Mieheni ei kestä mitään palautetta isyydestään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?

Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.

Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään. 

Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.

Hohhoijaa, jos ruokavalio on tasapainoinen ei tarvita mitään lisävitamiineja.

Ihan neuvolankin suositus kyllä on se, että pienille lapsille annetaan päivittäin 10 mikrogrammaa d-vitamiinia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?

Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.

Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään. 

Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.

Hohhoijaa, jos ruokavalio on tasapainoinen ei tarvita mitään lisävitamiineja.

Yli 12 kuukauden ikäinen lapsi ei enää tosiaan tarvitse vitamiineja, kun hän on siirtynyt samaan ruokaan muun perheen kanssa Eli yhden suoritteeen voi vähentää. 

Oliko muuta? 

Veikkaan että miehen mitta on vaan täynnä.

Haiskahdat semmoselta ihmiseltä joka ei sano mistään asiasta ikinä mitään positiivista, mutta löydät kyllä ongelman mistä vaan ja mainitset siitä aina kun on tilaisuus.

Kun kuuntelee loputtomasti vain nillitystä ja narinaa niin jossain kohtaa ei enää pysty vastaanottamaan sitä.

Voit korjata asian muotoilemalla sanasi eri tavalla "Tykkään kun teet.. " "Hoidit tuon ... aika kivasti"

Tämä muutos tietty vaatisi sen, että näkisit mahdollisesti vian omassa toiminnassasi ja muuttaisit sitä, mutta voin arvata vain että sinun kaltainen ihminen ei niin tule tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa, että mies on kovin epävarma isyydestään. Isyyttä kuten äitiyttäkin voi alkaa suorittaa. Syitä voi olla monia, mutta jos oma isä/äiti on ollut huono voi päättää jo ennen omia lapsia, että itse olen ainakin omilleni parempi vanhempi. Sen takia sitä sitten reagoi kaikkeen palautteeseen niin vahvasti, koska pelkää niin kovasti epäonnistuvansa tässä tehtävässä.

Täällä jotkut sanoo, ettei naisen tarvitse alkaa miehensä terapeutiksi. Ei tietenkään tarvitse. Mutta jos parisuhteen ja ehjän perheen haluaa pitää voi joskus olla tarpeen yrittää ymmärtää toista. Sen toisen vastuulla on sitten tehdä ongelmallensa jotain.

Epävarmaksi tulee sitäkin kautta, jos vieressä on äitiyttään suorittava äiti, joka kontrolloi isäsuorutusta koko ajan. Kaiken on oltava varmasti 100 % oikein äidin mitta-asteikolla mitattuna. Hampaanpesun tai vitamiinien poisjäänti on välitön kriisi.

Henkiseltä kehitykseltään teini-ikäinen tai sitten luonnevikainen. Noiden kahden ihmistyypin kanssa ei voi keskustella mistään kun ne ottaa kaiken hyökkäyksenä itseään vastaan. Täysin kehityskelvottomia yksilöitä sen vuoksi. Ei opi mitään, ei ajattele mitään, ei kykene muuttamaan mustavalkoista maailmankuvaansa eikä toimintamallejaan oli ne miten itsetuhoisia tai ympäristölleen vahingollisia. Ei aitoa halua yrittää parhaansa ja olla hyvä ihminen, eivät ota muita ihmisiä huomioon mitenkään. 

"Mies oli esikoisen vauva-ajan aika poissaoleva, teki omasta halustaan pitkiä työpäiviä (ei rahan takia, kuulemma urakehityksen takia) ja kävi paljon harrastuksissa."

Eli isyyteen asettuminen ja tottuminen oli miehelle syystä tai toisesta vaikeaa. Ja varmasti mies myös itse sen tajuaa ja saattaa kokea siitä huonommuuden tunteita. Eikä siksi kestä oikein arvostelua koska se muistuttaa häntä asiasta jossa kokee epäonnistuneensa.

Tuo asia on teillä selvästi jäänyt kunnolla käsittelemättä silloin kuin se oli akuuttu ja nyt se on "koteloitunut" ja muuttunut asiaksi jota ei oikein enää voi käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?

Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.

Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään. 

Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.

Hohhoijaa, jos ruokavalio on tasapainoinen ei tarvita mitään lisävitamiineja.

Ihan neuvolankin suositus kyllä on se, että pienille lapsille annetaan päivittäin 10 mikrogrammaa d-vitamiinia.

Niin, 0 - 12 kuukauden ikäisenä, jos lapsi on täysimetetty. 

