Ovatko rippi- ja yo-juhlat jonkun mielestä oikeasti kivoja tapahtumia? Nautitko vieraana olosta niissä?

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö aina olla niin kauhean kivaa? Juhlissa ei ole kyse sinusta ap, vaan siitä ylioppilaasta tai ripille päässeestä.

Minä, minä, minä 🙄

Nämä itsekkäät ja nyrpeät vieraat voivat suosiolla jättää juhlat väliin. Kukaan ei halua vastahakoisia ja kelloaan vilkuilevia nyrpeitä vieraita. Voi olla että sinut on kutsuttu velvollisuuden tunteesta eikä juhlaväki pahastu vaikka jäisit poiskin. Teet kaikille palveluksen 👍🏻

Serkkuni ylioppilasjuhlissa oli mukavaa. Oli pienet juhlat ja tapasin sukulaisia pitkästä aikaa iloisissa merkeissä. Mutta muita kivoja yo-juhlia tai rippijuhlia en sitten muistakaan. Aloin miettiä mikä niissä on mättänyt. 

Ainakin se on inhottavaa, jos kaikki muut vieraat ovat aivan outoja. Tällaista on ollut kolmen kummilapseni juhlissa. Yritin viritellä joidenkin kanssa keskustelua, mutta ketään ei kiinnostanut jutella tuntemattomien kanssa. Siinä heräsi ihmetys, että mitä teen täällä itsekseni istumassa ja syömässä kakkua nurkassa.

Myös se on tympeää, että on kutsuttu talo täpötäyteen vieraita eikä mihinkään mahdu istumaan ja joutuu taiteilemaan kahvikuppien ja kakkulautasten kanssa jossain kirjahyllyn nurkalla. Vielä pahempi jos tarjolla on ruoka, mutta ei istumapaikkoja kaikille. Tai sitten joutuu istumaan ulkona kylmässä ja hyttysten syötävänä, ei sekään juhlamieltä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö aina olla niin kauhean kivaa? Juhlissa ei ole kyse sinusta ap, vaan siitä ylioppilaasta tai ripille päässeestä.

Minä, minä, minä 🙄

Ai pitääkö juhlissa olla kivaa?! No, mietipä kuule itse pieni hetki asiaa.

Eivät ole. En nauti.

Olen aina inhonnut ainakin näitä kahvikuppi ja kakkulautanen -sähläyksiä ja siten kahvin juomista juhlatilanteessa. Pelkään, että kahvi kaatuu liinalle ja menee liina pyykkiin mun takia! Mun rippijuhlat oli lähinnä sisaruksille ja heidän puoliskoilleen ja kummeille yms. ihan lähisuvulle. Yo-juhlat vältin kiitos äidin leikkauksen läheisyyden. Mun mielestä on ihan ok ilmoittaa, ettei juhli.

Lasteni juhlat on pidetty juhlataloissa eikä ole tarvinnut siivota ja hukata tavaroita! Astiatkin oli noissa paikoissa odottamassa eikä tarvinnut lainailla kippoja. Vanhempi lapsi tuumasi rippijuhlissaan ettei tunne puoliakaan juhlaväestä. Toinen piti yo-juhlistaan ja ihmettelin miten osasikin olla tyytyväisen näköinen. Sai tietty rahaa lahjaksi kai sopivasti.

Nyt en enää odota hääkutsuja. Rippijuhlia ja yo-bileitä on, muttei tarvi ajella poikki Suomen.

Mä viihdyn! Musta on kiva käydä turisemassa. Mä olen introvertti, mutta tuommoiset sukujen juhlat innostaa.

Kolmet ylppärit olen itse järkännyt suht fennolla otteella ja tykkäsin. Olen ollut pitopalvelussa töissä ja handlaan suunnittelun ja delegoinnin.

Stressi tuli vain miehen synkkaamisesta siihen aikatauluun.

Tälle kesälle ei ole juhlia, niin ujutin itseni naapuriin apukädeksi, ruokapalkalla. Oli kivat yot ja vielä rippijuhlat tulossa loppukesästä.

Suvun törrötysjuhlat ovat surkeita, koska nuoret eivät jaksa vanhempien ihmisten seuraa hetkeäkään. Yhtään lausetta ei jakseta vaihtaa, vaikka ei olisi nähty vuosiin. Mitään isäntäväen vieraiden tasapuolista huomioimista ei toteuteta lainkaan. Käytöstavat missä ne ovat?

Mä tykkään nähdä sukulaisia näissä. 

Arvostan. Minusta nämä juhlat ovat siirtymäriittejä, yksi vaihe loppuu ja uusi alkaa. Omille lapsillemme olemme järjestäneet synttäri-, rippi- ja yo-juhlat, ja jos haluavat, järjestämme myös valmistujaisjuhlat ja häät. Meillä näihin juhliin kutsutaan lähisukua ja nuorten omia kavereita, joita on vähintään sen minkä sukulaisiakin. Parasta niissä on ihmisten tapaaminen ja mukava ajanvietto.

Mä tykkään nähdä ihmisiä niin sukulaisia kuin tuntemattomia. Tosi harvoin vaan saanut kutsuja🙁

Toisten juhlissa on kiva olla. Omia lakkiaisiani en olisi halunnut järjestää, mutta äiti pakotti. 

Kyllä minä tykkään. Vasta käytiin yksissä rippijuhlissa ja oli todella hauskaa. Hyvää ruokaa, näki pitkästä aikaa sukulaisia ja tutustui uusiin ihmisiin. Tämmöisissä mitään ohjelmaa kaivata, ruoka, kahvit ja seurustelu riittävät.

Rippijuhlat ja häät voisin hyvin jättää väliin, mutta valmistumisjuhlat ovat tärkeitä. Kun nuori saa lakin tai valmistuu ammattiin, se on selkeästi juhlan paikka. Omalle lapselleni en pitänyt isoja juhlia, kun asuntomme on niin pieni. Kutsuin monena päivänä muutaman ihmisen kerrallaan eli juhlimme valmistumista monta päivää. Näin ehdimme myös jutella kaikkien vieraiden kanssa ja introvertti lapsenikin piti tästä järjestelystä.

Kyllä arvostan että ihmiset viitsivät järjestää ja juhlia elämän merkkipaaluna, ja aina innolla olen mukana. Ovat kivoja tapahtumia.