Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ei kestä mitään palautetta isyydestään
06.06.2024 |
Neuvoja tarvisi. Tämä on jo ihan iso ongelma, koska miehelleni ei saisi sanoa yhtään mitään hänen tavastaan olla isä lapsillemme. Ei hyvää eikä pahaa. Vaikka yrittäisin sanoa mitä hyvää, ottaa sen vit tuiluna, mitä se siis ei todellakaan ole vaan ihan aidosti yritin sanoa positiivista. Loukkaantuu. Jos taas pyydän jossain asiassa lasten kanssa toimimaan toisin kuin toimii, loukkaantuu heti, mielestään kritisoin törkeästi, vaikka miten kauniisti yrittäisin asian sanoa ja minusta kukaan ei voisi sellaisesta suuttua. Hänen tapa olla isä on käytännössä siis kielletty puheenaihe. Ja vaikeaahan on olla yhdessä vanhempia kun mistään siihen liittyvästä ei voi puhua. Ei edes mitään kysyä ilman, että loukkaantuu.
Kommentit (341)
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut ajattelemaan että olet se parempi vanhempi ja tiedät paremmin miten lapset tulisi kasvattaa? Eikö lapset ole teidän molempien? Aika ymmärrettävää että jos vanhemmuuttani koko ajan kritisoidaan en katsoisi sitä hyvällä.
Sanoinko olevani parempi? En. Sanoinko koko ajan kritisoivani? En.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut ajattelemaan että olet se parempi vanhempi ja tiedät paremmin miten lapset tulisi kasvattaa? Eikö lapset ole teidän molempien? Aika ymmärrettävää että jos vanhemmuuttani koko ajan kritisoidaan en katsoisi sitä hyvällä.
Jos toisen toiminta vaarantaa lapsen terveyden eli ei pestä hampaita eikä muisteta antaa vitamiineja tai lääkkeitä, niin siitä saa sanoa. Samoin, jos toisen toiminta aiheuttaa toiselle vanhemmalle lisätyötä. Kun alkaa iltatoimet ja niihin rauhoittuminen, silloin ei aleta mitään riehumisleikkejä. Lapsia enemmän hoitava kyllä tietää, jos lapsen yöunien viivästyminen tietää sitä, että lapsi on seuraavan päivän kärttyisä ja väsynyt, niin sitten kummankin vanhemman pitää toimia niin, että lapsi pääsee ajallaan nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Lol, teinit on niin tyhmiä
Teinit ei taida tällä kertaa liittyä asiaan. Mieheni ja minä ollaan molemmat jo päälle 35-vuotiaita ja lapsemme taas alle kouluikäisiä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut ajattelemaan että olet se parempi vanhempi ja tiedät paremmin miten lapset tulisi kasvattaa? Eikö lapset ole teidän molempien? Aika ymmärrettävää että jos vanhemmuuttani koko ajan kritisoidaan en katsoisi sitä hyvällä.
Jos toisen toiminta vaarantaa lapsen terveyden eli ei pestä hampaita eikä muisteta antaa vitamiineja tai lääkkeitä, niin siitä saa sanoa. Samoin, jos toisen toiminta aiheuttaa toiselle vanhemmalle lisätyötä. Kun alkaa iltatoimet ja niihin rauhoittuminen, silloin ei aleta mitään riehumisleikkejä. Lapsia enemmän hoitava kyllä tietää, jos lapsen yöunien viivästyminen tietää sitä, että lapsi on seuraavan päivän kärttyisä ja väsynyt, niin sitten kummankin vanhemman pitää toimia niin, että lapsi pääsee ajallaan nukkumaan.
Tällaisista asioista jos sanon, mies loukkaantuu niin kovin, että viikon märehtii miten huono isä on ja lisäksi on vihainen minulle kun muka tein taas selväksi miten huono isä on. Vaikka olisin vain sanonut, että vitamiinit pitää muistaa antaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläisellä ulinalla tähän aamuun.
Meillä oli tuollaista. Otin eron. Helpotti elämääni kun ei tarvinnut enää katsella kodissaan kaikesta loukkaantujaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väistin aikanaan luodin ja erosin tuollaisesta miehestä ennen lasten hankkimista. Kaikki kritiikki sai hänet tolaltaan, ja hän oli kumminkin ammatiltaan taiteilija. Jos hän esim. kysyi mitä mieltä olet jos pihaan laitetaan tähän kohtaan kukkia x, ja sanoin että kasvi ei kestä auringossa (paahteinen kohta), se oli suoraa kritiikkiä häntä kohtaan. Ja istutti silti kasvin joka sitten kuoli. Mitä mieltä olet maalauksestani? Ainoa oikea vastaus oli "tosi upea", mitään oikeaa keskustelua ei voinut hänen tekemisistään olla. Kissan turkin harjaaminen, angorakissa? Suuttui jos harjasin joka päivä, koska hän olisi halunnut tehdä kans. Yritin sanoa että sen kun harjaat, kissa tykkää, mutta ei kuulemma enää voinut jos olin jo sen päivän "pilannut". Kissa jäi erossa hänelle - takkuja käynyt leikkaamassa eläinlääkärillä kun ei jaksa harjata. Suuttui eläinlääkärille kun kritisoi turkin takkuja.