Mä annoin exäni olla isä niin kuin hän itse parhaaksi näki. Ruoka ei aina ollut just sitä terveellisintä, nukkumaanmenoajat yleensä meni ok, teki monta asiaa eri tavalla kuin minä, mutta minä annoin olla rauhassa. Otti lapset mukaan ulkomaille lomalle, kun minä en päässyt ja heillä oli kivoja reissuja. En itsekään ole täydellinen, silti on 3 lasta saatu fiksuiksi nuoriksi aikuisiksi ja vielä yksi tulee perässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?

Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.

Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään. 

Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.

Hohhoijaa, jos ruokavalio on tasapainoinen ei tarvita mitään lisävitamiineja.

Ihan neuvolankin suositus kyllä on se, että pienille lapsille annetaan päivittäin 10 mikrogrammaa d-vitamiinia.

Suositus täyttyy ihan sillä, kun on 15min ulkona aurinkoisella säällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa, että mies on kovin epävarma isyydestään. Isyyttä kuten äitiyttäkin voi alkaa suorittaa. Syitä voi olla monia, mutta jos oma isä/äiti on ollut huono voi päättää jo ennen omia lapsia, että itse olen ainakin omilleni parempi vanhempi. Sen takia sitä sitten reagoi kaikkeen palautteeseen niin vahvasti, koska pelkää niin kovasti epäonnistuvansa tässä tehtävässä.

Täällä jotkut sanoo, ettei naisen tarvitse alkaa miehensä terapeutiksi. Ei tietenkään tarvitse. Mutta jos parisuhteen ja ehjän perheen haluaa pitää voi joskus olla tarpeen yrittää ymmärtää toista. Sen toisen vastuulla on sitten tehdä ongelmallensa jotain.

Moni äiti kokee epävarmuutta äitiydessä ulkopuolelta tulevien paineiden johdosta, mutta miehen pitää vahvana kestää kaikki se nillitys kodin seinien sisäpuolla? 

Mikä nillitys? Paineita vanhemmuuteen tulee varmasti yhteiskunnan puoleltakin, mutta jos on omia sisäisiä epävarmuuksia/ epärealistisia vaatimuksia, niin ne paineet kasvavat vielä suuremmiksi. Tällöin joku ihan asiallinenkin kommentti voi tuntua suoralta hyökkäykseltä. Se suurin kriitikko asuu silloin omassa päässä.

Pitäkää joku keskusteluilta, jossa keskustelette elämästänne, molempien haaveista, nykytilasta, jaksamisesta, taloudesta, teidän välisestä vuorovaikutuksesta, vanhemmuudesta, arjen sujumisesta. Avoimesti, toista kunnioittaien ja kuunnellen, kuunnelkaa toistenne mielipiteet ja millaisia tuntemuksia arjessa on. Otat siellä sitten asian esiin.

Tai sitten muutoin vaan sopivana hetkenä sanot tyyliin "hei, olen huomannut, että kun esim kehun sinua onnistumisista, niin näytät siltä, ettet pidä siitä. Minua hämmentää tällainen, koska mielestäni on tärkeää kehua ja huomata toisen onnistuminen. Mitä mieltä olet asiasta? Häiritseekö sinua kehut?" ja sitten kuulet vastauksen ja jos miestä häiritsee niin jätä kehut vähemmälle.

Ja sitten voitte vaikka yhdessä miettiä tavan, että milloin ja miten vanhemmuudesta keskustellaan, mikä olisi se teille sopiva tapa että miten ristiriitatilanteet käsitellään. Miestä voisi motivoida tähän keskusteluun kertomalla, että koet sen olevan tärkeä osa teidän perhe-elämän onnistumisen kannalta ja uskot jokaisen perheenjäsenen hyötyvän tästä. Ja kerro millaisia tuntemuksia tämä miehen käytös herättää, mutta kerro se lempeästi syyllistämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?

Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.

Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään. 

Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.

Hohhoijaa, jos ruokavalio on tasapainoinen ei tarvita mitään lisävitamiineja.

Ihan neuvolankin suositus kyllä on se, että pienille lapsille annetaan päivittäin 10 mikrogrammaa d-vitamiinia.

Niin, 0 - 12 kuukauden ikäisenä, jos lapsi on täysimetetty. 

Meillä toisen lapsen ruokavalio on aistiyliherkkyyksien takia vähän suppea, siksi lääkäri on suositellut lapselle vitamiinilisää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Pitäkää joku keskusteluilta, jossa keskustelette elämästänne, molempien haaveista, nykytilasta, jaksamisesta, taloudesta, teidän välisestä vuorovaikutuksesta, vanhemmuudesta, arjen sujumisesta. Avoimesti, toista kunnioittaien ja kuunnellen, kuunnelkaa toistenne mielipiteet ja millaisia tuntemuksia arjessa on. Otat siellä sitten asian esiin.

