Millaisilla elämäntavoilla joku on tyyliin 160cm/47kg?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen noin 155cm pitkä ja painan 48kg. Aamuisin syön mysliä ja jugurttia, lounas tyypillinen työpaikkabuffet, jossa otan yhtä lihalajia, vähän hiilihydraattia ja salaattia. Arkisin illalliseksi on yleensä lihaa/kalaa ja kasviksia. Iltapala tai välipalat on sitten hedelmiä yleensä. Viikonloppuisin aamupala on runsaampi ja on ehkä pekonia ja munakasta sekä leipää, mutta sitten jää lounas kyllä syömättä. Liikuntaa harvakseltaan kuten kävelyä tai kuntosalia silloin tällöin. 

 

Minäkään en kyllä ymmärrä miten minua viisi senttiä pidempi voisi painaa saman verran, koska minulle tämä 48kg on ihan minimipaino ja olen aika luisen tuntuinen jo nyt. Muutama kilo painoa alas, niin olen jo alipainoinen. Painoa olen yrittänyt nostaa etenkin kuntosaliharrastuksen takia, mutta ei vain ruoka maistu tämän enempää. Vanhempani olivat laihoja noin viisikymppiseksi asti, kunnes sitten alko

Kaikille ihminen herkku ei tarkoita leivonnaista, limpparia tai suklaalevyä. Minun herkku on suolainen kuivaliha, sorbetti, juustot, kuiva valkkari jne.

Nuo ovat vaimon luonnolliset mitat ja hän oli noissa mitoissa tavatessa. Pituus on edelleen sama, vaaka vain tykittää lukemat 78 kg. Hiukan huolestuttaa verisuoniterveytensä, diabeteksen ja pitkäkestoisen tulehduksesta mahdollisesti aiheutuvien vaivojen suhteen. Terveystarkastukseen, saati kävelylle ei häntä tahdo saada. Hän ei ole koskaan syönyt liikaa tai herkkuja, jonka vuoksi arvelen että kysymys on stressin tms. aiheuttamista muutoksista vartalon toiminnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen aina tarvita elämäntapaa. Joillakin vain on sellaiset geenit, että on ns. läpipaskoja

 

Geenien vaikutus on kyllä mitätön. Läskien lapset ovat läskejä koska ovat siihen samaan laiskottelun ja paskaruuan täyteiseen elämään kasvaneet.

Läpipasko yleensä viittaa joko ruoansulatusvaivoihin, tai on vain katkerien huutelua ihmiselle joka liikkuu paljon ja tavoitteellisesti.

Meitä oli useampi sisarus, yksi oli tuollainen läpipasko vaikka söi vähintään yhtä paljon samaa ruokaa. Ei ole hoikka enää, mt lääkkeet lihottavat vaikka nyt ruokavalio on melkein pelkkää kahvia - kylässä käydessä on paras viedä omat eväät ja kahvimaito, jos aikoo jotain siellä syödä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla noin nuorempana. Nyt 6 kg enemmän.

Aamuisin söin kaurapuuron ja kahvin maidolla ilman sokeria.

Lounaaksi mitä nyt työpaikkaruokalassa oli tarjolla, mutta en ottanut leipää, perunaa tai pastaa vähän, lihaa tai kalaa reippaammin ja salaattia todella paljon.

Työmatkat 3 km suuntaansa polkupyörällä. Joskus kivalla ilmalla 8-10 km kävelylenkki.

Työpäivän jälkeen jotain kaapista, mitä nyt sattui olemaan. Joskus oli pussinuudelikeittoa ja joku hedelmä. Vettä lipittelin puolen litran olittuopista ja se täytyi täyttää monta kertaa illassa.

