*** SUURPERHEIDEN hulinainen vko 5 *** :D

Olen ollut taas erittäin laiska kirjoittaja, mutta onneksi te muut olette niin aktiivisia, että pino löytyy aina helposti. Pahoinvointi ja pahin väsymys on onneksi helpottanut, mutta tämä koneella istuminen aiheuttaa edelleen hieman kuvottavan olon. Mistä johtuu, en tiedä.



Ulmerille jaksamisia, kyllä oman lapsen sairaus on varmasti asia, joka laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Voimia teidän perheelle!



Ruokailuista on ollut puhetta. Meillä vanhimmat lapset ovat onneksi ihan hyviä syömään, joskin esikoisen inhokkiruokaa on kaikenlainen kala, kalapuikkoja lukuun ottamatta. Ne vaan eivät taida kalaa paljoa sisältää. Yleensä lapset syövät sen, mitä ottavat, mutta en pakota syömään, jos ei maistu. Kuopus onkin tässä(kin) asiassa sitten itsepäisempi ja aika valikoiva ruuan suhteen. Makaroni ja jauhelihakastike menee ihan hyvin, mutta sitten sama kastike perunoiden kanssa ei tahdo upota millään jne. Mutta eiköhän tyttö sopivan määrän kuitenkin syö, kun jaksaa leikkiä ja touhuta. Kooltaan on kyllä melko pieni, joten voihan olla, ettei vaan yksinkertaisesti jaksa syödä paljoa. Vaan eipä kokokaan tietenkään välttämättä mitään meinaa, eskaripoika on tosi hoikka, sanoisin oikeastaan että laiha, mutta hän syö tosi isoja annoksia. Liikkuukin kyllä paljon, joten ilmeisesti vaan kuluttaa kaiken syömänsä.



Ihanaa, että on viikonloppu ja mieskin tulee taas illalla viikonlopuksi kotiin. Viikot menee kyllä erittäin nopeaa, kun saa (tai paremminkin pitää) huolehtia yksin taloudesta ja lasten harrastuskuskauksista, joita sitten riittääkin maanantaita lukuun ottamatta joka illalle. Viikonloppuna saa onneksi nukkua pitempään ja muutenkin ottaa rauhallisemmin, kun mies hoitaa lapset käytännössä kokonaan. Tai kyllähän minäkin hoitaisin, mutta lapset omii isän viikonloppuisin, joten minä nautin löhöilystä. =) Vaikka kylläpä noita menoja tuntuu riittävän joka viikonlopullekin, on poikien lätkä- ja jalkapalloturnauksia jne. Kahdenkeskinen aika miehen kanssa jää kieltämättä turhan vähälle. Onneksi tätä ei kestä enää montaa kuukautta, kun mies tulee kotipaikkakunnalle töihin.



Kävin maanantaina äitipolilla ultrassa, vauvoilla näytti olevan kaikki ihan hyvin. Kovasti liikkuivat ja ovat onneksi aivan samankokoisiakin, joten ainakaan vielä ei vaikuta siltä, että toinen elelisi toisen kustannuksella. Rakenneultra-ajan sain helmikuun lopulle, koska kaikkia rakenteita ei vielä nähnyt kunnolla.



mammaXneljälle oikein hauskaa ja rentouttavaa matkaa, sen jälkeen jaksat varmasti ne kouluhommatkin saada loppuun. Ja tuohan se muutenkin piristystä talven keskelle.



Nyt lähden purkamaan sitä suurperheelle tyypillistä pyykkivuorta ja nautiskelen vielä hetken hiljaisuudesta, kun kuopus nukkuu päiväuniaan.



Iloista odotusta ja aurinkoista viikonloppua kaikille!



Niin ja tietenkin tervetuloa vaan kaikki uudetkin palstailijat!



T. pyrytyttö ja vauvelit rv 16+6

Siivous tehty reilusti fuskaten. Lattiat imuroin ja maton välit pesin. En jaksanut kantaa mattoja pihalle. Jotenkin tänään ylimääräinen veto pois. Eskarilainenkin jäi kotiin kun ei jaksanut lähteä. Annoin jäädä kun ei ole kertaakaan ollut turhaan pois. Nyt jo iltapäivällä tuumasin että parempi sen miehen mennä eskariin touhuumaan kuin kiusata pikkusia koko päivä kotona. POika kyllä piirsi 25 sivua teräsmiehen, batmanin ja dinosaurusten kuvia, meni koko aamupäivä. Meinas satukirjan tehdä! :D Ilmeisesti vaan purkaamatonta energiaa nyt niin että pitää aloittaa tyttöjen jahtaaminen. Nyt lapset leikkivät pihassa isänsä valvovan silmän alla. Ihana rauha sisällä.



Ruoaksi ajattelin tehdä läjän pitsoja. Jos pellillisiä teen, niin kolme riittää. Mutta välillä kun alkaa pikkupitsoja tekemään, niitä saa myös tehdä... Lapset meillä yleisesti ottaen hyviä syömään. Yksi lapsista on ronkeli lapsuusiän vaivojen jälkeen( allergiat ja suolen ongelmat ja siitä johtuvat ruokavaliot), mutta kasvaa kuitenkin huimaa vauhtia joten ei ole kasvua haitannut vaikka söis vaan voiperunoita ja herkkuja.



Pyrytytölle: Minun veljen perheeseen odotellaan myös kaksosvauvoja nyt viikolla 19+2. Mielenkiintoista seurata heidän odotustaan. Ensireaktiot oli rouvalla aika rajut mutta nyt tuntuu sopeutuneen hyvin asiaan. Onnea tuplasti odotukseen! Ja toivotaan että kaikki menee hyvin!



