Mistä tietää, että vanhuksella on kuolema lähellä?

Tiedätkö mitä? Jos hän vielä jaksaa, lähdette mökille ja nautitte yhdessäolosta. Jos hän sitten sattuukin menehtymään siellä ollessanne, voit aina ajatella että saitte kuitenkin viettää senkin ajan vielä yhdessä ja että hän luultavasti oli onnellinen saadessaan kuolla ns. saappaat jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattohoitopäätöksessä arvioitu elinaika on kaksi viikkoa. Eli loppu lähellä. Mutta ei sitä kukaan tiedä tarkasti. 

Vakavasti sairas, voi mennä ihan tunneissa tai sitten kuukaudenkin kestää. 

Ihan loppuvaiheessa usein vain nukkuu, tajunnantaso laskee eikä saa kontaktia. Tässä ketjussa olikin mainittu jo hengityksestä, verenkierrosta ym.

 

Saattohoitopäätöksiå myös puretaan. Meillä muistisairaiden asumisyksikössä lääkäri voi tehdä saattohoitopäätöksen (esim. keuhkokuume, infektio), mutta asiakas toipuukin. Sinänsä saattohoitopäätös saattaa muistisairaalla esim. syöpätilanteessa olla voimassa 1 tunti-2 kk.

Totta, kyllä niitä puretaan. Joskus vain toipuu, vointi paranee. 

Voimassahan tuo päätös on niin pitkään kuin on. Minulle ei ol

Ja vastaukseni siis aloittajan kysymykseen, että ei kukaan tiedä. Saattohoidon aloittamisen vanhukselle toin esimerkkinä, että ei lääkäritkään kovin tarkkoja aikoja sano. Saattohoidossa kuolema on todennäköinen lähiaikoina, mutta ei varmaa tietoa että koska. Ja joskus tosiaan joku selviytyykin ja elää vielä vuosia.

Ei sitä kovin tarkasti voi arvioida. Minulla lähisukulaisella tilanne jossa jo viime kesänä aloitettiin saattohoito ja lääkäri arvioi että ehkä kuukausista enää kyse. Vielä on hengissä kunto rapautunut kylläkin mutta enpä olisi viime syksynä uskonut että hän tätä kesää enää näkee. Päivä kerrallaan tässä mennään mutta ei myöskään murehdita tulevaa liikaa ja surutyötä tässä pitkin vuotta jo hiljakseen olen tehnyt. Koska vaan voi tulla soitto että aika loppu. 

Meillä lääkäri aikoinaan arvioi että vuotta ei tule selviämään. Selvisi viisi kuukautta ja kun munuainen lopulta petti, kuolema tuli neljässä päivässä.

Nälän- ja janontunteet katoavat. elimistö ei huoli mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ne lääkärit tietää? 

Lääkärit syöpä tapauksissa melko hyvin tietävät? 

Omassa tuttavapiirissä pariin otteeseen vanhus alkaa näkemään tai kuulemaan harhoja. Näkee siis keijukaisia tai kummituksia. Esimerkiksi omia kuolleita vanhempiaan.

Muutenkin sekoilee paljon vaikkapa puhelimen kanssa ja sanat sekaisin.

Ei sitä ihan eksaktisti voi päätellä, mutta syöminen ja juominen vähenevät yleensä olemattomiin kun loppu on lähellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mökki miten kaukana kotoa? Ajomatka, kilometrit? Jos on samalla paikkakunnalla niin uskoisin jaksavan mökkimatkan. Asuuko vanhus kotonaan? Se mökkikokemus voi olla vanhukselle hyvä ja teille molemmille. Yhteiset muistot.

Sadan kilsan päässä. On nyt kotona kotisairaanhoidon turvin, mutta näköhäiriöitä ja huimausta. Mennään päivä kerrallaan.

En lähtisi raahaamaan kuolevaa mökille. Jos hänelle sattuu siellä tai autossa jotain, se ei ole kivaa kenellekään.

