Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei kestä mitään palautetta isyydestään
06.06.2024 |
Neuvoja tarvisi. Tämä on jo ihan iso ongelma, koska miehelleni ei saisi sanoa yhtään mitään hänen tavastaan olla isä lapsillemme. Ei hyvää eikä pahaa. Vaikka yrittäisin sanoa mitä hyvää, ottaa sen vit tuiluna, mitä se siis ei todellakaan ole vaan ihan aidosti yritin sanoa positiivista. Loukkaantuu. Jos taas pyydän jossain asiassa lasten kanssa toimimaan toisin kuin toimii, loukkaantuu heti, mielestään kritisoin törkeästi, vaikka miten kauniisti yrittäisin asian sanoa ja minusta kukaan ei voisi sellaisesta suuttua. Hänen tapa olla isä on käytännössä siis kielletty puheenaihe. Ja vaikeaahan on olla yhdessä vanhempia kun mistään siihen liittyvästä ei voi puhua. Ei edes mitään kysyä ilman, että loukkaantuu.
Kommentit (341)
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla syitä niin sysissä kuin sepissäkin, siltä vähän haiskahtaa. Sinä väität sanovasi miehelle kauniisti, mutta hän tulkitsee sanomisesi kettuiluksi. Kumpikin teistä tulkitsee omaa toimintaansa omalla tavallaan eivätkä tavat ole yhteneväiset.
Näin taitaa olla. Omakin exäni väitti kiven kovaan toimivansa vain lasten edun mukaan, mutta hänkin on vain ihminen, ja ihan yhtä väärässä kuin kaikki muutkin joskus ovat. Tuskin on lapsen edun mukaista pakottaa syömään sokerista xtra hilloa puuron päällä vaikka lapsi ei pidä makeasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudolta kuulostaa sellainen yksilöterapiakin, missä ihminen on oppinut ettei ole tehnyt mitään väärin.
Mullekki sanottiin terapiassa noin, ja tottahan se on, en ole vastuussa toisen ihmisen tunteista. Missähän ihmeterapiassa sä olet itse käynyt??
Nyt kuitenkin kuulostaa että se on ainoa asia jota tuo oli sieltä oppinut ja kaikki muu oli sitten jäänyt. Eli haettu vain vahvistus sille että toinen oli syyllinen eikä mitään muuta itsetuntemuksen oppia saatu.
Ei kuulosta. Missä terapiassa siis itse kävitkään??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Terapiassa ei lässytetty, eikä se keskittynyt vaimon kulloisenkin oikun toteuttamiseen, johon se exvaimon tunnepuhe ja mölinä tähtäsi. Exän jokainen teko ja sana kun tähtäsi omien halujensa ja jatkuvasti vaihtuvien oikkujen täyttämiseen. Ero terapialla ja vaimon lässytyksellä on isompi kuin yöllä ja kukkakaalilla."
Yleensä terapian tarkoitus on oppia asioita itsestään ja siitä miten reagoi ja mitä tuntee ja miksi. Ei siis sen selville saaminen miten väärin se toinen on kaiken tehnyt. Nyt näyttää että olet oppinut terapiassa lähinnä vain jälkimmäisen.
Terapiassa opin sen etten tehnyt mitään väärin, enkä ollut syyllinen vaimon käytökseen. Opin tämän itsestäni, ja se jos mikä oli hyvä oppi. Ei tullut lähdettyä enää samantyyliseen sirkukseen vaan rinnal
Terapiassahan kukaan ei ole koskaan tehnyt mitään väärin. Minun kumppanini pahoinpiteli minut, luita murtui. Silti hänen terapiassaan on hänelle sanottu samaa, että hän ei ole tehnyt mitään väärin.
Minä olen murtuneita luitani parannellessani ollut kyllä vahvasti eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudolta kuulostaa sellainen yksilöterapiakin, missä ihminen on oppinut ettei ole tehnyt mitään väärin.