Herkuttelitko sitten, vai aina vain noin?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 161 cm, 48 kg. Olen viisikymppinen nainen, istumatyö, en harrasta liikuntaa. Kasvissyöjä olen ollut viimeiset 30 vuotta. Makeasta en ole koskaan oikein välittänyt, se alkaa helposti lähinnä ällöttää jos sitä syö. Alkoholi joskus maistuu kyllä, mutta ei niin usein että lihottaisi. Aamu- tai välipaloja en syö, kun ei tee mieli. Vaikka eilinen on aika tavallinen ruokapäivä:

- Aamu: Maustamatonta tölkkijogurttia, pari pilkottua aprikoosia sekaan, ja granolaa

- Lounas: Lämmintä salaattia johon tuli perunaa ja tölkkitonnikalaa, ja sitten erilaisia kasviksia, leipää

- Päivällinen: Pastaa tomaattikastikkeella ja uunimunakoisolla, päälle vähän parmesaanijuustoa

Ennuste on selkeä: osteopenia viimeistään kuusikymppisenä, ehkä jo nyt, ensimmäinen osteoporoottinen murtuma viimeistään seitsemänkymppisenä, sitten rollaattori ja pitkä toimintakyvyttömyys hoivakotipotilaana ennen kuolemaa.

Vaihtoehto: hormonikorvaushoito, säännöllisen lihaskuntoliikunnan aloittaminen, merkittävä kalsiumin, d-vitamiinin, hyvien rasvojen ja proteiinin lisääminen ruokavalioon ja mahdollisuus asua itsenäisesti jopa kuolemaan saakka tai ainakin melkein. 

Pyöräily duuniin ja takaisin. 

Ei makean syöntiä, ei kaljaa 

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun olin tuon kokoinen, koulussa 8-15, tupakkaa ja kahvia paljon pitkin päivää. Töissä klo 16-21. Kotona klo 22 aikaan ja söin ekan kerran ennen nukkumaanmenoa. Samaa viikosta toiseen. Viikonloppuisin olin myös töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 161 cm, 48 kg. Olen viisikymppinen nainen, istumatyö, en harrasta liikuntaa. Kasvissyöjä olen ollut viimeiset 30 vuotta. Makeasta en ole koskaan oikein välittänyt, se alkaa helposti lähinnä ällöttää jos sitä syö. Alkoholi joskus maistuu kyllä, mutta ei niin usein että lihottaisi. Aamu- tai välipaloja en syö, kun ei tee mieli. Vaikka eilinen on aika tavallinen ruokapäivä:

- Aamu: Maustamatonta tölkkijogurttia, pari pilkottua aprikoosia sekaan, ja granolaa

- Lounas: Lämmintä salaattia johon tuli perunaa ja tölkkitonnikalaa, ja sitten erilaisia kasviksia, leipää

- Päivällinen: Pastaa tomaattikastikkeella ja uunimunakoisolla, päälle vähän parmesaanijuustoa

 

 

Ennuste on selkeä: osteopenia viimeistään kuusikymppisenä, ehkä jo nyt, ensimmäinen osteoporoottinen murtuma viimeistään seitsemänkymppisenä, sit

Siis onhan tuossa terveellisiä ruokia vaikka kuinka paljon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen noin 155cm pitkä ja painan 48kg. Aamuisin syön mysliä ja jugurttia, lounas tyypillinen työpaikkabuffet, jossa otan yhtä lihalajia, vähän hiilihydraattia ja salaattia. Arkisin illalliseksi on yleensä lihaa/kalaa ja kasviksia. Iltapala tai välipalat on sitten hedelmiä yleensä. Viikonloppuisin aamupala on runsaampi ja on ehkä pekonia ja munakasta sekä leipää, mutta sitten jää lounas kyllä syömättä. Liikuntaa harvakseltaan kuten kävelyä tai kuntosalia silloin tällöin. 

 

Minäkään en kyllä ymmärrä miten minua viisi senttiä pidempi voisi painaa saman verran, koska minulle tämä 48kg on ihan minimipaino ja olen aika luisen tuntuinen jo nyt. Muutama kilo painoa alas, niin olen jo alipainoinen. Painoa olen yrittänyt nostaa etenkin kuntosaliharrastuksen takia, mutta ei vain ruoka maistu tämän enempää. Vanhempani olivat laihoja noin viisikymppiseksi asti, kunnes sitten alko

John tuossa on jo herkkuaamiainen viikonloppuisin...

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalisti elämällä. Ikävä tuottaa pettymys, mutta kaikilla tuo ei vaadi mitään paastoa, erityisruokaliota eikä edes liikkumista.

