Miksi suomalaiset on huonoja lahjojen antajia?
Olen asunut jo pitkään ulkomailla ja täällä on hyvin normaalia antaa ystäville pieniä lahjoja ja vastalahjoja. En tarkoita tällä synttärilahjoja vaan sellaisia ns. huvikseen annettavia sekä kiitoksenosoituksia.
Kun tulen käymään Suomessa niin eräs paikallinen tuttava lähettää kauttani minun sukulaiselleni lahjan. Mitä sukulainen tekee? Sanoo kiitos ja näyttää jokakerta yllättyneeltä. Minä ostan sitten suklaarasian tuolle paikalliselle tutulle ja sanon että sukulaiseni kiittää kivasta lahjasta.
Eräs suomalainen kaveri halusi tilata kauttani paikallisen tuotteen. Lähetin sähköposteja ja viestejä valmistajalle, maksoin ja kuljetin Suomeen. Ja mitä tekee kaveri? Laskee laskimella hinnan, antaa tasarahan ja kiittää. Ymmärrän tietenkin että palvelus on vapaaehtoinen enkä yritä rahallisesti siitä hyötyä mutta mielestäni joku pienen pieni kiitoslahja olisi ollut paikallaan. Osoittanut kiitollisuutta siitä että näin vaivaa ja autoin.
Ymmärrän että lahjat ja muiden auttaminen ovat vapaaehtoisia juttuja mutta tuntuu että suomalainen lahjakulttuuri on jotenkin todella rajoittunutta ja ajattelu sen suhteen suppeaa. Aivan kuin se olisi itseltä pois jos toiselle jotain antaa. Enkä nyt puhu mistään kalliista lahjoista vaan vaikkapa juuri siitä suklaasta tai muusta halvasta pikkujutusta.
Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko täällä on joku, jonka mieltä ei lämmitä vaikka kaverin antama viinipullo, mustamarjamehu tai itsekutomat villasukat? Kun tuntuu täältä löytyvän vain porukkaa joka on totaalisen lahjavastainen. Itse olen ainakin tavannut useammankin suomalaisen, joka on pienin ylpeyden vivahde äänessä aukaisut viinipullon, jonka kaveri on hänelle italianmatkalta tuonut. Tai mustamarjamehun, jonka kaveri on itse valmistanut oman puskan marjoista. Tai vetänyt jalkaan villasukat, jotka on omasta lempiväristä kaveri hänelle kutonut. Uskon että lahjat ovat olleet toivottuja ja tykättyjä mutta tämän ketjun perusteella en ole enää varma.
Toki lämmittää, mutta jos antajana odotat kieli pitkällä vastalahjaa, jätä antamatta. Ja tuskin ventovieraalle sukkia tai marjamehua lähetät?
Eli tykkäät kyllä saada lahjan
No jos kaverini on mestari mehuntekijä ja tuo minulle pullon, kiitän. Mutta en ala heti jotain vastalahjaa hankkimaan. Saatan vaikka neulojana vuoden päästä neuloa hänelle sukat, jos on sellainen fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tositarina kulttuurieroista k.o. asian tiimoilta.
Ja ollaan sitten varmaan "huonoja", kun aasialainen valittaa, ettei hänellä ole mitään millä keittää ruokaa niin suomalainen tuo hyvää hyvyyttään ylimääräisen kattilansa, että pääsee keittämään.
Aasialainen seuraavalla kerralla lievästi loukkaantuneena kysyy, että miksi vanhan kattilan antoi?
Suomalainen suutahtaa, että sähän valitit, ettei sul ollut mitään!!? Että heitä roskiin, jos ei kelpaa. Huh.
Hänen aasialainen ystävättärensä oli ihmetellyr, että miksi suomalainen on halunnut loukata, että miksi ei ostanut uutta.
