Olenko jotenkin heikko, kun suren yksinäisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kaipasin ennen seuraa, nyt kun 17 v yksin ilman kavereita (suhteessa en ole ollut koskaan) olen jo tottunut ja nautin yksin olosta, en enää edes osaisi olla ihmisten kanssa. N35

Tämä nykyinen yhteiskunta tai maailmanmeno on jotenkin ajanut elämän tällaiseksi. Hain tietoa Tinderin algoritmeistä ja heti googleen ponnahti juttu 30-vuotiaasta kauniista naisesta, joka ei ollut seurustellut koskaan. Tuli jotenkin paha olo hänen puolestaan. Miten tämmöistä voi olla edes. Itse olen niin deittiäppeihin turtunut, että poistin ne, mutta minä sentään olen saanut seurustella nuorempana. Aikaisemmin se oli ihan tavallista tutustua kavereiden kautta uusiin ihmisiin, eikä mitään tindereitä edes ollut sotkemassa naisten ja miesten välejä.

 

Vaikka olen jo yli 40, tu

Se mihin itse ihastuu ei välttämättä ole "oman kaltaista" seuraa jos toistuvasti ne kenestä itse kiinnostuu ei kiinnostu itsestä. Yleensä syy ulkonäössä sekä miehillä että naisilla ja tavoitellaan selvästi itseä hyvännäköisempää seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhanahan se yksinolo juuri pahinta on kun tarttisi apua eikä saa sitä mistään. 

Apua saa rahalla, parisuhdetta ei.

Näköjään ei tämä lainaus toimi

Vierailija kirjoitti:

olet heikko. ei miesten kuulu itkeä.

naiset eivät joudu tuohon tilanteeseen, koska jokainen nainen saa halutessaan seuraa

Se että joku mälliäijä tulee käyttämään naista elävänä seksinukkena ei todellakaan poista yksinäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olet heikko. ei miesten kuulu itkeä.

naiset eivät joudu tuohon tilanteeseen, koska jokainen nainen saa halutessaan seuraa

Se että joku mälliäijä tulee käyttämään naista elävänä seksinukkena ei todellakaan poista yksinäisyyttä. 

Tämä. Ei sellaiset etukäteen sitä kerro, että etsivät jotain ihan muuta mistä oli puhe. Itseasiassa etsivät varmaan vain itseään....

Up

Minä kaipaan sitä aikaa, kun olin teini ja aina oli joku kotona. Ihan sitä, että saattoi olla yksin omassa huoneessa, eikä silti yksin.  

Et tietenkään ole. Ihan luonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Minä kaipaan sitä aikaa, kun olin teini ja aina oli joku kotona. Ihan sitä, että saattoi olla yksin omassa huoneessa, eikä silti yksin.  

Tätä varten kai niitä lapsia tehdään. Etenkin jos tekee vaikka 10 lasta niin tuskin on eläissään yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilaisia tarpeita eikä voi vertailla mistä kukakin kokee itsensä surulliseksi. Minulla ei koskaan ole ollut kavereita, joten en niitä osaa kaivata. Joillekin lapsettomuus on musertava, mutta itse en todellakaan kaipaa lapsia. Parisuhteen kyllä haluaisin joskus ja se musertaa, kun tiedän, että sellaista tuskin saan. 

Ai kun ei ole ollut kavereita, niin niitä ei osaa kaivata, mutta kun ei ole ollut parisuhdetta, niin sitä osaa kaivata ja musertua. Onpa tosi loogista. 

On tosi loogista. Kumppani on se, jonka kanssa elämä useimmiten jaetaan. Harva haluaa olla täysin yksin. Tämän tietää, vaikkei olisi seurustellut päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Minä kaipaan sitä aikaa, kun olin teini ja aina oli joku kotona. Ihan sitä, että saattoi olla yksin omassa huoneessa, eikä silti yksin.  

Aivan! Oli ihanaa herätä aamulla, kun joku jo touhusi keittiössä. Aina saattoi jutella jonkun kanssa. Aina oli seuraa tekemisiin. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta olen itse samanlainen. Ei valitettavasti sovi yksinäisyys minulle vaikka joku muu varmasti tästä nauttisikin.

Ei kai yksinäisyys sovi kellekkään. Tosin osa tykkää olla yksin, tuntematta yksinäisyyttä.

Kyllä se pahalta tuntuu meistä muistakin. Joku jo sanoikin, että joskus on jaksoja ettei se tunnu mutta esim. nyt itsellä tosi hankala vaihe kestää yksinoloa. Olen tosi sosiaalinen ja ikävältä tuntuu. 

Up