Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, että vanhuksella on kuolema lähellä?
07.06.2024 |
On vakava sairaus, mutta voiko jostain päätellä, onko elinaikaa 2 viikkoa vai 2 kuukautta?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Teholla sairaanhoitajana työskennellyt kertoi että tulee ns kuoleman kolmio suun ympärille, eli väri pakenee. Oli vuosikymmeniä teholla niin oli huomannut ja saman huomasi muut hoitajat
Papit puhuvat myös "Kuoleman kolmiosta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ne lääkärit tietää?
Eivät tiedäkään. Minut kutsuttiin omaiseni luokse kiireesti, olin päivän ja yön sekä kaiken mahdollisen ajan hänen luonaan. Ei kuollut. Morfiini lopetettiin ja palattiin normaali lääkitykseen. Hän virkistyi ja muutti sairaalasta hoitokotiin jossa eli kaksi vuotta. Yhtenä yönä siellä oli nukkunut pois kaikkien yllätykseksi.
Oliko hänellä jokin tietty sairaus? Missä?
Sydän temppuili. Oli flimmeriä ym. mutta lääkityksellä eli 96,5-vuotiaaksi. Sydän sitten loppui. Illalla oli vielä ihan virkeä. Sellaista lähtöä hän toivoi ja sellaisen sai. En ollut surullinen, ikävä tuli.
Ei kuolevaa tarvitse saunaan tai uimaan taluttaa.
Hänelle saattaa riittää se, että pääsee käymään mökillä.
Vaikka lyhyestikin.
Ihminen luultavasti osaa itse kertoa, jaksaako istua autossa.
Itse olen ajeluttanut ikäihmistä tutuissa maisemissa, kun hän on sitä halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään muita kokemuksia, miten levinneeseen syöpään kuolevien viimeiset viikot etenevät?
Ei ole muista kuin omasta äidistä kokemus. Hän oli viimeiset viikot väsynyt ja välillä ärtyisä. Halusi juomista, suu kuivui, mutta ei jaksanut viimeisinä päivinä juoda kuin pieniä kulauksia nokkamukista. Suuta kostutettiin geelillä, joka ei paljon auttanut. Hän sai lisähappea happiviiksien kautta, että olisi helpompi hengittää. Se kutitti ja ärsytti nenää, hieroi nenäänsä tiheästi.
Vahvat kipulääkkeet tekivät hallusinaatioita. Näki ötököitä katon rajassa ja joku mies seisoi oven suussa. Meistä omaisista tuntui, että ne näyt pelottivat, joten lääkäri vaihtoi lääkkeet ihan viimeisinä päivinä. Kipupumppu oli käytössä. Sitten lääkkeiden vaihdon jälkeen oli rauhallisempi, ei ahdistunut. Jaksoi valveilla ollessaan jutellakin: jokohan mökillä juhannusruusu kukkii, onko ystävästä kuulunut mitään, onkohan siskon Amsterdamin matka sujunut hyvin jne. Viimeisenä elinpäivänä olin töissä, en käynyt katsomassa. Olen kuullut, että hengitys oli ollut vaikeaa, eikä ole muuta puhunut kuin pyytänyt muutaman kerran vettä aamupäivällä. Lääkäri oli käynyt katsomassa ja sanonut, että ei ehkä yöhön asti eläisi. Lopulta oli nukkuessaan kuollut rauhallisesti, sydän todettiin pysähtyneeksi klo 23.20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin itseasiassa syöpäsairaat lopulta kuolevat? Kun sanotaan, että joku kuoli syöpään - niin onko siihen jokin yhteinen nimittäjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattohoitopäätöksessä arvioitu elinaika on kaksi viikkoa. Eli loppu lähellä. Mutta ei sitä kukaan tiedä tarkasti.
Vakavasti sairas, voi mennä ihan tunneissa tai sitten kuukaudenkin kestää.