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisten suoruutta ja sitä kuinka suuttuessa naputetaan suoraan kaikki höyryt pihalle. Aasialaiset harvemmin toimivat niin ja tuossakin tapauksessa olisi voinut ostaa uuden, jos kerta halusi auttaa aasialaista ystävä
Miksi ihmeessä käytettyä ei voisi antaa lahjaksi, jos on hyväkuntoinen? Itse ainakin annan lahjaksi esimerkiksi divarista ostamiani kirjoja. Ihmeellistä uuden tavaran kiimaa, vaikka planeetta on liekeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsi sydämellä: kuinka moni oikeasti haluaisi jatkuvasti saada ja ostaa noita (kiitos)lahjoja? Jotain kukkia, suklaata, kynttilöitä yms. pientä. Vai saako niitä kierrättää? Äkkiä niihin saa myös kulumaan monelle merkittävän summan rahaa. Suomessa kaikki on kallista ja ostovoima nyt on mitä on... Ulkomaalaiselle voisin ostaa, jos tietäisin hänen muutoin loukkaantuvan.
Niin, eikös tässä juuri ollut kyse ulkomaalaisesta?
Ap:n esimerkissä kyllä. Vastasin tuohon suomalaista lahjakulttuuria koskevaan kritiikkiin.
Harva tykkää lahjoista, kun usein ne ovat sellaista mistä lahjanantaja pitää. Eri asia, kun läheiset ostavat yleensä sitä mistä tietää lahjansaajan pitävän.
Itse kun mietin viimeksi saamiani lahjoja niin ovat olleet tuoksukynttilä, pikkuleipiä, kuivaa valkoviiniä, nalle, käsisaippua, pyyhe. Käsisaippua on käytössä. Kaikki muu lojuu jossain. Tuo pyyhekin oli joku 30x 50 cm eli ihan liian pieni. Nuo muut menee kiertoon tai roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta Suonessa taas juuri annetaan lahjoja, esimerkiksi kun mennään kylään. Itä-Suomessa ainakin on tapana viedä tuliaisia ja uuteen kotiin ostetaan aina jotain ja kun jollekin syntyy vauva, kaikki sukulaiset ja tutut lahjoo jotenkin. Toki olen kuullut, että itäsuomalainen luonne on vieraanvaraisempi kuin Etelä-Suomessa tai vaikka Länsi-Suomessa.
Kun asuin vuoden opiskeluaikaan Brightonissa, siellä oli hyvin nihkeää kaikki lahjojen antaminen. Kukaan ei vie tuliaisia eikä oikeastaan muulloin anneta kuin syntymäpäiväjuhlissa tai häissä. Ei kuulu tapakulttuuriin. Sen sijaan saatetaan tarjota teetä ja pieniä leivonnaisia, jos halutaan kiittää. Nuorempi polvi ei enää harrasta teekutsuja kylläkään, mutta kun asuin siellä, vanhemmat ihmiset vielä saattoivat kutsua teelle. Otin erään vanhemman pariskunnan postit sillä aikaa kun olivat matkoilla, ja sain matkan jälkeen kutsun teelle, se oli se kiitos. Ystäväni ihmetteli, kun kysyin, mitä toisi
Olen huomannut saman. Minulla on paikallisia ystäviä Englannissa ja Japanissa. Japanilaisten kanssa vaihdetaan lahjoja ja tuliaisia aina, kun nähdään, koska tyhjin käsin vieraaksi saapuminen on törkeyden huippu. Tunnemme toisemme pitkältä ajalta, joten osaamme ostaa mieleisiä juttuja ja kysymme myös ihan suoraan, että mitä haluat täältä päästä tuotavaksi.
Olen ollut suunnilleen saman pitkän ajan ystäviä englantilaisen pariskunnan kanssa. Pariskunta on vierailujen aikana hyvin lämmin ja vieraanvarainen, mutta minkäänlaisia lahjoja ei tule koskaan. Itse vien aina jotain pientä, mutta koskaan ei tule vastalahjaa eikä tuliaisia, kun he tulevat Suomeen. Ainoastaan, jos tietoisesti pyydän, että voisinko saada asiaa X Englannista, kun sitä ei täältä saa, he tuovat (mielellään) tuon tavaran/tuotteen.
Amerikkalainen ja ukrainalainen ystäväni taas ovat hyvin anteliaita, venäläinen tuttavani on myös mielellään tuo tuliaisia ja hankkii lahjoja.
Eikö se ilahduttamisen pointti mene siinä, kun pakolla pitää joku vastalahja ostaa?
Itse olen huomannut töissä, että eniten karkkia, pullaa tms. töihin tuo balkanin maista tulevat, jokunen kantasuomalainenkin tuo toisinaan, mutta kukaan ei oleta mitään "vastalahjaa".
