Perheenäidin kesä oli niin rankka, että hän päätti viedä lapsen päiväkotiin lomallaan

Luin artikkelin juuri. Hellanlettas kun lapsi käyttäytyy kuten lapset yleensä, niin pitää viedä hoitoon. Pitäisikö äidille tatjota samalla hiukan kriisiapua vaikeuden keskellä?

Vierailija kirjoitti:

No niin, yhdestä jutusta vedetty kärkeviä mustavalkoisia mielipiteitä. Hän vie lapsensa hoitoon osan lomastaan eli lapsi saa vielä yhden kuukauden lomaa äitinsä kanssa ja toiseksi, päivät ovat lyhyitä hänen loma-aikanaan eli lapsi on 914, jotta ehtii tekemään asioita lapsensa kanssa iltapäivästä. Kaikilla ei ole muita tukiverkkoja kuin päiväkoti ja levännyt äiti on varmasti myös parempi äiti kuin burn outissa tiuskiva. Voin kuvitella, että työ erityisopettajana on vaativaa, raskata ja meluisaa ja siihen päälle uhmaikä. Kun itse olen "vain opiskelija" ja saan opiskella rauhallisessakin ympäristössä, niin uhmaikä ja kahden pienen lapsen keskinäinen nahistelu on silti luonnollisesti raskasta vaikka olisikin normaalia lapsiperheen elämää. Levänneestä äidistä hyötyy niin työpaikka, työyhteisö, lapset kuin äiti itse. Ja päiväkodin ei pitänyt olla mikään rankaisupaikka vaan virikkeellinen sosiaalinen ympäristö, jossa askarrellaan? Jutun m

Päiväkodissa klo 9 ja 14 välillä, ei hyväksynyt viivaa.

Osa hoitaa lasta ympäri vuoden kotihoidontuella ja vielä naapurin lapsia. Ei ole mitään turvaverkkoja mihin viedä lapsi hoitoon.

Eikä ole yh-isä viikonloppua, että voisi siivota rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän ennen ne äidit, joilla oli kymmenkunta lasta ehtivät juoda aamukahvin?

Lapset olivat keskenään. Ei äidit heidän kanssaan olleet. Koskaan.

 

t. 60-luvun lapsi

Hassu vastaus sikäli, että 10-lapsisen perheen äideillä oli kyllä hommaa lastensa hoitamisessa ihan koko ajaksi.

Ei juotu aamukahveja rauhassa, vaan vaihdettiin vaippoja, syötettiin, pyykättiin, tehtiin ruokaa alusta asti itse. 

Vierailija kirjoitti:

Luin artikkelin juuri. Hellanlettas kun lapsi käyttäytyy kuten lapset yleensä, niin pitää viedä hoitoon. Pitäisikö äidille tatjota samalla hiukan kriisiapua vaikeuden keskellä?

Luulis ammattilaisen tietävän, että tuollainen toiminta vain pahentaa uhmaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on kuule sille kolmevuotiaalle paljon fiksumpaa ulkoilla siellä tutussa kaveripiirissä ja nukkua päiväunet tutussa paikassa kuin ottaa kotiin jokin kokematon nuori pyörimään. Mitä siitä edes tulisi kun se äiti ja 8-vuotias on jo siellä kotona. Aivopieruja näemmä riittää täällä...

Ja höpö höpö. Samat lapset leikkivät jo muutenkin vapaa-ajalla.  Päiväkodit ovat meluisia lasten säilytyspaikkoja, joissa ei ole riittävästi aikuisia.  Koti on lapselle aina paras paikka. Sitä vanhempi nuori aikuinen huolehti lapsista, mitä nuoremmat lapset.  Fiksuja nuoria

 

Vastasin aivopieruun että sinne kotiin pitäiis ottaa joku vieras nuori kaitsemaan sitä kolmevuotiasta, samalla kun siellä on äiti ja kahdeksanvuotias.

Ko lapsi käy päiväkodissa ulkoilemassa ja nukkumassa. Kyllä se siellä hoituu paljon paremmin kuin täpötäydessä kaaoksessa kotona.

&nbsp

Äiti, kahdeksanvuotias (ja tämän kavereita), vieras nuori ja se kolmevuotias. Minkään valtakunnan järkeä ole tässä aivopierussa.

Voin kertoa, että siitä ei tulisi yhtikäs mitään, viakka se äiti tekisi siellä töitä, eikä mitään kahdeksanvuotiasta edes oliis.

Vierailija kirjoitti:

Osa hoitaa lasta ympäri vuoden kotihoidontuella ja vielä naapurin lapsia. Ei ole mitään turvaverkkoja mihin viedä lapsi hoitoon.

Eikä ole yh-isä viikonloppua, että voisi siivota rauhassa.

Minulla olisi ollut päiväuniaika, mutta naapurin lapsen takia ei voitu päiväunia nukkua.

Kun naapurin 6-vuotias ei enää nukkunut ja se että meillä oli pienempiä ei mennyt naapurin äidille jakeluun, mielisairas äiti naapurissa niin minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän ennen ne äidit, joilla oli kymmenkunta lasta ehtivät juoda aamukahvin?