Välipalan laittoon menen nyt, lapset tulivat kavereiden kanssa koulusta. Hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

liitympä minäkin teidän ketjuun,olen lueskellut ,mutta en kirjoitellut,esittelen itseni,olen 31 ja mies 34,lapset 94 ja 96 tytöt 04 poika,enkelikaksoset 06 ,toinen kuoli mahaan 25 viikolla ja toinen 8 viikon ikäisenä,surullista mutta nyt vielä kerran uskallimme yrittää ja nyt mennään viikoilla 20+5,asustelemme leppävirralla ,vanhassa rintamamiestalossa jota pikkuhiljaa rempattu-ei vieläkään ihan valmis!

meillä on menossa täällä kaamea flunssaa ensin tytöt ja nyt poika 40asteen kuumeessa ja minä ja mies tietysti seuraavana,nyt heräsi potilas joten jatkan toiste,aijos teillä kok.spinaali puudutuksesta niin vastatkaa minulle synnytys puolelle .

Pikainen tervehdys iltariehan keskeltä...

Isommat muksut on " siivonnut" huonettaan jo tunnin (leikkivät).

Itellä on surkee olo :( Väsyttää ja pää on kipee (on itse asiassa ollut jo viikkoja) .

Kävin aamulla uudessa verikokeessa ,mistä tutkivat uudelleen kilppariarvot. Yritin saada TK:seen ajan ... se vilahti sitte 3 viikon päähän!! Eikä neuvolankaan puolella ole sen lyhemmät jonot.. voi kettu!

Pitänee vinkua päivystys aika jos tää olo ei tästä ala paraneen...

*valivali*



Pakko lähtä kesken kirjoittelun tuonne rauhottaan noi muksut... nuorinta myöten hilluvat pitkin makkaria!!!

Ja sentäs eskarilainen on ollu 3 päivää kipeenä ja hyvin hiljaa... on siis parantunut taudistaan ;) (meillä lapset sairastaa hiljaisuudessa mutta muutoin niistä lähtee valveillaoloaikana huumaava mekkala)





Waimo72 & 15+0 sekä -98, -00 & -05 + miäs

No niin.. saapuihan se vatsatauti meillekkin.. tai siis toistaiseksi vaan minuun.. Toratai-perjantai yönä alkoi ja perjantai menikin ihan sängyn pohjalla ja wc:ssä.. Erittäin epämiellyttävää kun nousi siinä samassa kuumekkin.. Olo oli aika ventti ja on oikeastaan vieläkin. Muu pesua ei ole ainakaan vielä sairastellut, ja toivompa vaan ettei sairastuisikaan!

Oltiin kyllä jo koko pesua äsken ulkoilemassa, osa jäi vieläkin hiihtelemään pihalle, kun tulin laittamaan kirjolohen uuniin ja kuorimaan potut. Kylläpä taas maistuu ruokahyvältä ulkoilun jälkeen. Eipä tässä sen kummempia, voimia keräillään vielä taudin jäljiltä!

aamusta selvittiin ilman miestä joten kuten. Mies siis työreissulla, tulee ke takaisin. Maanantait tekevät tiukkaa aina viikonlopun jälkeen, vaikka silloinkaan ei anneta lasten mahdottomasti illalla kukkua, niin kuitenkin se aina vaikuttaa. Lisäksi kun nyt taas elämme idols-aikaa, on su ja to nukkumaanmenoaika poikkeuksellisesti siirretty 20:sta 21:een :D Tämä tosin sitten vaikuttaa myös, mutta olemme päättäneet tämän ilon suoda, että yhdessä sitä katselemme.



Viikonloppu meni mukavasti. Olimme lasten kanssa luistelemassa ja löysimme tosi hyvän ja ison jään naapurikunnan puolelta, jonne kuitenkin matkaa vain 3 km. Samahan se sitten on minne asti ajelee kun autoon kaikki pakkaa. Tuli ihan itsellekin sellainen olo, että nyt haluun uudet luistimet, että pääsen itsekin varovasti sinne kiertään rinkiä. Hyvää tekisi minunkin peffalle ja (sisä)kintuilleni pikkuinen luisteluliike :) Pienimmäinen joka on siis 3 vee on aivan vakuuttunut omista luistelukyvyistään ja nyt löysin kaappien kätköistä harjoitusluikkarit, joten annetaan hänelle nyt sitten tänään mahdollisuus koittaa omaa osaamistaan :)



Olin su aamuna aivan ihmeellisessä energisessä tilassa(!!!), sillä painuin suoraan sängystä vaatehuoneeseen pistämään kierrätykseen meneviä veetteita pussiin ja sain tyhjiä laatikoita vapaaksi, niin kävin oman ja ukon kaapit läpi ja keräsin kesävaatteet yhteen, kierrätykseen menevät yhteen ja itselleni tein sellainen ' elämään jälkeen odotuskiloista pääsyn' -laatikon. Nyt tosin tuntuu siltä, josko enää koskaan pääsen sen laatikon vaatteisiin enää pukeutumaan... Oli siis aivan kumma energinen puuska ja ajattelin, että josko se energinen keskiraskaus tässä olisi aluillaan (MIKÄ SE ON????? :D ) No sain vielä sitten ainaiseksi pestä pyykkiä, sillä olen päättänyt saada pyykkikorit tyhjilleen ja yllättää äitini, joka siis la tule viikoksi lastenhoitajaksi, sillä äiti sitten yleensä pesee niitä pyykkiä pois. Viimeksi teki saman jutun eli pesikorit tyhjäksi ja seuraavan kerran kun kävi meillä (olisko ollut 2 viikon kuluttua) korit jälleen täys... ei meinannut uskoa silmiään :D



