Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei kestä mitään palautetta isyydestään
06.06.2024 |
Neuvoja tarvisi. Tämä on jo ihan iso ongelma, koska miehelleni ei saisi sanoa yhtään mitään hänen tavastaan olla isä lapsillemme. Ei hyvää eikä pahaa. Vaikka yrittäisin sanoa mitä hyvää, ottaa sen vit tuiluna, mitä se siis ei todellakaan ole vaan ihan aidosti yritin sanoa positiivista. Loukkaantuu. Jos taas pyydän jossain asiassa lasten kanssa toimimaan toisin kuin toimii, loukkaantuu heti, mielestään kritisoin törkeästi, vaikka miten kauniisti yrittäisin asian sanoa ja minusta kukaan ei voisi sellaisesta suuttua. Hänen tapa olla isä on käytännössä siis kielletty puheenaihe. Ja vaikeaahan on olla yhdessä vanhempia kun mistään siihen liittyvästä ei voi puhua. Ei edes mitään kysyä ilman, että loukkaantuu.
Kommentit (341)
Vaihtakaa roolit toisinpäin ja mies antaa sinulle jatkuvaa palautetta äitinä olostasi. Huomaat miten kivaa ja ilahduttavaa se on 😑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?
Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.
Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään.
Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.
Koetko olevasi miehesi äiti? Kasvatat häntä edelleen?
Vierailija kirjoitti:
Vaihtakaa roolit toisinpäin ja mies antaa sinulle jatkuvaa palautetta äitinä olostasi. Huomaat miten kivaa ja ilahduttavaa se on 😑
Yritä edes asettua miehen asemaan. Onko kaikki asiat sellaisia joista pitää huomauttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tällaista jo ennen lapsia, ettei mistään voi puhua?
Ei ollut. Ja kyllä nykyäänkin on monia asioita joista voi puhua. Kunhan ne ei vain mitenkään liity miehen tapaan olla isä. Ap
Miten mies osallistui vanhemmuuteen heti ensimmäisen lapsen synnyttyä? Oliko innolla mukana, oliko epävarma vauvan hoidossa, tarvitsiko ohjausta ja neuvoa vai halusiko tehdä kaiken omalla tavallaan? Ja annoitko miehen tehdä omalla tavallaan vai neuvoitko paljon?
Jostain sielä isyyden alusta tuo varmaan lähtee jos tämä on ainoa asia josta ei mies halua puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa, että mies on kovin epävarma isyydestään. Isyyttä kuten äitiyttäkin voi alkaa suorittaa. Syitä voi olla monia, mutta jos oma isä/äiti on ollut huono voi päättää jo ennen omia lapsia, että itse olen ainakin omilleni parempi vanhempi. Sen takia sitä sitten reagoi kaikkeen palautteeseen niin vahvasti, koska pelkää niin kovasti epäonnistuvansa tässä tehtävässä.
Täällä jotkut sanoo, ettei naisen tarvitse alkaa miehensä terapeutiksi. Ei tietenkään tarvitse. Mutta jos parisuhteen ja ehjän perheen haluaa pitää voi joskus olla tarpeen yrittää ymmärtää toista. Sen toisen vastuulla on sitten tehdä ongelmallensa jotain.
Miksi nainen/äiti antais palautetta isänä olemiseen? Olisko palaute paremmin vastaanotettavissa, jos asia käsiteltäis ja nähtäis vanhempien keskeisenä palautteenantona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?
Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.
Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään.
Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.
Hohhoijaa, jos ruokavalio on tasapainoinen ei tarvita mitään lisävitamiineja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut ajattelemaan että olet se parempi vanhempi ja tiedät paremmin miten lapset tulisi kasvattaa? Eikö lapset ole teidän molempien? Aika ymmärrettävää että jos vanhemmuuttani koko ajan kritisoidaan en katsoisi sitä hyvällä.
Sanoinko olevani parempi? En. Sanoinko koko ajan kritisoivani? En.
