Miksi suomalaiset on huonoja lahjojen antajia?

Christiiina kirjoitti:

Eiköhän se johdu yksinkertaisesti siitä, että suomalaiset ovat oikeasti tosi pihejä. Huomaahan sen jo treffikulttuurissakin, että treffit eivät saisi maksaa mitään , joten halutaan mennä talvipakkasillakin mieluummin lenkille uuden treffikumppan kanssa kuin maksaa 10€ kahvista ja pullasta kahvilassa. Tai pyydetään tuntematon tyyppi kotiin kahville, ettei mene rahaa ulkona syömiseen.

Sä et hae nyt oikeasta paikasta.

Olet siis Tinderissä ja myös todella paljon Vauva-palstalla. Se muuttaa ihmistä. 

Haluatko että keskustellaan sinusta ja puretaan osiin se mitä sinulle tapahtui?

Suomesta puuttuu tapakulttuuri. Tai ei puutu, mutta se toimii ihmisiä toisistaan etäällä pitävästi, ei yhdistävästi.

Vierailija kirjoitti:

Suomesta puuttuu tapakulttuuri. Tai ei puutu, mutta se toimii ihmisiä toisistaan etäällä pitävästi, ei yhdistävästi.

Tässä ollaan oikeilla jäljillä. Kohtelias käytös on Suomessa sitä, että ihmisiä varotaan vaivaamasta. Ei rasiteta toisia turhalla tavaralla, raittiita viinillä, laktoosi-intolerantteja suklaalla jne. Varsinkaan tuttavia ja vieraampia ihmisiä. Oman suvun ja perheen kesken ollaan avoimempia ja viedään ne villasukat tai mustaherukka mehu. Mutta minusta niitä nyt ei mielletä lahjaksi, jonka takia täytyy rynnätä ostamaan vastalahja vaan itse tehdään vastapalvelus tai annetaan jotain ,mitä itsellä on ylimäärin. Näin kaupassa juuri siskoni lempiväriä olevan silkkihuivin ja ostin sen hänelle. En odottanut vadtalahjaa, kuitenkin viimeksi tavatessa sain häneltä isot pussit kuivattuja torvisieniä ja suppiksia.

Valtio jakaa jo Suomalaisten varoja ympäri maailmaa, esim kehitysapuun on mennyt 10v 12-15 miljardia.

Toista voi huomioida esim. kortilla ja kirjoittaa jotain ystävällistä. Muuten on vain hyvä ettemme jaa lahjoja, jotka usein päätyvät roskiin/kierrätykseen. Syötävät olisivat hyviä, mutta eivät toimi rajoitusten vuoksi, joita monilla on paljon. Tarjoaminen olkoon lahjamme, kahvilareissu esim.

Christiiina kirjoitti:

Eiköhän se johdu yksinkertaisesti siitä, että suomalaiset ovat oikeasti tosi pihejä. Huomaahan sen jo treffikulttuurissakin, että treffit eivät saisi maksaa mitään , joten halutaan mennä talvipakkasillakin mieluummin lenkille uuden treffikumppan kanssa kuin maksaa 10€ kahvista ja pullasta kahvilassa. Tai pyydetään tuntematon tyyppi kotiin kahville, ettei mene rahaa ulkona syömiseen.

!

Christiiina kirjoitti:

 

!

Sä et hae nyt oikeasta paikasta.



Olet siis Tinderissä ja myös todella paljon Vauva-palstalla. Se muuttaa ihmistä. 



Haluatko että keskustellaan sinusta ja puretaan osiin se mitä sinulle tapahtui?

Suomalaiset ovat vaatimattomia ja käytännöllisiä. 

Lapsuudessa muistan, että aikuiset toivat yleensä jonkin fazerin parhaat pussin tai tikkarit tai lakupötköt meille lapsille kyläilemään tullessaan. Äidille joku leikkokukka kimppu tai kahvipkt. 

Kyläilyt olivat sellaisia sunnuntaivierailuja. Samat ihmiset saattoivat viikolla kipaista muuten vaan kupposellisella tai tupakalla. Silloin ei tuotu tuliaisia.

Christiiina kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Eiköhän se johdu yksinkertaisesti siitä, että suomalaiset ovat oikeasti tosi pihejä. Huomaahan sen jo treffikulttuurissakin, että treffit eivät saisi maksaa mitään , joten halutaan mennä talvipakkasillakin mieluummin lenkille uuden treffikumppan kanssa kuin maksaa 10€ kahvista ja pullasta kahvilassa. Tai pyydetään tuntematon tyyppi kotiin kahville, ettei mene rahaa ulkona syömiseen.

 

?

On eri asia viedä kyläillessä jotakin. Tai kun yllättää ystävän. Mutta jos tuttu henkilö toistuvasti antaa lahjoja ihmisille, joita yrittää muutenkin manipuloida, jää lahjasta ikävä tunne. Läheisen ystävän antama lahjoja on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Etenkään en ymmärrä sellaisia lahjoja, että koska toit minulle ruokaa kun jalkani oli kipsissä tai kävit kastelemassa kukkia kun olin matkalla, niin minäpä annan sinulle kiitoksena hapansilakkaa tai kukkavaasin. Paljon mieluummin toivoisin, että henkilö auttaisi vastavuoroisesti minua sitten joskus tulevaisuudessa jos minä tarvitsen apua eikä kuittaisi "kiitollisuudenvelkaa" jollain turhalla lahjalla.

no kun se vastavuoroisuus saattaa sitten jäädäkin. Toiset kyläilee jatkuvasti toisten luona, mutta eivät koskaa majoita itse vieraita. Kylään tullaan kahta kättä heiluttaen ison perheen kanssa ja täyttä palvelua odottaen. Lemmikki viedään hoitoon useasti samaan paikkaan olettaen että pelkkä lemmikin hoito on se palkkio. Ei voi vaatia ihan ruudinkeksijyyttä tuoda jotakin pientä esim. kahvia ja suklaata kiitoksena hoidosta. Mutta tässä pätee se vanha totuus että toiset tykkäävät vain saada(hyötyä muista) muttei koskaan antaa. Tai jos antavat, niin lahja on jostakin keittiön kaapin kätköistä viimeistä käyttöpäivää lähestyvä herkku :D Toki jos iso perhe tulee vierailulla, silloin olisi ihan fiksua tuoda enemmän..siinä uppoaa parin päivän ruokiin helposti satasia kun on kahvittelua ja välipalaa tms.

Joissakin kulttuureissa se on selvästikin halu tai tarve jakaa omistaan, tapa. Venäläinen tuttu toi usein tiettyä ruokaa, kun olimme keskustelleet aiheesta. Lahja oli ikään kuin keskustelun jatkoa ja se, että hän oli pistänyt aterialta sivuun minulle oman annoksen, teki kyllä arvostetun olon. Toinen tuttu tuo usein suklaarasian tai useita, koska hän tietää minun niistä pitävän. Epäilen, että hänellä on sukua joko Venäjällä tai Virossa. Tuon ruoan tai tähteiden Tuominen juhlista, jota Suomessakin tehdään, on minusta kiva tapa. Ja se on tosiaan voimissaan Karjalassa enemmän, vieraanvaraisuus ja huomioonottaminen.

Jos ei ole varaa jatkuvasti antaa lahjoja ympäriinsä. Jotkut voivat alkaa odottaa jatkuvasti lahjoja. Eihän sitä saisi muuta ku jatkuvasti lahjoa muita. Eihän siinä itellä olis kohta enää mitään.