Mulle iski eilen suunnaton matkakuume ja käsitys siitä että la lähdetään reiluksi viikoksi vek! Kuume iski siitä kun katoin innon uusinnan ja Markolla oli niiiiiin ruskea naama, että ajettelin sen olleen jossakin :D :D Yhtään ei nyt ahdista ero lapsista, vaan odotan lomaa enemmän kuin innolla. Tosin sen verran on ajatukset kiertäneet ja tuntuu siltä että ikääntyminen vaan lisää tätä, että huomaan yhä enemmän ajattelevani, että entäs jos meille tapahtuu matkalla jotain ja lapset jää orvoiksi... Onko muilla näitä ajatuksia??? Tosin selitän itselleni heti perään, että se kuolema voi tulla vastaan vaikka kauppareissulla, jos niin on tullakseen. Anoppini on tässä oikein mestari, hän ei ymmärrä vanhempien kahdenkeskistä matkailua lainkaan, tosin hän ei ymmärrä matkailua ylipäätään, vaan se on ajan ja rahan haaskausta ja appiukon ajatuksena on, kuka terve ihminen sitä vapaaehtoisesti kotoa lähtee...

Kun lasten kanssa matkustimme viime kesänä, anoppi sanoi, että no on se hyvä, että jos jotain tapahtuu, niin menee sitten kaikki kerralla. Oli varsinainen hyvän matkan toivotus :D



Huomenna on neuvola ja lääkäri. Sain niiden aiempien vatsakipujen takia nyt ajan lekurille ja siksi kun matkalle lähden, niin on hyvä katsastaa tilanne. Puntariin meno tuntuu nyt kaikista vaativimmalta hommalta huomisessa... Pelottaa... Viimeksi paino oli laskenut 100g, joten nyt ei varmasti ole käynyt niin... Olen kuitenkin nyt vakaasti (jälleen kerran) päättänyt alkaa terveellisemmän elämän. Mielessä on alkanut pyöriä pelko raskausdiabeteksestä, sillä kakkosen odotuksessa se minulla kuulemma oli, tosin vain kaksi vikaa viikkoa, nelosella rasituksessa yksi arvo rajalla ja mittailin arvoja, mutta ne oli kuitenkin ihan kunnossa. Toinen ajatus on tietty sitten se, että sitä painoa ei tähän enää tarttis kertyä sitä samaa tahtia kuin ennen eli 20 kiloa, koska kaikki ei ole lähtenyt sitten pois vaan aina on muutama kilo muistoksi jäänyt pitkistä imetyksistä huolimatta. No sehän on vaan maallista, mutta tavoiteltava tavoite siltikin oman voinnin hyvänä säilymisen vuoksi :) Olisi niin ihana päästä jopa alle omien aloitusmittojen sitten heti synnytyksen jälkeen. Muistan aina kun luin jutun ylipainoisesta odottajasta, joka aloitti heti tiukan ruokavalion ja synnytyksen jälkeen hän oli kevyempi kuin alkaessaan odottaa. Ihmeellistä :D



No joo nyt riitti höpinät ja opiskelu kutsuu. Miksei se egergisyys muuten voi kohdistua koulukirjoihin???????????????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mukavaa päivää ja hyviä vointeja kaikille!



Tervetuloa uusille mukaan, tännehän mahtuu vaikka suurperheellisiä ollaan, hih! No olinpa hauska....



-mammaxneljä ja rv. 15+2

ennustin näköjään oikein tuon hulinan suhteen, kun ei kukaan kerkee kirjoitella :D Palataan kun keritään, nostelin kuitenkin ettei aivan tappiin asti pudota!

Hulinaa oikeasti riittää. Aamu aloitettiin viemällä auto peltien korjaukseen, hakemalla auto tilalle korjauksen ajaksi, viemällä kerhoon ja eskariin lapset ja isot tieten kouluun. Välillä kotiin tekemään ruokaa itelle ja ystäväperheelle. Hakureissun jälkeen päiväkahvit ja hetki rauhallista aikaa. Junior nukkuu ulkona. Nauttii nukkua ulkona, nukkuu jopa 3-4 tuntia. Tarkoittaa minulle pientä hengähdyshetkeä...



Mammax4:lle: Osta ihmeessä luistimet. Aika hienoa huomata että tasapainoa vielä löytyy kouluvuosilta. Minullakin taitaa olla edelliskerrat yläasteella luisteltu. Nyt olen käynyt jopa kolmena päivänä perättäin luistelemassa. Ja kuulemma pitää tänään jaksaa lähteä kanssa.



Haukottaa ankarasti aina tässä vaiheessa päivää. Juuri join päiväkahvit. Ei siis piristänyt pätkääkään! Välillä olen miettinytkin että aina päiväkahvin jälkeen iskee ankara väsy että olisikohan sokerit pielessä. Saas nähdä laittaako jossain vaiheessa sokerirasitukseen... Puhe oli että jos paino nousee liikaa tai maha kasvaa kovasti niin sitten. Painoa nyt jo tullut 4 kg. Huh!



Nyt kyllä silmät painuu kiinni, päiväunille hetkeksi. Mukavaa viikkoa!!!

Tässä vielä edellisiä juttuja:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9399857&p=1&tmode=1&smode…



Maanantai jo lähes pulkassa. Vielä kauppareissu edessä ja sitten sohvalle :) Nämä maanantait ovat näitä minun ainoita koulupäiviäni tätä nykyä ja siksi siis viikon kiireisimpiä päiviä. Mutta ihan hyvä pitää vanhat aivosolut toiminnassa edes jotenkin tässä raskausdementian kynsissä :)



Minä en ole vielä tänä talvena luistimille uskaltautunut, enkä taida uskaltautuakaan. Pelottaa, että kuitenkin kupsahdan nurin. Hiihtämään voisin kyllä lähteä, jos tuo pakkanen vähän hellittäisi. Minulla jo nämä yli 10 asteen pakkaset käyvät varsinkin liikkuessa vähän hengityksen päälle. Allergikko kun olen. Onneksi en sentään astmaatikko.