Ap
MIKSI sun tarvitsee sanoa YHTÄÄN MITÄÄN!
Anna isän olla semmonen isä kuin on, älä puutu!
Niin moni isä lähtee pois kun ei saa olla itse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?
Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.
Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään.
Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.
Just, et sitten muuta keksiny? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?
Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.
Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään.
Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.
Mutta on AP:n valinta millaisen metelin nostaa jos ne ovat jääneet joskus antamatta. Onko siitä edes pakko huomauttaa vai vain antaa olla. Lapsi kun ei kuole jos vitamiinit kerran tai kaksi unohtuvat.
Täydellisyyden tavoittelu on yksi nykyvanhemmuuden huonoimmista puolista tai paremminkin kyvyttömyys sietää sitä että ei ole täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsen terveys vaaraantuu siitä, että isä välillä unohtaa hampaanpesun ja vitamiinit, niin olisin kyllä huolissani lapsen terveydestä.
Vierailija kirjoitti:
Kun alkaa iltatoimet ja niihin rauhoittuminen, silloin ei aleta mitään riehumisleikkejä. Lapsia enemmän hoitava kyllä tietää, jos lapsen yöunien viivästyminen tietää sitä, että lapsi on seuraavan päivän kärttyisä ja väsynyt, niin sitten kummankin vanhemman pitää toimia niin, että lapsi pääsee ajallaan nukkumaan.
Tartun tähän.
Riehutin usein lapsia illalla kun olivat alle 4. Nukahtivat helpommin ja itse jaksoin lukea/kertoa tarinaa paremmin. Vaimolta ei ilta nukutus oikein sujunut kun toimi kuten itseään varten tulee toimia. Mulla meni alle puolet ajasta jota hänellä meni.
nuorin lapsi jo 18v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut ajattelemaan että olet se parempi vanhempi ja tiedät paremmin miten lapset tulisi kasvattaa? Eikö lapset ole teidän molempien? Aika ymmärrettävää että jos vanhemmuuttani koko ajan kritisoidaan en katsoisi sitä hyvällä.
Jos toisen toiminta vaarantaa lapsen terveyden eli ei pestä hampaita eikä muisteta antaa vitamiineja tai lääkkeitä, niin siitä saa sanoa. Samoin, jos toisen toiminta aiheuttaa toiselle vanhemmalle lisätyötä. Kun alkaa iltatoimet ja niihin rauhoittuminen, silloin ei aleta mitään riehumisleikkejä. Lapsia enemmän hoitava kyllä tietää, jos lapsen yöunien viivästyminen tietää sitä, että lapsi on seuraavan päivän kärttyisä ja väsynyt, niin sitten kummankin vanhemman pitää toimia niin, että lapsi pääsee ajallaan nukkumaan.
VOI TSISSUS TAAS!
Anna itse ne lääkkeet, ei tarvii vääntää!
JA isälle pallo kouraan ja pihalle villiämään viimeiset mehut lapsesta, sitte iltatoimille!
Anna olla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut ajattelemaan että olet se parempi vanhempi ja tiedät paremmin miten lapset tulisi kasvattaa? Eikö lapset ole teidän molempien? Aika ymmärrettävää että jos vanhemmuuttani koko ajan kritisoidaan en katsoisi sitä hyvällä.
Jos toisen toiminta vaarantaa lapsen terveyden eli ei pestä hampaita eikä muisteta antaa vitamiineja tai lääkkeitä, niin siitä saa sanoa. Samoin, jos toisen toiminta aiheuttaa toiselle vanhemmalle lisätyötä. Kun alkaa iltatoimet ja niihin rauhoittuminen, silloin ei aleta mitään riehumisleikkejä. Lapsia enemmän hoitava kyllä tietää, jos lapsen yöunien viivästyminen tietää sitä, että lapsi on seuraavan päivän kärttyisä ja väsynyt, niin sitten kummankin vanhemman pitää toimia niin, että lapsi pääsee ajallaan nukkumaan.
