Miten jotkut löytää uuden parisuhteen aina niin nopeasti?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli parikymppisenä tyttöystävä, joka hyppäsi silloisesta suhteestaan pois ja alkoi olla minun kanssani. en tiennyt tätä silloin, mutta jälkikäteen ymmärsin että minun ja hänen suhde alkoi edellisen ollessa vielä käynnissä. Samoin kävi sitten itsellekin, muija oli selän takana etsinyt jo valmiiksi ukon jonka kanssa pelehtinyt puolisen vuotta ennenkuin jäi kiinni. näistä tapahtumista on jo 15v aikaa, mutta viimeksi kun kuulin hänestä oli juuri samanlainen tilanne taas päällä, lusikoita jaettiin ja uusi osoite & uusi mies oli jo valmiina. 

Jännätytöt kiinnostaa, villit ja kiihkeät naiset on parhaita. 

Minulla on kaveripiirissä kaksi ihan ääripään tyyppiä tässä. Näistä se nopeasti suhteen löytävä on huomattavasti nopeampi käänteissään muutenkin, sellainen nopeasti innostuva heittäytyjätyyppi. Toinen on paljon harkitsevaisempi, rauhallisempi ja myös introvertimpi luonne. Tämä räväkämpi tyyppi on tosin myös ulkonäöltään näyttävämpi, tai ainakin laittautuessaan, mutta en usko sen olevan se isoin tekijä, toinenkin on ihan perusnätti kuitenkin. Luonne-ero siihen eniten vaikuttaa. 

Olen itse vaikeana ihastujana ja suhteenluojana välillä ollut jossain "moodissa" että olen kiinnostunut jostain. Vasta vanhemmien. Se on tuntunut jotenkin oudolta "vaistolta", olen vaistonut kun joku mies huomaa että olen hänestä kiinnostunut. Kohtaaminen, juttelu ja seksikin olisi varmasti edennyt pidemmälle kun silloin eteni. Yhden tällaisen kohtaamishenkilön suhteen päädyin aina juttelemaan henkilön kanssa ja sitten kerran suutelmaan pihalla. Mutta olen varattu eikä minulla ollut lopullista tahtoa tehdä mitään. 



Luulen, että joillakin voi olla jokin moodi päällä, tarve ja jokin rentous sille, että antaa tapahtua jotain. En ole koskaan vetänyt itseni puoleen paljon ketään, mutta kun olin tuossa moodissa, jotenkin tunsin tai näin miten monen kanssa olisin voinut tavallaan kohdata. Olisi siitä tullut mitään tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse fiksuna miehenä olen aina tehnyt niin, että jätän vanhan vasta sitten kun olen löytänyt uuden ja ollut hänen kanssaan jo jonkin aikaa. Ulkopuolinen ja ex nainen näkee asian yleensä niin, että olisin löytänyt uuden todella nopeasti.

Se on se juttu..

Vain tyhmä jättäytyy tyhjän päälle.

Tyhjän päälle? Kai nyt aikuinen ihminen osaa itsestään huolehtia ilman kumppaniakin. 

Mutta miksi turhaan pitäisi kun voi ihan hyvin etsiä sen uuden jo valmiiksi. Mieti, että ei sitä uutta välttämättä alle vuodessa edes löydä ja hyvähän se on olla vakipimppi kokoajan olemassa kun ei oikein irtoseksi niin nappaa. Kyse ei ole pärjäämisestä vaan mukavuuden halusta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vaikuttanut ainakin se, että olen parisuhdeihminen. Eron jälkeen surin noin kuukauden ja sen jälkeen koin jo olevani valmis tapaamaan uusia ihmisiä ja treffailemaan. Olen luonteeltani avoin, sosiaalinen, utelias, positiivinen. Tulen helposti toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja ihastun kohtuullisen helposti. 