Tuostapa tulikin mieleeni, että onko muilla perheessä allergioita? Meillä minä olen se, jolta löytyy pitkä lista vältettäviä ruoka-aineita ja jotkut siitepölyt myös aiheuttavat oireita. Lapsista kolmonen on täysin laktoositon, mutta muuten lapsilla ei ole mitään allergioita. Eikä myöskään miehellä.



MammaXneljä jutteli noista peloista, että itselle sattuu jotakin esim. matkoilla. Minä olen aivan samanlainen. Jo se riittää, että mies lähtee osan lapsista kanssa vaikka autolla johonkin, niin minä pelkään, että heille käy jotain. Tai kun molemmat olemme matkassa, niin pelkään, että meiltä jää orpoja lapsia :( Samoin lasten jälkeen olen kehittänyt itselleni kamalan korkeanpaikan kammon, jota ei ollut vielä ennen esikoista. Kai se on jotain suojelumekanismia tämäkin.



(.) Neuvola on ensi viikon tiistaina. Ja siitä parin viikon sisään pitäisi olla rakenneultra. Ei voinut vielä viime neuvolakäynnillä terkka antaa aikaa tuohon ultraan. Kovasti olen kyllä miettinyt tuonkin ultran käymistä sillä samalla yksityisellä, jolla jo kahdesti olen tämän raskauden aikana käynyt. Tiedän, että hän kertoisi sukupuolen, jos se näkyisi, mutta neuvolan lääkäristä en ole ollenkaan varma. Mutta toisaalta, mies (ja minä myös) haluaisi ehkä päästä 4D-ultraan, joten siinähän sen sukupuolenkin sitten näkisi. Jos se nyt ylipäänsä halutaan tietää...



No juu, nyt täytyy lähteä kauppaan, jotta pääsen tänään sinne sohvalle asti :)



Misti rv 17+3

Jospa pikkuhiljaa uskaltaisin kerätä kimpsuni ja kampsuni tuolta suurperhekuumeilijoista ja siirtyä tänne puolelle.



Plussatestin tein viikko sitten ja nyt meille siis nelonen tulossa. Isommat syntyneet v.-00, -01 ja 04. Olo on hiukan epävarma; voiko kaikki mennä hyvin tällä(kin) kertaa, kuinka jaksan töissä jne....Tuttua kai monelle meistä!

Ja ne kaikki auto- ja asuntoasiat, jotka meilläkin siis pian ajankohtaisia, toivottavasti.



Pientä gallupintynkää yrittäisin; missä vaiheessa olette kertoneet muille lapsille uudesta tulokkaasta? Meillä oli viime kerralla lapset vielä niin pieniä, että ei niin ollut väliä, kuinka aikaisin asiasta kertoi. Nyt kun ovat kasvaneet, ovat sellaisia hölösuita, että salaisuutena ei kyllä kauan säilyisi! Entäs muut sukulaiset, työpaikka jne...?



Lasten lelujen siivous ja iltapesut odottavat. Tänään on Täydellisten naisten ilta, joten lapset saatava ajoissa sänkyn....



Suviruusu

etta ultrassa loytyivat ne kauan kaivatut sydanaanet!! Voi kun olo on mainio, ja sori etta parit seuraavat paivat varmasti inhottavan omanapaisia viesteja iskee ruutuihin!!

Mulla tuli oikein vilu, kun aattelinkin teitin lampoja! Kylla tollaset kakskymmenta miinusta on liikaa tallaselle kesaturkkiselle kisulle!

Ja taitaa viela maaliskuussakin lla kylmaa josko tultaisiin pikavisiitille sinnepain. Mullakin on paallimmaisena tuo lentopelko etta jos kaksin matkustettais ja kone tippuis... mutta pakko se joskus on hiukan ajatella itseaankin ja parisuhdetta! Mekin ollaan niin kovin aina menossa koko porukalla kaikki lomat ja viikonloputkin, etta olis ihanaa paasta ekaa kertaa nyt kahdeksaan vuoteen kahdestaan reissuun, vaikka vaan viikoksi! Tuolloin 8v sitten kun muori katsoi kolmen peraan koko viikonlopun etta kaytiin laivalla kahdestaan... sen jalkeen ei paljon yksittaisia reissuja olla tehty, joitain yksi yo poissa juttuja?!

Mutta nyt tuli pizzat kotiin, pakko syoda kuumana!

Voikaa hyvin

-levinia ja hope rv 7+1-

Uusia oli taas tullut mukaan, tervetuloa! Kirjoitelkaahan ahkerasti kaikki.



Ihanaa, että levinialla hyviä ultrakuulumisia. Ja terveisiä täältä pakkasesta. Tykkään yleensä talvesta, mutta kieltämättä aamulla, kun -25 asteessa kuskasin kakkosta kerhoon liki jäätyneellä autolla toivoin vähän lämpimämpää keliä... Millaisia lukemia mittari näyttää teillä päin tähän aikaan vuodesta?



Kiva oli myös kuulla Aliisan hyviä kuulumisia. Ihanaa, että mieskin täysillä mukana odotuksessa. Monesti se taitaa olla niin, että yllätystä seuraa alkujärkytys, mutta kun on aikaa sopeutua niin asia alkaakin tuntua ihan kivalta.



