Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut löytää uuden parisuhteen aina niin nopeasti?
Omaa kaveripiiriä seuratessakin sinkkuna ollaan eron jälkeen maksimissaan puoli vuotta ennen kuin on jo uusi kumppani. Itse taas en edes ihastu keneenkään muuta kuin todella harvoin, nyt neljättä vuotta sinkkuna kun ei vaan ole kukaan kolahtanut. Miten niitä sopivia puolisoita tuntuu joillekin löytyvän niin helposti?
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä mutta naiset on oikeasti todella ovelia. Ne osaa aina näytellä hyvää ja kaunista just sen ajan kuin tarvii ja lopulta olen aina huomannut jälleen saaneeni sen suurimman luntun mitä maa päällään kantaa. Ensin leikitään niin hienoa,että vessaankin mennään ovi kiinni ja vesihana laitetaan juoksemaan, mutta sitten kun olet erehtynyt muuttamaan yhteen niin hetken päästä vessassa istutaan ovi auki.. nimittäin ulko-ovi ja sieltä huudellaan mitä sattuu mieleen juolahtamaan.
Huomattu on. Siksi en muuta naisen kanssa saman katon alle, miehen kanssa voin muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain ei ole mitään kriteerejä kumppanille. Monelle on tärkeämpää olla jonkun kanssa, kuin yksin. Yksinolo on monelle ihmiselle täysi mahdottomuus edes ajatella.
Itselläni taas päinvastoin. Olen elänyt yli 10 vuotta kestäneen suhteen, mutta nyt jo vuosia sitten eronneena olen tajunnut, että yksinolo on minulle luksusta. Joskus ajattelen, että parisuhdekin voisi toimia vielä, mutta aina kun olen vähän yrittänyt, niin ei ole tuntunut oikealta. Haluan olla rauhassa ja tehdä vapaa-ajalla omia asioitani.
Miksi parisuhteessa et saisi tehdä vapaa-ajalla omia asioita? Syyllinen löytyy peilistä.
No mulla se oli siitä johtuvaa, että ihastun tosi helposti ja toisaalta aina osui kohdalle nopeasti sellaisia, jotka olivat myös minusta kiinnostuneita, joskus jopa useampi samaan aikaan. Sitten se homma saattoi kestää viikon, kuukauden tai vuoden ja jos ei toiminut, niin uus oli pian kierroksessa.
Lopulta osui kohdalle nyksä, jonka kanssa olen viihtynyt jo pari vuosikymmentä. Myös tämän suhteen aikana muitakin ottajia olisi ollut jokaisessa työpaikassa ja lähes jokaisena baari-iltana jne, mutta ei ketään miestäni parempaa, joten ei ole tarvinnut enää vaihtaa :)
-ekstrovertit eivät pidä yksin olemisesta
-joillekin kelpaa kuka vain, jotta vaan olisi joku
-jotkut eivät osaa olla yksin
-joillakin ei ole parempaakaan tekemistä kuin seurustelu
-jotkut eivät voi tehdä yksin mitään joten on vain pakko olla joku jotta voi käydä esim. tapahtumissa
-joillakin ei ole oikeita merkityksellisiä läheisiä suhteita joten he eivät tiedä sellaisesta mitään, joten suhteeseen kun käy miltei kuka vaan
-usein mitä fiksumpi ihminen, sen harkitsevampi ihmissuhteissa ja usein pitkiäkin aikoja sinkkuja
-jotkut, varsinkin naiset, elävät miesten kautta, esim. toimittavat töissäkin mitä mies on mieltä asiasta, mitä mies sanoi ja mitä mies teki jne. Tekisi mieli kysyä, mitä sinä itse olet mieltä, no taitaisi tulla hiljaisuus..
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vaikuttanut ainakin se, että olen parisuhdeihminen. Eron jälkeen surin noin kuukauden ja sen jälkeen koin jo olevani valmis tapaamaan uusia ihmisiä ja treffailemaan. Olen luonteeltani avoin, sosiaalinen, utelias, positiivinen. Tulen helposti toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja ihastun kohtuullisen helposti.
En kaipaa sinkkuelämää enkä yksin asumista, en tarvitse paljoa omaa tilaa tai aikaa. Saan muista ihmisistä energiaa, kun taas yksinolo on mukavaa vain päivän,pari. Yksinolo saa helposti minulla mielen matalaksi ja olon hieman surulliseksi.