TUO ON NALKUTTAMISTA USKO JO!
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että mies on kovin epävarma isyydestään. Isyyttä kuten äitiyttäkin voi alkaa suorittaa. Syitä voi olla monia, mutta jos oma isä/äiti on ollut huono voi päättää jo ennen omia lapsia, että itse olen ainakin omilleni parempi vanhempi. Sen takia sitä sitten reagoi kaikkeen palautteeseen niin vahvasti, koska pelkää niin kovasti epäonnistuvansa tässä tehtävässä.
Täällä jotkut sanoo, ettei naisen tarvitse alkaa miehensä terapeutiksi. Ei tietenkään tarvitse. Mutta jos parisuhteen ja ehjän perheen haluaa pitää voi joskus olla tarpeen yrittää ymmärtää toista. Sen toisen vastuulla on sitten tehdä ongelmallensa jotain.
Moni äiti kokee epävarmuutta äitiydessä ulkopuolelta tulevien paineiden johdosta, mutta miehen pitää vahvana kestää kaikki se nillitys kodin seinien sisäpuolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?
Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.
Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään.
Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.
Mitkä vitamiinit? Meillä sai D vitamiinia. Saattoi välillä unohtuakin päivä välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tällaista jo ennen lapsia, ettei mistään voi puhua?
Ei ollut. Ja kyllä nykyäänkin on monia asioita joista voi puhua. Kunhan ne ei vain mitenkään liity miehen tapaan olla isä. Ap
Miten mies osallistui vanhemmuuteen heti ensimmäisen lapsen synnyttyä? Oliko innolla mukana, oliko epävarma vauvan hoidossa, tarvitsiko ohjausta ja neuvoa vai halusiko tehdä kaiken omalla tavallaan? Ja annoitko miehen tehdä omalla tavallaan vai neuvoitko paljon?
Jostain sielä isyyden alusta tuo varmaan lähtee jos tämä on ainoa asia josta ei mies halua puhua.
Mies oli esikoisen vauva-ajan aika poissaoleva, teki omasta halustaan pitkiä työpäiviä (ei rahan takia, kuulemma urakehityksen takia) ja kävi paljon harrastuksissa. Toinen lapsi sai alkunsa aika nopealla aikataululla ja sama jatkui, mies oli paljon pois. En neuvonut vauvanhoidossa juurikaan, olisin antanut tehdä omalla tavallaan kunhan olisi tehnyt, mutta ei siis osallistunut juurikaan. Kun toinenkin lapsi täytti kaksi rupesi mies osallistumaan enemmän, mutta ei oikein hallitse tilanteita, minusta siksi että oli alussa pääasiassa poissa. En edelleenkään neuvo ellei pyydä neuvoa, mutta pakko välillä on joistain asioista sanoa, kun muuten ne ei tule huolehdituksi ollenkaan. Ap
Meillä kaikki alkoivat voimaan eron jälkeen paremmin, myös ex, toki vasta vuosien päästä kun ymmärsi viimein ettei voi määritellä minun vanhemmuuttani kontrolloinnillaan.
lapset on hyvinvoivia ja terveitä mahtavia aikuisia, vaikka exä ei enää päässytkään kontrolloimaan minun ja lasten suhdetta. Tapoja olla vanhempi on yhtä monia kuin on vanhempiakin, ja meillä lapset ovat preferoineet minun tapaani toisen vanhemman yli. Ovat ihan ok väleissä exänikin kanssa, mutta minä olen se jolle soitetaan ensimmäisenä ilot ja surut, kerrotaan pahat mielet ja haetaan turvaa. Ex keskittyy lähinnä siihen miten hänen mielestään asiat hoidetaan oikein.
Ei ollut. Ja kyllä nykyäänkin on monia asioita joista voi puhua. Kunhan ne ei vain mitenkään liity miehen tapaan olla isä. Ap