Olenko jotenkin heikko, kun suren yksinäisyyttä?

En tiedä, mutta olen itse samanlainen. Ei valitettavasti sovi yksinäisyys minulle vaikka joku muu varmasti tästä nauttisikin.

Kuuluuko ihmisen olla yksin?

Ap, ei tuo ole heikkoutta. Se on ihan luonnollista ja ymmärrettävää surua kumppanin puutteesta. Ihan kuin sekin suru, kun on menettänyt tärkeän ihmissuhteen.

Kohtalotoveri 🧡

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko ihmisen olla yksin?

Ei. Hyvin harva voi hyvin yksin. Erakko luonteet on poikkeuksia. 

Et tietenkään ole heikko. Se on täysin inhimillistä, että haluaa läheisyyttä. Yksinäisyys voi olla todella musertava tunne. Olisiko mitään keinoa jolla voisit lähteä purkamaan tätä? Muista että et ole yksin yksinäinen, meitä on miljoonia - vaikka ei se tieto tietenkään lohduta.

JES! Olen mäkkärin vuoropäällikkö ja tehtäväni on valvoa että kaikki tarjoilijat vuorollaan hokevat JES!

Vierailija kirjoitti:

JES! Olen mäkkärin vuoropäällikkö ja tehtäväni on valvoa että kaikki tarjoilijat vuorollaan hokevat JES!

Toivottavasti koet yksinäisen vanhuuden viisastelija.

Heikkoutta on se jos et pysty/viitsi tehdä sille asialle mitään ja pyrkiä pois yksinäisyydestä.

Niin minulle ainakin on sanottu m35

olet heikko. ei miesten kuulu itkeä.

naiset eivät joudu tuohon tilanteeseen, koska jokainen nainen saa halutessaan seuraa

Vierailija kirjoitti:

olet heikko. ei miesten kuulu itkeä.

naiset eivät joudu tuohon tilanteeseen, koska jokainen nainen saa halutessaan seuraa

Panoseuraa tarkotat. Itsekkin suren, mutta en edes uskalla hakea seuraa  koska koen häpeää yksinäisyydestäni. Melkonen loukku.

Vierailija kirjoitti:

Heikkoutta on se jos et pysty/viitsi tehdä sille asialle mitään ja pyrkiä pois yksinäisyydestä.

Niin minulle ainakin on sanottu m35

Miehille monesti sanotaan ihan liian suoraan asioita vailla pienintäkään empatiaa. Syyllistetään ja käsketään ryhdistäytymään ja jos ei mitään tapahdu niin lytättään ja sanotaan että siinäpähän sitten olet yksin ongelminesi.

Ihminen on lauma eläin ja on siten perusinhimillstä, että ihminen kaipaa ja haluaa kokea tois(t)en ihmis(t)en läheisyyttä haluten tulla niin fyysiesti kuin henkisesti kosketetuksi, huomioiduksi sekä nähdyksi että kuulluksi,.

Yleisesti on n myös tärkeää erottaa se, mitä on olla yksin vs. mitä on olla ja elää jne yksinäisenä.

Varmasti on myös erakoiita, jotka eivät koe tarvitsevansa muiden (ihmisten) seuraa. kuten myös heitä, jotka eivät täysin muiden (ihmisten) varassa mutta kumpaankin ääripäähän kuuluvat ovat vähemmitöä valtatosan aseutteassa näiden ääripäiden välille.

Missään nimessä ei ole heikoutta sanoa tai myöntää edes itselleen, että on yksinäinen, - Se kun ei ole välttämättä lainkaan helppoa; sillä esimerkiksi se, että on paljon ihmisiä ympärillä ei suoraviivaisesti poista tai välttämättä lainkaan vähennä tunnetta yksinäisyydetä; ikävimmillään, jopa lisää ja vahvistaa sitä.

Uskovainen mies

Hyvä ketju! Toivottavasti säilyy! Oot arvokas ja tän asian kanssa kipuilee moni muukin, ennen oli helppo löytää partneri, nykyään ihan todella vaikeeta! Ja muukin yksinäisyys lisääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju! Toivottavasti säilyy! Oot arvokas ja tän asian kanssa kipuilee moni muukin, ennen oli helppo löytää partneri, nykyään ihan todella vaikeeta! Ja muukin yksinäisyys lisääntynyt.

Parisuhde ei ole mikään ihmisoikeus ja jokaisen on ihan itse tehtävä töitä ja kehittää itseään jos sellaisen haluaa.

Moni kaipaa läheisyyttä ja kumppanuutta, muilta muttei pysty sitä itse antamaan takaisin. Siitä se yksinjääminen monesti johtuu. Tai sitten menee läheisriippuvuuden puolelle.

Ihmisillä on erilaisia tarpeita eikä voi vertailla mistä kukakin kokee itsensä surulliseksi. Minulla ei koskaan ole ollut kavereita, joten en niitä osaa kaivata. Joillekin lapsettomuus on musertava, mutta itse en todellakaan kaipaa lapsia. Parisuhteen kyllä haluaisin joskus ja se musertaa, kun tiedän, että sellaista tuskin saan. 

Jotkut ansaitsevatkin jäädä yksin.

Et ole, Tällä palstalla vain mellastavat ne, joiden mukaan ihmisen pitää olla yksin. 

Tosin jos olet jankkaajatyyppi ja aloitat aiheestasi uuden ketjun joka päivä, niin ihan hirveästi ei sympatiaa jaksa antaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilaisia tarpeita eikä voi vertailla mistä kukakin kokee itsensä surulliseksi. Minulla ei koskaan ole ollut kavereita, joten en niitä osaa kaivata. Joillekin lapsettomuus on musertava, mutta itse en todellakaan kaipaa lapsia. Parisuhteen kyllä haluaisin joskus ja se musertaa, kun tiedän, että sellaista tuskin saan. 

Ai kun ei ole ollut kavereita, niin niitä ei osaa kaivata, mutta kun ei ole ollut parisuhdetta, niin sitä osaa kaivata ja musertua. Onpa tosi loogista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju! Toivottavasti säilyy! Oot arvokas ja tän asian kanssa kipuilee moni muukin, ennen oli helppo löytää partneri, nykyään ihan todella vaikeeta! Ja muukin yksinäisyys lisääntynyt.

Parisuhde ei ole mikään ihmisoikeus ja jokaisen on ihan itse tehtävä töitä ja kehittää itseään jos sellaisen haluaa.

Kyyninen ja erinomaisen kylmä ja viiltävä näkemys on myös, että ei parisuhdekaan automaattisesti poista yksinäisyyttä. Valitettavasti. - Kyllä pelkästään tältä palstalta on monesti saanut lukea kuvauksia, joissa esimerkiks toinen vanhemmista on hyvin yksinäinen ja jumissa ja kiinni lapsissa uskaltamatta tai kykenemättä eroamaan ja lähtemään yhteisestä kodista ja irrottautumaan suhteesta, vaikka esmerkiksi mitään yhteistä annettavaa ja jaettavaa ei ole, eikä ole pitkään aikaan ollut hänen kanssa, jota joskus piti kumppaninaan. Ja tai jonka kanssa on ainakin yhteinen lapsi, joka ei merkitse toiselle, eikä ole koskaan merkinnyt mitään, ainakaan myönteistä ja positiivista, jotta edes pinen hetken osoittaisi välittävänsä / olevansa kiinnostunut hänestä, omasta biologisesta lapsestaan. 

Uskovainen mies