Saako olla ylpeä siitä, että on hoikka ja nätti?

Totta kai saa. 

Mä olen rehkinyt salilla vuosia, ja saanut rakennettua itselleni hoikan vartalon, missä on sopivasti lihasta. Olen ylpeä vartalostani, enkä häpeä sitä myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Hassu ajatus, että olisi ylpeä asioista joihin itsellä ei ole osaa eikä arpaa.

AP kertoo tehneensä asian eteen paljon töitä, joten miksi ei saisi olla ylpeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu ajatus, että olisi ylpeä asioista joihin itsellä ei ole osaa eikä arpaa.

AP kertoo tehneensä asian eteen paljon töitä, joten miksi ei saisi olla ylpeä?

Jotta tuo kommentoija voisi kuvitella, että hänellä itsellään ei ole osaa eikä arpaa valtaisaan ylipainoonsa..

Vierailija kirjoitti:

Hassu ajatus, että olisi ylpeä asioista joihin itsellä ei ole osaa eikä arpaa.

Ylpeilyä nyt ei ylipäänsä kannattas harrastaa. Sehän tarkottaa, et on kusi noussu nuppiin.

Upppp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole vaan. Olin minäkin 15 v sitten. Sittemmin ulkonäkö rupsahti noin kolmevitosena. 

Ikävä kuulla. Itse olen jo 43.

Ap

Saat varovaisesti iloita, mutta et olla ylpeä. Ikäsi huomioiden kyse on osin geneettisestä ominaisuudesta. On hyihyi nykyään joiltakin osin olla omista geeneistään ylpeä, tai edes iloita. Toisinaan melkein pyydetään niitä pahoittelemaan, koska esi-isien tekemiset ja kaikki kuvitelmat.

 

Ikäni huomioiden kyse on mielestäni vähemmän geneettisestä ominaisuudesta. Nuorena taas on helppoa olla hyvännäköinen ilman minkäänlaista vaivannäköä, tässä iässä taas ei. Tai minä en ainakaan näytä hyvältä, jos makaan vaan sohvalla juomassa siideriä.

Ap

Ihmettelen aina, miten ihmiset väittää kaiken paitsi sohvalla siideriä juoden makoilun "vaivannäöksi". Minä ainakin liikun ja syön hyvin, koska siitä tulee hyvä olo. Sohvalla siiderin kittaus on ihan kivaa joskus, mutta iän myötä yhä harvemmin huvittaa sellainen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei saisi olla, terveellä ja ei-ylimielisellä tavalla? Ainakin hoikkuus on terveellistä. Hyvä ulkonäkö on sinulle selvästi tärkeä arvo, koska kerroit nähneesi paljon vaivaa sen eteen. Toimit siis johdonmukaisesti. Puolustaudut myös topakasti tässä keskustelussa. Kun kyselet asiasta, taidat itse aavistaa vastauksen. 

Niin, en ymmärrä mikä järki tämmöisiä on edes kysellä. Tietenkin kuka vaan saa olla ylpeä mistä vaan, sehän on subjektiivinen kokemus eikä pois keneltäkään. Tietysti on sitten eri asia jos ylpeilee, kehuskelee ja/tai lyttää muita, sellaisesta käytöksestä ei toki yleensä kukaan pidä. 

Vierailija kirjoitti:

Ylpeys on monimerkityksinen sana joka ymmärretään Suomessa usein väärin. Tyytyväinen ja iloinen voi ainakin olla!

Niinpä, minä en ainakaan osaa ajatella olevani ylpeä ulkonäöstäni. Pidän siitä kyllä ja nautin terveestä hoikasta kehostani ja hyvästä ulkonäöstäni, mutta en kuvailisi sitä ylpeydeksi. Mutta toisaalta, jos ap on tosiaan joutunut näkemään ulkonäkönsä eteen paljon vaivaa voi varmaan tuntea myös ylpeyttä. Ja se nyt on ok tuntea ylpeyttä jostain  jonka eteen on nähnyt vaivaa ja onnistunut. 

Miksi ihmeessä ei saisi? Hoikat ja kauniit naiset on aivan upeita. Itsellä paljon ylipainoa, mutta olen kyllä itseeni ihan tyytyväinen. Rakastan omia isoja rintoja ja muhkeita reisiä. Toki mitä tulee vaatteisiin, niin on hankala löytää hyvin istuvia vaatteita. Mutta pidän itseäni kauniina. Jokasen pitäisi pitää itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, mitä ylpeilyä siinä on.

Joku voi olla pulskempi ja vielä nätimpi kuin sinä.

Vähän tyhmää suhtautua muihin tuollaisella perusteella ylimielisesti.

 

Nätti voi joutua onnettomuuteen, jossa nätteys menee piloille... keho voi mennä rujoon kuntoon...

Iloitse siinä sitten.

Tämä vastaakin hyvin ap:n kysymykseen. Eli ei saa iloita, ainakaan jos möhköiltä suomimursuilta kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et saa ainakaan millään tavalla tuoda itseäsi esiin. Et saa laittaa someen selfieitä tai kokovartalokuvia. Jos laitat, niin turha odottaa suuren suuria kehuja, varsinkaan naisilta. 

Kuten näistä vastauksistakin huomaa, nainen ei paljon naista kehu eikä tsemppaa jos vähänkin on tunne, että toinen on parempi ja kauniimpi. 

Se, että sinä et naisvihassasi muita naisia kehu, ei tarkoita sitä että me muut emme kehuisi.

Ylpeily millä tahansa asialla on kyllä vähän niin ja näin. Jos olet tyytyväinen itseesi, niin miksi pitää ylpeillä? Ei minun lähipiirissäni kukaan ylpeile millään, vaikka menestyviä ihmisiä ovatkin.

