Mistä tietää, että vanhuksella on kuolema lähellä?

Täytyyhän pakolaiset työllistää, jotta saadaan tilastot kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen luultavasti osaa itse kertoa, jaksaako istua autossa.

Itse olen ajeluttanut ikäihmistä tutuissa maisemissa, kun hän on sitä halunnut.

Minä lapsenlapsensa hain kerran mummon hoitokodista kyytiin. Ajeltiin ympäriinsä ja käytiin torilla kahvilla ja vedyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muita kokemuksia, miten levinneeseen syöpään kuolevien viimeiset viikot etenevät?

Ei ole muista kuin omasta äidistä kokemus. Hän oli viimeiset viikot väsynyt ja välillä ärtyisä. Halusi juomista, suu kuivui, mutta ei jaksanut viimeisinä päivinä juoda kuin pieniä kulauksia nokkamukista. Suuta kostutettiin geelillä, joka ei paljon auttanut. Hän sai lisähappea happiviiksien kautta, että olisi helpompi hengittää. Se kutitti ja ärsytti nenää, hieroi nenäänsä tiheästi.

Vahvat kipulääkkeet tekivät hallusinaatioita. Näki ötököitä katon rajassa ja joku mies seisoi oven suussa. Meistä omaisista tuntui, että ne näyt pelottivat, joten lääkäri vaihtoi lääkkeet ihan viimeisinä päivinä. Kipupumppu oli käytössä. Sitten lääkkeiden vaihdon jälkeen oli rauhallisempi, ei ahdistunut. Jaksoi valveilla ollessaan jutellakin: jokohan mökillä juhannusruu

Happiviikset kuivattaa. Olen kuullut, ne halutaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Mihin itseasiassa syöpäsairaat lopulta kuolevat? Kun sanotaan, että joku kuoli syöpään - niin onko siihen jokin yhteinen nimittäjä?

Syöpä on jotain, jossa solut ei toimi normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattohoitopäätöksessä arvioitu elinaika on kaksi viikkoa. Eli loppu lähellä. Mutta ei sitä kukaan tiedä tarkasti. 

Vakavasti sairas, voi mennä ihan tunneissa tai sitten kuukaudenkin kestää. 

Ihan loppuvaiheessa usein vain nukkuu, tajunnantaso laskee eikä saa kontaktia. Tässä ketjussa olikin mainittu jo hengityksestä, verenkierrosta ym.

 

Saattohoitopäätöksiå myös puretaan. Meillä muistisairaiden asumisyksikössä lääkäri voi tehdä saattohoitopäätöksen (esim. keuhkokuume, infektio), mutta asiakas toipuukin. Sinänsä saattohoitopäätös saattaa muistisairaalla esim. syöpätilanteessa olla voimassa 1 tunti-2 kk.

Totta, kyllä niitä puretaan. Joskus vain toipuu, vointi paranee. 

Voimassahan tu

Syöpähoitoihin on moni kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattohoitopäätöksessä arvioitu elinaika on kaksi viikkoa. Eli loppu lähellä. Mutta ei sitä kukaan tiedä tarkasti. 

Vakavasti sairas, voi mennä ihan tunneissa tai sitten kuukaudenkin kestää. 

Ihan loppuvaiheessa usein vain nukkuu, tajunnantaso laskee eikä saa kontaktia. Tässä ketjussa olikin mainittu jo hengityksestä, verenkierrosta ym.

 

Saattohoitopäätöksiå myös puretaan. Meillä muistisairaiden asumisyksikössä lääkäri voi tehdä saattohoitopäätöksen (esim. keuhkokuume, infektio), mutta asiakas toipuukin. Sinänsä saattohoitopäätös saattaa muistisairaalla esim. syöpätilanteessa olla voimassa 1 tunti-2 kk.

Totta, kyllä niitä puretaan. Joskus vain to

On myös syöpiä, jotka paranee itsestään.