Tavallaan tuo mökille roudaaminen on kivalta tuntuva ajatuksena. Mutta usein vanhus loppumetreillä vaikkapa laskee alleen säännöllisesti. Muutenkin joka paikkaan talutettava, joka saattaa olla liian hankalaa maastossa. Taluta huussiin. Taluta saunaan. Taluta uimaan.

Pitäisi olla jonkinlainen kesäauto, jonka laittaa paaliin reissun jälkeen. Mökilläkin saattaa mennä patjat vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Saattohoitopäätöksessä arvioitu elinaika on kaksi viikkoa. Eli loppu lähellä. Mutta ei sitä kukaan tiedä tarkasti. 

Vakavasti sairas, voi mennä ihan tunneissa tai sitten kuukaudenkin kestää. 

Ihan loppuvaiheessa usein vain nukkuu, tajunnantaso laskee eikä saa kontaktia. Tässä ketjussa olikin mainittu jo hengityksestä, verenkierrosta ym.

 

 

Tätille tehtiin saattohoitopäätös   yli puoli vuotta sitten kun joutui vuodeosastolle, siitä puoli vuotta tehtiin toinen saattohoitopäätös, kuoli 3vk sitten, tänään hautajaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen kuolee kotiin, yleensä pitää kutsua poliisi paikalle. Onko byrokraattisesti helpompaa ammattihenkilöstölle, että ihminen vetää sen viimeisen henkäyksen sairaalassa?

Samaa mieltä, sairaalassa parempi kuolla, ammattilaiset hoitavat asian, omaiset aloittavat surutyön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihosta lähtee väri kokonaan. Ei haluaisi juoda tai syödä. Laihtunut alle 50 kg. Suu kuiva, hampaiden pinta kuiva.Suussa kummallista valkoista töhnää.

Isovanhempani äiti minuuttia ennen kuolemaan sanoi isotädilleni, että "Nyt ne tulivat minua hakemaan." Sitten hän kuoli. Ollaan mietitty, että häntä hakemaan varmaan tulivat hänen aiemmin kuolleet rakkaansa. Tai sitten taivaan joukot. Toivon samaa itsellenikin, sitten kun aika on.

Mistä tuo suun tilanne kertoo? Kun ei juo, niin ihminen kuivuu?

Kuoleva lopettaa nielemisen, juomisen ja syömisen. Neste kertyy kudoksiin turvotuksena, ei siis normaaliin tapaan kulkeudu elimistössä. Eli loppuvaiheessa elimistö prakaa. 

Ruokaa ja juomaa tarjotaan niin kauan kuin nielee. Suuta kosteutetaan

 Kyllä saattohoidossa syödään ja juodaan,  muistan kun aterioitiin yhdessä ja henkilö kuoli seuraavana aamuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneekö kesälomasuunnitelmat uusiksi? 

Pikemminkin niin, ettei mitään voi suunnitella. Piti lähteä vielä käymään mökillä yhdessä, mutta mistä tietää, voiko?

 

En varmaan lähtisi häntä viemäään mökille. 

Jos kuolee ns. vanhuuteen (ei mihinkään akuuttiin tulehdukseen, sydämen pysähdykseentms. ) niin elintoiminnot alkaa pikkuhiljaa hiipua. Ruokahalu katoaa (ja suolen toiminta lakkaa), uneliaisuus lisääntyy, jano (ja juominen) lakkaa... Maksan ja munuaisten toiminta hiipuu... 

Aika usein tulee vielä henkisesti pirteä hetki (muutama tunti/Max vuorokausi), jolloin hyvinkin huonokuntoinen vanhus voi sanoa muutaman sanan/puhua pitkiä juttuja, pitää silmiä auki, pyytää "lähtökahvit" tms. Kaikille pirteää hetkeä ei tule.

Sitten alkaa hengitys hiipua ja sydämen lyönnit hidastua ja tajunnan taso laskee ja joku henkäys jää sitten viimeiseksi.