En kaipaa sinkkuelämää enkä yksin asumista, en tarvitse paljoa omaa tilaa tai aikaa. Saan muista ihmisistä energiaa, kun taas yksinolo on mukavaa vain päivän,pari. Yksinolo saa helposti minulla mielen matalaksi ja olon hieman surulliseksi. 

No tämä itselläkin. Ei ole rima alhaalla, enkä etsi "väkisin" parisuhdetta, eikä täydy aina olla joku, että siinä vierellä olisi vaan joku. Kun alan seurustelemaan, niin kyllä siinä ihmisessä on aina jotakin sellaista erityistä ja hyvää, että haluan olla hänen kanssaan.

Olen myös sosiaalinen ja tulen helposti erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Minulle on sanottu monesti, että kanssani on helppo olla ja tulee tunne, että jokainen saa olla oma itsensä seurassani. Ihan tavallisen mukavan näköinen olen, en mikään supermissi, mutta ihan nätti. Edellisen eron jälkeen meni muutama kuukausi sinkkuna kunnes löysin nykyiseni ja meillä vaan natsasi jutut tosi hyvin yhteen heti alkujaan, on hauskaa yhdessä ja tykätään touhuta yhdessä monenlaista. Ollaan oltu lähes vuosi nyt yhdessä ja suhde on hyvä.

Uskoisin, että se perustuu luonteeseeni ja persoonaani, minua on helppo lähestyä ja olen aika positiivinen perusluonteeltani. Osaan jutella, yleissivistykseni on kohtalaisen laaja ja "pysyn jutussa mukana", mutta osaan myös relata ja "höpötellä". Seuraa on ollut aina kohtalaisen mukavasti tarjolla ja parisuhteeseen on ollut senkin puolesta helppo päätyä, koska on löytynyt samanhenkisiä ihmisiä. Vaikeampaa on varmasti, jos ei ole kovin sosiaalinen, on tiukkoja rajoja sille, mitä toinen saa olla/ei saa olla antamatta edes mahdollisuutta tutustua erilaisiin ihmisiin, on kovin totinen/tosikko jne.

Joku voisi sanoa, että olen liian valikoiva. Mutta ei minulla ole mitään tiettyä kriteeristöä puolison suhteen mitä tulee esimerkiksi ulkoisiin ominaisuuksiin, statukseen, varallisuuteen jne. Etenkään jälkimmäiset eivät juurikaan kiinnosta minua. Ihminen joko vetää puoleensa tai ei ja minulla tämä voi tapahtua hyvin erilaisten ihmisten kanssa, silloin harvoin kun niin tapahtuu. Ap

Joillain ei ole mitään kriteerejä kumppanille. Monelle on tärkeämpää olla jonkun kanssa, kuin yksin. Yksinolo on monelle ihmiselle täysi mahdottomuus edes ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse fiksuna miehenä olen aina tehnyt niin, että jätän vanhan vasta sitten kun olen löytänyt uuden ja ollut hänen kanssaan jo jonkin aikaa. Ulkopuolinen ja ex nainen näkee asian yleensä niin, että olisin löytänyt uuden todella nopeasti.

Se on se juttu..

Vain tyhmä jättäytyy tyhjän päälle.

Miehet toimivat juuri noin. Uusi on jo valmiiksi katsottuna ennen kuin vanha jätetään. Siten palveluihin ei tule katkoa. Palvelut pelaavat, se on pääasia. 

Ok. Itsellä on nyt seitsemän vuoden katko, eikä ole ollut minkäänlaista palvelua.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on aina ollut sellainen. En kehtaa udella, mutta epäilen, että hän etsii uuden salaa, kun ero on käsillä. Tosin nyt hän on ekaa kertaa kihloissa, joten en usko että eroa tulee enää. Eikä teidän tarvitse nyt kertoa minulle nykyajan deittailusta. Minä tunnen siskoni. 

