Lue keskustelun säännöt.
Onko kokemusta siitä kun muilla ystävillä ei ole yhtä rankkoja elämänkokemuksia kuin itsellä?
04.06.2024 |
Miten tämä on vaikuttanut ihmissuhteisiin? Itse tunnen oloni ulkopuoliseksi kun kaverit ja ystävät vatvoo ongelmiaan vanhempiensa ja sisarustensa sekä puolisoidensa kanssa. Omat vanhempani on kuolleet lapsuudessani eikä ole sisaruksiakaan. Olemme vielä aika nuoria, mutta olo tuntuu erilaiselta kun olen ainoa jolla on enemmän kokemusta elämästä.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ite lopulta sairastuin työkyvyttömäksi ja nyt ei ole yhtään kaveria. Yritä hankkiutua terapiaan jne millä vältät tämän kohtalon.
Maksat sitten itse ne huuhaaterapiasi, ok?
Toinen vaihtoehto on että maksat hänenkin tk eläkkeen, luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikea luottaa ihmisiin ja usein tuntee itsensä ulkopuoliseksi.
Onko ferritiini- ja kilpirauhasarvot mitattu?? Myös keliakitesti pitää pyytää ja ehdottomasti maitoallergia on todennäköinen ja yliherkkyys useimmille lisäaineille ja kosmetiikalle!
Anne58, 89kg
Minä koen, että mulla on paljon vähemmän elämänkokemusta, kun vanhemmat kuolivat liian aikaiin. Moni asia jäi kokematta heidän kanssaan. Vielä vähemmän kokemusta, kun ei ole edes sisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse traumaattisen ja turvattoman lapsuuden kokenut. En ala tässä sitä nyt muistelemaan, totean vain että perheessä oli alkoholismia, väkivaltaa, täysin vastuuttomat vanhemmat sekä alemman sosiaaliluokan masentava köyhyys, niin aineellinen kuin henkinenkin.
Olin kuitenkin "selviytyjä-tyyppiä", kuten minulle joskus sanottiin, joten ponnistelin sieltä suosta omilleni ja onnistuin jossakin määrin koulussakin. Tätä kautta pääsin ihan uuteen maailmaan, jossa oli miellyttäviä ja älykkäitä kavereita. Ei sellaisia samanlaisia susia tai käveleviä traumakimppuja, joita olin nähnyt lapsuuden naapureissani ja entisissä kavereissani. Mutta samalla uusi maailma oli stressaava, koska erot taustassa tulivat vastaan joka tavalla. Aluksi vähemmän, myöhemmin enemmän kun aloin oppia uuden maailman lainalaisuudet Minua ei mitenkään vähätelty, päinvastoin oikeastaan, mutta erot tuli esiin jonkinlaisissa henkisissä perusasetuksissa. Jotkut asiat oli tois
KUKAAN ei jaksa lukea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli paljon sellaisia kavereita teininä/nuorempana, ketkä olivat koko ikänsä eläneet espoolaisessa rivitalossa asuvassa ydinperhe kuplassa :/ se ei niin haitannut teininä, kun en niin tiedostanut sitä ja kun keskustelun aiheet olivat lähinnä lempi bändi ja lempi sarja tasoa. Lähinnä välillä tuli jo silloinkin tuli outoja tilanteita, että he esim suuttuivat, koska annoin heille heidän mielestään liian pieniä joulu tai synttäri lahjoja. Minulla oli yksinhuoltaja äiti päiväkodissa töissä, joten hän antoi minulle kuukaudessa teininä vain 20e, joten varsinkaan jouluna minulla ei ollut varaa mihinkään kovin ihmeellisiin lahjoihin kavereille. Ja kavereiden syttäreinäkin minulla oli max 20e lahjaan, koska se oli kuukausi rahani.
Mutta iän myötä se alkoi ärsyttää enemmän. Esim yksi kaveri piti minua jonain hirveänä ihmisenä, kun kerroin hänelle että olen vaan tooosi harvoin isäni kanssa tekemisissä. Isäni on siis maanisdepressiivinen alkoholisti, joka näyttää spurgulta.
Lopulta noihin ihmisiin mulla katkesi välit lapsettomuus ongelmien takia 26v (en ole ainakaan vielä pystynyt tulla raskaaksi koska pcos ja heiltä puuttui empatia ja ymmärrys kokonaan tilanteeseen). Oltiin oltu kavereita yli 10 vuotta niin silleen sääli.