Tai sitten muutoin vaan sopivana hetkenä sanot tyyliin "hei, olen huomannut, että kun esim kehun sinua onnistumisista, niin näytät siltä, ettet pidä siitä. Minua hämmentää tällainen, koska mielestäni on tärkeää kehua ja huomata toisen onnistuminen. Mitä mieltä olet asiasta? Häiritseekö sinua kehut?" ja sitten kuulet vastauksen ja jos miestä häiritsee niin jätä kehut vähemmälle.

Ja sitten voitte vaikka yhdessä miettiä tavan, että milloin ja miten vanhemmuudesta keskustellaan, mikä olisi se teille sopiva tapa että miten ristiriitatilanteet käsitellään. Miestä voisi motivoida tähän ke

Kukaan mies ei halua joutua tuollaisen lässytyksen kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä hänelle pitää olla tuputtamassa jotain palautetta isänä olemisesta. Eikö hänellä ole mahdollisuutta toteuttaa isyyttään ilman kommentointia. Ehkä hän pyytää palautetta, jos haluaa sitä. 

Ilmeisesti mies on kuin tämän palstan miehet, että normaali perhe-elämä ja ihmissuhteet naisten kanssa nähdään täysin kieroutuneella tavalla. Sanoi nainen miehelle mitä tahansa, aina se on jotenkin pahaa ja väärin ja miehen sortoa. Vaikka miehelle sanoisi jotain positiivista niin sekin nähdään tällaisena. Miestä ei saisi edes kehua, kaikki normaali sosiaalinen kanssakäyminen ja kommunikointi on jotenkin väärin.

Mitä tulee negatiiviseen palautteeseen niin siinä isyyden toteuttamisessa on syytä muistaa sellainen seikka kuin se lapsi. Ihan oikea pieni ihminen. Ihan miten tahansa sitä isyyttä ei, kuten ei myöskään äitiyttä, voi toteuttaa, koska tosiaan kyseessä ei ole mikään tavara vaan aivan oikea vanhemman armoilla oleva ihmisolento. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa sinut ajattelemaan että olet se parempi vanhempi ja tiedät paremmin miten lapset tulisi kasvattaa? Eikö lapset ole teidän molempien? Aika ymmärrettävää että jos vanhemmuuttani koko ajan kritisoidaan en katsoisi sitä hyvällä.

Tässä ei ole kyse siitä mitä ap, sanoo vaan miten mies ottaa kaiken kommunikoinnin vastaan. Hän hyökkää tai sulkeutuu täysin. Hän sulkee kaikki yhteydet toiselta ja opettaa että hänelle ei saa sanoa mistään mitään. Hänen kanssaan ei saa keskustella asioista ilman, että hän paisuttaa ne konfliktin asteelle ja sitten sulkee kokonaan kommunikoinnin, joka on siis henkistä väkivaltaa ja täysin tietoista kahden ihmisen välisen vuorovaikutuksen kontrollointia. Todennäköisesti hän vielä ihan tietoisesti alisuorittaa tilanteet ja mokaa ne, jotta ei joutuisi kiukuttelukohtauksensa jälkeen niitä ikinä enää tekemään ja ap:lta on kielletty kokonaan edes palaamasta tilanteeseen jotta saisi ymmärryksen mitä tapahtui. Hän koko ajan opettaa ap:ta pärjäämään täysin ilman apua ja yksin. Todennäköisesti tämä kuvio on siellä taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?

Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.

Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään. 

Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.

Hohhoijaa, jos ruokavalio on tasapainoinen ei tarvita mitään lisävitamiineja.

Ihan neuvolankin suositus kyllä on se, että pienille lapsille annetaan päivittäin 10 mikrogrammaa d-vitamiinia.

Niin, 0 - 12 kuukauden

Meillä toisen lapsen ruokavalio on aistiyliherkkyyksien takia vähän suppea, siksi lääkäri on suositellut lapselle vitamiinilisää. Ap

Just, uniikki lumihiutale siellä kasvamassa. 