Suviruusu kyseli muille kertomisesta. Meillä pari ystävää, jotka tiesivät vauvatoiveista, kuulivat uutisen noin viikolla 9 muistaakseni. Muuten haluttiin odottaa eka ultra, joka oli viikolla 11+. Lapsille kerrottiin sitten ultran jälkeen, kun viikkojakin alkoi olla 12 kasassa. Mietimme tuota kertomista paljonkin, mutta päädyimme sitten siihen, että kerromme. Esikoinen 6v on aika tarkka tällaisissa ja oli jo vähän ihmetellyt, mitä on tekeillä. Oli ihana kertoa lapsille ja jakaa tätä odotusta heidän kanssaan. Emme kauheasti surreet sitäkään, että jos jotain sattuu. Lapsille voi kuitenkin kertoa lapsentajuisesti ikävistäkin asioista, ihmettelisiväthän he aikuisten surua kuitenkin ja jotenkin se olisi lapsille selitettävä, vaikkei vauvasta olisi puhuttukaan. Lapsia emme erityisesti kieltäneet kertomasta ja ovat sitä nyt kertoneetkin joillekin. Lähinnä esikoinen, joka oli kertonut eskarissa heti joululoman jälkeen. Eli uutinen ei ole enää mikään salaisuus tällä kylällä, vaikken itse ole monillekaan kertonut. =)Töissä kerroin esimiehelle vuoden työsuunnitelmia tehtäessä, viikkoja silloin jotain 13+, muut töissä eivät kai tiedä vieläkään. Niin ja ne sukulaiset... Mun puoleiset kuuli joululomalla eli siinä 12+ viikolla, miehen puoleisille paljastunee hiihtolomalla, jos silloin nähdään.



Edelliseen osittain liittyen mahan koosta. Mulla alkaa olla oikeasti niin iso maha, että vaatteita saa tosissaan miettiä, jos aikoo peitellä. Eilen töissä vielä koitin olla maha piilossa, mutta huonosti onnistuu. Paino on tippunut lähtötilanteesta, joten joku muu sitä mahaa nyt turvottaa. Vauvan ei vielä pitäisi kauheasti mahaa kasvattaa... Kakkosesta maha pullahti samalla tavalla tosi aikaisin ja oli iso koko ajan. Vauvakin oli kyllä meidän isoin, mutta jotenkin se mahan malli oli muutenkin sellainen, että näytti niin isolta. Tänään juuri tapasin äidin, joka kolmisen viikkoa pidemmällä raskaudessa ja mahtuu vielä hyvin housuihinsa. Ei mitenkään päällepäin näy raskaus vielä, vaikka kolmas vauva tulossa. Vaikuttaisikohan se, että on ahkera jumppaaja, jolla lihakset kunnossa. Itsekin olin esikkoa odottaessa hyvässä kunnossa ja maha kauan pieni. Nyt ei ole vatsalihaksista juuri tietoakaan, joten ehkä siksikin pullahtaa... Eipä tuolla nyt sinänsä väliä. Maha on ihana ja kaipa tuo asia jo saa paljastua kaikillekin. Töissä asian julkistuminen vaan jotenkin jännittää, vaikkei sinänsä pitäisi vaikuttaa mihinkään...



Mukavaa viikon alkua kaikille ja onnellista odotusta!

Meiramiina 15+3

Hulinaa? Aika verkkaista on, johan tuo kulkeminen menee automaattiohjauksella :-) Lokikirjana esikoisen reppuvihko ja kakkosen kerhoterveiset.



Samanlainen sarja mulla kuin suvi..hmm.. tuuliko se oli, eli -01-, 02, -04. Lapset oli mun kanssa neuvolassa ja pienin kuuntelemassa sydänääniä, mutten asiaa sen kummemmin " kertonut" . Saara sitten viikkojen päästä kumpareellani levätessä julisti, että äidin mahassa on vauva, jota sitten sisarukset sipittivät keskenään. Joulun jälkeen kävin sitten rakenneultrassa ja lasten isä kertoi, että meille tulee vauva ja sen takia äiti käy lääkärissä. Sitä salaisuuttahan lapset sitten julistivat heti.



Raskausdiabetes on mullakin ja sokerimittauksia tehtyäni olen sitten nöyrtynyt dietillekin. Puuroa olen popsinut jo kahtena aamuna.



Röpsöttävä maha on ihme kyllä lopettanut paisumisensa ja yritän venyneitä mahalihaksia jumpata ja sulattaa läskejä vetämällä itseäni suoraksi ja mahaa sisään. Ihan hyvä jumppa ja tehoaa.



Luistimet on mullakin, lukioaikoina ostin liian suuret ja kärsin niistä sitten. Nyt on nauhat niin rauskat, että pitäisi investoida uusiin. Liikkumishalut on nollassa, yleensä yritän olla vaan niin täydessä toppingissa, että jaksan kärsiä puolen tunnin pakkasessa kököttämiset.



Energiapuuskia on mullakin välillä, ovat vaan turhan lyhytkestoisia.



Lomaesitteitä on nivaska, niitä olen selannut viikon ja netistä välillä. Talvilomaksi ei oikein enää mahkuja, ellei jätä puolia pois ja syksyä on vaikea suunnitella. Laumalle on harvoja hotellihuoneita ja jos on kahdelle huoneelle/lipulla, niin erottavat letnokoneessa, eikä viereiset huoneetkaan ole taattuja jne. Systerin pyrkiin Phuketiin töihin vuodeksi, joten jos sinne sitten.



Tai sitten pitää vuokrata matkailuauto, jolla lastin saa parkeerattua suoraan uimarantaan/lomakohteeseen!



Nukuttaa, mun pirteä aamu loppus tähän.

Uutta viikkoa pukkaa taasen ja on kiirusta töissä, sekä kotona... Nyt päätin " varastaa" hetken aikaa koneelle isumiseen..

Niin siis minä olen viikolla 8.. Kai.. Varmistu lienee vasta ekassa ultrassa.. Eka neuvola käyntikin vasta ensi viikolla.. Tuntuu, että olen ainoa, joka ei ole käynyt yksityisellä ultrassa heti alkuraskaudesta, vai kuvittelenko vain näin? En ole kokenut tarvetta.. Olisiko kenties jotain hyviä perusteluita miksi näin ei tulisi toimia? Helppistä! Siis en aikaisemmissakaan raskauksissa käynyt..

