasti kommentit loppui, kun kysytään, miksei voi ottaa hoitajaa silloin tällöin? Se ei oikeasti maksa paljoa.

Jos olisi varaa mennä joskus elokuviin tai ravintolaan, on varaa maksaa vähän lastenhoitajallekin.

Tuntuu, että asioista tehdään liian monimutkaisia.

Tässä ollaan 16v vanhemmuuden jälkeen. Ei ollut helppoa parisuhteelle ne sidotut vuodet mutta päätettiin haluta ja ajatella että ei tämä lopullista oo. Pieniä parisuhdehetkiä siellä täällä. Molemmilla myös omat harrastuksensa. Oltiin kyllä ehditty elää kaksin jo pitkään ennen lasta joten yhdessäolo ei ollut toisessa roikkumista.

Minäkin ihmettelen, miksi ette palkkaa hoitajaa lapsille. Laitoin vuosia sitten lapun taloyhtiön rappuihin. Siten saatiin ensimmäiset hoitajat, vanhempi nainen ja lukiolaistyttö. Sittemmin on sana kiertänyt ja nykyään aina löytyy joku, jolle muutaman tunnin hoitohomma käy. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ihmettelen, miksi ette palkkaa hoitajaa lapsille. Laitoin vuosia sitten lapun taloyhtiön rappuihin. Siten saatiin ensimmäiset hoitajat, vanhempi nainen ja lukiolaistyttö. Sittemmin on sana kiertänyt ja nykyään aina löytyy joku, jolle muutaman tunnin hoitohomma käy. 

Jatkan vielä, että me olemme käyneet lasten kanssa ravintoloissa syömässä aina. Aloitettiin brunsseilla, helppo tottua erilaisiin makuihin ja pöytätapoihin. Matkoille otetaan tietenkin lapset mukaan, mennään heidän jaksamisen mukaan, näin ollaan oltu niin vaeltamassa kuin ranta-ja kaupunkilomillakin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ihmettelen, miksi ette palkkaa hoitajaa lapsille. Laitoin vuosia sitten lapun taloyhtiön rappuihin. Siten saatiin ensimmäiset hoitajat, vanhempi nainen ja lukiolaistyttö. Sittemmin on sana kiertänyt ja nykyään aina löytyy joku, jolle muutaman tunnin hoitohomma käy. 

Tämä. Outoa, että täällä hoetaan, ettei ole tukiverkkoa ja mihinkään ei pääse. Miten ihmiset voi olla niin uusavuttomia, ettei osaa etsiä hoitajaa?

Lastenhoitajia on erittäin helppoa löytää miltä tahansa paikkakunnalta.