Ovatko rippi- ja yo-juhlat jonkun mielestä oikeasti kivoja tapahtumia? Nautitko vieraana olosta niissä?

Pidän juhlista, ja osaan myös järjestää juhlat ilman suurta stressiä ja pönötystä. :)

Toivon, ettei kukaan tule juhliini vasten tahtoaan. Riittää vastaus, ettei pääse tulemaan. Ei tarvitse edes syytä esittää. Voi muotoilla "olen estynyt valitettavasti", jos haluaa. 

Ei ole kivoja tapahtumia, enkä nauti. Samaa soopaa kun muutkin tyhjänpäiväiset juhlat. Mutta mieluummin olen vieraana tai järjestäjänä kuin itse juhlakohteena, hänellä se kaikkein tylsintä on.

Vierailija kirjoitti:

Pidän juhlista, ja osaan myös järjestää juhlat ilman suurta stressiä ja pönötystä. :)

Toivon, ettei kukaan tule juhliini vasten tahtoaan. Riittää vastaus, ettei pääse tulemaan. Ei tarvitse edes syytä esittää. Voi muotoilla "olen estynyt valitettavasti", jos haluaa. 

Jotkut osaavat järjestää rennot juhlat, mutta monta kesää pitopalvelussa työskennelleenä voin sanoa, että ne ihmiset ovat harvassa. Ja paljon on kiinni vieraistakin. Joku jokaisesta perinteestä nipottava, lapsenlapsiaan toisiinsa vertaileva mummo pilaa juhlan helposti. 

Näin vanhempana tätinä, ne ovat minusta kivoja juhlia. Tapaa sukulaisia, joita harvemmin näkee.

Olen itse järjestänyt aikoinani lasteni rippijuhlat ja yo-juhlat ja eihän se nyt aivan stressitöntä menoa ole.

Nyt sitten näin iäkkäämpänä, menen vain nauttimaan, mutta takaraivossa muistan, miten suuri ponnistus ko juhlat ovat.

Vierailija kirjoitti:

Arvostan. Sekä vieraana että järjestäjänä. Nämä on niille lapsille isoja ja tärkeitä tapahtumia.

Eivät ole. Vieraathan ovat vanhempien kutsumia. Nuoret ovat kiusaantuneita ja sietävät sen pönötyksen vain lahjojen takia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä taitaa olla suomalaisessa kulttuurissa melkoinen tabu. Näitä vaan kuuluu järjestää, oli sitten halua, rahaa ja jaksamista tai ei. Ja niihin kuuluu mennä, ajella joskus satoja kilometrejä toiselle puolelle suomea. Kukkaron nyörit auki. 

Mikä on tabu? Sekö, että suomalaiset ovat jöröjukkia, joita ei huvita juhlia, vai luuletko, ettei muissa maissa ole tapana järjestää juhlia, vaikkei aina huvittaisi?

Meillä ei ole mitään ohjelmaa, eikä ole ollut mitään virsien veisuutakaan. Puheetkin on ollut minimaalisia.

Mutta on ihan mukava tavata eri puolelle maata/maailmaa hajaantuneita sukulaisia ja vaihtaa kuulumisia ihan kasvoikkain, kun harvoin tavataan.

Kaikki juhlat ovat lapsellisten ihmisten juttuja. Nykyään ihmiset ovat kuitenkin niin lapsellisia. Tämä selittää myös TiktTokin ja muiden vastaavien suosion.

Vierailija kirjoitti:

Minusta parasta juhlissa ovat kahvipöydän antimet. Voi siinä muutaman tyhjänpäiväisen small talk -lauseen heittää aina kakkusiivujen väliin. Se on sen arvoista. Löysät vaatteet päälle, että voi syödä kunnolla :P

Mitä turhaan ujostelet, vie autoosi kakut ja ajele kotiin nauttimaan

Kivaa, kun kutsutaan! Ei tule liian usein nähtyä sukulaisia, kun kaikilla jo omat perheet ja lapsillakin puolisoita. En kyllä koskaan ole järjestänyt juhlia rahan saamiseksi! Kyllä niistä sellainen vaiva on, että helpommalla pääsisi antamalla sen rahan suoraan lapselleni! 

Juhlissa on kivaa pitkästä aikaa nähdä tuttuja, vaihtaa kuulumisia ja syödä herkkuja.

Kyllä. Aina se liikuttaa, kun joku läheinen nuori lennähtää elämässä eteenpäin.

Kyllä tykkään, jos ei tarvii tois puolen Suomee matkata ja jos pääsee ihan seuraamaan ripille pääsyä ja/tai lakitusta ja syömään kakkuja. Mut pelkkä kakkujen syönti heidän kotonaan asian tiimoilta on jo melko tylsää.