Lapset olivat keskenään. Ei äidit heidän kanssaan olleet. Koskaan.

 

t. 60-luvun lapsi

Hassu vastaus sikäli, että 10-lapsisen perheen äideillä oli kyllä hommaa lastensa hoitamisessa ihan koko ajaksi.

Ei juotu aamukahveja rauhassa, vaan vaihdettiin vaippoja, syötettiin, pyykättiin, tehtiin ruokaa alusta asti itse. 

 

Kyllä nimenomaan oli aikaa kahvitella. Vaikka miten paljon. Aamulla ihan rauhassa ja iltapäivällä parisen tuntia naapurin rouvan kanssa.

Koska niitä lapsia ei hoidettu, vaan hoidettiin vain kotityöt. Ja siinä ruskeassa kastikkeessa ja perunankeitossa ei kauaa nokka tuhise.

t. 60-luvun lapsi

Vierailija kirjoitti:

No niin, yhdestä jutusta vedetty kärkeviä mustavalkoisia mielipiteitä. Hän vie lapsensa hoitoon osan lomastaan eli lapsi saa vielä yhden kuukauden lomaa äitinsä kanssa ja toiseksi, päivät ovat lyhyitä hänen loma-aikanaan eli lapsi on 914, jotta ehtii tekemään asioita lapsensa kanssa iltapäivästä. Kaikilla ei ole muita tukiverkkoja kuin päiväkoti ja levännyt äiti on varmasti myös parempi äiti kuin burn outissa tiuskiva. Voin kuvitella, että työ erityisopettajana on vaativaa, raskata ja meluisaa ja siihen päälle uhmaikä. Kun itse olen "vain opiskelija" ja saan opiskella rauhallisessakin ympäristössä, niin uhmaikä ja kahden pienen lapsen keskinäinen nahistelu on silti luonnollisesti raskasta vaikka olisikin normaalia lapsiperheen elämää. Levänneestä äidistä hyötyy niin työpaikka, työyhteisö, lapset kuin äiti itse. Ja päiväkodin ei pitänyt olla mikään rankaisupaikka vaan virikkeellinen sosiaalinen ympäristö, jossa askarrellaan? Jutun m

Tiedätkö, ettei päiväkoti ole virikkeelinen sosiaalinen ympäristö kolmevuotiaalle.  Se on meluisa säilytyspaikka, jossa lapsi saa liian vähän huomiota aikuisilta.  Se on syy, miksi peruskouluun tulee suosi vuodelta enemmän lapsia, jotka tarvitsevat erityistukea.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän ennen ne äidit, joilla oli kymmenkunta lasta ehtivät juoda aamukahvin?

Lapset olivat keskenään. Ei äidit heidän kanssaan olleet. Koskaan.

 

t. 60-luvun lapsi

Hassu vastaus sikäli, että 10-lapsisen perheen äideillä oli kyllä hommaa lastensa hoitamisessa ihan koko ajaksi.

Ei juotu aamukahveja rauhassa, vaan vaihdettiin vaippoja, syötettiin, pyykättiin, tehtiin ruokaa alusta asti itse. 

 

Kyllä nimenomaan oli aikaa kahvitella. Vaikka miten paljon. Aamulla ihan rauhassa ja iltapäivällä parisen tuntia naapurin rouvan kanssa.

Koska niitä lapsia ei hoidettu, vaan hoidettiin vain kotityöt. Ja siinä ruskeassa kastikkeessa ja perunankeitossa ei kauaa nokka tuhise.

Nykymammat eivät jaksa tehdä edes sitä ruskeaa kastiketta.

Vierailija kirjoitti:

Osa hoitaa lasta ympäri vuoden kotihoidontuella ja vielä naapurin lapsia. Ei ole mitään turvaverkkoja mihin viedä lapsi hoitoon.

Eikä ole yh-isä viikonloppua, että voisi siivota rauhassa.

Eikö ydinperheessä isä osaa hoitaa lapsia vai mihin se äiti tarttee yh-isäviikonloppua voidakseen viikonloppuna siivota rauhassa? 

Muuttuuko isä lastenhoitotaitoiseksi vasta eron jälkeen? Ilmankos niin moni pari eroaa.

Kukaan päästään terve ei anna alle kouluikäisen kulkea vapaasti häiriköimässä koko ajan naapuria ja tämän lapsia. Mutta on näitä mielenterveysongelmista kärsiviä äitejä, lapsi ulos vaan.

Nykymammat eivät jaksa tehdä edes sitä ruskeaa kastiketta.

Huomattavasti laadukkaampaa ja terveellisempää ruokaa saavat lapset nykyään kuin ennen vanhaan. Ja mihin ihmeeseen se isä aina unohtuu???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa hoitaa lasta ympäri vuoden kotihoidontuella ja vielä naapurin lapsia. Ei ole mitään turvaverkkoja mihin viedä lapsi hoitoon.

Eikä ole yh-isä viikonloppua, että voisi siivota rauhassa.

Eikö ydinperheessä isä osaa hoitaa lapsia vai mihin se äiti tarttee yh-isäviikonloppua voidakseen viikonloppuna siivota rauhassa? 