Mullekki sanottiin terapiassa noin, ja tottahan se on, en ole vastuussa toisen ihmisen tunteista. Missähän ihmeterapiassa sä olet itse käynyt??
Nyt kuitenkin kuulostaa että se on ainoa asia jota tuo oli sieltä oppinut ja kaikki muu oli sitten jäänyt. Eli haettu vain vahvistus sille että toinen oli syyllinen eikä mitään muuta itsetuntemuksen oppia saatu.
Ei kuulosta. Missä terapiassa siis itse kävitkään??
Eikö kuulosta jos tarapiassa käöymisenkin jälkeen julistaa että kaikki tunteista puhuminen parisuhteessa on turhaa lässytystä? Eikä muuten tarvitse edes käydä terapiassa tajutakseen että jos tuollaisia ajatuksia olisi tuonut esiin terapiassa niin niitäkin olisi siellä käsitelty.
Niinpä niin. Miesten tapa "keskustella" on tässäkin topicissa se vanha tuttu, eli naisten alatyylisen solvaamisen kautta edetään kuoleman toivottamiseen/uhkailuun.
Jos se on parisuhteissakin tuota samaa niin eipä kannata ihmetellä miksi nainen ottaa eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudolta kuulostaa sellainen yksilöterapiakin, missä ihminen on oppinut ettei ole tehnyt mitään väärin.
Mullekki sanottiin terapiassa noin, ja tottahan se on, en ole vastuussa toisen ihmisen tunteista. Missähän ihmeterapiassa sä olet itse käynyt??
Mutta olet vastuussa omista teoistasi. Lainaamassasi viestissä puhuttiin teoista. Sinä vaihdoit sen tunteiksi vääristelläksesi lainaamaasi viestiä.
Jos ap:n miehellä on noin olematon itsetunto, niin se ei kyllä millään terapialla muuksi muutu. Voi aavistuksen verran parantua, mutta ei terapia ihmeitä tee eikä muokkaa ihmistä ihan toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiassahan kukaan ei ole koskaan tehnyt mitään väärin. Minun kumppanini pahoinpiteli minut, luita murtui. Silti hänen terapiassaan on hänelle sanottu samaa, että hän ei ole tehnyt mitään väärin.
Minä olen murtuneita luitani parannellessani ollut kyllä vahvasti eri mieltä.
Kuka terapeutti sinulle on näin sanonut, että miehesi ei tehnyt väärin? Enpä usko että kukaan. Vai uskotko miestäsi joka vain väitti terapeutin sanoneen noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudolta kuulostaa sellainen yksilöterapiakin, missä ihminen on oppinut ettei ole tehnyt mitään väärin.
Mullekki sanottiin terapiassa noin, ja tottahan se on, en ole vastuussa toisen ihmisen tunteista. Missähän ihmeterapiassa sä olet itse käynyt??
Nyt kuitenkin kuulostaa että se on ainoa asia jota tuo oli sieltä oppinut ja kaikki muu oli sitten jäänyt. Eli haettu vain vahvistus sille että toinen oli syyllinen eikä mitään muuta itsetuntemuksen oppia saatu.
Ei kuulosta. Missä terapiassa siis itse kävitkään??
Eikö kuulosta jos tarapiassa käöymisenkin jälkeen julistaa että kaikki tunteista puhuminen parisuhteessa on turhaa lässytystä?
Lainaappa kohta jossa hän noin sanoi, jatketaan sitten lainauksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudolta kuulostaa sellainen yksilöterapiakin, missä ihminen on oppinut ettei ole tehnyt mitään väärin.
Mullekki sanottiin terapiassa noin, ja tottahan se on, en ole vastuussa toisen ihmisen tunteista. Missähän ihmeterapiassa sä olet itse käynyt??
Mutta olet vastuussa omista teoistasi. Lainaamassasi viestissä puhuttiin teoista. Sinä vaihdoit sen tunteiksi vääristelläksesi lainaamaasi viestiä.
Eli lainasit väärin itse, asia ymmärretty, ei haittaa.