Teininä tulee syömishäiriö ja kiltin tytön syndrooma, parikymppisenä erityisherkkyys, kolmekymppisenä syrjitään äitiyden takia, nelikymppisenä tyhmä aviomies ei arvosta kristallikurssilla löytynyttä sisäistä jumalatarta, viisikymppisenä ei päästetä pörssiyhtiön hallitukseen ja kuusikymppisenä miehet syrjivät, kun eivät tarjoa leffarooleja. Seitsemänkymppisenä naista vasta syrjitäänkin. Koska miehet sovinistisuuttaan kuolevat ja vievät parhaat hautapaikat nuorempina kuin naiset, vanhustenhoidon ongelmat koskevat enemmän naisia, kun miehet kuolevat liian aikaisin ja jättävät toksisuuttaan naiset Esperi Caren lattioille.

Tässä paistaa taas kerran läpi se, että naisilla on aina vain yksi oikea tapa tehdä kaikki asiat ja se sattuu olemaan juuri se heidän tapansa. Oli sitten kyse ruoanlaitosta, siivoamisesta, lasten kasvattamisesta yms., he tietävät tasan tarkalleen mikä on oikea tapa toimia ja kaikki muut tavat ovat vääriä.

Auta armias, jos joku mies erehtyisi antamaan vaimolleen palautetta äitiydestä ja neuvomaan miten pitää missäkin tilanteessa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa sinut ajattelemaan että olet se parempi vanhempi ja tiedät paremmin miten lapset tulisi kasvattaa? Eikö lapset ole teidän molempien? Aika ymmärrettävää että jos vanhemmuuttani koko ajan kritisoidaan en katsoisi sitä hyvällä.

Tässä ei ole kyse siitä mitä ap, sanoo vaan miten mies ottaa kaiken kommunikoinnin vastaan. Hän hyökkää tai sulkeutuu täysin. Hän sulkee kaikki yhteydet toiselta ja opettaa että hänelle ei saa sanoa mistään mitään. Hänen kanssaan ei saa keskustella asioista ilman, että hän paisuttaa ne konfliktin asteelle ja sitten sulkee kokonaan kommunikoinnin, joka on siis henkistä väkivaltaa ja täysin tietoista kahden ihmisen välisen vuorovaikutuksen kontrollointia. Todennäköisesti hän vielä ihan tietoisesti alisuorittaa tilanteet ja mokaa ne, jotta ei joutuisi kiukuttelukohtauksensa jälkeen niitä ikinä enää tekemään ja ap:lta on kielletty koko

Olet asian ytimessä. Mies selvästi opettaa aapeeta selviämään kaikesta lasten suhteen yksin. Tämän puolesta puhuu sekin että mies oli vauva-aikana paljon pois. Mutta jäljelle jää kysymys miksi hän tekee niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäkää joku keskusteluilta, jossa keskustelette elämästänne, molempien haaveista, nykytilasta, jaksamisesta, taloudesta, teidän välisestä vuorovaikutuksesta, vanhemmuudesta, arjen sujumisesta. Avoimesti, toista kunnioittaien ja kuunnellen, kuunnelkaa toistenne mielipiteet ja millaisia tuntemuksia arjessa on. Otat siellä sitten asian esiin.

Tai sitten muutoin vaan sopivana hetkenä sanot tyyliin "hei, olen huomannut, että kun esim kehun sinua onnistumisista, niin näytät siltä, ettet pidä siitä. Minua hämmentää tällainen, koska mielestäni on tärkeää kehua ja huomata toisen onnistuminen. Mitä mieltä olet asiasta? Häiritseekö sinua kehut?" ja sitten kuulet vastauksen ja jos miestä häiritsee niin jätä kehut vähemmälle.

Ja sitten voitte vaikka yhdessä miettiä tavan, että milloin ja miten vanhemmuudesta keskustellaan, mikä olisi se teille sopiva tapa että miten ristiriitatilantee

Parisuhteen eteen työskentely tuntuu olevan miehille vaikea paikka. Sen tekee jos aidosti haluaa toiselle hyvää ja aidosti että suhteessa on kummankin hyvä olla.

Vaikuttaa siltä, että ap on se ongelma. Toivottavasti miehesi alkaa käyttäytyä kuin sinä. Muistuttelee ja kyselee jatkuvasti jokaisesta lapsiin liittyvistä asioista ilman mitään luottamusta siihen, että kykenet hoitamaan ne ilman jatkuvaa vahtimista. Ja sitten verhoaa kyseisen käytöksen sillä, että "minä vain varmistin, että teenkö nyt tämän, vai oletko sinä jo tehnyt, ettei esim. vahingossa anneta liikaa niitä vitamiineja" ja ihmettelee, että miksi et kykene aikuisen ihmisen tavalla keskustelemaan asioista (tai siis ottamaan vastaan jatkuvaa mikromanagerointia).