Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomalaiset on huonoja lahjojen antajia?
06.06.2024 |
Olen asunut jo pitkään ulkomailla ja täällä on hyvin normaalia antaa ystäville pieniä lahjoja ja vastalahjoja. En tarkoita tällä synttärilahjoja vaan sellaisia ns. huvikseen annettavia sekä kiitoksenosoituksia.
Kun tulen käymään Suomessa niin eräs paikallinen tuttava lähettää kauttani minun sukulaiselleni lahjan. Mitä sukulainen tekee? Sanoo kiitos ja näyttää jokakerta yllättyneeltä. Minä ostan sitten suklaarasian tuolle paikalliselle tutulle ja sanon että sukulaiseni kiittää kivasta lahjasta.
Eräs suomalainen kaveri halusi tilata kauttani paikallisen tuotteen. Lähetin sähköposteja ja viestejä valmistajalle, maksoin ja kuljetin Suomeen. Ja mitä tekee kaveri? Laskee laskimella hinnan, antaa tasarahan ja kiittää. Ymmärrän tietenkin että palvelus on vapaaehtoinen enkä yritä rahallisesti siitä hyötyä mutta mielestäni joku pienen pieni kiitoslahja olisi ollut paikallaan. Osoittanut kiitollisuutta siitä että näin vaivaa ja autoin.
Ymmärrän että lahjat ja muiden auttaminen ovat vapaaehtoisia juttuja mutta tuntuu että suomalainen lahjakulttuuri on jotenkin todella rajoittunutta ja ajattelu sen suhteen suppeaa. Aivan kuin se olisi itseltä pois jos toiselle jotain antaa. Enkä nyt puhu mistään kalliista lahjoista vaan vaikkapa juuri siitä suklaasta tai muusta halvasta pikkujutusta.
Onko muilla samansuuntaisia kokemuksia?
Kommentit (94)
On tullut huomattua. Suomalaisilta saa harvoin lahjoja ja nekin alelaarista naama norsun veellä hankittu, kun eihän aikuiset enään juhli synttäreitä eikä muutakaan. Toisin on ulkomaalaisten kanssa, jotka lahjovat ja innostuvat juhlista enkä nyt tarkoita mitään ryyppybileitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks hemmetissä koko ajan pitäisi olla kuskaamassa jotain lahjaa puolin ja toisin? Eikö muuten voi toista ihmistä tavata ilman että roudaa sille "kiitokseks" jotain? En ole käsi ojossa odottamassa yhtään mitään kun ystävieni kanssa tapaan vaan ihan vilpittömästi heidän kanssaan vietän aikaa. Jos sattuu olemaan leipomispäivä ollu niin annan/vien mukanani pussillisen lämpimäisiä mikäli tiedän heidän niistä pitävän. Mutta mitään väkipakolla lahjojen kuskaamista puolin ja toisin en edes ymmärrä. Tapa se tuokin saada haalittua ilmaiseksi itselleen ja hyödyntää ystävyyttä ym.
Nyt oijot mutkia suoraksi. Ei ole varmaankaan kyse mistään jatkuvasta lahjojen ostamisesta vaan sillöin tällöin tapahtuvasta jutusta.
Ja mitä ihmeen ystävyyden hyödyntämistä se on jos ystävät ostavat toisilleen lahjoja? Sehän on silloin nimenomaan 50/50 eikä kumpikaan hyödy tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan lahjojen antamista ja saamista.
Aikuinen työssäkäyvä ihminen voi ostaa itselleen mitä haluaa.
Hirveästi menee aikaa ja vaivaa siihen että joutuu ravaamaan kaupoissa arvuuttelemassa, mistä toinen tykkäisi.
Itse saan aina lahjaksi jotain hyödytöntä krääsää, jota en oikeasti haluaisi. Suklaata tai viiniä, josta en tykkää. Mukeja, joissa on joku tyhmä teksti. Vääränkokoisia, rumanvärisiä vaatteita jne. Tosi ahdistavaa.
Jo on ankea elämä sulla. Ei itse ostama tavara tai tuote ole sama kuin toiselta saatu lahja.
Vierailija kirjoitti:
On tullut huomattua. Suomalaisilta saa harvoin lahjoja ja nekin alelaarista naama norsun veellä hankittu, kun eihän aikuiset enään juhli synttäreitä eikä muutakaan. Toisin on ulkomaalaisten kanssa, jotka lahjovat ja innostuvat juhlista enkä nyt tarkoita mitään ryyppybileitä.
Totta!
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan materiaa. Miksi iso lahja eli HYMY on niin vaikea antaa?