Niinpä, ja vaihtoehtoisesti toisilla se paisuminen ei vaadi paljoa syömistä.

Minä olen 166 cm ja painan 51,7 kg - tänä aamuna punnittu.

Elämäntapani eivä pituuteeni vaikuta, ja  mitä syömiseen tulee olen vegetariaani, en siis syö lihaa enkä mitään muuta eläinkunnan tuotteita kuin kananmunaa ja juustoa.

Syön neljä kertaa päivässä,  ei välipaloja koska en niitä tarvitse. Aterioilta saan energiaa tarpeeksi.  Liikun ulkona joka päivä mutta en treenaa verenmaku suussa.  

En ole makean perään mutta suklaasta tykkään sekä jääteloöstä.  Pulla ja kakut ja roskaruoka ei maistu eikä limut eikä alkoholi.

En tunne tarvetta mässätä.  Ruoka on polrtoaine ja välttämättömyys.  Sitä on saatava mutta normaalit määrät riittää.

Tämä ei vaadi mitään ponnisteluja,  tämä on normaali elämäntapa enkä mene nälkäisenä nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalisti elämällä. Ikävä tuottaa pettymys, mutta kaikilla tuo ei vaadi mitään paastoa, erityisruokaliota eikä edes liikkumista.

Veikkaan tämän "normaalin" olevan aika liukuva käsite, kerran kun katsoo ulkona liikkuessa kadulle niin HYVIN harvassa ovat nämä aloituksessa kuvatut naiset.

Se onkin ihmiselle epänormaalia, että syödään enemmän kuin tarvitsee eikä liikuta yhtään. 

Normaaleilla elintavoilla paino pysyy ihanteellisena ilman vaivannäköä. 

Paitsi että aloituksen mitat eivät ole ihanteelliset vaan alipainon puolella. Terveysriskit ovat jo isommat, kuin lievässä ylipainossa. Se on jännä, miten terveys huolettaa näissä painoasioissa vain kun ollaan ylipainossa, mutta ei alipainon kohdalla. 

Mutta eihän tuo ole edes matala paino. En ymmärrä.

"Siis onhan tuossa terveellisiä ruokia vaikka kuinka paljon!"

Ei ole vaikka kuinka paljon. Jos kirjoittaja on syönyt tavanomaisen annoksen jugurttia (2,5 dl) ja yhden purkin tonnikalaa, hän on saanut noin 35 grammaa proteiinia. Jonkin verran tulee tuosta muustakin, joten sanotaan, että hän on saanut 40 grammaa proteiinia yhteensä. Hänen pitäisi lihasmassansa säilyttääkseen saada yli 70 grammaa. Tämä yhdistettynä liikunnan puutteeseen on suuri riski luustolle ja lihaksistolle ja vanhuuden toimintakyvylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalisti elämällä. Ikävä tuottaa pettymys, mutta kaikilla tuo ei vaadi mitään paastoa, erityisruokaliota eikä edes liikkumista.

Veikkaan tämän "normaalin" olevan aika liukuva käsite, kerran kun katsoo ulkona liikkuessa kadulle niin HYVIN harvassa ovat nämä aloituksessa kuvatut naiset.

Se onkin ihmiselle epänormaalia, että syödään enemmän kuin tarvitsee eikä liikuta yhtään. 

Normaaleilla elintavoilla paino pysyy ihanteellisena ilman vaivannäköä. 

Paitsi että aloituksen mitat eivät ole ihanteelliset vaan alipainon puolella. Terveysriskit ovat jo isommat, kuin lievässä ylipainossa. Se on jännä, miten terveys huolettaa näissä painoasioissa vain kun ollaan ylipainossa, mutta ei alipainon kohdalla.&nbs

Paitsi että juuri ja juuri lievän alipainon puolella. Bmi 18-19,9  on lievä alipaino.  Normaalipaino 19-24,9. Joten juuri ja juuri sillä rajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen yhden tällaisen todella hoikan ihmisen. On noin 168cm pitkä ja todella hoikka. En tiedä mitä tarkkaan ottaen syö, mutta on vegaani, syö 3x päivässä, ja liikkuu todella paljon. Aamuisin koirien kanssa 1,5 h lenkin. Töitten jälkeen saman verran. Viikonloppuisin jopa parin tunnin lenkkejä päiväsaikaan. Kyllä siinä hoikkana pysyy. Harvoin herkuttelee. Saattaa juoda lasin viiniä joskus.