Ihan loppuvaiheessa usein vain nukkuu, tajunnantaso laskee eikä saa kontaktia. Tässä ketjussa olikin mainittu jo hengityksestä, verenkierrosta ym.
Saattohoitopäätöksiå myös puretaan. Meillä muistisairaiden asumisyksikössä lääkäri voi tehdä saattohoitopäätöksen (esim. keuhkokuume, infektio), mutta asiakas toipuukin. Sinänsä saattohoitopäätös saattaa muistisairaalla esim. syöpätilanteessa olla voimassa 1 tunti-2 kk.
Totta, kyllä niitä puretaan. Joskus vain toipuu, vointi paranee.
Voimassahan tuo päätös on niin pitkään kuin on. Minulle ei ol
On se aika yleistä, että lääkäri tekee saattohoitopäätöksen sairaalassa, ei mitään tehtävissä, ja potilas kuolee tunneissa. Tai että lääkäri ilmoittaa omaisille, että on tehty saattohoitopäätös, ja siirretään vuodeosaston puolelle, mutta potilas kuoleekin tunneissa. Näin minunkin läheiselleni kävi, laaja-alainen infektio, johon ei antibiootit purreet.
Tietyissä syövistä, esim. haimasyövässä saatetaan todeta juuri ennen kuolemaa, että viimeiset hetket käsillä. Setä kuoli haimasyöpään todella nopeasti. Potilas on saattanut hakeutua tutkimuksiin jo kuukausia aiemmin, mutta se voi joskus olla nopea loppu.
Tunsin aikoinaan nuorehkon naisen, joka kuoli aivosyöpään 2 kuukaudessa. Hänellä oli päänsärkykohtauksia, tasapainohäiriöitä, ja omaiset olivat huomauttaneet persoonallisuuden muuttumisesta, jota itse ei ollut edes huomannut. Todettiin aivosyöpä pahinta laatua, ei voitu leikata. Hän kertoi minulle, että ei ole paljon aikaa jäljellä, siinä vaiheessa vielä käveli, kävi uimassa ja luki kirjoja. Kun sai hoitoja (kai sädetystä ja sytostaatteja), joutui pyörätuoliin ja voimat meni. Yllätyin suuresti, kun tuli äidiltään ilmoitus, että kuoli. Ihan pari viikkoa aiemmin kysyin vointia ja silloin oli juuri se tilanne, että voimat meni hoitojen takia. Joskus käy niin, ettei mitään ole tehtävissä, syöpä voi olla hyvin aggressiivinen ja aivosyövästä ei kai koskaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin itseasiassa syöpäsairaat lopulta kuolevat? Kun sanotaan, että joku kuoli syöpään - niin onko siihen jokin yhteinen nimittäjä?
On, se yhteinen nimittäjä on elintoimintojen hiipuminen. Aineenvaihdunta muuttuu. Elintärkeät elimet, kuten sydän, keuhkot, munuaiset, aivot, verenkiertoelimistö muuttavat toimintaansa ja ihminen hiipuu. Useimmiten syövässä kehittyy sellainen tila kuin kakeksia, toiselta nimeltään kuihtuminen. Ruoka ei maistu, neste ei imeydy normaalisti. Jos ihmistä väkisin syötetään tai nesteytetään tipalla, hän alkaa vain turvota, koska syöpäsairaan elimistö on pettämässä eikä pysty hyödyntämään esimerkiksi ravintoaineita, eikä liiallinen neste kierrä normaalisti. Hengitys vaikeutuu, kun keuhkojen toiminta muuttuu, myös limaa voi alkaa kertyä nieluun. Monesti näläntunne katoaa, koska elimistö ei pysty hyödyntämään ravintoa tehokkaasti. Janon tunne sen sijaan säilyy pitkään myös elintoimintojen hiipuessa, etenkin jos hengitys on raskasta suun kautta.