Tällä hetkellä raskaudesta tietää vasta äitini ja anoppi.. En halua vielä lapsille kertoa, ennenkuin näemme pienen sydämen todella sykkivän.. Tässäkö syy aikaisiin ultra käynteihin?

Mutta nyt taas mentävä.. Palaan paremmalla ajalla!

Ilosta odotusta ja aurinkoista viikkoa!

Piiu

Mun aamu ei näköjään ala ellen tule tänne kurkkimaan :)

No olen mä jo ehtinyt lapset kiikuttaa hoitoon/kouluun ja neuvolassakin jo olen ollut. Siellä kaikki hyvin. Sydänäänet 160 tienoilla, verenpaine alhainen ja kyselikin, että huippaako ja huippaahan mua, mutta olen kai jo niin tottunut siihen, etten itse kiinnitä kummempaa huomiota. Hiivaa epäili ja näytteen otti, mikä olikin ihan hyvä, kun matka edessä, niin saa lääkkeet mukaan, ettei ainakaan sitten lämmössä enempää riehaannu... Painoa on nyt tullut ekan 9 viikon käynnin jälkeen noin kolmisen kiloa. No aika hyvin on vielä ' hallinnassa' mutta kyllä vähän pelottaa että taas se parikytä napsahtaa. Ostettiin tosin nyt kuntopyörä, ja ajattelin valita jotkut lemppariohjelmat, joiden aikana sitten aina huristaisin, jos sais siitäedes vähän apua, kun ei musta enää taida jumpalle pomppijaksi olla... Eipä tässä muuten, mutta sitten jo satanen napsahtaa rikki, jos lähelle 20 kilon painonnousua mennään ja se on sitten kyllä jo elimistölle raskasta. Sitten vielä ne kesähelteet ja kun muutenkin turvottaa helposti, niin saati sitten kuumalla. No se on sitten sen ajan mures :)



Masun koosta. Mulla nyt kans jo ihan kunnon maha! Olen sitä ihmetelyt, mutta ehkä se rippuu noista vatsalihaksistakin, sillä mullakaan ei oo kyllä niistä paljoa iloa :) Mukava se tosin on jo masun kanssa kulkea, kun se toivon mukaan näyttää jo siltä että odottaa, eikä siltä, että ' onpas tuo lihonnut' :D



Lapsille kertomisesta... Me kerrottiin vanhimmalle (10vee) viikolla 10 ja muut lapset sai tietää nt-ultran jälkeen. Sukulaisille asia selvisi jo varhain, kun kärähdin pahasta olosta. Oltiin kyllä ajateltu paljastaa vasta myöhemmin, mutta eippä voinut mitään. Muissa odotuksissa lapsille on kerrottu jo aiemmin, mutta kahden keskenmenon ' kasvattamana' ajateltiin nyt odotella kauemman, vaikka mun keskenmenot tosin olleet vasta 12+ ja 16+ viikoilla, joten ennakkoa otettiin silti. Noi km:t olleet 2002, mutta vieläkin kaksi vanhinta muistaa, että silloin vauvat kuoli masuun. Nyt eivät mitään sellaista ole puhuneet, mutta nelosta odottaessani kyselivät kyllä, että voiko tämäkin vauva kuolla. MItäs tuohon nyt sitten sanoisi... Ehkä ovat alkaneet unohtaa noi km:t, hyvä niin. Itselleni tuo 16 viikkoa on nyt tullut sellaiseksi aikarajaksi, että sitten toivottavasti ollaan kuivilla vesillä, tosin tuossa km, vauva oli lopettanut kasvamisen jo 12+ viikoilla. Siinä mielessä nyt on asiat hyvin että tiedän tämän vauvan sydämen jumpsuttavan! Mutta ei näistä kai ikinä saa päätään puhdistettua, siis näistä peloista...



Nyt iloisempiin asioihin. Sain eilen postista belly beltin. Oli pakko tilata, kun ei tähän aikaan oikein noita kesäkuteita saa, niin pystyy sen systeemin avulla ottaa omia vaatteita käyttöön. Toivottavasti ei vaan reidet ja takamus ole pulskistuneet, niin ettei mahdu tuonkaan avulla päälle :D Sen vyön avuksi ajattelin tehdä muutaman tuubin matkaan mukaan, sillä en omista montaa pituudeltaan tarpeeksi pitkää paitaa, että se systeemi jää piiloon. Noloahan se olisi kulkea niin, että näkyy vetskarin auki oleminen :) Kerronpa sitten myöhemmin oliko passeli keksintö vai ei!



Meidän 5 vee löi eilen takaraivonsa jäämäessä. Koko illan valitteli että on arka kuhmu. Sitä ei saanut koskea eikä katsoa. Yöllä kävin salaa sitä kokeilemassa ja hän havahtui siihen unissaankin, joten taitaa tosiaan olla kipeä. Aamulla hiusten harjaaminen oli tuskaa. MItään siinä ei kyllä ulkoisesti näy, mutta täytyy nyt seurailla ja päiväkodillakin mainitsin, että osaavat varoa ja ymmärtää mistä on kyse. Nämä on näitä talven ilojen seurauksia...



Minä joka arvostelen meidän 8 vee pojan pukeutumista saan nyt katsoa peiliin, sillä eilen kärvistelin umpijäässä luistelukentän laidalla melkein tunnin :D En ymmärrä miten olin unohtanut villasukat... Ei sitten tietty voinut ääneen kylmyyttä valittaa, sillä olisin pian saanut kommanttia, että ' etkö osaa pukea tarpeeksi päälle' :D No onneksi ei ainakaan vielä tunnu kropassa kylmettymisen seuraukset.