Niin olen nyt sitten viimeiset pari vuotta etsinyt uusia enemmän itseni kaltaisempia kavereita, joihin voin samaistua syvemmälläkin tasolla. Parhaita on sellaiset ihmiset, joilla on ollut vaikea lapsuus yms, mutta ovat siitä huolimatta kehittyneet hienoiksi ja menestyviksi ihmisiksi. Kai se on osa aikuistumista, että välillä saattaa kasvaa erilleen joistain ihmisistä.
Oletkohan kuitenkin ihan itse tehnyt itsellesi ongelman asiasta? Minusta kuulostaa oudolta miten ouhut ystäviesi kokemuksista. Oletko ihmisten kanssa tekemisissä näiden taustojen perusteella vai mitä tarkoitat sillä että ongelma on että ystävillä on erilaisia kokemuksia kuin sinulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli paljon sellaisia kavereita teininä/nuorempana, ketkä olivat koko ikänsä eläneet espoolaisessa rivitalossa asuvassa ydinperhe kuplassa :/ se ei niin haitannut teininä, kun en niin tiedostanut sitä ja kun keskustelun aiheet olivat lähinnä lempi bändi ja lempi sarja tasoa. Lähinnä välillä tuli jo silloinkin tuli outoja tilanteita, että he esim suuttuivat, koska annoin heille heidän mielestään liian pieniä joulu tai synttäri lahjoja. Minulla oli yksinhuoltaja äiti päiväkodissa töissä, joten hän antoi minulle kuukaudessa teininä vain 20e, joten varsinkaan jouluna minulla ei ollut varaa mihinkään kovin ihmeellisiin lahjoihin kavereille. Ja kavereiden syttäreinäkin minulla oli max 20e lahjaan, koska se oli kuukausi rahani.
Mutta iän myötä se alkoi ärsyttää enemmän. Esim yksi kaveri piti minua jonain hirveänä ihmisenä, kun kerroin hänelle että olen vaan tooosi harvoin isäni kanssa tekemisissä. Isäni on siis maanisdepress
Opettele tiivistämään.
En olisi uskonut että te naiset kilpailette ja pädette tässäkin asiassa 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut että te naiset kilpailette ja pädette tässäkin asiassa 😆
Vähänpä tunnet meitä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa että et voi tietää muiden kokemuksia. Vaikka kaikki näyttäytyisi sinulle ihanalta perhe-elämältä voi totuus olla jotain ihan muuta. Kaikki ei kerro taustoistaan yhtä avoimesti kuin ehkä sinä.
Useimmilla kuitenkin on oikeasti ihana perhe-elämä.
Sinun päässäsi. Miksi joidenkin pitää yrittää jatkuvasti päteä jollain huonoilla tai rankoilla kokemuksilla verrata itseään jatkuvasti muihin ja yrityää vähätellä toisten kokemia asioita? Luoda itselleen jokin sairas uhri-identiteetti.
No ei se nyt niin ole että kaikkien ihmisten lapsuus on ollut täynnä alkoholismia, väkivaltaa, seks hyväksikäyttöä jne. Kyllä useimmilla on ollut ihan normaalit vanhemmat.
Tämä, ja ihmettelen miksi niin monet triggeröityy tästä ja alkaa hokea että 'kaikilla on ollut omat vaikeutensa'. Kyllä vanhempien alkoholismi vaan on absoluuttisesti rankempaa kuin se ettei saanut jotain oikean värisiä tennareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista kokemuksista johtuva ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunne tasoittuu iän myötä. Vaikka tunteessa on elänyt vuosikausia /vuosikymmeniä, niin siinä samalla ymmärryskin itseään kohtaan voi selkeytyä. Ehkä selkeytyy niitäkin kohtaan, jotka ovat vastoinkäymisiisi vaikuttanut. Ymmärryksellä en tarkoita, että tapahtuneita pitäisi hyväksyä ja unohtaa. Ne eivät vaan enää nouse korkeaksi aidaksi muihin ihmisiin nähden.
Ikä tuo muillekin ymmärrystä. Tietenkin joukossa on aina sellaisia, jotka eivät osaa ja kykene kasvamaan tai muuttumaan, mutta heitähän sinä et mihinkään tarvitse ja osaat sitten tarvittaessa väistääkin.
Hyvin harva selviää elämässään helpolla. Suurin ero ihmisiin tulee siinä kuka haluaa selvitä vastoinkäymisistä ja kerätä niistä voimaa. Ulkopuolisuus ja erilaisuus ei tarkoita, että kyse olisi vähemmästä. Usein ne lisäävät itsenäisyyttä ja rohkeutta, jota ei kaikilla ole, Aina voi päättää haluanko elää säälittävänä luuserina vai voisinko hyödyntää sen kaiken hyvään elämään.