Mä syön kolme kertaa päivässä 90% kasvisruokaa, pidän kirjaa kaloreista, kävelen joka päivä reippaasti 7-10km ja viikonloppuisin 15, sekä teen painotreenin 2-3 kertaa viikossa ja olen vähän pullukka - ja aina ollut. Suurinpiirtein näin olen elänyt jo vuosia.

Haaveilen kuitenkin hoikemmasta uumasta joten olen taas yrittänyt pudottaa painoa vähän lisäämällä liikuntaa ja syömällä riittävästi ja mahdollisimman strategisesti, mutta mitään ei tapahdu :/. Olen nyt tasan

Tykkään tällaisista viesteistä jossa on asennetta. Hyvä sinä! 

Ex vaimo. Just noi mitat. Röökiä, kahvia. Epäsäännöllistä ruokailua.  Paljon herkkuja. Lenkkeilyä.

Keskiverto kalorit päivälle varmaan 1000

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalisti elämällä. Ikävä tuottaa pettymys, mutta kaikilla tuo ei vaadi mitään paastoa, erityisruokaliota eikä edes liikkumista.

Veikkaan tämän "normaalin" olevan aika liukuva käsite, kerran kun katsoo ulkona liikkuessa kadulle niin HYVIN harvassa ovat nämä aloituksessa kuvatut naiset.

Se onkin ihmiselle epänormaalia, että syödään enemmän kuin tarvitsee eikä liikuta yhtään. 

Normaaleilla elintavoilla paino pysyy ihanteellisena ilman vaivannäköä. 

Paitsi että aloituksen mitat eivät ole ihanteelliset vaan alipainon puolella. Terveysriskit ovat jo isommat, kuin lievässä ylipainossa. Se on jännä, miten terveys huolettaa näissä painoasioissa vain kun

Lievässä alipainossa terveysriskit nousevat nopeammin kuin lievässä ylipainossa. 

Ylipainoiset ihmiset ovat usein vakuuttuneita että luonnostaan hoikat ja laihat ihmiset syövät ja liikkuvat väärin. Ajatellaan että hoikalla tai laihalla on todennäköisesti epäterveellinen ruokavalio, liikaa liikuntaa tai tavalla tai toisella väärin syöty. Entisenä lihavana voin todeta lihavuuden vääristävän ruokaan, annoskokoon ja liikuntaan liittyvää suhteellisuudentajua. Niin minullekin kävi. 25 vuotta normaalipainossa on avannut silmät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 161 cm, 48 kg. Olen viisikymppinen nainen, istumatyö, en harrasta liikuntaa. Kasvissyöjä olen ollut viimeiset 30 vuotta. Makeasta en ole koskaan oikein välittänyt, se alkaa helposti lähinnä ällöttää jos sitä syö. Alkoholi joskus maistuu kyllä, mutta ei niin usein että lihottaisi. Aamu- tai välipaloja en syö, kun ei tee mieli. Vaikka eilinen on aika tavallinen ruokapäivä:

- Aamu: Maustamatonta tölkkijogurttia, pari pilkottua aprikoosia sekaan, ja granolaa

- Lounas: Lämmintä salaattia johon tuli perunaa ja tölkkitonnikalaa, ja sitten erilaisia kasviksia, leipää

- Päivällinen: Pastaa tomaattikastikkeella ja uunimunakoisolla, päälle vähän parmesaanijuustoa

 

 

Ennuste on selkeä: osteopenia viimeistään kuusikymppisenä, ehkä jo nyt, ensimmäinen osteoporoottinen murtuma viimeistään seitsemänkymppisenä, sit

Mistä tuon ennusteen oikein taioit?

Eihän tuossa aiemmin kuvatussa ruokavaliossa ollut mitään vikaa.