Näissä tapauksissa, missä uusi on etsitty silloin, kun ollaan vielä suhteessa, on saattanut olla paljonkin aikaa etsiä sitä uutta kumppania. Itsestäni olisi ainakin kauheaa kuulla jälkikäteen, että puoliso olisi vaikka vuoden tai useammankin halunnut erota ja etsinyt koko sen ajan uutta. En väitä, että siskosi olisi tehnyt niin, mutta jotkut tällaista harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Koska monet ihmiset ei pysty olemaan yksin, on pakko olla edes joku koska "niin kuuluu olla". Tyydytään ihan kivaan. Sinä et tyydy, minkä vuoksi "et löydä" suhdetta niin nopeasti.

En ole ikinä tyytynyt ja olen ajatellut että voisin olla pitkäänkin sinkku, mutten sitten kuitenkaan ole ollut. Toki en monen kanssakaan, lähinnä parissa pitkässä suhteessa.

Sen lisäksi, että olen ehdoton tunneyhteyden merkityksestä, olen myös hyvinkin avoin, ja sinkkuna ollessani otin täyden ilon irti elämästä ja ihmisten tapaamisesta. Tykkään keskustella aika syvällisiä, mikä on luonnollisesti monelle liikaa, mutta auttaa nopeasti tuntemaan muutakin kuin pintaa.  Toisaalta en ehkä kestäisikään niin hyvin sinkkuutta kuin kuvittelisin, kun sydän oli aina auki ja välillä kävi pettymyksiä, mutta nopeasti sai selville, onko toinen oikeasti samalla sivulla vai vietetäänkö vaan aikaa yhdessä kun on ihan ok. 

Sanoisin, että voi olla joko helposti tyytyvä (vähemmällä panostuksella) tai sitten vaan on valikoiva, mutta todella panostaa henkistä energiaansa kohtaamisiin. Sekä siihen, että etsiytyy tilanteisiin joissa voi tutustua, että tutustumisen laatuun. 

En mä tiedä mutta naiset on oikeasti todella ovelia. Ne osaa aina näytellä hyvää ja kaunista just sen ajan kuin tarvii ja lopulta olen aina huomannut jälleen saaneeni sen suurimman luntun mitä maa päällään kantaa. Ensin leikitään niin hienoa,että vessaankin mennään ovi kiinni ja vesihana laitetaan juoksemaan, mutta sitten kun olet erehtynyt muuttamaan yhteen niin hetken päästä vessassa istutaan ovi auki.. nimittäin ulko-ovi ja sieltä huudellaan mitä sattuu mieleen juolahtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vaikuttanut ainakin se, että olen parisuhdeihminen. Eron jälkeen surin noin kuukauden ja sen jälkeen koin jo olevani valmis tapaamaan uusia ihmisiä ja treffailemaan. Olen luonteeltani avoin, sosiaalinen, utelias, positiivinen. Tulen helposti toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja ihastun kohtuullisen helposti. 

En kaipaa sinkkuelämää enkä yksin asumista, en tarvitse paljoa omaa tilaa tai aikaa. Saan muista ihmisistä energiaa, kun taas yksinolo on mukavaa vain päivän,pari. Yksinolo saa helposti minulla mielen matalaksi ja olon hieman surulliseksi. 

Taidat olla läheisriippuvainen,etkä mikään ulospäinsuuntautuva. Jos päivän yksinolo saa masentuneeksi,selkeästi pakenet omia ongelmasi ihmissuhteisiin. Toimit kuin päihdeongelmainen: tarvitset annoksesi,jottei tarvitse kohdata todellisuutta. Todella säälittävää.

Erot hormoneissa ja kiintymyssuhdemalleissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vaikuttanut ainakin se, että olen parisuhdeihminen. Eron jälkeen surin noin kuukauden ja sen jälkeen koin jo olevani valmis tapaamaan uusia ihmisiä ja treffailemaan. Olen luonteeltani avoin, sosiaalinen, utelias, positiivinen. Tulen helposti toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa ja ihastun kohtuullisen helposti. 