Mun sisko ja äiti on aina joulun alla sanomassa, että sitten ei osteta toisillemme mitään lahjoja. Siis mä haluan ostaa jotain mukavaa/saajalle sopivaa, ihan vaan siitä syystä, että haluan antaa lahjoja. Eihän kukaan voi sitä estää sen takia, että itse ei halua antaa lahjaa. Enkä edes halua sellaista, minkä toinen on käynyt väen väkisin ostamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tositarina kulttuurieroista k.o. asian tiimoilta.
Ja ollaan sitten varmaan "huonoja", kun aasialainen valittaa, ettei hänellä ole mitään millä keittää ruokaa niin suomalainen tuo hyvää hyvyyttään ylimääräisen kattilansa, että pääsee keittämään.
Aasialainen seuraavalla kerralla lievästi loukkaantuneena kysyy, että miksi vanhan kattilan antoi?
Suomalainen suutahtaa, että sähän valitit, ettei sul ollut mitään!!? Että heitä roskiin, jos ei kelpaa. Huh.
Hänen aasialainen ystävättärensä oli ihmetellyr, että miksi suomalainen on halunnut loukata, että miksi ei ostanut uutta.
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisten suoruutta ja sitä kuinka suuttuessa naputetaan suoraan kaikki höyryt pihalle. Aasialaiset harvemmin toimivat niin ja tuossakin tapauksessa olisi voinut ostaa
Jos jollakulla ei ole yhtään mitään, niin luulisi, että olisi ilahtunut, jos saisi lahjaksi tarpeellista tavaraa, olipa käytettyä tai ei. Hyvin kelpasi käytettykin työkaverilleni, joiden perheen koti paloi. Kun "kaikk on mänt", käytettykin kelpaa aluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tositarina kulttuurieroista k.o. asian tiimoilta.
Ja ollaan sitten varmaan "huonoja", kun aasialainen valittaa, ettei hänellä ole mitään millä keittää ruokaa niin suomalainen tuo hyvää hyvyyttään ylimääräisen kattilansa, että pääsee keittämään.
Aasialainen seuraavalla kerralla lievästi loukkaantuneena kysyy, että miksi vanhan kattilan antoi?
Suomalainen suutahtaa, että sähän valitit, ettei sul ollut mitään!!? Että heitä roskiin, jos ei kelpaa. Huh.
Hänen aasialainen ystävättärensä oli ihmetellyr, että miksi suomalainen on halunnut loukata, että miksi ei ostanut uutta.
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisten suoruutta ja sitä kuinka suuttuessa naputetaan suoraan kaikki höyryt pihalle. Aasialaiset harvemmin toimi
JUuri näin. Tuli tuosta tulipalosta mieleen yksi tapaus, jossa tuli hyvä mieli kaikillw.
Olin juuri jostain saanut ihan ilmaiseksi kuuden hengen ruokailuryhmän.
Ei mikään nykyaikainen, mutta tosi siisti ja hyvin pidetty. Seuraavana päivänä sain soiton yhdeltä tyypiltä, jonka naapurissa oli perheeltä palanut koti ja olivat tilapäiseen kotiinsa vailla juurikin kuuden hengen ruokailuryhmää.
Kaveri kysyy tietäisinkö jossain semmoista. No Tietäisin olihan iloinen lapsiperhe joka haki ryhmän ja sai vielä jäätelöt matkaan.
Minusta on hienoa ettei täällä harrasteta korruptiota. Jokainen voi ostaa suklaassa ja hillonda itse Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneita maista.
Vierailija kirjoitti:
Saitoja ollaan. Monet menee synttäreille tai häihin niin että laskee kuinka monen euron edestä syö ja juo ja antaa lahjan sitten sen mukaan että pääsisi lähelle nollaa. Eihän se ole lahja silloin vaan korvaus.
Mitä sitten? Sehän on oikein ystävällistä miettiä kuinka paljon vaivannäköä ja rahaa esim. Häiden järjestäjältä kulunut ja antaa lahja ,joka kattaa juhlan kulut omalta osaltaan. Tyhmempää minusta olisi mrnne viisihenkinen perheen kanssa juhliin, jossa on kaikki viimeisen päälle ja antaa joku kympin kirpparikrääsä lahjaksi. Tätä sanotaan huomaavaisuudeksi.