Tän tyyppiset juhlat olis ihan ok jos kesto olisi vaikka 2h. Se puuduttavuus tulee siitä kun mitään ei tapahdu ja on vapaata seurustelua loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

En mielelläni käy näissä juhlissa. Tylsää usein pönötystä ja juhlakalutkin haluavat vain lahjat ja päästä kavereiden kanssa omiin menoihin. Onneksi ei ole sen ikäisiä nyt lähipiirissä eikä meillä rippijuhlia edes järjestetä. Täytyisi olla todella läheinen,että suostun mukaan mihinkään uskonnolliseen varsinkin, jos kyse on lapsista. 

Tässä se kiteytyy. Täytyisi olla todella läheinen. Läheiseksi synnytään aika harvan kanssa. Pitää tehdä muutakin kuin olla. Pitää olla kiinnostunut toisen elämästä ja ottaa mukaan omaan. Mä käyn nykyään ystävien lasten rippi- yms juhlissa. 20v sitten vietettiin omia juhlia. Aina olen pitänyt tärkeänä osallistua ja hyviä muistoja on jäänyt. Yksi ystäväni kuoli jo vuosia sitten nuorena äitinä ja nykyään olen osa hänen aikuisten lasten elämää. Jokainen tietysti tavallaan, mutta kannattaa miettiä, että ei ne juhlat ja muut aina ole vain kiusaksi ja rahan toivossa järjestetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan. Sekä vieraana että järjestäjänä. Nämä on niille lapsille isoja ja tärkeitä tapahtumia.

Eivät ole. Vieraathan ovat vanhempien kutsumia. Nuoret ovat kiusaantuneita ja sietävät sen pönötyksen vain lahjojen takia.

Ja sinä et erota edes sanojen tärkeä ja kiva eroa.

Vierailija kirjoitti:

Tän tyyppiset juhlat olis ihan ok jos kesto olisi vaikka 2h. Se puuduttavuus tulee siitä kun mitään ei tapahdu ja on vapaata seurustelua loputtomiin.

Yo-juhlissa ei ole tarkoitus notkua tuntikausia. Tunti riittää hyvin. 

Itse tykkään. Onhan siinä oma vaivansa tsekata vaatteet ja muuta, mutta mielelläni tapaan sukulaisia kun ei heitä mummon kuoleman jälkeen enää muuten näe. Ja läheisten ystävien lasten kasvua kun on seurannut niin kiva päästä heitä onnittelemaan. Yksiäkään ns. pönötysjuhlia en muista käyneeni, ehkä mulle on vaan sattunut rento suku ja ystäväpiiri - tai sitten myös omalla asenteella on merkitys :)  Ymmärrän toki että rassaa jos juhlia monet kesässä ja pitkien ajomatkojen päässä. 

Tykkään. Hyvää tarjoilua, juttukavereita, iloisia ihmisiä jne. En tarvi ohjelmaa. Puhun ihmisten kanssa tai kuuntelen muita. Sankarille tärkeä päivä ja haluan osoittaa kunnioitusta juhlimalla häntä. Raha ei ole ollenkaan se juttu vaan huomio jota sankari saa päivän ajan.

Suhtautumiseni on kaksijakoinen. Toisaalta oikein mielelläni osallistun meille läheisen lapsen tai nuoren tärkeän päivän juhlistamiseen, mutta toisaalta myös inhoavan niitä kliseisiä ja ainoastaan tapakulttuurin paineen takia järjestettäviä pullanmussutusjuhlia, joissa vieraat odottavat kotiinpääsyä ja isäntäväki odottaa vieraiden lähtöä että voivat jatkaa kakunleipomisesta alkaneen perheriitansa selvittelyä

Turhan usein tulee tunne, että näitä juhlia ei oikeasti järjestetä päivänsankaria vaan aikuisia varten, mutta toisaalta ne aikuisetkaan eivät yleensä nauti niistä Meillä on lähipiirissä monella samanikäisiä lapsia ja olemme kaikki toistemme lasten kummeja niin samat ihmiset pyörivät näissä seremonioissa monta kertaa vuodessa.

Toivoisin että ihmisillä olisi enemmän uskallusta järjestää juhlat omalla tavallaan, päivän sankarin näköisinä ja viisveisaten tapakulttuurin seremonioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan. Sekä vieraana että järjestäjänä. Nämä on niille lapsille isoja ja tärkeitä tapahtumia.

Eivät ole. Vieraathan ovat vanhempien kutsumia. Nuoret ovat kiusaantuneita ja sietävät sen pönötyksen vain lahjojen takia.

Ei pidä paikkansa. Nuoretkin nauttii ja oppii juhlakulttuuria siinä. Ihmisten tapaaminen, yhdessä herkuttelu ja jaettu aika on tärkeitä monille nuorille. Ja se että heitä arvostetaan niin paljon että tullaan juhlimaan heidän tärkeää päivää.