Hei, onko muilla odotusaikana kasvot kuin pahimmassakin murrosiässä??? Mulla on aivan sairaan kokoisia näppylöitä ohimoissa ja leuassa. Kamalaa! Mulla tätä vaivaa ollut aiemmissakin odotuksissa. On vaan tosi kurjaa, sillä on ihan mielettömän kipeitä ja niitä särkee. Oon tosi nätti... Onneksi on etutukka :D Sitten kun vielä pystyis olla puristelematta...



No nyt täytyy lopettaa ja tehdä pikasiivous ja laittaa pyykkäri laulamaan. Essee odottaa edelleen tekijäänsä ja olisi niiiiiiiin kiva päästä reissuun, että olisi sen saanut pois vaivoista! Täytyy tsempata!



Mukavaa päivää kaikille! Aurinko paistaa ja pakkasta ' vaan' -16, niin mikäs tässä on ollessa - sisällä :)



-mammaxneljä rv 15+3

no niin on se viikko taas pyörähtänyt käyntiin.



Meillä pari ystävää oli tehneet myyrän työtä ja näin sitä vaan jäätiin kiinni. He siis tietävät raskaudesta. Olivat minulle ostaneet koru enkelin suojaamaan odotusta =). Ihania kavereita pakko myöntää. no ens viikonloppuna sen olisin heille varmaan jo heille paljastanut. Suku saa tiedon vasta ultran jälkeen se on ööh helmikuun puolivälissä vasta ja silloin varmaan kerrotaan myös lapsilekin. Näin olen nyt päättänyt.



Joku kertoi pyykkäävästä äidistään. Meillä on jätettävä äidille aina jotain pientä puuhaa kun se tänne vierailulle tulee. Astioita pestäväksi tai hella likaiseksi. Meillä kun äiti ei voi olla tekemättä mitään. Jos nuo on tehty niin alkaa ikkunan pesu tai lattioiden luutuaminen jne. siskoni tuosta äidin siivousvimmasta kärsii suuresti. Ottaa sen loukkauksena ettäon niin likaista kun pitää heti alkaa siivoamaan. Minä annan äidin touhuta kun haluaa. Oikeasti äiti haluaa vain auttaa ja tekee sen sitten sillä tavalla miten osaa. Välillä harmittaa kun mummu tulee kylään siivoamaan eikä olemaan lasten kanssa mutta usein kyllä heitäkin sitten vie pihalle leikkimään ym.



Minä en omista edes suksia mutta tykkään kyllä hiihtää. Luistimet minulla on ja niitä olen viimeksi käytänyt pari talvea sitten. Miehellä ei ole kumpiakaan ja lapsilla on miltein kaikilla molemmat =).



Joku kyseli alkuajan ultrasta onko käyty. Minä en ole koskaan käynyt muissa ultrissa kuin niissä mitä kaupunki tarjoaa. En ole kokenut sitä niin tarkeäksi ehtii tuta odotella sinne viikolle 12-13 np-ultraa ja kahdesta ekasta odoteltiin viikoa18 ja rakenne ultraa kun silloin ei niskapoimua mittailtu =). Kyllähän tämä on pitkä aika odottaa varmuutta että kaikki on hyvin kun minulla ei noita oireita kauheasti ole. Mies kyllä eilen totesi että ei ole epäilystäkään että en raskaana olisi. Nukun ihan hirveästi ja eilen piti miehen tulla antamaan iltapusut ja halit ennen nukkumaan menoa =). Fyysisiä muutoksia on finnit hartioissa ja jonkun verran naamasakin mutta ei hirveästi enemmän niitä minusta tulee kuukautisten aikana naamaan. Vatsa on myös alkanut olla turvonneemman oloinen. Ei se nyt vielä kasvanut ole kai mutta jostenkin on kivampi pitää housut näin kotioloissa auki kuin kiinni. Tosin nyt onkin ollut käytössä ehkä vähän kireämmät housut.



äh nyt on jo juostava eskailaisen hakuun huomiseen jos ehdin...



nuttu

ONNITTELUT LEVINIA onnellisista ultra kuulmisista!!!!!!!!!!!

Nyt vaan sitten nauttimaan raskaudesta!!!!

Halaus,Leanna

Enpä ole jaksanut mitään kirjoitella kun on ollut niiiin kamala olo. Jatkuva ällötys ja niin kuin tiedätte...nyt jostakin syystä on pahaolo poissa! Eilen oli aian kamala päivä ja olin jo luovuttaa:) Ei mutta oikeesti kun se paha olo niin kamalaa että välillä meinaa itku tulla kun ei helpota lainkaan. Ikinä en ole oksentanut mutta mulla on oksennusrefleksi niin tiukassa et vatsataudissakin ei meinaa millään alkaa:) No nyt olen iloinen ja kiitollinen tästä päivästä. Oli vielä hammaslääkärikin tänään ja olin jo varma ettei siitä tule mitään. Mä ainakin joudun ihan keskittyy etten ajattele mitään enkä haista mitään enkä muutenkaan oikeen tee mitään jotta ällötys olisi siedettävää. Mulla kun jotkut ajatuksetkin tekee äänien lisäksi pahaa...no ehkäpä pahin alkaa jo olla takana.