Ilmeisesti sinulla ei kuitenkaan ole edes sen vertaa kokemusta elämästä että ymmärtäisit, että kaikkien ihmisten elämät on erilaisia. Oletpa päässyt helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on ihme paikka, tosi paljon pahoinvointia ja ihan kipeitä perhekuvioita, ja silti jotkut onnistuu elämään ilman mitään sellaisia oikeita ongelmia. En tiedä mitkä laput silmillä sellaiset tyypit elelee, mutta elävät tosiaan ihan eri todellisuudessa. Sitten toisaalta ihmiset myös piilottelee paljon asioita, niistä ei puhuta koska se rikkoisi koko perheen. Näidenkään kanssa ei voi käydä mitään oikeita keskusteluja. Joillain taas on ihan omituisen läheisriippuvainen suhde perheeseen vielä aikuisuudessakin, eikä sekään ihan tervettä ole.
Vaatii aika paljon työtä terapiassa jne, että pääsee omien kokemustensa kanssa sinuiksi, ja silloin se oma erilaisuus alkaa tuntua voimavaralta eikä niin kurjalta. Tukiverkostoa voi ja usein täytyykin rakentaa oman biologisen perheen ulkopuolella. Tsemppiä.
Kyllä on kokemusta. Se on hankalaa, mutta kannattaa vaan yrittää silti olla tekemisissä ihmisten kanssa ja ylläpitää ystävyyssuhteita. Itselläni tän asian hyväksyminen on tullut helpommaksi iän myötä, mutta vieläkin hetkittäin kirpaisee, kun vertaa omaa elämää moneen muuhun.
Ihan uskomatonta sontaa täällä jotkut kirjoittaa. Tajuatteko, että on ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista ns. normaalia elämää esimerkiksi vaikean traumataustan takia??? Ihmisiä, jotka on fyysisten tai henkisten syiden takia vankina omassa kodissaan?? Miettikää vähän oman kuplanne ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, sinulla ei ole ENEMMÄN elämänkokemusta kuin muilla. Sinulla vain on ERILAISTA elämänkokemusta kuin monilla muilla. Kaksi aivan eri asiaa kyseessä 🤦🏻. Toisilla sitten taas on erilaista kuin sinulla.
Kuulostat ylimieliseltä. Ei ihmekään, että koet itsesi ulkopuoliseksi, kun asetat omassa päässäsi itsesi muiden yläpuolelle.
Sanoo joku pimpulissa kasvanut vähättelijä. Älä AP anna tällaisten tyyppien masentaa sua lisää, ne ei tule ikinä ymmärtämään. Sille ne ei voi mitään etteivät ymmärrä, mutta tuolle asenteelleen voisivat yrittää tehdä jotain.
Mitä on pimpulissa kasvaminen?
Eikö meistä jokainen ole kasvanut vähän suunnilla?
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti sinulla ei kuitenkaan ole edes sen vertaa kokemusta elämästä että ymmärtäisit, että kaikkien ihmisten elämät on erilaisia. Oletpa päässyt helpolla.
Oletko kasvanut pumpulissa?
On ylimielistä väittää, ettei toisilla ole rankkoja elämänkokemuksia. Useimmiten niistä ei puhuta, koska ne on niin kipeitä ja yksityisiä.
Kaveri, joka valittelee pieniä ongelmia voi olla hyväksikäytetty lapsena tai suljettujen ovien takana tälläkin hetkellä tapahtua kauheita, ja joka aamu pitää taiteilla itselleen hymy naamalle ja kulissit kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan kuitenkin ihan itse tehnyt itsellesi ongelman asiasta? Minusta kuulostaa oudolta miten ouhut ystäviesi kokemuksista. Oletko ihmisten kanssa tekemisissä näiden taustojen perusteella vai mitä tarkoitat sillä että ongelma on että ystävillä on erilaisia kokemuksia kuin sinulla?
Tarkoittanee sitä että nuo erilaiset kokemukset ja elämäntilanteet näkyy lähes koko ajan arjessa. Esim nuorena toiset menevät jouluksi vanhemmilleen, nämä auttavat muutoissa, taloudellisesti, ovat henkisenä tukena. Toinen istuu joulut yksin solukämpässään, muuttaa itse itsensä, ei ketään jolle soittaa jos vaikka jalka murtuu.
No ei se nyt niin ole että kaikkien ihmisten lapsuus on ollut täynnä alkoholismia, väkivaltaa, seks hyväksikäyttöä jne. Kyllä useimmilla on ollut ihan normaalit vanhemmat.