Myös kehon normaali puolustusmekanismi eli immuunijärjestelmä romahtaa, minkä takia syöpäsairaan kuolinsyy voi olla keuhkokuume tai muu infektio. Se ei tarkoita, että hän kuoli keuhkokuumeeseen, koska se on seuraus eikä syy. Hän kuolee silti syöpään. Joskus ei tule mitään infektioita, vaan sydän lakkaa automaattisesti lyömästä siinä vaiheessa kun elinjärjestelmän toiminnot ovat hiipuneet.
t:sh
Vanhainkodissa havaittua, ettei elonpäiviä ole enää vuottakaan, tai puolta, silloin kun vanhus alkaa toistuvasti nukahdella ruokapöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään muita kokemuksia, miten levinneeseen syöpään kuolevien viimeiset viikot etenevät?
Isä kuoli hiljattain. Kolme viikkoa meni siitä, kun lääkärit totesi, että mitään ei ole tehtävissä ja lopettivat syöpähoidot. Isä oli melko hyväkuntoinen lähes loppuun asti. Pari-kolme päivää aiemmin oli vielä käynyt tapahtumissa ja nähnyt sukulaisia. Ruokahalu oli kyllä heikentynyt, ja väsynyt oli aamuisin, öisin kivut kai valvottivat. Söi vahvoja kipulääkkeitä ja sai lisäverta alhaiseen hemoglobiiniin, lisäksi oli ärsyttävää yskää ja joku tulehdus keuhkoissa. Viimeisenä päivänä oli ollut vähän sekava, ja äiti vei isän saattohoito-osastolle, jonne oli paikka varattu. Sai morfiinia ja lisähappea, myöhään illalla alkoi yskiä verta. Tippaa eivät laittaneet, kun se turvottaisi. Morfiini rauhoitti sen verran, että isä sai levättyä yöllä, mutta n. 5 tuntia ennen kuolemaa oli hoitaja kehottanut kutsumaan muutkin läheiset paikalle. Isä oli tajuissaan viimeiseen henkäykseen asti ja hyvästeli paikalla olleet katseellaan. Itse en ehtinyt paikalle, välimatkaa oli liikaa. Monet isän viimeisinä päivinä nähneet sanoivat, etteivät olisi arvanneet lähdön tulevan niin nopeasti. Mutta yhdessä viimeisimmistä valokuvassa hänellä oli lasittuneet silmät.
Aloittaja sama joka eilen valitti että anoppi saattohoidossa yhä ja kesäloma kärsii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin itseasiassa syöpäsairaat lopulta kuolevat? Kun sanotaan, että joku kuoli syöpään - niin onko siihen jokin yhteinen nimittäjä?
On, se yhteinen nimittäjä on elintoimintojen hiipuminen. Aineenvaihdunta muuttuu. Elintärkeät elimet, kuten sydän, keuhkot, munuaiset, aivot, verenkiertoelimistö muuttavat toimintaansa ja ihminen hiipuu. Useimmiten syövässä kehittyy sellainen tila kuin kakeksia, toiselta nimeltään kuihtuminen. Ruoka ei maistu, neste ei imeydy normaalisti. Jos ihmistä väkisin syötetään tai nesteytetään tipalla, hän alkaa vain turvota, koska syöpäsairaan elimistö on pettämässä eikä pysty hyödyntämään esimerkiksi ravintoaineita, eikä liiallinen neste kierrä normaalisti. Hengitys vaikeutuu, kun keuhkojen toiminta muuttuu, myös limaa voi alkaa kertyä nieluun. Monesti näläntunne katoaa, koska elimistö ei pysty hyödyntämään ravintoa tehokkaasti. Janon t
Hyvin kuvailtu, tunnistan läheiseni. Raajat kuihtuivat, mutta keskivartalo oli turvonnut. Ruokahalu heikentyi. Tuli sitkeää yskää, hengitysvaikeuksia. Tulehdus keuhkoissa. Väsymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin itseasiassa syöpäsairaat lopulta kuolevat? Kun sanotaan, että joku kuoli syöpään - niin onko siihen jokin yhteinen nimittäjä?