Minä taas kiinnyn niin vahvasti, että suremiseen menee kauemmin. Ero on kuin perheenjäsenen kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ei uskalla olla yksin. Eivät erota läheisriippuvuutta rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain ei ole mitään kriteerejä kumppanille. Monelle on tärkeämpää olla jonkun kanssa, kuin yksin. Yksinolo on monelle ihmiselle täysi mahdottomuus edes ajatella.
Itselläni taas päinvastoin. Olen elänyt yli 10 vuotta kestäneen suhteen, mutta nyt jo vuosia sitten eronneena olen tajunnut, että yksinolo on minulle luksusta. Joskus ajattelen, että parisuhdekin voisi toimia vielä, mutta aina kun olen vähän yrittänyt, niin ei ole tuntunut oikealta. Haluan olla rauhassa ja tehdä vapaa-ajalla omia asioitani.
Miksi parisuhteessa et saisi tehdä vapaa-ajalla omia asioita? Syyllinen löytyy peilistä.
Jos teen vain omia asioitani, silloin kun haluan, enkä osallistu toisen asioihin, niin suhde loppuu ennen kuin alkaakaan. Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhorealismi syynä. Ei romantiikkaa eikä syviä tunteita. Heille riittää että on peruskiva, kädenlämmin suhde jossa perustarpeet semityydyttyy. Helppo vaihtaa uuteen, plussaa, jos on sama nimi niin ei tartte muistella uutta (eräällä oli 2 samannimistä exää (kaksi eri nimeä ja niille molemmille samannimiset exät) enkä edes liioittele).
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on aina ollut sellainen. En kehtaa udella, mutta epäilen, että hän etsii uuden salaa, kun ero on käsillä. Tosin nyt hän on ekaa kertaa kihloissa, joten en usko että eroa tulee enää. Eikä teidän tarvitse nyt kertoa minulle nykyajan deittailusta. Minä tunnen siskoni.
kirjoitin aiemmin tuola omasta kokemuksesta, missä muija vaihtoi lennosta entisen ukkonsa minuun, ja minut sitten kyllästyttyään toiseen vastaavasti lennosta. Mekin oltiin kihloissa, hänen ekat kihlat, ajatuksena oli mennä naimisiin parin vuoden sisällä, oltiin katseltu kirkkojakin yms.
yritän siis sanoa, että tällaisilla ihmisillä kihlat tuskin tarkoittaa hirveästi mitään, tämäkin exä on mun jälkeen ollut kihloissa kaikkien seuraavien kumppaneiden kanssa. eli tavallaan nämä parisuhteen "askeleet" menee aina samalla kaavalla, eikähän tuo vielä naimisiin mene useampaan kertaan, ja eroa myös. pikkusen pidemmälle joka kerta, että ukot tipahtaa aina vähän korkeemmalta mistä edellinen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset on vaan niin puutteessa että heti joku saatava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vaikuttanut ainakin se, että olen parisuhdeihminen. Eron jälkeen surin noin kuukauden ja sen jälkeen koin jo olevani valmis tapaamaan uusia ihmisiä ja treffailemaan. Olen luonteeltani avoin, sosiaalinen, utelias, positiivinen. Tulen helposti toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja ihastun kohtuullisen helposti.
En kaipaa sinkkuelämää enkä yksin asumista, en tarvitse paljoa omaa tilaa tai aikaa. Saan muista ihmisistä energiaa, kun taas yksinolo on mukavaa vain päivän,pari. Yksinolo saa helposti minulla mielen matalaksi ja olon hieman surulliseksi.
Taidat olla läheisriippuvainen,etkä mikään ulospäinsuuntautuva. Jos päivän yksinolo saa masentuneeksi,selkeästi pakenet omia ongelmasi ihmissuhteisiin. Toimit kuin päihdeongelmainen: tarvitset annoksesi,jottei tarvitse kohdata todellisuutta. Todella sääl
'Suomalaiset on vaan niin tunnevammaisia että aina pitäisi yksin pärjätä' Jos ei yhtä päivää ilman toista pärjää,silloin on kyse mielenterveysongelmista. Suomalaisten oletettu tunnevammaisuus ei silti liity tähän asiaan mitenkään-etkö ymmärrä lukemaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse fiksuna miehenä olen aina tehnyt niin, että jätän vanhan vasta sitten kun olen löytänyt uuden ja ollut hänen kanssaan jo jonkin aikaa. Ulkopuolinen ja ex nainen näkee asian yleensä niin, että olisin löytänyt uuden todella nopeasti.