En kaipaa sinkkuelämää enkä yksin asumista, en tarvitse paljoa omaa tilaa tai aikaa. Saan muista ihmisistä energiaa, kun taas yksinolo on mukavaa vain päivän,pari. Yksinolo saa helposti minulla mielen matalaksi ja olon hieman surulliseksi. 

Taidat olla läheisriippuvainen,etkä mikään ulospäinsuuntautuva. Jos päivän yksinolo saa masentuneeksi,selkeästi pakenet omia ongelmasi ihmissuhteisiin. Toimit kuin päihdeongelmainen: tarvitset annoksesi,jottei tarvitse kohdata todellisuutta. Todella säälittävää.

Eikä ole vaan ihan normaalia. Suomalaiset vaan on niin tunnevammaisia että aina pitäisi yksin pärjätä. 

Vierailija kirjoitti:

Joillain tosiaan on enemmän valinnanvaraa kuin toisilla. 

Tämä pitää paikkaansa, minullakin on ollut. En silti ole koskaan rynnännyt uuteen suhteeseen. Syystä että silloin ei opi itsestään mitään, eikä suhde onnistu. Harva sitä näyttää ymmärtävän ja hakkaa päätä seinään.

Vierailija kirjoitti:

En mä tiedä mutta naiset on oikeasti todella ovelia. Ne osaa aina näytellä hyvää ja kaunista just sen ajan kuin tarvii ja lopulta olen aina huomannut jälleen saaneeni sen suurimman luntun mitä maa päällään kantaa. Ensin leikitään niin hienoa,että vessaankin mennään ovi kiinni ja vesihana laitetaan juoksemaan, mutta sitten kun olet erehtynyt muuttamaan yhteen niin hetken päästä vessassa istutaan ovi auki.. nimittäin ulko-ovi ja sieltä huudellaan mitä sattuu mieleen juolahtamaan.

Jos tuo toistuu joka kerta, niin kannattaisi miettiä miksi. Ja miksi joillakin ei. Kerran pari voi käydä huono mäihä, monta kertaa tarkoittaa että jostain syystä teet todella huonoja valintoja. 

Toiset ovat vähemmän valikoivia. Jos jäisin sinkuksi, niin kyllä mullakin ehdokkaita olisi. En vain ole heistä kiinnostunut.

En tiedä, mulle käy noin. Vaikka olisin eron jälkeen silleen, että olis kiva olla pitkästä aikaa yksin, niin ei mee kauaa että joku täydellinen olento tepastelee elämään. Ehkä olen vain sellainen jolle tuo käy helposti ja universumi kuljettaa ihmisiä kohdalle oikeaan aikaan.

Elämä on liian lyhyt että kannattaisi jäädä entistä suremaan. Elämää kun voi elää vain yhteen suuntaan. Käytännössä kun tietää että suomalainen nainen pettää aina, ennemmin tai myöhemmin niin siihen on jo niin tottunut, että uuden samanlaisen löytäminen on aina ollut todella helppoa. Senkun vaan valkkaa rivistä mieleisimmän näköisen. Harvemmin se nainen vaihtamalla paranee,vika vaan vaihtaa paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Joillain ei ole mitään kriteerejä kumppanille. Monelle on tärkeämpää olla jonkun kanssa, kuin yksin. Yksinolo on monelle ihmiselle täysi mahdottomuus edes ajatella.

Itselläni taas päinvastoin. Olen elänyt yli 10 vuotta kestäneen suhteen, mutta nyt jo vuosia sitten eronneena olen tajunnut, että yksinolo on minulle luksusta. Joskus ajattelen, että parisuhdekin voisi toimia vielä, mutta aina kun olen vähän yrittänyt, niin ei ole tuntunut oikealta. Haluan olla rauhassa ja tehdä vapaa-ajalla omia asioitani.