Nielemisrefleksi katoaa jos se siihen asti on ollut normaali. Puhun nyt siis hiipuvasta vanhuksesta, en niistä jotka jonkun sairauden vuoksi eivät ole alunperinkään pystyneet syömään vaan ovat esim letkuruokinnassa, heillähän nielemisrefleksi on mutta suun kautta tulevalle ravinnolle on joku muu este. Nielemisrefleksin katoaminen ennakoi lähestyvää kuolemaa noin 1-4 vrk:n päässä. Silloin ei voida enää kipulääkitäkään suun kautta poislukien erilaiset geelit. Suun kostuttamiseen on omat aineensa. 

Vierailija kirjoitti:

Kun yhtäkkiä piristyy niin lähtö on lähellä.

Ihminen on kuin palava kynttilä, loppua kohden alkaa lepattamaan isolla liekillä.

Näin kävi isälle. Oli jo hyvin vaikea liikkua ja lähinnä sängyssä eikä juuri syönyt tahi juonut. Päivällä sai virkeyspuuskan ja könysi huoneessa rollan kanssa, tahtoi voileipää jota yritti syödä. Sen jälkeen muuttui väsyneeksi sekä tuskaiseksi ja hoitaja sanoi että ei enää kauaa kestä. Sai hyvin kipulääkettä rauhoittui. Seuraavana aamuna varhain iski puheripuli aamuhoitajan aikana ja yhtäkkiä kuoli rauhallisesti. Kasvoilla ilme kuin olisi nähnyt jotain yllättävää ja kaunista. Pappa taas hiipui ja tajunta aleni kunnes lähti. Hyvin erilaisia tapahtumia. Molemmissa hoitaja näki että lähellä on lähtö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muita kokemuksia, miten levinneeseen syöpään kuolevien viimeiset viikot etenevät?

Ei ole muista kuin omasta äidistä kokemus. Hän oli viimeiset viikot väsynyt ja välillä ärtyisä. Halusi juomista, suu kuivui, mutta ei jaksanut viimeisinä päivinä juoda kuin pieniä kulauksia nokkamukista. Suuta kostutettiin geelillä, joka ei paljon auttanut. Hän sai lisähappea happiviiksien kautta, että olisi helpompi hengittää. Se kutitti ja ärsytti nenää, hieroi nenäänsä tiheästi.

Vahvat kipulääkkeet tekivät hallusinaatioita. Näki ötököitä katon rajassa ja joku mies seisoi oven suussa. Meistä omaisista tuntui, että ne näyt pelottivat, joten lääkäri vaihtoi lääkkeet ihan viimeisinä päivinä. Kipupumppu oli käytössä. Sitten lääkkeiden vaihdon jälkeen oli rauhallisempi, ei ahdistunut. Jaksoi valveilla

Kyllä, viikset kuivattaa ja alkaa ärsyttää. Itselläni oli vain noin vuorokauden ja verta alkoi tulla. Vaikka lisähappi auttaakin. Kauan kesti että limakalvot tukeni.

Ei Elisabeth ollut kuollessaan turvonnut, eli hänelle ei neste keräytynyt kehoon. Tai ei ainakaan paria viikkoa aikaisemmin, kun viimeiset kuvat otettiin.

Hankala varata lomamatkoja ja shoppailla taloja kun ei tiedä milloinka perintöä saapuu.

Lähestyvän kuoleman merkit oli rakkaallani äkillinen sekavuus, voimakas väsymys, jotenkin erikoisella tavalla terävöittynyt katse ja silmät näyttivät vaaleammilta kuin ennen, suun auki pitäminen. Hän vielä sanoi paria viikkoa ennen nyt alkaa voimat hiipumaan. 

Noin muutamaa kuukautta ennen kuolemaa väsymys tosiaan voimistui entisestään, ruoka tai juoma ei maistunut senkään vertaa ja alkoi tosi voimakkaat tasapaino-oireet ja sitä myöden kaatuileminen. Raajojen turvotus myös oli voimakasta mutta hävisi yhdessä yössä paria viikkoa ennen kuolemaa. 

f*ck cancer.