Se on se juttu..
Vain tyhmä jättäytyy tyhjän päälle.
Vanha sanonta erotessaan mies uskoo löytäneensä uuden naisen - Vastaavsti nainen joka eroaa löytää itsensä.
Tähän väliin huomautus siitäkin, että josatin syystä, jos laitetaan riviin kaikki miehet ja naiset sukupuoleen katsomatta. niin tuolta janalla olevilla sinkkuna elävillä miehillä on tiettävästi paikka janan molemmissa ääripäissä: He ovat heitä joilla elämänlaatu eritavoin (esimerkiksi terveyden. sosiaalisten suhteiden, taloudellsiesti jne) mitattuna kaikkein parhaiten mutta ovat myös vastaavasti heitä, joilla menee kaikkein surkeiten. - Voidaankin sanoa, että osan mieshistä elämänlaatu on lähempänä osaa naisista kuin toiseen ääripäähän kuuluvia miehiä naisten joukko on siis elämänaatua mittaamalla paljon yhtenäsempi.
Edellä kerrotusta voidaan myös päätellä, että osan miehistä elämänlaatu kohoaisi jos löytäisivät itselleen kumppanin, jonka kanssa voisivat edetä ja mupdpstaa parisuhteen.
Uskovainen mies
Ajatellaan että henkilöt A ja B ovat molemmat valikoivia kumppanin suhteen. A on hieman varautunut, B on sosiaalinen ja avoin.
A ei juuri käy ulkona, ehkä nettitreffeillä tai kaverin bileissä pari kertaa vuodessa. B käy välillä nettireffeillä, mutta myös kerran-pari kuussa yöelämässä, missä mielellään juttelee ihmisten kanssa. A puhuu yhdelle vieraalle ihmiselle kuukaudessa, B seitsemälle.
A on yksityinen persoona. Treffeilläkin A:lta kestää useamman tapaamisen verran, jotta keskustelu etenee pintatasosta, kuten harrastuksista tai työstä eteenpäin. B rakastaa keskusteluja, ja aiheet livahtavat nopeasti small talkin ohi. Eka treffeillä voidaan olla jo siinä ytimessä, jolloin tiedetään, onko suhteessa ainesta.
Oikean ihmisen tapaaminen vaatii aina onnea, mutta B:llä on yli 20-kertaiset mahdollisuudet todeta löytäneensä hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon vain ollut tosi onnekas ja kohdannut hienoja ihmisiä. Toisten kanssa oon viihtynyt vuosia, toisten kanssa viikkoja. Rikasta elämää, jossa paljon rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
-ekstrovertit eivät pidä yksin olemisesta
-joillekin kelpaa kuka vain, jotta vaan olisi joku
-jotkut eivät osaa olla yksin
-joillakin ei ole parempaakaan tekemistä kuin seurustelu
-jotkut eivät voi tehdä yksin mitään joten on vain pakko olla joku jotta voi käydä esim. tapahtumissa
-joillakin ei ole oikeita merkityksellisiä läheisiä suhteita joten he eivät tiedä sellaisesta mitään, joten suhteeseen kun käy miltei kuka vaan
-usein mitä fiksumpi ihminen, sen harkitsevampi ihmissuhteissa ja usein pitkiäkin aikoja sinkkuja
-jotkut, varsinkin naiset, elävät miesten kautta, esim. toimittavat töissäkin mitä mies on mieltä asiasta, mitä mies sanoi ja mitä mies teki jne. Tekisi mieli kysyä, mitä sinä itse olet mieltä, no taitaisi tulla hiljaisuus..
-Jotkut ovat kitkeriä
Vierailija kirjoitti:
Itse fiksuna miehenä olen aina tehnyt niin, että jätän vanhan vasta sitten kun olen löytänyt uuden ja ollut hänen kanssaan jo jonkin aikaa. Ulkopuolinen ja ex nainen näkee asian yleensä niin, että olisin löytänyt uuden todella nopeasti.
Se on se juttu..
Vain tyhmä jättäytyy tyhjän päälle.