Sitä krääsää on Suomi pullollaan, en halua lahjoja enkä myöskään anna.
Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan lahjojen antamista ja saamista.
Aikuinen työssäkäyvä ihminen voi ostaa itselleen mitä haluaa.
Hirveästi menee aikaa ja vaivaa siihen että joutuu ravaamaan kaupoissa arvuuttelemassa, mistä toinen tykkäisi.
Itse saan aina lahjaksi jotain hyödytöntä krääsää, jota en oikeasti haluaisi. Suklaata tai viiniä, josta en tykkää. Mukeja, joissa on joku tyhmä teksti. Vääränkokoisia, rumanvärisiä vaatteita jne. Tosi ahdistavaa.
Jo on ankea elämä sulla. Ei itse ostama tavara tai tuote ole sama kuin toiselta saatu lahja.
Ei niin. Se itse ostettu on parempi ja sopivampi. Juuri sellainen kun haluaa. Kuka muka haluaa muiden maun mukaan ostettua sälää kotiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tositarina kulttuurieroista k.o. asian tiimoilta.
Ja ollaan sitten varmaan "huonoja", kun aasialainen valittaa, ettei hänellä ole mitään millä keittää ruokaa niin suomalainen tuo hyvää hyvyyttään ylimääräisen kattilansa, että pääsee keittämään.
Aasialainen seuraavalla kerralla lievästi loukkaantuneena kysyy, että miksi vanhan kattilan antoi?
Suomalainen suutahtaa, että sähän valitit, ettei sul ollut mitään!!? Että heitä roskiin, jos ei kelpaa. Huh.
Hänen aasialainen ystävättärensä oli ihmetellyr, että miksi suomalainen on halunnut loukata, että miksi ei ostanut uutta.
En ole koskaan ymmärtänyt suomalaisten suoruutta ja sitä kuinka suuttuessa naputetaan suoraan kaikki höyryt pihalle. Aasialaiset harvemmin toimivat niin ja tuossakin tapauksessa olisi voinut ostaa uuden, jos kerta halusi auttaa aasialaista ystävä
Tai sitten se aasialainen ystävä vaan itse ostaa kattilassa jos ei käyttökelpoinen lahjoitus kelpaa.
Mä tykkään ilahduttaa läheisiä silloin tällöin pienillä yllätyslahjoilla. Mutta nimenomaan läheisiä! Ei tulisi mieleenkään antaa lahjoja puolitutuille, tai jonkun yhteisen tuttavan kautta tutuille, ihan muuten vaan. Omille perheenjäsenille tai läheisille ystäville saatan spontaanisti ostaa jonkin jutun, jos satun näkemään, ja ajattelen että hän varmasti pitäisi siitä.
Vierailija kirjoitti:
Hauska ketju.
Suomalaiset moukaroi tietenkin erilaiset tavat ja kulttuurit, eihän meidän tarvise muuttua kun näin on aina ollut hyvä!
Kun ollaan Suomessa noudatetaan suomalaisia tapoja. Maassa maan tavalla tai ...
Suomalaiset? Leimasit meidät kaikki muutaman kokemuksesi perusteella.
Eiköhän se johdu yksinkertaisesti siitä, että suomalaiset ovat oikeasti tosi pihejä. Huomaahan sen jo treffikulttuurissakin, että treffit eivät saisi maksaa mitään , joten halutaan mennä talvipakkasillakin mieluummin lenkille uuden treffikumppan kanssa kuin maksaa 10€ kahvista ja pullasta kahvilassa. Tai pyydetään tuntematon tyyppi kotiin kahville, ettei mene rahaa ulkona syömiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi tulee mieleen huono rahatilanne.
Kas kummaa, että rahaa löytyy kuitenkin kaljaan ja tupakkaan.
Kaikki eivät juo kaljaa tai edes polta joten ei välttämättä niihin mene rahaa laisinkaan. Vedätkö sä aina mutkat yhtä suoriksi kun jonkun vastaus ei miellytä? Älä yleistä kaikkia ihmisiä samaan. Se ei ole kovinkaan hyvätapaista.
Työpaikalla saadaan Puolalaiselta yhteistyökumppanilta aina iso kasa esim. joulumuistamisia. Niissä on poikkeuksetta AINA hinnat kiinni. Ollaan tätä ihmetelty. Ei Suomessa jätetä hintoja näkyviin.