No voit lähestyä asiaa kahdelta kantilta. Se perinteinen on se jossa todetaan miten typerä tyyppi tuo mies on ja ei tuollaisen kanssa voi olla yhdessä. Se rakentava on se jossa mietit että miksi mies reagoi noin? Johtuuko se jostain joka on tapahtunut miehen isyyden aikana, jostain jota on tapahtunut miehen lapsuuden perheessä, vai ehkä miehen yleinen vaikeus vastaanottaa kritiikkiä jostain syystä.
Vasta kun olet jotenkin analysoinut sen syyn miehen käytökseen, voi noita ongelmia jotenkin alkaa ratkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voit lähestyä asiaa kahdelta kantilta. Se perinteinen on se jossa todetaan miten typerä tyyppi tuo mies on ja ei tuollaisen kanssa voi olla yhdessä. Se rakentava on se jossa mietit että miksi mies reagoi noin? Johtuuko se jostain joka on tapahtunut miehen isyyden aikana, jostain jota on tapahtunut miehen lapsuuden perheessä, vai ehkä miehen yleinen vaikeus vastaanottaa kritiikkiä jostain syystä.
Vasta kun olet jotenkin analysoinut sen syyn miehen käytökseen, voi noita ongelmia jotenkin alkaa ratkoa.
Valitettavasti ap ei voi ratkoa noita mielen tai lapsuuden ongelmia miehen puolesta, jos mies ei itse halua. Kritiikkiä kammoavalle esim. terapia on täysin mahdoton ajatus, koska siinähän on sitten kyse kokonaisuutena kritiikistä hänen persoonaansa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lol, teinit on niin tyhmiä
Teinit ei taida tällä kertaa liittyä asiaan. Mieheni ja minä ollaan molemmat jo päälle 35-vuotiaita ja lapsemme taas alle kouluikäisiä. Ap
Itse asiassa kommentti oli ihan osuva. Miehesi käyttäytyy kuin teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voit lähestyä asiaa kahdelta kantilta. Se perinteinen on se jossa todetaan miten typerä tyyppi tuo mies on ja ei tuollaisen kanssa voi olla yhdessä. Se rakentava on se jossa mietit että miksi mies reagoi noin? Johtuuko se jostain joka on tapahtunut miehen isyyden aikana, jostain jota on tapahtunut miehen lapsuuden perheessä, vai ehkä miehen yleinen vaikeus vastaanottaa kritiikkiä jostain syystä.
Vasta kun olet jotenkin analysoinut sen syyn miehen käytökseen, voi noita ongelmia jotenkin alkaa ratkoa.
Voinhan minä näitä miettiä, mutta mitä se hyödyttää, että mietin syitä yksin kun en syistä mitään tiedä? Mieheni kanssa syistä ei voi keskustella, jos näitä syitä häneltä kyselee niin loukkaantuu pahemmin vain. Voinhan minä yksin tässä arvailla, että oliko miehen lapsuudessa jotain syytä vaiko ei, mutta kun en asiasta mitään tiedä niin mitä puhdas arvailu auttaa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voit lähestyä asiaa kahdelta kantilta. Se perinteinen on se jossa todetaan miten typerä tyyppi tuo mies on ja ei tuollaisen kanssa voi olla yhdessä. Se rakentava on se jossa mietit että miksi mies reagoi noin? Johtuuko se jostain joka on tapahtunut miehen isyyden aikana, jostain jota on tapahtunut miehen lapsuuden perheessä, vai ehkä miehen yleinen vaikeus vastaanottaa kritiikkiä jostain syystä.
Vasta kun olet jotenkin analysoinut sen syyn miehen käytökseen, voi noita ongelmia jotenkin alkaa ratkoa.
Valitettavasti ap ei voi ratkoa noita mielen tai lapsuuden ongelmia miehen puolesta, jos mies ei itse halua. Kritiikkiä kammoavalle esim. terapia on täysin mahdoton ajatus, koska siinähän on sitten kyse kokonaisuutena kritiikistä hänen persoonaansa kohtaan.
On mahdollista että ongelmat eivät ratkea mutta jos ei edes yritä niin on sekin väärä ratkaisu. Eiköhän se oma perhe ole asia jonka eteen kannattaa vähän nähdä vaivaakin vaikka lopputulos ei olisi taattu.