Tyypillinen vauvan tapa keskustella. Viestin alussa muutetaan ylpeä ylpeilyksi, eli aktiiviseksi tekemiseksi. Loppu on diipadaapaa. Ylpeä saavutuksistaan ja ylpeily saavutuksistaan pitää sisällään aivan täysin eri latauksen. Eri

Tottakai. On upeaa, että on jättänyt noinkin upean jalanjäljen rantahiekkaan. Hautakiveen voisi myös kirjoittaa, että hänen elämänsä saavutukset olivat hoikkuus ja nätteys.

Vierailija kirjoitti:

Ole vaan. Olin minäkin 15 v sitten. Sittemmin ulkonäkö rupsahti noin kolmevitosena. 

Juuri näin. Kannattaa nauttia nuoruudesta ja nättinä olosta niin kauan kuin sitä riittää. Kaikki loppuu aikanaan😉

Kauheaa sanoa näin, mutta omassa nuoruudessani melkein kaikki tytöt/nuoret naiset oli hoikkia, nättejä ja huoliteltuja. Nyt keskiverto nuori nainen on vähän ylipainoinen rumasti leikatuilla hiuksilla ja liian isoilla silmälaseilla. Katselin vierestä yksi päivä, kun tällainen selasi tiktokia junassa. Tykkäili kaikista äärifeministisistä videoista tatuoinnit kädessä heiluen.

Moni asia on mennyt oikeaan suuntaan naisten oikeuksissa vuosien saatossa. Mutta samalla ollaan kyllä menetetty naiseus ja naisten oikeuksista kovimpaan huutavat ovat niitä, jotka näyttävät eniten mieheltä. Ollaanko sitä oikeasti saavutettu mitään, jos naisellinen nainen on monelle miehelle edelleen riistaa ja lisäksi vielä toisten naisten (feministien) hampaissa? Oikeasti tosin keskiverto hyvin käyttäytyvä mies kohtelee naisellista naista paremmin kuin syvälle feminismiin hurahtanut nainen. Ainakin Suomessa.

Olen hyvännäköinen kohta 60v nainen, aina ollut kaunis ja sitä olen edelleen. Paino on pysynyt kurissa ja lihasmassaakin on sopivasti, kiitos aktiivisen liikunnan. Olen aina pitänyt itsestäni huolta, hiukset on pitkät ja paksut, vyötärö löytyy ja olen aina huoliteltu. Miksen saisi olla itsestäni ylpeä? Hoikkuus ja huoliteltu ulkonäkö on Suomessa on nykyään harvinaista. 

Olen iloinen, että olen hoikka näin yli viisikymppisenäkin, mutta en ylpeilisi siitä asenteesta, että hoikkuus on ulkonäkökysymys. Minulle hoikkuus ja sen ylläpito on terveydestä ja hyvinvoinnista, ei ulkonäöstä huolehtimista. Voin olla - ja olenkin - ylpeä siitä, että olen terve ja hyväkuntoinen ja toimintakykyni on erinomainen. Pystyn enempään kuin moni minua nuorempi ja jaksan enemmän.

Ja kuten tämän ketjun kommentissa 106 sanotaan, en koe, että mitenkään näen vaivaa, vaan teen asioita, joista nautin: syön hyviä terveellisiä ruokia ja liikun paljon. Minulle tuottaa suunnattomasti mielihyvää ja nautintoa se, kun pääsen kunnon hikilenkille, jossa saan oikein hengästyä ja välillä ihan kunnolla puuskuttaa. Siitä tulee niin hyvä olo!

Saa! Minäkin olen. Olen myös ylpeä koulutuksestani, työstäni, palkastani, parisuhteestani, kodistani, lapsestani, tyylitajustani, sosiaalisesta älykkyydestäni, elämäntavoistani, arvoistani, hyväntekeväisyydestäni, luonteestani, kädentaidoistani, sivistyksestäni, kielitaidostani ja elämänhallinnastani. 

Ei kannata. Ylpeys on pahasta ja kuolemansyntikin kaiken lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen iloinen, että olen hoikka näin yli viisikymppisenäkin, mutta en ylpeilisi siitä asenteesta, että hoikkuus on ulkonäkökysymys. Minulle hoikkuus ja sen ylläpito on terveydestä ja hyvinvoinnista, ei ulkonäöstä huolehtimista. Voin olla - ja olenkin - ylpeä siitä, että olen terve ja hyväkuntoinen ja toimintakykyni on erinomainen. Pystyn enempään kuin moni minua nuorempi ja jaksan enemmän.

Ja kuten tämän ketjun kommentissa 106 sanotaan, en koe, että mitenkään näen vaivaa, vaan teen asioita, joista nautin: syön hyviä terveellisiä ruokia ja liikun paljon. Minulle tuottaa suunnattomasti mielihyvää ja nautintoa se, kun pääsen kunnon hikilenkille, jossa saan oikein hengästyä ja välillä ihan kunnolla puuskuttaa. Siitä tulee niin hyvä olo!

Itse todellakin näen vaivaa, koska inhoan liikuntaa enkä saa siitä mitään hyvää oloa. Salitreeniin joudun joka ikinen kerta pakottamaan itseni ja lenkillä en käy ollenkaan. Mieluiten oikeasti makaisin sohvalla peliohjaimen, oluen ja pizzan kanssa..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tottakai. On upeaa, että on jättänyt noinkin upean jalanjäljen rantahiekkaan. Hautakiveen voisi myös kirjoittaa, että hänen elämänsä saavutukset olivat hoikkuus ja nätteys.

Siis hoikka ja nättihän ei voi saavuttaa mitään muuta elämässään?