Muuttuuko isä lastenhoitotaitoiseksi vasta eron jälkeen? Ilmankos niin moni pari eroaa.

Ei ne isät ole kotona, kun on sellaiset työajat ja matkat ja viikonloppuna pitää käydä myös molemmissa mummoloissa.

Vierailija kirjoitti:

Nykymammat eivät jaksa tehdä edes sitä ruskeaa kastiketta.

 

Huomattavasti laadukkaampaa ja terveellisempää ruokaa saavat lapset nykyään kuin ennen vanhaan. Ja mihin ihmeeseen se isä aina unohtuu???

 

Jos isä ei hoida niin se ei hoida. Se ei sulle kuulu. Ja jatkossa kun sun 6 - vuotias tuolla aamusta iltaan häiriköi naapurin äitiä niin sun lapsesta tehdään lasu.

Ei ole ok, että lapsi menee ulos ja soittaa naapurin ovikelloa, kun haluaa eli 22 kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymammat eivät jaksa tehdä edes sitä ruskeaa kastiketta.

 

Huomattavasti laadukkaampaa ja terveellisempää ruokaa saavat lapset nykyään kuin ennen vanhaan. Ja mihin ihmeeseen se isä aina unohtuu???

 

 

 

Jos isä ei hoida niin se ei hoida. Se ei sulle kuulu. Ja jatkossa kun sun 6 - vuotias tuolla aamusta iltaan häiriköi naapurin äitiä niin sun lapsesta tehdään lasu.

Ei ole ok, että lapsi menee ulos ja soittaa naapurin ovikelloa, kun haluaa eli 22 kertaa päivässä.

Mun lapset on 22 ja 19, eikä me olla koskaan edes oltu kesiä kotona, vaan huvilalla.

Niin kaikilla ei isät hoida. Se, että naapurissa asuu perhe ja sinä olet yh, ei tarkoita, että voi lykätä oman lapsesi naapurin äidille.

6-vuotias kyllä muistaa tuon aikuisena ja tajuaa että olet ollut kpää äiti.

Vierailija kirjoitti:

Osa hoitaa lasta ympäri vuoden kotihoidontuella ja vielä naapurin lapsia. Ei ole mitään turvaverkkoja mihin viedä lapsi hoitoon.

Eikä ole yh-isä viikonloppua, että voisi siivota rauhassa.

No voi että, hattu päästä ja kukkapuska heille. 

Tai mitä jos hyväksyttäisiin se, että ihmiset ovat erilaisia? Erilaisia temperamenteiltaan, erilaisia jaksamiseltaan, erilaisia suhteessa oman tilan ja ajan tarpeeseen. Jotkut ovat ihan aidosti parhaimmillaan ison lapsilauman keskellä, jaksavat päivä toisensa jälkeen askarrella vessapaperirullista pupuja, opettaa voikukkaseppeleen tekoa ja keksiä jotain hauskaa kodin ulkopuolista puuhaa. Sitten ovat ne, jotka vertaavat itseään edellä mainittuihin, eivätkä sitä mitenkään jaksa. Eihän kaikki jaksa samanlaisia palkkatöitäkään, joten miksi perhe-elämää pitäisi jaksaa ihan samoilla tavoilla?

Ja sanottakoot, että monissa isoissa perheissä homma on kyllä aika herran haltuun, pienemmät lapset kulkevat isompien hoidettavina ja on pitkälti hyvää tuuria, ettei mitään satu. 

Vierailija kirjoitti:

Elämän pitää olla helppoa ja keveää niin kuin Sound of Musicissa. Kyllähän ne lapset joutaa potkia jaloista pois.

Keveää Sound of Musicissa? Eikö se kerro n4tseilta pakenemisesta...

Maailma tuntuu tulevan aina vain hullummaksi. Netissä hutkitaan ja syytellään ihan vieraita ihmisiä, joiden vanhemmuudesta ei tiedetä tuon taivaallista. Minusta lastenhoidon voi ratkaista monelle eri tavalla ja näinhän perheissä tehdään. Varmasti lapset ovat hyvinhoitettuja ja turvassa sekä rakastettuja riippumatta siitä, ovatko he kesän aikana neljä viikkoa päiväkodissa, kotona tai vaikka mummolassa  Sosiaalityötä tekevä sisareni kerran suoraan tuhahti ja kutsui höpötykseksi kuunnellessaan, kun yksi sisaristamme pohti jotain lastenkasvatukseen liittyvää pientä pulmaa. Hänen asenteensa oli, että lapsemme ovat suorastaan ylenmäärin hyvinhoidettuja. Hän sanoi näkevänsä päivittäin sitä todellista huonoa vanhemmuutta, eikä se näyttäydy siten, että nukkumaanmenoaika on yhdeksältä vaikka oikeaoppisesti sen pitäisi olla puoli yhdeksältä. Minusta myös tässä keskustelussa voitaisiin pohtia ennemmän sitä, miksi halutaan niin kovasti lynkata äitejä. Ei tarvita kuin pieni erimielisyys jostain toimintatavasta, niin lähes huudetaan lastensuojelua apuun.