Me suomalaiset ollaan saitoja sen hymynkin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lainaukset toimi mutta 24:
Ei hyödy ei. Kummallekin on harmia, vaivaa ja rahanmenoa. Ja sitten se saatu lahjake pitäå vielä loppusijoittaa jonnekin. Harvoin lahjasuklaat tms edes maistuu, joko jotain halpaa kakkkaa tai uusia ihmeellisiä.sekoituksia (ässämixejä sinisessä?!). Niinkuin moni muukin: ostan mieluummin itse sen mitä tarvitsen ja sellaisena kuin haluan.
Vierailija kirjoitti:
No niitä kynttilöitä, mukeja ja lautasliinalahjapakkauksia on kaikki nurkat täynnä. Jossain vaiheessa niitä pikkutuliaisia on pakko laittaa kiertoon ja ennenpitkää se tulee sille lahjan alkuperäiselle antajalle takaisin.
Eikö se silloin olisi parempi avoimesti kierrättää sitä yhtä ja samaa tuikkuastiaa.
No kulttuuri on täällä sellainen, että mieluummin jotain käytännöllistä ja tarpeellista.
Kahvipaketti, ropponen mansikoita, itse leivottua tai omenasosetta tai jotain jne.
Siinä tulee semmoinen pönötys sitten helposti, ettei pikaista käväisyä voikaan tehdä tyyliin kaikki viime juorut kahvikupposen ääressä.
Se vasta olisi jotakin, jos lukisi ja ymmärtäisi aloituksen ennen vastaamista 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan lahjojen antamista ja saamista.
Aikuinen työssäkäyvä ihminen voi ostaa itselleen mitä haluaa.
Hirveästi menee aikaa ja vaivaa siihen että joutuu ravaamaan kaupoissa arvuuttelemassa, mistä toinen tykkäisi.
Itse saan aina lahjaksi jotain hyödytöntä krääsää, jota en oikeasti haluaisi. Suklaata tai viiniä, josta en tykkää. Mukeja, joissa on joku tyhmä teksti. Vääränkokoisia, rumanvärisiä vaatteita jne. Tosi ahdistavaa.
Jo on ankea elämä sulla. Ei itse ostama tavara tai tuote ole sama kuin toiselta saatu lahja.
Einiin, se on noin sata kertaa mieluisampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on vaan materiaa. Miksi iso lahja eli HYMY on niin vaikea antaa?
Me suomalaiset ollaan saitoja sen hymynkin suhteen.
Juu, joskus kun sattuu hymyilemään ihan huvikseen niin ihmiset katsoo että mikä tuolla on vialla. Ja sitten palaa takas yrmyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jopas on taasen keksitty tikusta asiaa, että saa 'suomalaisia' jostain moittia
Joskus näissä tikun palasissa saatta olla hitunen totuuttakin, ei me täydellisiä olla mutta ihan mukiinmeneviäkin kylläkin.
Tositarina kulttuurieroista k.o. asian tiimoilta.
Ja ollaan sitten varmaan "huonoja", kun aasialainen valittaa, ettei hänellä ole mitään millä keittää ruokaa niin suomalainen tuo hyvää hyvyyttään ylimääräisen kattilansa, että pääsee keittämään.
Aasialainen seuraavalla kerralla lievästi loukkaantuneena kysyy, että miksi vanhan kattilan antoi?
Suomalainen suutahtaa, että sähän valitit, ettei sul ollut mitään!!? Että heitä roskiin, jos ei kelpaa. Huh.
Hänen aasialainen ystävättärensä oli ihmetellyr, että miksi suomalainen on halunnut loukata, että miksi ei ostanut uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just näiden tyyppien takia en osta lahjoja
Lahjojen antaminen ei ole paikallinen tapa, lahjoja annetaan merkkipäivinä ja tupareissa. Ja se vastavuoroisuus toimii niin että minä saan lahjan syntymäpäivänäni ja annan sitten itse syntymäpäivälahjan kun antajan synttärit ovat. Ei niin että lahjan saadessani annan heti vastalahjan. Varsinaisen lahjan sijaan se vastalahja voi olla palvelus; kyyti jonnekin, lastenhoitoapua tai muuta aineetonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkään en ymmärrä sellaisia lahjoja, että koska toit minulle ruokaa kun jalkani oli kipsissä tai kävit kastelemassa kukkia kun olin matkalla, niin minäpä annan sinulle kiitoksena hapansilakkaa tai kukkavaasin. Paljon mieluummin toivoisin, että henkilö auttaisi vastavuoroisesti minua sitten joskus tulevaisuudessa jos minä tarvitsen apua eikä kuittaisi "kiitollisuudenvelkaa" jollain turhalla lahjalla.