Joo, ei kannatakkaan suinpäin syöksyä uuteen suhteeseen. On ihan järkevää ensin tutustua paremmin. Siinä mielessä tuo koeaika on ihan hyvä systeemi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain ei ole mitään kriteerejä kumppanille. Monelle on tärkeämpää olla jonkun kanssa, kuin yksin. Yksinolo on monelle ihmiselle täysi mahdottomuus edes ajatella.
Itselläni taas päinvastoin. Olen elänyt yli 10 vuotta kestäneen suhteen, mutta nyt jo vuosia sitten eronneena olen tajunnut, että yksinolo on minulle luksusta. Joskus ajattelen, että parisuhdekin voisi toimia vielä, mutta aina kun olen vähän yrittänyt, niin ei ole tuntunut oikealta. Haluan olla rauhassa ja tehdä vapaa-ajalla omia asioitani.
Miksi parisuhteessa et saisi tehdä vapaa-ajalla omia asioita? Syyllinen löytyy peilistä.
Niinpä! Heti jos erehdyt kihlat ostamaan niin senpä jälkeen täytyykin kysyä JOKA asiaan aina naisen lupa! Lähde vaikka viemään roskia niin heti kuuluu, " minne sä luulet meneväs?!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain ei ole mitään kriteerejä kumppanille. Monelle on tärkeämpää olla jonkun kanssa, kuin yksin. Yksinolo on monelle ihmiselle täysi mahdottomuus edes ajatella.
Itselläni taas päinvastoin. Olen elänyt yli 10 vuotta kestäneen suhteen, mutta nyt jo vuosia sitten eronneena olen tajunnut, että yksinolo on minulle luksusta. Joskus ajattelen, että parisuhdekin voisi toimia vielä, mutta aina kun olen vähän yrittänyt, niin ei ole tuntunut oikealta. Haluan olla rauhassa ja tehdä vapaa-ajalla omia asioitani.
Miksi parisuhteessa et saisi tehdä vapaa-ajalla omia asioita? Syyllinen löytyy peilistä.
Jos teen vain omia asioitani, silloin kun haluan, enkä osallistu toisen asioihin, niin suhde loppuu ennen kuin alkaakaan. Siksi.
Jep, eli peilistä löytyy. Aika hölmöä on että siltikin yrität, vaikka asetat omat tarpeesi aina muiden edelle.
Tuossa on kaksi tekijää. Ensinnäkin pitää osata antaa ihastumiselle mahdollisuus. Moni sinkku ei osaa. Toki se ihastuminen voi tulla sattumalta ja vahingossakin, mutta sitä on hyvä osata etsiä. Mitä se tarkoittaa käytännössä, niin että ei ainakaan heti luovuta kivan ihmisen tavattuaan, että "ei ollut sitä suurta kipinää". Ainakaan itselläni se ei koskaan edes tule ekoina treffeinä. Ne perhoset vatsanpohjalle tulee aina vasta vähän myöhemmin.
Toisekseen on hyvä olla sen verran kivan näköinen ulkoisesti ja sosiaalinen persoona, että useat ihmiset itsestä viehättyy. Mahdollisuudet ihastumiselle tulevat enemmän esille, kun on niin sanotusti mistä valita.
Nuo on ne kaksi tärkeintä. Ehkä kolmantena voisi vielä lisätä, että kumppanin löytämisessä pitää olla ylipäänsä aktiivinen. Ei kukaan kotoa tule hakemaan, tai sitten pitää käydä jo tuuri. Vaikka Tinder olisi miten paska peli ja baarielämä ei nappostele, niin kyllä niitä nyt jonkin aikaa kannattaa anyway kokeilla. Pitää ainakin löytää se oma väylä, että missä sitä aktiivisuutta elämäänsä saa. Jos käy vain töissä ja kaupassa, niin mahdollisuudet on tasan sitten vain töissä ja kaupassa, mikäli nettimaailmakaan (eli Tinder) ei houkuttele.
M36
Ja kerrotko millä perustelet nämä näkemyksesi? Kumppania valitessa vaikuttavat monet muutkin asiat kuin ulkonäkö tai varallisuus. Jos itse olisin ollut noin pinnallinen,olisin saanut elää elämäni joko yksin tai kultaisessa häkissä. Hanki jokin koulutus wt ja tule vasta sitten kertomaan,mikä kriteereillä parinvalinta tapahtuu.