Usein kokeneet lääkärit ja hoitajat tunnistavat "lähdön merkit" ja yleensä silloin varmistetaan, että kyse on siitä (eikä esim. Virtsa tulehduksesta tai muusta vielä hoidettavissa olevasta). Sen jälkeen aloitetaan saattohoito eli vanhusta hoidetaan hänen tahdon mukaan (ei painosteta syömään tai ottamaan lääkkeitä, jos kieltäytyy jne). Usein tässä vaiheessa myös ilmoitetaan läheisille, että kannattaa tulla käymään, jos vielä haluu tavata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ne lääkärit tietää? 

Lääkärit syöpä tapauksissa melko hyvin tietävät? 

Millä perusteella? Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Teholla sairaanhoitajana työskennellyt kertoi että tulee ns kuoleman kolmio suun ympärille, eli väri pakenee. Oli vuosikymmeniä teholla niin oli huomannut ja saman huomasi muut hoitajat 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihosta lähtee väri kokonaan. Ei haluaisi juoda tai syödä. Laihtunut alle 50 kg. Suu kuiva, hampaiden pinta kuiva.Suussa kummallista valkoista töhnää.

Isovanhempani äiti minuuttia ennen kuolemaan sanoi isotädilleni, että "Nyt ne tulivat minua hakemaan." Sitten hän kuoli. Ollaan mietitty, että häntä hakemaan varmaan tulivat hänen aiemmin kuolleet rakkaansa. Tai sitten taivaan joukot. Toivon samaa itsellenikin, sitten kun aika on.

Mistä tuo suun tilanne kertoo? Kun ei juo, niin ihminen kuivuu?

Kuoleva lopettaa nielemisen, juomisen ja syömisen. Neste kertyy kudoksiin turvotuksena, ei siis normaaliin tapaan kulkeudu elimistössä. Eli loppuvaiheessa elimistö prakaa. 

Ruokaa ja juomaa

Kyllä saattohoidossa syödään ja juodaan,  muistan kun aterioitiin yhdessä ja henkilö kuoli seuraavana aamuna. 

Joo, niinhän riippuu tilanteesta, sairauksista, voinnista... esimerkiksi keuhkoahtaumapotilaat voivat olla pitkään saattohoidossa, ruoka maistuu, ajatus kulkee, juttelee normaalisti. Sitten yllättäen vain kuolevat kun keuhkot pettää. Tai ALS -saattohoito osuus vaihtelee. 

Tuossa oli kuvattu potilas joka ei halua syödä ja suu kuivuu. Ja tuo nielemisen loppuminen on myös tyypillistä elämän lopulla. Mutta ei todellakaan aina mene näin.

Onko kellään muita kokemuksia, miten levinneeseen syöpään kuolevien viimeiset viikot etenevät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen kuolee kotiin, yleensä pitää kutsua poliisi paikalle. Onko byrokraattisesti helpompaa ammattihenkilöstölle, että ihminen vetää sen viimeisen henkäyksen sairaalassa?

Samaa mieltä, sairaalassa parempi kuolla, ammattilaiset hoitavat asian, omaiset aloittavat surutyön. 

Ei sairaala ole kuolemista varten vaan sairauksien parantamista ja hoitoa varten. Monesti kun todetaan, ettei sairaalahoidosta ole hyötyä, siirretään esim. vuodeosastolle saattohoitoon, mikäli ei palaa omaan kotiin. Toki on myös saattohoito-osastoja, esim. Terhokoti erikoistunut saattohoitoon. Yhä useammin vanhus kuolee kotona saattohoidossa tai esimerkiksi asumisyksikössä. Tuo oli entisaikaa, että kuoleva ihminen vietiin sairaalaan ja sille tielle jäi. Meidän sairaaloiden kuormitus ei kestä sitä, jos saattohoitoon pelkästään tuodaan, vaikka tarve perushoidolle ja kipulääkitykselle, mitä voidaan hyvin hoitaa vaikkapa siellä vuodeosastolla tai kotisairaalan turvin kotona.

Kun yhtäkkiä piristyy niin lähtö on lähellä.

Ihminen on kuin palava kynttilä, loppua kohden alkaa lepattamaan isolla liekillä.