Ihan sama asiahan se on niiden lastenkin ongelmien kanssa. Niitä voi pitää vain lapsen kiukutteluna tai hankaluutena tai sitten voi miettiä että mitä se lapsi sillä käytöksellä viestii ja mistä sellaisen viestintätavan oppiminen on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voit lähestyä asiaa kahdelta kantilta. Se perinteinen on se jossa todetaan miten typerä tyyppi tuo mies on ja ei tuollaisen kanssa voi olla yhdessä. Se rakentava on se jossa mietit että miksi mies reagoi noin? Johtuuko se jostain joka on tapahtunut miehen isyyden aikana, jostain jota on tapahtunut miehen lapsuuden perheessä, vai ehkä miehen yleinen vaikeus vastaanottaa kritiikkiä jostain syystä.
Vasta kun olet jotenkin analysoinut sen syyn miehen käytökseen, voi noita ongelmia jotenkin alkaa ratkoa.
Valitettavasti ap ei voi ratkoa noita mielen tai lapsuuden ongelmia miehen puolesta, jos mies ei itse halua. Kritiikkiä kammoavalle esim. terapia on täysin mahdoton ajatus, koska siinähän on sitten kyse kokonaisuutena kritiikistä hänen persoonaansa kohtaan.
On mahdollista että ongelmat eivät ratkea mutta
Omia lapsia pitääkin tuolla tavalla miettien auttaa ja vähän paapoakin. Mutta ei puoliso ole kuin lapsi, johon pitäisi suhtautua kuin omiin lapsiin. Puolison olisi tarkoitus olla tasavertainen aikuinen.
Tuolla tavalla käyttäytyi mun ex-vaimo. Yksi syy muiden joukossa miksi on ex.
Miksi ihmeessä hänelle pitää olla tuputtamassa jotain palautetta isänä olemisesta. Eikö hänellä ole mahdollisuutta toteuttaa isyyttään ilman kommentointia. Ehkä hän pyytää palautetta, jos haluaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voit lähestyä asiaa kahdelta kantilta. Se perinteinen on se jossa todetaan miten typerä tyyppi tuo mies on ja ei tuollaisen kanssa voi olla yhdessä. Se rakentava on se jossa mietit että miksi mies reagoi noin? Johtuuko se jostain joka on tapahtunut miehen isyyden aikana, jostain jota on tapahtunut miehen lapsuuden perheessä, vai ehkä miehen yleinen vaikeus vastaanottaa kritiikkiä jostain syystä.
Vasta kun olet jotenkin analysoinut sen syyn miehen käytökseen, voi noita ongelmia jotenkin alkaa ratkoa.
Voinhan minä näitä miettiä, mutta mitä se hyödyttää, että mietin syitä yksin kun en syistä mitään tiedä? Mieheni kanssa syistä ei voi keskustella, jos näitä syitä häneltä kyselee niin loukkaantuu pahemmin vain. Voinhan minä yksin tässä arvailla, että oliko miehen lapsuudessa jotain syytä vaiko ei, mutta kun en asiasta mitään tiedä niin mitä puhdas arvailu autt
No heitä hanskat tiskiin ja eroa! Sitähän sinä tuossa käytännössä sanot. Ei kannata miettiä mitään mikä voisi tuoda ratkaisua. Mies kun ei itsestään muutu jos tuo reagointitapa on kovin syvällä.
Vaikka miten tuntuu että mies ei kuuntele tai usko mitään niin kyllä asiat joita hänelle sanot tai jota kysyt voivat sytyttää jonkun lampun miehen päässä jota hän sitten saattaa itse prosessoida ja vaikutus voi tulla sitten myöhemmin. Ei lopputulos ole tietenkään varma mutta eikö se olisi kuitenkin asia jota kannattaa kokeilla ennen kuin luovuttaa?
Oliko tällaista jo ennen lapsia, ettei mistään voi puhua?
"Omia lapsia pitääkin tuolla tavalla miettien auttaa ja vähän paapoakin. Mutta ei puoliso ole kuin lapsi, johon pitäisi suhtautua kuin omiin lapsiin. Puolison olisi tarkoitus olla tasavertainen aikuinen."
Niinhän se ideaalimaailmassa menee. Mutta käytäntö on usein muuta. Kysymys siis kuuluu että haluaako sitä yrittää edes tehdä jotain oman liittonsa eteen vai ei. Jos ei niin sitten pitää etsiä uusi puoliso jossa ei ole isoja vikoja.
Alue: Aihe vapaa
Mikä saa sinut ajattelemaan että olet se parempi vanhempi ja tiedät paremmin miten lapset tulisi kasvattaa? Eikö lapset ole teidän molempien? Aika ymmärrettävää että jos vanhemmuuttani koko ajan kritisoidaan en katsoisi sitä hyvällä.