Miksi monet täällä suhtautuu asiaan niin, että miehen isyydessä ei voisi oikeasti olla huomautettavaa?!
Tässä muutama esimerkki, joista olen ihan täyspäiselle isälle joutunut huomauttamaan.
-Isä halusi pelata pleikkaria vahtivuorollaan ja hän jätti vauvan selkänsä taakse hoitopöydälle! No kun se tykkää katsella niitä kuvia siitä seinältä...
- Tytöllä oli hienot kultaiset juhlakengät ja isän mielestä ne olivat oikeat kengät kotipihalle hiekkalaatikolle. Kengät meni piloille. No kun tyttö halusi ne kengät...
- Olin koko päivän pois kotoa ihan sovitusti. Tulin kotiin joskus klo 20 jälkeen. Lapset olivat syöneet vain muroja koko päivän aikana. Isä itse kyllä oli syönyt ruokaa!
Mielestäni näissä ei nyt vaan ole kyse siitä, että minä vaan nipotan turhasta enkä anna isän olla isä omalla tavallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikromanagerointi ei sovi työpaikalle, eikä todellakaan myöskään kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Mikromanagerointi ei sovi työpaikalle, eikä todellakaan myöskään kotiin.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001717457.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi monet täällä suhtautuu asiaan niin, että miehen isyydessä ei voisi oikeasti olla huomautettavaa?!
Tässä muutama esimerkki, joista olen ihan täyspäiselle isälle joutunut huomauttamaan.
-Isä halusi pelata pleikkaria vahtivuorollaan ja hän jätti vauvan selkänsä taakse hoitopöydälle! No kun se tykkää katsella niitä kuvia siitä seinältä...
- Tytöllä oli hienot kultaiset juhlakengät ja isän mielestä ne olivat oikeat kengät kotipihalle hiekkalaatikolle. Kengät meni piloille. No kun tyttö halusi ne kengät...
- Olin koko päivän pois kotoa ihan sovitusti. Tulin kotiin joskus klo 20 jälkeen. Lapset olivat syöneet vain muroja koko päivän aikana. Isä itse kyllä oli syönyt ruokaa!
Mielestäni näissä ei nyt vaan ole kyse siitä, että minä vaan nipotan turhasta enkä anna isän olla isä omalla tavallaan!
Kun tekee lapset oikeasti aikuisen kanssa, eikä ikuisen pikkupojan kanssa, niin välttyy monelta noista ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa. Meillä on vasta puoli vuotias. Mies ottaa veetuiluna tai suuttuu kun neuvon. Mies on myös paljon pois kotoa töiden ja harrastuksen takia. Vietän 97% ajan lapsemme kanssa.
Miehellä ei ole kokemusta lapsista, mutta en arvannut tämän olevan tälläistä. Jään seuraamaan neuvoja
Sinullekin vinkiksi: jos miehesi kaipaa neuvoja lapsen hoidossa, hän pyytää niitä. Siihen asti ota rennosti ja anna miehen hoitaa lasta omalla tavallaan.
Hän ei koskaan pyytänyt neuvoja. Ei ikinä. Esimerkkejä on paljon mutta hän jättää usein lapsen itkemään jos mikään ei auta "minkä mä sille voin, vauvat huutaa." Laittaa vasta heränneen lapsen nukkumaan, jotta pääsee väsymyksen takia helpoimmalla.
Hoidan vauvan kaikki rutiinit, mies sanoo "en ole ees juonut aamu kahvia ja syöny."
Meidän vauvalla oli paha koliikki 4 kuukautta. Minä hoidin ja valvoin.
Parisuhde on muuttunut kireäksi. Miehellä on stressava työ ja kiukuttelee kotona nykyään ja on alkanut puhumaan rumasti ja haukkumaan. En kuulemma tee päivisin mitään, vaikka lenkkeilen, siivoan ja teen ruoan. Teen ruoan tuolle miehelle jopa yöllä, jos tulen myöhemmin illalla kotiin lapsen kanssa.