On, se yhteinen nimittäjä on elintoimintojen hiipuminen. Aineenvaihdunta muuttuu. Elintärkeät elimet, kuten sydän, keuhkot, munuaiset, aivot, verenkiertoelimistö muuttavat toimintaansa ja ihminen hiipuu. Useimmiten syövässä kehittyy sellainen tila kuin kakeksia, toiselta nimeltään kuihtuminen. Ruoka ei maistu, neste ei imeydy normaalisti. Jos ihmistä väkisin syötetään tai nesteytetään tipalla, hän alkaa vain turvota, koska syöpäsairaan elimistö on pettämässä eikä pysty hyödyntämään esimerkiksi ravintoaineita, eikä liiallinen neste kierrä normaalisti. Hengitys vaikeutuu, kun keuhkojen toiminta muuttuu, myös limaa voi alkaa kertyä nieluun. Monesti näläntunne katoaa, koska elimistö ei pysty hyödyntämään ravintoa tehokkaasti. Janon t
Olipa hyvä selostus. Miten kauan aikaisemmin nämä oireet tulevat? Tunnistan äidistäni paljon, mutta pienessä mittakaavassa: ruokaa ja juomaa menee todella vähän, vatsa on ehkä turvonnut, koska erilainen kuin ennen, hegittää todella todella syvään, varsinkin jos liikkuu metriäkään, haluaa kurkkupastilleja uutena ilmiönä. Nämä ovat tulleet mukaan tämän kevään aikana, eli nähtävissä jo pari kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja sama joka eilen valitti että anoppi saattohoidossa yhä ja kesäloma kärsii?
tässä kyse äidiatäni, eikä hän ole - vielä - saattohoidossa. Mutta kesäloma on todellakin täysin auki.
Ei mistään voi tietää. Iltapäivällä saattohoitolääkäri sanoi paikan päällä ettei voi ennustaa, illalla puolisoni kuoli.
Lääkärin mukaan äidilläni edessä vielä monta hyvää kuukautta. Kuoli seuraavana päivänä. Oli syöpä, mutta vielä niin hyvässä kunnossa, että kotilomille piti päästä viikonloppuna saattohoito-osastolta. En tiedä mihin kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattohoitopäätöksessä arvioitu elinaika on kaksi viikkoa. Eli loppu lähellä. Mutta ei sitä kukaan tiedä tarkasti.
Vakavasti sairas, voi mennä ihan tunneissa tai sitten kuukaudenkin kestää.
Ihan loppuvaiheessa usein vain nukkuu, tajunnantaso laskee eikä saa kontaktia. Tässä ketjussa olikin mainittu jo hengityksestä, verenkierrosta ym.
Saattohoitopäätöksiå myös puretaan. Meillä muistisairaiden asumisyksikössä lääkäri voi tehdä saattohoitopäätöksen (esim. keuhkokuume, infektio), mutta asiakas toipuukin. Sinänsä saattohoitopäätös saattaa muistisairaalla esim. syöpätilanteessa olla voimassa 1 tunti-2 kk.
Totta, kyllä niitä puretaan. Joskus vain toipuu, vointi paranee.
Voimassahan tu
Sivusta seuranneena olen huomannut, että sytostaatit näyttävät tekevän paljon tuhoa kehossa.
Moni elää pitkään. Olen nähnyt luurankomaiseksi laihtuneen miehen, joka vain makasi sängyssä. Jokin ihmeellinen piti häntä hengissä syömättä ja juomatta. Hänen kaikki lihakset olivat menneet ja pystyi näkemään kallon rajat.
Joku toinen taas kuolee mennessään paskahuussiin saappaat jalassa.
Arvaa huviksesi paljonko kuvailemasi kaltaisia muistisairaita on kotihoidon asiakkaina. Sekoilu on heille ihan jokapäiväistä, normaalia arkea.