Masu on turvonnut ja harmittaa kun mies jos vitsailee että viimeiset neljä vuotta olenkin näyttänyt samalta. Miten se voi olla et vaikka kuinka yrittää pitää syömiset kurissa niin silti sitä painoa vaan tulee? Nyt kun on ollut tätä pahoinvointia niin joka päivä olen ostanut erilaisen sipispussin (kun se sit alkaa yököttää syömisen jälkeen) ja syönyt joitakin kourallisia kun niitä voi syödä. Onneksi alkaa eri sipsimerkit olla jo läpikäytynä niin ei voi kohta enää syödä niitä. Siis musta mä en syö juuri mitään mut olen silti aivan turvoksissa. Mulla on yleensä tullut painoa sellainen 15 kiloa ja kun olen pieni niin se on aika rasitus ja nyt lääkäri kehoitti noudattaan diettiä jotta saatais tämän vauvan paino pysyyn pienempänä vaikka mulla siis ei ole mitään raskausdiabetesta (esikoisen kanssa muuten oli). Kuulemma vaikuttaa vauvan kokoon äidin painonnousu.



Mutta lääkäri lupasi mulle käynnistyksen vähän ennen laskettua aikaa tuon vauvojen kokojen kasvun takia. Viimeisin oli 4,3 kiloa ja joka vauva kasvanut noin 300g ja mä olen siis 157 pitkä.



Nyt pitää keskittyä taas lopputyön pariin ja yksi seminaarityökin pitäisi jotenkin saada alulle.



-Pränsi + itu 8+3

En ole saanut aikaiseksi vaihtaa nikkiä joten ollaan äitikolmelle siihen saakka kunnes näkyy sormet ja varpaat ;) Luin pinoja sen verta pätkissä että antakaa anteeksi jos menee nimet vielä sekaisin..



Misti kysyi allergioista -kuopuksella on lehmänmaitoallergia, suolisto-oireinen. Ei kovin suurta ongelmaa tuota enää kun en imetä, eli pojalla on soijakorvike ja maidotta (proteiinitta, heratta jne) tehdään kaikki ruoka. Pienikin määrä saa aikaan oksentelun. 1v6kk iässä käydään seuraavassa altistuksessa. Muilla onneksi ei ole mitään!



Suviruusu kysyi raskauden kertomisesta -naapurinrouville ja parhaalle ystävälle olen kertonut. Sukulaisten kauhistelu jääköön mahdollisimman pitkälle ;)



Levinialle onnittelut sydämensykkeestä ultrassa :)



Omassa navassa tuntuu tapahtuvan, kun turvotus lisääntyy päivä päivältä. Oksettamaan ei ole alkanut toistaiseksi, syömällä pysyy etominen kurissa. Sellaista kysyisin, et pärjääkö teidän perheistä kukaan tavallisella 5-paikk. henkilöautolla tai autotta? Me vähän pohdittiin hankinnan siirtämistä myöhempään, eli alkuun vauvan synnyttyä autoillaan vaan yhden aikuisen voimin.



Eipä muistu muuta mitä piti sanoa. Viikon jatkoja.



Ä, pojat 5,3 ja 1v4kk sekä pikkunen 5+1 (?)

Ihan ensin Levinialle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista :) Ja lykkyä pyttyyn myös jatkoon.



Suviruusu kyseli lapsille kertomisesta. Meillä esikoinen (12v) arvaili itsekseen jo ennen kuin kerroimme mitään. Tunnisti merkit, kun äiti makasi illat sängyssä, joi vissyä ja kaikki haisi pahalta :) Mutta odotti silti, että me sanoimme asian ääneen. Ei siis itse kysynyt mitään. Pienemmille kerroimme n. rv 10. Sukulaisille niin, että siskoni ja äitini saivat tietää ensin, loput sitten pikkuhiljaa. Koululla puhuin eilen ensimmäistä kertaa opettajan kanssa asiasta, pari kurssikaveria tiesi jo aiemmin.



Piiulle aikaisesta ultrasta. Minulla syynä varhaisraskauden ultraan on ollut oikeastaan se, että olen halunnut varmistaa, että mahassa todella on joku. Mutta ennen keskenmenoa, joka oli ennen nelosta, en edes ajatellut käyväni muissa ultrissa kuin niissä, jotka kunta tarjoaa. Nyt siis toinen sellainen raskaus menossa, jossa suomeksi sanottuna pelko on ajanut tarkistamaan kohdun sisältöä. Tosin se hyöty näistä ultrista on myös ollut, että raskauden kesto ja la on siinä myös tullut selville tarkasti.



Mahan koosta oli myös puhetta. Minulla todellakin on jo maha! Eipä jää kenellekään vieraallekaan epäselväksi, missä mennään :) Äitiyshousuja olen pitänyt jo joulusta lähtien, omat paidat sentään menevät vielä päälle. Välillä tosin ärsyttää, kun ihmisten kommentit ovat tyyliin: nyt jo tuollainen maha, ja la vasta kesällä! Eilen viimeksi sain tämän kuulla. Mutta johan se puoliväli häämöttää ja minulla on kyllä aina maha tullut esille suht ajoissa. Myönnettäköön, että nyt kahdessa viimeisessä raskaudessa vieläkin aiemmin kuin edellisissä. Mutta itsepähän tämän kannan. Ja kumma kyllä, nuo kommentoijat ovat yleensä ihmisiä, joilla joko ei ole vielä lainkaan lapsia tai sitten yksi tai kaksi. Yritä siinä sitten selittää, että tämä kun on jo viides jne.



Sain muuten nyt hankittua sen äitiysuimapuvun, jonka hankintaa täälläkin mietin. Oma olisi vielä mennyt päälle, mutta koska maha vie jo aika tilan, olisin joutunut uimaan käytännössä toplessina :) Saattaisi olla, että olisivat uimahallilla ohjanneet rouvan suorinta tietä suihkuille ja pukemaan...



Oma napa: Tänään ja eilen on tuntunut jo muutaman kerran sellaista ihan oikeaa vauvaliikettä. Tähän asti ovat vain " kuplat poksahdelleet" . Ja nyt kun näin sanoin, niin seuraavia liikkeitä saankin sitten tietysti odotella.



Mutta nyt on mentävä laittamaan pyykit kuivumaan. Heips!



Misti rv 17+4