En ymmärrä ja olen neuvoton. Mies halusi tätä lasta yhtä paljon. Teen töitä lasten kanssa. Mies tietää millaisia lapset voivat olla. Tietysti tietäminen ja oikeasti sen eläminen on eri asia
"Kun tekee lapset oikeasti aikuisen kanssa, eikä ikuisen pikkupojan kanssa, niin välttyy monelta noista ongelmista. "
Kyllä. Noissa aikaisemmin mainituissa miehen toilailuissa ei ole kyse siitä että mies ei osaisi tai ymmärtäisi vaan että hän ei vain välitä. Lapset ja miten lasten kanssa ollaan ei vain yksinkertaisesti ole hänelle kovin tärkeää.
Onneksi sellaisiakin miehiä löytyy jotka välittävät.
Jep. Olin eräässä pakollisessa menossa klo 23 saakka, mies neljävuotiaan kanssa kaksin kotona. Kun tulin kotiin luulin, että lapsi olisi jo nukkumassa, koska hänen nukkumaanmenoaika oli noin 20:30 (ei kovin tarkkaa, mutta suunnilleen). Mutta mies ja lapsi olikin katsomassa telkkaria kun tulin! Mies ei ollut laittanut iltapalaa, ei hoitanut iltapesuja eikä mitään. Jouduin ensitöikseni silloin vähän yli klo 23 kun väsyneenä palasin kotiin aloittamaan lapselle iltapalan teon, siitä sitten iltapesut, iltasadut ym, kello oli yli puolenyön kun sain hänet sänkyyn. Lapsi oli ihan ylikierroksilla, olivat syöneet kuulemma illalla ison pussin karkkia. Että semmonen tapa olla isä. Eikä olisi saanut häntäkään kritisoida yhtään. Jopa neuvolassa sanoivat kun siellä avauduin, että anna isän olla isä omalla tavallaan. Eihän siitä mitään tule jos ei edes perusasioita hoida. Ja että minä olen ainoa joka niistä yhtään huolehtii.
"En ymmärrä ja olen neuvoton. Mies halusi tätä lasta yhtä paljon. Teen töitä lasten kanssa. Mies tietää millaisia lapset voivat olla. Tietysti tietäminen ja oikeasti sen eläminen on eri asia "
Tässä tulee esiin yksi hyvin yleinen ihmisten ongelma - itsetuntemuksen puute. Ihmisillä on usein epärealistinen ja ylipositiivinen kuva siitä millaisia he ovat. Ajatellaan että kyllä minä jaksan ja kyllä minä sitten teen kun se lapsi tulee. Ja tätä vakuutellaan sitten muillekin ja usein ne puolisot uskovat koska haluavat uskoa. Sitten se todellisuus rävähtää kasvoille ja tajutaan että ei jaksetakaan niin hyvin kuin oli kuviteltu. Ei oltukaan niin jaksavaisia ja kärsivällisiä kuin ajateltiin.
Ja se saattaa tulla ihmiselle aidosti yllätyksenä vaikka vastaavia merkkejä olisi aikaisemmassa elämässä ollut vaikka kuinka paljon. Jos olet se jota muut saavat hoputtaa ja korjata jälkiäsi niin et sinä nyt vain muuksi muutu vain siksi että lapsi syntyy.
Loukkaantuminen on manipulaatiokeino, ei aitoa loukkaantumista. Sen päämäärä on välttyä tekemästä kokonaan. Voi siinä sitten kiukkuisena ssnoa, että en tee sitten mitään ollenkaan kun sulle ei mikään kelpaa. Ja häipyä kaverille. Vaikka ainoa mitä vaimo teki oli muistutti, että vitamiinit pitää ottaa.
Alue: Aihe vapaa
Nyt kuitenkin kuulostaa että se on ainoa asia jota tuo oli sieltä oppinut ja kaikki muu oli sitten jäänyt. Eli haettu vain vahvistus sille että toinen oli syyllinen eikä mitään muuta itsetuntemuksen oppia saatu.