Minusta Suonessa taas juuri annetaan lahjoja, esimerkiksi kun mennään kylään. Itä-Suomessa ainakin on tapana viedä tuliaisia ja uuteen kotiin ostetaan aina jotain ja kun jollekin syntyy vauva, kaikki sukulaiset ja tutut lahjoo jotenkin. Toki olen kuullut, että itäsuomalainen luonne on vieraanvaraisempi kuin Etelä-Suomessa tai vaikka Länsi-Suomessa.
Kun asuin vuoden opiskeluaikaan Brightonissa, siellä oli hyvin nihkeää kaikki lahjojen antaminen. Kukaan ei vie tuliaisia eikä oikeastaan muulloin anneta kuin syntymäpäiväjuhlissa tai häissä. Ei kuulu tapakulttuuriin. Sen sijaan saatetaan tarjota teetä ja pieniä leivonnaisia, jos halutaan kiittää. Nuorempi polvi ei enää harrasta teekutsuja kylläkään, mutta kun asuin siellä, vanhemmat ihmiset vielä saattoivat kutsua teelle. Otin erään vanhemman pariskunnan postit sillä aikaa kun olivat matkoilla, ja sain matkan jälkeen kutsun teelle, se oli se kiitos. Ystäväni ihmetteli, kun kysyin, mitä toisin hänen vanhemmilleen, kun menin sinne viikonlopuksi (maaseudulle) kylään. Ystäväni sanoi, ettei englantilaiset vie tuliaisia, se on hyvin vanhanaikaista, korkeintaan kuninkaalliset vie. Vein kuitenkin korin, jonne ostin teetä, hedelmiä, marmeladia, pikkuleipiä. Minulle ei sanottu: kiitos. Ystävän äiti tuijotti hölmistyneenä, että mikäs tämä on ja lykkäsi sen sivuun. Oli hän kuitenkin seuraavaan päivään mennessä tyhjentänyt sen, koska kaikki mitä toin, oli esillä aamiaispöydässä. Luulikohan se, että ne oli minun omat eväät. Tyhjän korin hän lykkäsi minulle käteen, kun olin viikonlopun jälkeen lähdössä.
Vaikka kuinka vastalahjat eivät olisi meille normitapa niin olisihan se silti hyvin tapojen mukaista antaa pieni kiitos tuolle, joka lahjan sukulaiselle lähetti.
Ja tuo tilaaja nyt oli aika tökerö, ehkä hänellä tiukkaa rahan kanssa tai jotain?
Olisikohan ihan vaan askeettinen elämäntapa tai marttyyrimäinen kursailu? Itsekin kyllä koen kaikki turhat lahjat luonnonvarojen tuhlauksena. Toisaalta itselläni on myös ongelmia lahjojen vastaanottamisessa. Ahdistun jos saan lahjoja, koska en ole tottunut saamaan keneltäkään mitään.
Välillä kaipaan sellaista ulkomaalaista asennetta, jossa turhat ja kauniit asiat tuovat iloa ja erottavat juhlan arjesta. En kuitenkaan itse pysty siihen.
Syy sekä seuraus mainittu jo otsikossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei lainaukset toimi mutta 24:
Ei hyödy ei. Kummallekin on harmia, vaivaa ja rahanmenoa. Ja sitten se saatu lahjake pitäå vielä loppusijoittaa jonnekin. Harvoin lahjasuklaat tms edes maistuu, joko jotain halpaa kakkkaa tai uusia ihmeellisiä.sekoituksia (ässämixejä sinisessä?!). Niinkuin moni muukin: ostan mieluummin itse sen mitä tarvitsen ja sellaisena kuin haluan.
Sinulle on varmaan käytöstavatkin esim kiittäminen ja tervehtiminen pelkkää ärsytystä aiheuttavaa harmia, vaivaa ja rahanmenoa?
Inhoan lahjojen antamista ja saamista.
Aikuinen työssäkäyvä ihminen voi ostaa itselleen mitä haluaa.
Hirveästi menee aikaa ja vaivaa siihen että joutuu ravaamaan kaupoissa arvuuttelemassa, mistä toinen tykkäisi.
Itse saan aina lahjaksi jotain hyödytöntä krääsää, jota en oikeasti haluaisi. Suklaata tai viiniä, josta en tykkää. Mukeja, joissa on joku tyhmä teksti. Vääränkokoisia, rumanvärisiä vaatteita jne. Tosi ahdistavaa.